Retkipäivä Kaarinassa

Joskus parhaat retkipäivät syntyvät vähän vahingossa. Lauantaina aamu valkeni kauniina, joten päätettiin käyttää tilaisuus hyväksi ja lähteä retkelle. Mietittiin jo Zoolandiaakin, mutta jotenkin se ei kuitenkaan ollut sen päivän juttu. Meidän perheen miehet olivat aiemmin kesällä käyneet Raaseporin linnan raunioilla ja pojat olivat kovasti tykänneet seikkailla vanhojen muurien varjoissa. Mieheni kertoi, että kuulemma Kaarinan Kuusistossakin olisi linnanrauniot (ööö.. en ollut ikinä kuullutkaan sellaisista..?). Samalla muistui mieleen ystävän kehuma Hovirinnan puisto myöskin Kaarinassa. Suunnitelma jalostui piknik-retkeksi. Käydään ensin tutustumassa linnanraunioihin ja puistoillaan sen jälkeen. Soitettiin vielä veljelleni ja saatiin heidän perheensäkin houkuteltua mukaan, vaikka lähtöajaksi sanottiin N-Y-T, nyt.

Ajeltiin Kuusistoon, josta linnanrauniot löytyivät. Opastus paikalle oli aika onnetonta, mutta kun kääntyy Kuusiston kirkolle päin ja jatkaa matkaa niin pitkälle kun tietä riittää, tulee pakostakin päätyneeksi raunioille. Tien varrella on kyltti parkkipaikalle, mutta kannattaa jatkaa siltikin vielä eteenpäin. Raunioitten luona on tilaa useammalle autolle ja kävelymatka parkkipaikalta voi uuvuttaa pikkuseikkailijat jo etukäteen.

Itse rauniot olivat positiivinen yllätys. Pojat nauttivat kun saivat juosta sokkeloissa ja tutustua raunioitten eri osiin, kiipeillä muurien päällä ja leikkiä piilosta. Mieheni rankkasi nämä paljon Raaseporin raunioita paremmiksi, jossa pieniä oli pitänyt aivan eri tavalla vahtia vaarallisten paikkojen takia. Tutustuminen raunioihin muuttuikin muutaman tunnin linnaralliksi. Aurinkokin lämmitti ja eväät nautittiin nurtsilla keskellä raunioita. Tuntui kesältä.

Porukan pienimmän väsähdettyä ja veljen perheen lähtiessä kotiin, mekin suunnittelimme kotiin lähtöä. Etupenkin väki ajatteli takapenkin jo väsyneen ja raunioitten ajaneen puiston unohduksiin. Mitä vielä, takapenkki muisti kyllä, että puistosta oli puhetta, joten lupaus on lupaus ja jatkoimme vielä sinne hovirinnan leikkipuistoon. Kuusistosta Kaarinaan ja Hovirintaan päin. Kun seuraa uimarannan kylttejä, löytää perille.

Täytyy sanoa, että onneksi annettiin periksi takapenkin väelle. Vau, mikä puisto! Kauniisti hoidettu, siisti, monipuolinen ja uusi. Pienille lapsille hiekkalaatikkoa ja pieniä kiipeilytelineitä, isoille useita kiipeilytelineitä ja aikuisillekin löytyi kuntoiluvälineet. Arkena kyljessä olisi ollut vielä ilmainen liikennepuistokin.

Vielä löytyi pojilta energiaa kiipeillä ja testata kaikki laitteet. Poikien leikkiessä apinoita ihastelin minä puiston kukkaistutuksia. Koko puisto oli todella upea ja kivasti muotoiltu. Eri osastoja oli useita ja isoilla kukkaistutuksilla reunustettuna.

Tosi kiva päivä ja tosi kivat retkikohteet. Tämä tullaan varmasti toistamaan samanlaisena vielä uudestaankin. Rauniot ja leikkipuisto yhdessä vetävät vertoja Turun seikkailupuistolle, joten suosittelen joku kerta testaamaan tämän kombon. Hovirinnassa olisi myös uimaranta, mutta näillä lämpötiloilla sen testaaminen jäi väliin..

Kiss my Turku

Luin eilen lehdestä Turussa olevista Eurooppalaisista markkinoista. Markkinoista täynnä eri maiden herkkuja. Ei tarvinne sanoa, että alkoi kuola valua suupielistä. Kotiväki innostui myös reissusta, varsinkin kun siihen luvattiin yhdistää Kupittaan seikkailupuisto.

Aamulla paistoi aurinko ja Aurajoen ranta oli täyttynyt kojuista. Pysähdyttiin syömään crepekset ja maisteltiin monesta kojusta kaikkea pientä. Poikettiin myös kauppahallissa teeostoksilla. Tähän kohtaan kuuluu taas tämä klassinen " Miksei me käydä täällä useammin?" En oikeasti muista, koska olisin viimeksi käynyt naapurikaupungissa vaan hengailemassa. Siitä on ihan liian kauan. Turku olisi pullollaan ihania ravintoloita ja pikkuliikkeitä. Lisäsin juuri "must do" -listalleni Turkupäivän.

Keskustasta livahdettiin sitten puistoilemaan. Pojat halusivat aivan ensimmäiseksi liikennepuistoon ajamaan polkuautoilla. En ole siellä käynytkään viime uudistusten jälkeen. Liikennevalot, kävelytiet, pikkutalot. Ihania! Varsinkin mua ilahdutti polkuautoilla liikkuvat poliisit, jotka antoivat pienille lempeästi ajo-ohjeita. Ajaltelkaa mikä duuni; Liikennepuiston polkuautoileva poliisi.

Seikkailupuistossa otettiin vielä turhat energiat pois pojista ja tummien pilvien saattelemina ajeltiin iltapäivällä kotiin.  Tämä retki taidetaan tehdä tänä kesänä vielä uudelleenkin!

Taidelainaamosta seinälle

Viime viikko oli kuin joulu keskellä kesää. Hankin saman viikon aikana kaksi pitkäaikaista haavetta. Ensimmäinen niistä on taulu, jota olen etsinyt pitkään. Olen ennenkin kertonut tästä taulujen hankkimisen vaikeudesta meidän taloudessa. Lähtökohtaisesti taulumakumme ovat valovuosien päässä toisistaan. Mieheni pitää geometrisistä ja abstrakteista tauluista, minä taas enemmän esittävistä tauluista, mutta en nyt kuitenkaan mistään kukka-asetelmista. Jossain kohtaa tultiin tulokseen, että ostetaan molemmat omat taulumme, jotta saadaan edes jotain seinille. Tuon päätöksen tekeminen on vauhdittanut taulujen ostoa ja ollaan loppujen lopuksi molemmat oltu tyytyväisiä kaikkiin hankintoihin.

Itse löysin taiteilijani jo pari vuotta sitten. Tutustuin Kristina Isakssonin töihin netin kautta ja ihastuin. Olen kuitenkin pari vuotta etsinyt sitä juuri meille täydellistä yksilöä. Käynyt katsomassa tauluja niin Turussa kuin Helsingissäkin. Ollut suoraan yhteydessä taiteilijaan. Jostain syystä aina jättänyt ostamatta.

Huhtikuun alussa selailin jälleen Turun taidelainaamon sivuja. Kristinan töitä on ollut siellä tarjolla muutamia, joita olen käynyt katsomassa sivuilla kymmeniä kertoja. Tällä kertaa teoksia olikin enemmän, joista yksi täydellinen. Meinasin tulla hulluksi sen illan aikana. Olin varma, että joku nappaa taulun silmieni edestä. Soitin heti seuraavana päivänä ja sain kuin sainkin varattua taulun itselleni. Olin valmistautunut lähtemään suoraan hakureissulle, mutta Kristina oli taidelainaamon huhtikuun taiteilija ja jouduin odottamaan toukokuun puolelle. Nyt se kuitenkin komeilee seinällä. Moni muukin olisi tämän halunnut, sillä jonotuslistalla oli useampia nimiä. Voin kuitenkin kertoa, etten aio tästä luopua...

Samalla voisin tässä suositella taidelainaamoita taiteen hankintaan. Ei voi helpompaa olla. Ainakin Turun taidelainaamolla on kattava sivusto netissä. Voit ostaa taulun kertamaksulla tai vuokrata sen. Vuokratun taulun voi halutessaan palauttaa, mutta toisaalta vuokra myös lyhentää korottomasti taulun hintaa eli vuokra-ajan päätyttyä taulu on omasi. Edullisimmillaan kk-maksu on 10 euroa. Taulun voi myös maksaa kokonaan pois koska tahansa vuokra-ajan aikana. Kätevää...

Tauluja toki voi käydä katsomassa paikanpäälläkin. Turun taidelainaamo sijaitsee vanhalla suurtorilla. Porttikongista sisäpihalle ja heti käännös oikeaan. Lainaamo on avoimma ti-pe 12-18 ja la 11-15.

Ja se toinen toteutunut haave.... liittyy kirjaimiin LV, ruskea ja kannetaan kädessä. Arvaatko?

Queenie -Remember Wembley

Queenin musiikki on aina saanut kylmät väreet menemään pitkin selkäpiitä. Kappaleet ovat niin voimakkaita ja Freddie Mercuryn ääni ainutlaatuinen. Kappaleita joita kuunnellaan täysillä, ei hiljaa hissutellen. Yli 30 vuotta sitten tehdyt hitit tuntuvat edelleen ajankohtaisilta ja saavat tanssahtelemaan pitkin olohuonetta. Myös mieheni pitää yhtyeen musiikista ja olikin hankkinut meille joululahjaksi liput Queenien Remember Wembley showhun Logomoon.

Logomon sivuilla Queenien showta kuvaillaan näin:
"Queenie toteuttaa kaikki laulunsa täysin samalla tavalla kuin itse Queen teki, alkuperäisillä soittimilla, ilman koneella ennalta äänitettyä musiikkia. Alkuperäiset soittimet ja Michael Kluchin uskomaton ääni yhdessä tekevät jokaisesta showsta uniikin ja vaikuttavan eloisan kokemuksen, joka on täynnä energiaa. Aidot puvustukset ja massiivinen lava sekä valot tekevät showsta uniikin elämyksen."

Parin ensimmäisen kappaleen jälkeen fiilis oli hieman hämmentynyt. Show alkoi parilla vähän harvemmin kuululla kappaleella ja äänentoistossa oli alkuun jotain pientä vireongelmaa. Myöskään vertailua ei pystynyt välttämään, eikä tässä maailmassa vaan ole toista Freddie Mercurya, vaikka kuinka kopioisi eleet ja liikehdinnän. Kun sitten pääsin yli vertailusta ja aloin vaan nauttimaan musiikista, alkoi homma toimia. Bändi ja laulaja olivat tosi hyviä ja mikäs siinä on paukuttaa pari tuntia hittiä hitin perään. Viimeistään Radio Ga Ga räjäytti Logomon katon. Viimeisiä biisejä täysi sali jammasi seisaaltaan. Voin vain kuvitella mikä tunnelma on aidon Queenin konserteissa ollut....

Pari tuntinen vierähti siivillä hyvän musiikin myötä. Tänään olikin sitten pakko katsoa tallessa ollut dokumentti Freddiestä. Show must go on...

Jekyll & hyde

Perjantaina olen yleensä miettinyt viikon parhaita hetkiä. Tällä viikolla eilinen ilta kruunasi viikon niin, että se on pakko nimetä viikon parhaaksi ja uhrata sille koko postaus.

Mieheni osti meille joululahjaksi liput Turun Kaupunginteatteriin katsomaan Jekyll & Hyde -musikaalia. Odotuksia ei juuri ollut, sillä viime aikoina teatterissa on tullut käytyä niin hävyttömän harvoin.

Mutta voi millainen esitys tuo olikaan. Meni kirkkaasti kärkeen kaikista näkemistäni. Näyttelijät, musiikki, lavasteet, valot ja jopa tuoksutkin loivat eteen sellaisen visuaalisen kokonaisuuden, että sitä ihasteli aivan sanattomana.

Kirkasotsainen tohtori Jekyll suorittaa ihmiskokeen, minkä seurauksena hän

tulee tahtomattaan vapauttaneeksi oman pimeän puolensa ja luoneeksi

julman herra Hyden. Koskettavassa tarinassa tohtori Jekyllin sydämestä kilpailevat

myös kauniit naiset Lucy ja Emma, jotka kylvävät juonenkäänteisiin

romantiikkaa.

 (www.turunkaupunginteatteri.fi)

Pääroolissa oli "munamies" Riku Nieminen. Mielikuvissani mies oli aiemman roolinsa vanki, mutta tämä esitys todisti kuinka lahjakas mies todella on. Ei pelkästään näyttelijänä vaan myös laulajana. Roolin vaihto salamannopeasti Jekyllin ja Hyden välillä oli välillä jopa pelottavaa. Pelkkien eleiden ja ilmeiden myötä hahmo muuttui täysin toiseksi persoonaksi.

Huomio kiinnittyi myös poikkeuksellisen paljon lavastukseen. Useinhan nuo eivät näytelmässä mitenkään nouse esille tai pistä silmään vaan luovat vain puitteet näytelmälle. Nyt lavastus oli todella taidokas ja sitä käytetttin hienosti hyväksi esityksen aikana. Tunnelma oli suoraan menneestä ajasta ja pienillä muutoksilla miljöö muuttui aivan erilaiseksi.

Valaistus ansaitsee myös erityismaininnan. Todella kekseliäitä ja luovia ratkaisuja, joilla saatiin luotua kohtauksiin erilaisia tunnelmia. Ja hei, ikinä ennen en ole teatterissa huomannut käytettävän tuoksuja. Ne vahvistivat elämystä vielä lisää.

Jokohan kehuin näytelmää tarpeeksi... Sivukorvalla kuulin erään katsojan kertovan tulevansa katsomaan näytelmää vielä kolmannenkin kerran. Itsekin mietin, että tämän olisin katsellut mielelläni vielä uudelleenkin. Harmi vaan, että esityksiä on jäljellä enää muutama ja nekin ilmeisesti loppuunmyytyjä.

Kaikki kuvat: www.turunkaupunginteatteri.fi, kuvaaja: Robert Seger

Jälleen jäin miettimään miksei tule käytyä useammin teatterissa tai konsertissa hakemassa tällaisia erilaisia elämyksiä.

Kultturelli sunnuntai

Eilen fiilisteltiin pitkästä aikaa Turkua. Konserttiliput taskussa suuntasimme jo iltapäivästä naapurikaupunkiin.

Aloitimme myöhäisestä lounaasta. Jokirannasta löytyy TV-kokki Michael Björlundin konseptiin perustuva Pub Niska. Ravintolan ruokalistalta löytyy pelkästään "peltileipiä" ts. pizzoja, joka alkuun vähän mietitytti. Vaihtoehdot olivat kuitenkin niin eksoottisen ja herkullisen kuuloisia, että Niskaan kuitenkin päädyimme. Näin landelta tullessa on vaikea muistaa, että isommassa kaupungissa pöytävaraus olisi ihan suotavaa. Onneksi kuitenkin mahduttiin sekaan.

Sisään astuessamme ilma oli varsin sakea savusta, mutta pääteltiin, että kyse ei ollut tunnelman luomisesta vaan hieman reilummin kypsennetyn pizzan jälkihöyryistä. Ravintolan konseptiin kuuluvat Ahvenamaalaiset laadukkaat raaka-aineet. Ja ne kyllä maistuivat ruuassa. Omassa pitsassani oli kylmäsavustettua lohja ja piparjuurikastiketta. Kuulostaa hassulta yhdistelmästä pizzaan, mutta täytyy sanoa, että toimi loistavasti. Eikä myöskään mieheni karitsanlihalla höystetty pizza jäänyt yhtään heikommaksi. Varsin raskaat nuo pizzat kuitenkin olivat ja se meinasi koitua kohtalokseni illan loppupuolella.

Tällä kertaa ei kierretty kauppoja juurikaan vaan keskityttiin muutamaan taidegalleriaan. (Akateemisessa oli pakko käydä kuolaamassa uusimpia keittokirjoja. Millähän perustelisin itselleni vielä muutaman uuden hankinnan?) Minun ja mieheni taidemaku hyvin harvoin kohtaa ja siksi moni seinä meillä ammottaakin edelleen tyhjyyttään. Ollaan itseasiassa jo tehty periaatepäätös, että kumpikin ostaa oman maun mukaisen taulun, johon toisella ei ole sanomista. Tällä kertaa nähtiin kuitenkin parikin sellaista taulua, jotka kumpikin olisi kelpuuttanut seinälle. Nyt alkoikin mittailu ja mietiskely. Ollaan parin viikon päästä menossa jälleen sinne suunnalle ja kenties haemme jonkun noista tauluista kotiin...

Reissun pääkohde oli Lisa Nilssonin konsertti Logomossa. Mieheni myötä olen päässyt tutustumaan myös ruotsinkieliseen musiikkiin, joka jostain syystä kolahtaa toiselle puoliskolleni kovastikin. Tykkään livenä kuunnella melkein mitä tahansa, mutta tällä kertaa se päivän raskas pizza, pimeä sali  ja rauhallisena soivat balladit tekivät sen, että puolivälissä mietin tosissani huomaisiko kukaan jos ihan vaan muutamaksi minuutiksi sulkisin silmäni...

Vihreää teetä

Me olemme mieheni kanssa viime aikoina tutustuneet vihreään teehen. Mieheni on ollut vannoutunut kahvinjuoja ja minä taas en ole oikeastaan juonut kumpaakaan, teetä joskus harvoin. Kunnes mieheni sai maistaa sushi-ateriansa yhteydessä vihreää jasmiiniteetä. Se taisi olla ihastusta ensisipaisulla, koska samalta reissulta oli kotiintuomisena purkillinen valkoista jasmiiniteetä. Sitä aikamme tyytyväisenä maisteltuamme teimme iskun Turun tee ja mauste liikkeeseen Kauppahalliin.

Tällaisista pienistä erikoisputiikeista saa aivan erinomaista palvelua. Siellä meille teenoviiseille tuotiin eteen monia, monia ihanan tuoksuisia teelaatuja. Mukaan tarttuikin useampaa laatua. Vihreää jasmiiniteetä miehelleni, ihanan kardemummaista Yoga Chaita minulle ja hedelmäistä kastehelmi ginsengiä yhteiseen käyttöön.

Teen lisäksi saimme paljon hyviä neuvoja. Selvisipä minulle sekin mitä varten juomani tee on usein ollut kitkerää. Koska tee mielestäni harvoin maistuu yhtä ihanalta kuin tuoksuu, olen varmuuden vuoksi hauduttanut teetä reilun aikaa saadakseni maun paremmin esille. Virhe! Monissa teelaaduissa haudutusaika on juurikin se 3-4 minuuttia ja sen jälkeen maku saa sen kitkeränsävärin.

Vihreässä teessähän on vaikka mitä hyviä juttuja mukana, antioksidantteja, flavonoideja, C- ja B-vitamiineja jne. Laihduttaa, puhdistaa, hoitaa, ehkäisee jopa syövältä...  Jostain tosin luin, että kaiken hyödyn saa irti vasta kun juo päivässä 5-6 mukillista. Mutta eiköhän siitä jotain hyvän rippeitä tartu muutaman mukillisen viikkotahdillakin ;)

Leppoisa lauantai

Tämä lauantai on mennyt varsin leppoisissa merkeissä. Lapset lähtivät isovanhempien kanssa jo aamulla Helsinkiin Disney on ice -showhun ja me vietimme miehen kanssa hitaan aamun keskenämme. Koska ohjelmassa ei ollut mitään erityistä, ajelimme Turkuun vähän shoppailemaan ja syömään.

Tällaisilla reissuilla tehdään aina ensin "eriytetty" ohjelma eli kumpikin kiertää rauhassa omia suosikkikauppojaan. Siinä ajassa kun mies ehti käydä puolet Turun liikkeistä, minä sain vaivoin kierrettyä Stockmannin naistenosaston. Tein muutamia kivoja löytöjä viimeisistä alerekeistä ja hankin myös jo kauan kaipaamani uudet treenikamppeet. Sen jälkeen lounas ja vielä muutamat yhteiset ostospaikat. Tällä kertaa poikkesimme yhdessä Kauppahalliin, jossa on ihania pieniä erikoisliikkeitä. Suuntana tällä kertaa oli hallin tee ja mausteliike. Sen antimista lisää joskus myöhemmin. Lisäksi yhdessä piipahdetaan yleensä aina Stockmannin kodinosastolla katsastamassa uutuuksia.

Syömässä kävimme thai-ravintolassa Aurakadulla. Yleensä ollaan käyty Kauppiaskadun pienessä Baan Thaissa, jossa on edullinen ja todella maistuva ruoka. Nyt olimme itseasiassa matkalla Aurakadulla olevaan Hiileen, kun päätimmekin poiketa tähän Tamarin -ravintolaan. Kivannäköinen ravintoja ja ruokakin oli ihan hyvää, mutta jotain jäin kuitenkin kaipaamaan. Tarjoilu oli vähän hidasta ja ruuasta puuttui jokin viimeinen silaus. Pikkuinen Baan Thai vie voiton, vaikka selvästi vaatimattomampi paikka onkin.

Kuvissa vielä viimeiset amarylliksen kukat. Tämä yksi päätti kasvaa pituutta ensin metrin verran ja vasta sitten aloittaa kukinnan. Päätyi sitten maljakkoon. Kuvat on viime viikolta, jolloin keli oli kirkas. Nyt taivas on pilvessä ja amarylliskin käynyt kierimässä kerran lattialla...

Hemmotteluhankintoja

Käytiin viime viikolla miehen kanssa kahdestaan Turussa pyörähtämässä. Käytiin vähän katsastamassa alennusmyyntejä ja syömässä Baan Thaissa. Jos tykkäät etnisestä ruuasta niin kannattaa käydä kokeilemassa  tätä ravintolaa. Vaatimattoman näköinen paikka, mutta edullista ja hyvää thairuokaa.

Alennusmyynneistä ei käteen jäänyt kuin yksi trikoomekko, mutta Ruohonjuuresta kassiin sujahti useampikin juttu. Muutamat mun hemmottelutuotteistani ovat aivan lopussa ja olin päättänyt kokeilla niiden vakkareiden tilalla luonnonkosmetiikan tarjoamia vaihtoehtoja. Täältä kotikäpykylästä ei valikoimaa niistä löydy lainkaan, joten Ruohonjuuressa seisoin pitkän tovin kosmetiikkahyllyjen edessä.

Mukaan tarttui sekä vartalon- että kasvojen kuorintatuotteet, palashampoo että jo tuttu Santen Acai kasvovoide, johon ihastuin jo aiemmin. Niin ja tarttui sieltä mukaan merisuolasuklaata, mutta se ei säilynyt kuvattavaksi ;)

Mulle uusi tuttavuus oli Flow kosmetiikka, jotka ihastutti sekä tuoksullaan että kivalla pakkauksellaan. Näitähän kehtaa pitää esilläkin. Plussaa vielä sekin, että kosmetiikka on tuotettu Suomessa.

En ole vielä ehtinyt näitä kokeilla, mutta kertoilen kokemuksia kyllä myöhemmin...

Turistina Turussa

Tänään lapset kävivät isovanhempiensa kanssa katsomassa Turun Vartiovuoren kesäteatterissa Risto Räppääjää. Me olimme mieheni kanssa mukana kuskin ominaisuudessa ja  käytimme parituntisen jokirannassa hengailuun.

Olen asunut Turussa nelisen vuotta opiskeluaikoina, mutta en oikeastaan koskaan kotiutunut sinne. Silti Turku on yksi lempikesäkaupungeistani. Niinkuin monet muutkin paikat se todella herää eloon kesäisin. Käytiin herkuttelemassa Pinellan ihanalla terassilla ja kuljeskeltiin joen varrella ja puistoissa. Samanlaisia sunnuntaihengailijoita oli aika tavalla liikkeellä.

Loppuun on pakko laittaa kuva päivän asusta. Pinkkiä pinkin päälle. Ei lainkaan mun tyylistä. Pinkki ei ole mun juttu, eikä kaapista löydy muuta pinkkiä kuin tämä pikeemekko. Senkin voi pukea päälleen vain näin keskikesällä ruskettuneena, sillä talvenkalpeana näyttää tässä lähinnä broilerilta. Mutta nyt se on kyllä aika herkku :)

Colourscape

Tänään vietimme päivää Turun seikkailupuistossa. Hauskan puistopäivän lomassa kävimme seikkailemassa myös Colourscape -kuplissa. Turun ollessa viime kesänä Euroopan kulttuuripääkaupunki, kuplat olivat ensi kertaa Turussa. Tuolloin kokemus jäi väliin, mutta onneksi tänä kesänä Colourscape teki paluun. 

"Colourscape koostuu sadasta värikkäästä kuplasta, jotka kytkeytyvät toisiinsa muodostaen värikkään labyrintin. Yleisö voi viettää aikaa kuplissa musiikkiesityksiä kuunnellen tai vain rentoutuen värimaailman parissa. Jättimäinen Colourscape-solukko siivilöi valon värien juhlaksi."

Aika hauska kokemus aikuisellekin, lapsista nyt puhumattakaan. Hyvin huomasi värien vaikutukset. Sinisissä kuplissa ilmakin tuntui viileämmältä, keltainen oli todella aurinkoinen ja punainen oli jopa ärsyttävä. Kaiuttimista kuului varsin taiteellista musiikkia tai piippailuja.

Vielä ehdit käymään,  Colourscape on Turussa 5.8. asti.

PS. Kuplalabyrintissä oli varsin kuuma, joten hellepäivänä se ei ole paras mahdollinen kohde.