30.1.2016

Paras vapaapäivä



Meidän viisivuotiaan mielestä vapaapäivä on vapaapäivä vasta silloin kun ei ole mitään sovittua menemistä. Esimerkiksi kaupungilla käynti tai kyläreissu pilaa vapaapäivän. Ja täytyy sanoa, että olen vähän samaa mieltä. Paras vapaapäivä on sellainen, jossa kalenteri näyttää tyhjää. Ei mitään sovittuja juttuja ja kelloon katsomisia. On sitten aivan eri asia lähteä extempore jonnekin, esimerkiksi uimahalliin kuten tänään.

Tämä viikonloppu on meillä tyhjää täynnä. Kaiken viikon menon ja melskeen jälkeen hyvinkin toivottu olotila. Tänäänkin vanuttiin yöpuvuissa puoleen päivään. Rakennettiin legoja ja olla möllötellään. Kotoa ei olla poistuttu sitä uimahallireissua enempää. Huomisen suunnitelma on yhtä avoin, katsotaan kelin ja fiiliksen mukaan.

Hiukan kyllä harmittaa, että nuo kuvan kelit menivät jo. Muuten oltaisiin varmasti suunnattu ladulle koko porukka. Tiistaina kuopusta hoitoon viedessä maisema oli vielä kauniin tunnelmallinen. Oli pakko pysähtyä nappaamaan fiilis talteen. Tänään uimahallille mennessä sama maisema oli täysin vihreä...

20.1.2016

Alpakkaa puikoilla


Sain kirjastosta lainaan Kalastajan vaimon neulekirjan ja sormia alkoi ihan kauheasti syyhyttämään uusi kutomisprojekti. Pitkään aikaan en ole tehnyt mitään isompaa vaan kutonut lähinnä sukkia tai muuta pientä. Nyt innostuin ostamaan langat puseroa varten. Saapa nähdä kuinka kauan innostus jatkuu ja tuleeko puserosta ikinä valmista. Toisaalta valmistumista nopeuttaakseni aion  kutoa puikoilla numero 9, joten tulosta pitäisi syntyä suht nopsaan.

Viime viikonloppuna kävin Ruukin kehräämöstä hakemassa heidän ihanaa alpakkalankaansa. Olen tuosta aiemmin kutonut pari kaulaliinaa samoilla puikoilla ja ollut todella tyytyväinen sekä lankaan, että lopputulokseen. Lanka on aivan unelmankevyttä. Myyjä kertoi juuri kutoneensa samasta langasta hupullisen puseron, joka oli painanut valmiina 80g. Siis 80g. Siis ei mitään...

Nämä langat on kehrätty Mathildedalissa, jossa alpakat ovat myös kasvaneet. Todellista lähituotantoa siis. Käydään aina siellä päin käydessä kurkkaamassa myös nämä karvaiset kaverit. Ovat niin söpöjä otsatukkiensa alla...

17.1.2016

Fiiliksissä viikonlopusta


 

Mukava viikonloppu takana. Paljon ulkoilua ja mukavia juttuja. Mulle viikonlopussa ehdottomasti parhainta on aikatauluttomuus. Mieli lepää kun ei tarvitse katsoa kelloa ja juosta paikasta toiseen.

Pojat pääsi perjantaina mummilaan yökylään ja me elokuviin. Käytiin katsomassa miehen toiveesta Star Wars. En ole tainnut yhtä ainutta Star Warsia ennen katsoa alusta loppuun, mutta ihan hyvähän tuo oli. Ensimmäinen kerta mulla myös 3D elokuvissa ja olihan se vaikuttavaa kun avaruusalukset kiisi ohi oikealta ja vasemmalta. Lauantaina käytiin vielä kahden kaupungilla lounaalla ja ostoksilla ennenkuin haettiin nappulat kotiin.

Kelit ovat olleet niin mainiot, että viikonlopun aikana on tullut harrastettua kattavasti talviliikuntaa, hiihtoa, luistelua ja pulkkamäkeä. Pienimmäinen oli ensimmäistä kertaa kunnolla hiihtämässä. Ensimmäiset kaksi metriä mentyään totesi, että kyllä hän voi toisenkin kierroksen mennä. Aika optimistista kun kierrosta on siinä vaiheessa puoli kilometriä edessä. Mutta niin vaan sisulla meni puolitoista kierrosta kunnes oli aivan loppu.

Tänään lähdettiin iltapäivällä vielä Mathildedaliin ulkoilemaan. Monta kertaa mainittu ja yksi lempparikohteita tässä lähistöllä. Auringon laskiessa maisemat olivat aivan upeat. Käytiin myös katsomassa noita karvakavereita, jotka ovat aika vastustamattomia otsatukkiensa alla. Pakollinen vierailu oli myös Ruukin kehräämö, sillä sormiani on syyhyttänyt aloittaa uusi kutomisprojekti.

Sunnuntain kruunaa tänään vielä sauna ja uunituoreet leivät. Näillä eväillä reippaana tulevaan viikkoon.

16.1.2016

Puhtaat sivut





Vuoden vaihteeseen liittyy mulla aina tunne uuden aloittamisesta. Kalenterin sivut ovat vielä tyhjät ja mikä vaan vaikuttaa mahdolliselta. Tulevaan vuoteen suhtautuu uteliaasti, mitä kaikkea sitä onkaan tulossa? Ja näin parin viikon jälkeen  kalenterin sivut ovat taas täynnä merkintöjä ja arki rullaa normiaikataulujen suhteen, mutta silti vielä on hyvä hetki miettiä mitä tulevalta vuodelta haluaa.

Viime vuoden vaihteessa piirtelin ja kirjoittelin paperille mitä haluaisin tehdä ja kokea. Matkoja, työelämän muutoksia, elämyksiä ja hyvinvoinnin parantamista. Noihin sivuihin palasin vuoden aikana useamman kerran. Tänä vuonna en ole ainakaan vielä tehnyt samaa, vaikka sen hyväksi keinoksi koinkin selkeyttää omia ajatuksia.

Yksi asia on kuitenkin selkeänä mielessä. Tänä vuonna haluan stressata vähemmän kuin viime vuonna. Työhöni kuuluu deadlineja deadlinen perään ja mun on pakko oppia olemaan stressaamatta niitä. Oppia jättämään työasiat niiden ovien taakse. Muistaa, että kaikkii asioihin en pysty vaikuttamaan. Oppia luottamaan siihen, että kaikki sujuu stressaamattakin. Muistaa, että stressaaminen ei ainakaan vie asiaa millään tavalla eteenpäin. Viime vuonna aika monta sunnuntai-iltaa meni seuraavaa työviikkoa miettien. Ja se ei kovinkaan paljon mielialaa yleensä nostata.

Miten sitten olla stressaamatta? Joitakin ihan konkreettisia asioita olen jo alkanut muuttaa tekemisissäni.

  • Pyrin hoitamaan ikävätkin asiat heti. Moni juttu kasvaa mielessä isompiin mittakaavoihin, kuin mitä se todellisuudessa on. Tiedäthän juttuja joiden tekemistä lykkäät viikkokaupalla ja lopulta itse homma on muutaman minuutin juttu. Sitten ihmettelet, miksi ihmeessä tuli lykättyä sitäkin niin kauan.
  • Opettelen sanomaan ei, silloin kun omat aikatauluni eivät anna periksi. (Tässä sitä opeteltavaa riittääkin. Liian helposti sorrun sanomaan, että kaikki onnistuu...)
  • Työsähköposti pysyy kiinni kotona. Muutenkin sähköpostin käytössä olen ottanut käyttöön muutamia niksejä, joiden avulla minä hallitsen sähköpostia eikä sähköposti minua. 
  • Yritän olla murehtimatta asioita, joihin en pysty vaikuttamaan ja joiden toteutumisesta en tiedä. Helpommin sanottu kuin tehty. 
  • Joogaan myös kotona muutaman kerran viikossa. Joogalla on aina ihanan rauhoittava vaikutus. Ostin jo vuoden lisenssin Yoogaiaan, jossa on ohjattuja tunteja vaikka millä mitalla.
  • Värityskirjakin on ostettu oikein pahoja stressipäiviä varten ;)

10.1.2016

Berliini - historian havinaa puolen päivän paketissa


Berliinissä on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että senkin pienen palasen, mitä me näimme muutamassa päivässä, jaan pariin osaan. Tässä enemmän historian havinaa, seuraavassa osassa sitten enemmän shoppailua ja muista fiiliksiä.

Berliinissä ei voi olla törmäämättä kaupungin historiaan. Se tunkee verkkokalvoille joka kulmassa. Palasina muurista, valokuvina, kyltteinä. Museoissa, kaduilla, kauppakeskuksissa. Kaupunki sai minut jopa hieman surulliseksi, niin paljon on ikäviä asioita tuon kaupungin kaduilla tapahtunut. Pieni huolikin oli rinnassa ennen matkaa. Juuri kun olimme lennot varanneet, tapahtuivat Pariisin terrori-iskut. Kun terrori-iskujen uhkaa povattiin myös muihin Euroopan pääkaupunkeihin, oli pakko miettiä myös omia ratkaisuja. Vahvasti olen sitä mieltä, että pelolle ei saa antaa valtaa tai ei voi tehdä enää mitään. Mutta kun matkassa on mukana kaksi maailman tärkeintä pikkumiestä, ei turhia riskejäkään halua ottaa. Päätimme matkustaa, mutta välttää ainakin uuden vuoden aattona suuria ihmismassoja kerääviä tapahtumia. Tosin tuskinpa lasten kanssa niihin muutenkaan olisimme tunkeneet.




Ennen matkaa olimme listanneet muutaman "must see" -kohteen. Nämä kävelimme läpi yhden päivän aikana. Yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä Berliinissä on tietenkin Berliinin muuri. Näitä palasia on kaupungissa vähän siellä täällä, mutta vaikuttava pätkä löytyi ihan hotellimme vierestä. Topography of Terror museon ulkoalueella on jäljellä 200 metrin pätkä muuria. Muuri on aitojen sisäpuolella, mutta alueelle on vapaa pääsy museon aukioloaikoina. Muurin tarkoituksenahan oli pitää itä-saksalaiset omalla puolellaan kaupunkia. 155 kilometriä 3,6 metrin korkuista muuria piti siitä huolen varsin tehokkaasti. On aika hurjaa ajatella, että muuri murtui vasta 1989. Tuohan on ihan lähihistoriaa.

Topography of Terror on museo, jossa on mahdollista tutustua natsihallinnon hirmutekoihin. Samalla paikalla on aiemmin ollut SS:n ja Gestapon päämaja. Pihalla itseasiassa on muurin vierellä nähtävissä aiemmin paikalla olleen rakennuksen kellarikerros, jossa on mm. kidutettu ihmisiä. Museossa on paljon kuvamateriaalia noista hurjista ajoissa. Paikassa oli erikoinen tunnelma. Ihmisiä oli paljon, mutta silti siellä oli todella hiljaista. Sellainen surullinen tunnelma, mikä minulle tuli muutamaankin otteeseen tuolla reissulla. Museoon on vapaa pääsy.




Vain korttelin päästä löytyy Checkpoint Charlie, joka oli yksi Länsi- ja Itä-Berliinin välisistä rajanylityspaikoista. Paikka on Berliinin muurin lisäksi yksi tärkeimpiä Berliinin jaon ja kylmän sodan symboleista, ja kuuluukin suosittuihin nähtävyyksiin. Kuten kuvasta näkyy kyse on siis keskellä katua olevasta "kopista", jossa ainakin nyt joulun aikaan oli "miehitys" paikalla. Näiden sotapoikien kanssa oli mahdollista päästä samaan kuvaan yhden euron nuppihinnalla. Checkpoint Charlien läheisyydessä on myös pari museota, joissa voi halutessaan fiilistellä kaupungin kahtiajakoa enemmänkin. Näissä emme vierailleet.



Topography of Terrorin ja Checkpoint Charlien väliin jää myös automuseo Trabi World, jossa on suloisia vanhoja trabant- autoja rivissä. Museo järjestää hauskoja Trabi safareita, jossa pääsee itse ajamaan vanhalla trabantilla pitkin Berliinin katuja. Muutamaan otteseen nähtiinkin tuollainen Trabi letka kaupungilla.


Checkpoint Charlielta otettiin suunta kohti Brandenburgin porttia.Olisi ollut mahtavaa nähtä tuo 1700-luvun loppupuolella rakennettu portti kokonaisuudessaan, mutta ikävä kyllä toria valmisteltiin uuden vuoden juhlia varten ja portti oli rumien telttojen ja aitahökötysten takana. (Tuolle alueelle pakkautui uuden vuoden yönä miljoona ihmistä juhlimaan vuoden vaihdetta. Pariisin terrori-iskujen takia turvatoimia oli tehostettu, eikä alueella päässyt ennen juhlia lainkaan.) Näyttävähän tuo portti oli, mutta ei nyt ihan tarjonnut parastaan.






Ihan kulman takana oli yksi suosikkikohteistani. Holokaustin muistomerkki on juutalaisten kansanmurhalle omistettu teos. Sille kuvat eivät tee oikeutta vaan se pitää itse kokea. Mielestäni se oli todella vaikuttava. Kahden hehtaarin alueelle on pystytetty 2711 betonista elementtiä. Sen laajuutta ja kokoa on mahdotonta hahmottaa. Matalimmat paadet ovat vain joitakin kymmeniä senttejä kun keskellä ne nousevat jopa yli neljän ja puolen metrin korkeuteen. Maasto betonipaasien alla nousee ja laskee ja betonipaadet muodostavat ison sokkelon, jossa pystyy kävelemään.Tämä oli myös lapsille mielenkiintoinen kohde, sillä sokkelossa kulkeminen oli varsinainen seikkailu.

Nyt kun nämä nähtävyydet putkeen kirjoitin,  ei ihmekään, että vähän surulliseksi vetää; kansanmurhaa, gestapoa ja kylmää sotaa peräkkäin. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, ettei näitä tapahtumia unohdeta. Jos vaikka opittaisiin jotain. Peace & Love ja sitä rataa. ☮


Tämä kaikki on mahdollista nähdä yhden kävelyreissun aikana eikä rahaa tarvinnut kuluttaa lainkaan. Onnistuu myös lasten kanssa, sillä 5 ja 7 vuotiaat  matkalaiset suoriutuivat reissusta kävellen mukisematta. Koska kohteet sijaitsevat Berliinin historiallisessa keskuksessa, olisi alueella voinut viettää vaikka koko loman, sillä museoita on vaikka kuinka paljon. Tai sitten olisi voinut pysahtyä vähän shoppailemaan, sillä kävelymatkan varrella oli mm. ranskalainen tavaratalo Galeries Lafayette, jossa me poikkesimme katsomassa Star Wars -näyttelyä.


6.1.2016

Juhlan kautta arkeen



Ihana tällainen välipäivä ensimmäisellä loman jälkeisellä työviikolla. Aamut ovat olleet todella takkuisia, kun lomalla tuli nukuttua pitkään. Iltapäivällä taas ovat väsyttäneet aikaiset aamut. Tehokkuus on ollut aika kaukana tämän viikon työpäivistä. Tänään on vedetty henkeä ja kerätty energiaa loppuviikoksi.

Työn lisäksi ollaan tällä viikolla juhlittu. Kuopus täytti eilen tärkeät viisi vuotta. Nämä olivat hänelle ensimmäiset syntymäpäivät, joita hän on odottanut kuin kuuta nousevaa. Päivästä on puhuttu paljon ja suunnitelmia tehty. Eniten huolta aiheutti se, että minulla oli työpäivä enkä olisi kotona kun hän herää. Sain onneksi järjestettyä niin, että tein aamulla töitä kotoa ja pystyin olemaan mukana herättämässä ja laulamassa päivänsankarille.

Lahjan kuopus valitsi itselleen Berliinistä ja halusi sen itse itselleen myös paketoida. Myös kakkua suunniteltiin tarkkaan ja harkiten. Meillä syntymäpäiväksi saa toivoa haluamansa kakun ja minä yritän sitä sitten parhaani mukaan toteuttaa. Kuopuksen valinta osui lopulta äidille aika armolliseen kirjainkakkuun. Suklaakakku suklaakuorutteella, väliin toivottiin hilloa ja "parsimaania". Marsipaani vaihtui lopulta vaniljakastikkeeseen, mutta muuten mentiin juniorikokin toiveiden mukaan. Tein kakun levykakkuna ja uunipellillisestä saikin mukavasti kolmikerroksisen J:n. Päällisen tein mokkapalojen kuorruteohjeella.

Sukulaisjuhlien lisäksi kestittiin kummit lastensa kanssa. Tänään juhlaa on jatkettu pappan synttäreillä ja ensi viikonloppuna juhlitaan vielä toinen pappakin. Sen jälkeen tämä äiti laittaa perheen sokerihanat kiinni muutamaksi viikoksi, sillä nyt on viime viikot eletty pelkästään herkuttelemalla.

2.1.2016

Berliinin lomalla perheen kanssa



 

Mistäköhän se ajatus oikein lähti? Lähteä välipäiviksi Berliiniin? Vanhempieni alustavista, mutta karille karahtaneista suunnitelmista, matkablogeistä luetuista hehkutuksista, lyhyistä lennoista, jemmassa olevista lomapäivistä vai tarpeesta lähteä vaan jonnekin? Taisi olla kaikkien yhteisvaikutusta...

Metsästin alkuun halpolentoja Berliiniin, mutta sitten paloi hermo kaikkiin piilokustannuksiin ja napautin lennot ostoskoriin Finnairilta. Hintakin oli lopulta aikalailla sama. Lentoajat valittiin perheen pienimpien ehdoilla keskelle päivää. Lyhyen lentoajan (1h 45min) ansiosta ehdittiin saapumispäivänäkin vielä kaupungille kiertelemään.

Berliinissä oltiin matkustuspäivien lisäksi kolme täyttä päivää. Kolmessa päivässä ei koko Berliiniä nähdä, sillä kaupunki on yli kahdeksan kertaa Pariisin kokoinen. Koko aiheutti myös stressiä hotellin valinnan suhteen. Oli pakko miettiä etukäteen tarkkaan kohteet, jotka halutaan nähdä ja lähteä sitten haarukoimaan hotellia lähialueelta. Tarjontaa oli liikaakin, mutta lopulta löysin TripAdvisorin kautta hotellin, jota voin lämpimästi suositella lapsiperheille.

Novotel Suites Berlin City Potsdamer Platz sijaitsi sopivan kävelymatkan päässä monista suosituista kohteista. Aamiainen oli monipuolinen ja huoneet tilavia. Itseasiassa hotellin huone oli fiksuimpia näkemiäni. Ei kaunein, mutta toimivin. Huoneessa oli mm. erikseen WC ja kylpyhuone.  Kylpyhuoneessa vielä erikseen kylpyamme ja suihkunurkkaus. Huoneessa itsessään oli upotettu keittonurkkaus jääkaappeineen, mikroineen ja vedenkeittimineen. Kalusteet olivat näppärästi muunneltavia. Divaani muuttui toisen lapsen vuoteeksi ja toinen lisävuode vedettiin esiin parisängyn alta. Sinne se oli näppärästi työnnettävissä myös päivän ajaksi, jolloin lattiatilaa muutenkin tilavassa huoneessa oli ruhtinaallisesti. Pöydässä oli pyörät alla, joten sitä pystyi halutessaan helposti siirtämään. Lisäksi seinän sisältä tuli sermit, jolla huoneen olisi voinut jakaa kahtia. TV:n sai käännettyä mihin tahansa suuntaan, jopa niin että kylpyammeesta voi elokuvaa mukavasti katsella. Myös muita pikkuyksityiskohtia oli, jotka tekivät huoneesta vähän normaalia fiksumman. Hotelli kuuluu Accor hotelleihin eli liittymällä jäseneksi (ilmaista) voit vaihtaa keräämäsi pisteet Finnairin pisteiksi.

Muutaman päivän aikana ehdittiin hyvin nähdä ne kohteet mitä suunniteltiinkin. Lasten kanssa mentiin lasten tahtiin ja aikuisten lomalla olisi toki ehtinyt nähdä hurjan paljon enemmän nähtävyyksiä ja ehkä muutaman lego-osaston vähemmän. Hirmu reippaita pienet matkailijamme kuitenkin olivat. Jaksoivat kävellä pitkiäkin matkoja ja narisematta katselivat muutakin kuin kauppojen leluosastoja. Tärkeintä lasten kanssa matkustaessa onkin tankkaus ja lepo. Itse harppoisin mielelläni aamusta iltaan paikasta seuraavaan, mutta pienten lasten kanssa toimivin ratkaisu on pitää keskellä päivää siesta. Pari tuntia hotellilla lepoa ja taas jaksaa lähteä uusiin kohteisiin.

Loma oli onnistunut ja Berliini mielenkiintoinen kaupunki. Jotta tämä ei taas veny kilometrin mittaiseksi, kirjoittelen kaikesta näkemästämme omana postauksenaan.

1.1.2016

Hyvää uutta vuotta!


Terveisiä Berliinistä. Tämän vuoden ensimmäiseen päivään herättiin Saksassa ja nukkumaan mennään omassa kodissa. Rakastan tutustua uusiin maihin ja kaupunkeihin, mutta kyllä aina on yhtä ihanaa palata omaan kotiin. Käydä saunassa pesemässä matkan pölyt pois ja mennä omaan sänkyyn nukkumaan. Oman tyynyn kanssa. (Miten hotelleissa aina onkin niin huonot tyynyt...?)

Tunnelmat Berliinissä olivat hyvinkin jouluiset, vaikka auringon paistaessa siniseltä taivaalta ja kukkivia pensaita ihmetellessä välillä hiipi keväinenkin olo mieleen. Matka meni loistavasti ja nyt on akkuja ladattu tulevaan. Lyhyestä lennosta huolimatta matkantekoon meni melkein koko päivä ja päässä tykyttää nyt orastava päänsärky. Palaan meidän matkaan vielä, mutta nyt halusin vain huikata pikaisesti:
 Onnellista uutta vuotta 2016!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...