31.12.2014

Back in business

Lokakuussa päätin, että bloggaaminen saa jäädä. Väsymys oli hurja eikä aikaa ja energiaa tuntunut olevan tähän tai oikeastaan yhtään mihinkään muuhunkaan. Ajattelin väsymyksen johtuvan siirtymisestä viisipäiväiseen työviikkoon, sillä ero nelipäiväiseen on ollut huima. Vähenevä päivänvalo ei mitenkään auttanut asiaa, vaan sohvan nurkka veti magneetin lailla luokseen iltaisin. Sitten alkoi järjetön, hakkaava yskä, joka lopulta ajoi minut lääkäriin. Diagnoosi keuhkokuume, johon ensimmäinen lääkekuuri ei purrut lainkaan. Lisää verikokeita ja uudet lääkkeet, diagnoosi mykoplasma. Olo helpottui hieman, mutta yskä jäi ja ääni lähti. Tästä kunto ei vaan ajankaan kanssa kohentunut. Heti kun lähdin kävelylle, tunsin sen seuraavana päivänä kropassani. Sen verran minua on peloteltu kaikilla jälkitaudeilla, että luovuin viikoiksi kokonaan liikunnasta. Silti tuli sairastettua vielä niin poskiontelontulehdus kuin enterorokkokin. Vihdoin kolmannen lääkekuurin jälkeen sumu tuntui hälvenevän päästä ja väsymys kaikkosi.

Omien sairastelujen lisäksi samaan aikaan sairastivat tietysti myös muut perheenjäsenet. Kahteen kuukauteen meillä ei ollut koko perhe terveenä yhtä aikaa. Nuhaa, yskää, kuumetta, korvatulehduksia, silmätulehduksia, enterorokkoa jne. You name it, we got it...  Siksi meidän arki onkin ollut syksyn totaalisen sekaisin. Monessa asiassa jouduttu menemään sieltä mistä aita on matalin, siirretty ja peruttu menoja, nukuttu huonosti. Menty poikkeusolosuhteissa.

Jotta syksyn synkkyys ei olisi tähän päättynyt, jouduimme hyvästelemään poikien isomummin viimeiselle matkalleen ennen joulua. On ollut sydäntä raastavaa kohdata lasten suuri suru. Kuusivuotias oli sekä hämmentynyt, surullinen että peloissaan. Monelaisia asioita pohdittiin yhdessä ja vakuuteltiin ikävän helpottavan ajan kanssa.


Tauko on siis ollut enemmän kuin paikallaan, mutta nyt mennään taas valoa kohti ja voimavaroja on enemmän. Tauon aikana tuli monen monta kertaa olo, että haluaisin kirjoittaa siitä ja tästä. Sen verran tähän touhuun on kasvanut kiinni. Lähdetään uudella innolla kevättä kohti.

Tänään sairastavat meille kutsutut vieraat, joten vietämmekin iltaa ihan oman perheen kesken. Suunnitelmissa syödä hyvin ja katsoa jokin lasten elokuva.  Hyvää Uutta Vuotta!


28.12.2014

"Hotelliaamiainen"

Viimeinen joulunpyhä, arki kolkuttelee jo oven takana. Tai minulla kolkuttelee. Miehet jäävät vielä viikoksi lomailemaan. Ja en minäkään näitä rikkonaisia viikkoja oikein kunnon arjeksi laske. Pyhät keskellä viikkoa saavat unohtamaan mikä päivä on meneillään ja töissäkin on luultavasti normaalia rauhallisempaa.

Viimeisen lomapäivän kunniaksi katettiin ihana, runsas aamiaspöytä lämpine croissanteineen ja karjalanpiirakoineen, "hotelliaamiainen".


Pakkasesta löytyy yleensä aina pakastecroissantteja. Nyt löytyi vielä karjalanpiirakoitakin, joista lapset erityisesti pitävät. Lisäksi valmiiksi kuorittuja hedelmiä, marjoja, pilkottuja vihanneksia yms. pientä extraa normiaamupalaan verrattuna.

Tällainen pieni luksus aamiaspöydässä silloin tällöin on ihanaa. Meillä normaalisti jokainen syö aamupalansa vähän eri aikaan ja ottaa jääkaapista haluamansa. Tällainen valmiiksi katettu versio yhdessä nautittuna tuo juuri sen hotellifiiliksen, jota tällä haetaankin.

26.12.2014

Tunnelmia joulusta...

Heipa hei! Ei olisi viikko sitten uskonut miten ihanat joulukelit tänne eteläänkin saadaan. Ihanaa, puhdasta lunta ja aurinkokin pilkisteli pitkästä aikaa taivaalta. Ja kerrankin niistä harvoista säteistä pääsee nauttimaan päiväsaikaan. Tänään tehtiin retki Teijolle samalla kun kävimme isopappaa moikkaamassa. Harmi vaan, että kameran akku hyytyi pakkasessa, sillä kuvattavaa olisi riittänyt kauniissa meri- ja kartanomaisemissa.





Ja onhan nämä päivät ihania muutenkin kuin kelin puolesta. Tykkään valmistella joulua, mutta kyllä parasta ovat nämä joulun ihanat pitkät pyhät. Olla vaan möllötellään. Koko porukka yhdessä. Katsellaan leffoja, luetaan kirjoja, syödään hyvin. Arki tuntuu olevan kaukana poissa ja oleillaan vaan omassa joulukuplassa. Ei tarvitse tehdä ruokaa, ei siivota, ei mitään pakollista.

Itse aatto meni hyvin perinteisissä merkeissä. Jännitys oli aamusta alkaen pojilla ihan käsinkosketeltavaa. Joulupukin kuumaalinjaa ja lumiukkoa katsottaessa ajatukset olivat selvästi jo joulupukin kohtaamisessa. Kun vieraat sitten iltapäivällä saapuivat ja käytiin joulupöytään, aika saikin yhtäkkiä siivet ja pukin koputus ovelle taisi yllättää kaikki. Pukki sai osakseen jakamattoman huomion ja hänen lähdettyään paperin rapina ja ilon kiljahdukset täyttivät ilman. Kyllä lasten ilo vaan tuo jouluun sen ihan oman tunnelmansa...


Vieraiden lähdettyä tutkittiin vielä pitkä tovi saatuja lahjoja ja pelattiin saatuja lautapelejä. Lasten mentyä nukkumaan jatkettiin vielä miehen kanssa pelaamista juustolautasten ääressä. Pelit kuuluvat meillä jouluun yhtä saumattomasti kuin hyvät kirjat ja elokuvatkin. Näillä samoilla linjoilla on jatkettu myös nämä seuraavat päivät. Nyt alkaa tosin jouluruoka jo riittämään, joten illalla tehdään kalkkunan tähteistä pitsaa...



23.12.2014

Joulun taikaa

Tänä vuonna joulu on hiipinyt meille sopivasti askel kerrallaan. Kaikki on valmista, eikä mistään ole stressattu. Olen nauttinut valmistelemisesta enkä tyypilliseen tapaan ole vetänyt jouluövereitä jo marraskuun puolella.


Tänään on koristeltu kuusi, käyty hautausmaalla viemässä kynttilät ja vihdottu joulusaunassa. Vielä on muutama pikkuaskare tälle illalle, mutta kohtapuoliin vaihdetaan kokonaan jouluvaihteelle. Nautitaan pitkistä pyhistä.






Näiden meidän joulutunnelmien myötä haluan toivottaa ihanaa ja rauhallista joulun aikaa!

14.10.2014

Kadonnut kipinä

Olen viime viikkoina yrittänyt etsiä kadonnuttaa kipinää, motivaatiota jatkaa. Mutta kun hauska harrastus on muuttunut enemmänkin velvollisuudeksi, on aika todeta, että tämä oli nyt tässä.

Kiitos seurastasi!

7.10.2014

Slow food festival

Viime viikolla mieheni ehdotti sunnuntairetkeä Fiskarsiin Slow Food Festivaleille. Olin jopa hieman yllättynyt, sillä meillä minä olen yleensä se, joka puhuu luomun ja lähiruuan puolesta. Ehkäpä aivopesuni alkaa pikkuhiljaa tuottaa tulosta...


Alkuun suunnittelimme koko perheen retkeä, mutta päädyimme kuitenkin viemään lapset mummilaan ja tehtiin sittenkin aikuistenretki. Joka olikin varmasti oikea ratkaisu, rauhassa kuljeskelu ja katselu harvemmin onnistuu kahden elohiiren kanssa.



Slow food Festivalin teemana tänä vuonna oli "Lähiruokaa, luonnollisesti!" Paikalla oli kuutisenkymmentä ruuantuottajaa - ja myyjää, kalastajia, leipomoita, lihantuottajia, puutarhaviljelijöitä, ekotiloja ja ruokakäsityöläisiä. Lähellä tuotettua, luomua, kotimaista. Jo kuudennet festivaalit ja minä en ole näistä ennen kuullutkaan. Pöh!


Fiskars on ollut minulle pelkkä kesäkohde, joten oli kiva lähteä katsomaan kylää syksyisessä värityksessä. Täytyy kyllä sanoa, että kylmän tuulen puhaltaessa oli vaikea sitä tuttua Fiskarsin henkeä tavoittaa. Mutta festarit itsessään oli kiva tapahtuma, joten ensi vuonna suunnataan varmasti uudelleen paikalle. Väkeä oli mukavasti, ei kuitenkaan liikaa. Monilla osastoilla maistatettiin herkkuja ja lounas syötiin parinkin eri ravintolan pop-up pisteellä. Oi, mitä makuja... Ostoksiakin tehtiin, joten kaikinpuolin onnistunut reissu takana.

3.10.2014

Normiarkea

Normiarkea puskee jälleen. Tultu ja menty. Oltu ja harrastettu. Syöty ja nukuttu. Odotettu viikonloppua. Tästä viikosta ei jää paljon jälkipolville kerrottavaa. Niin meidän perusarkea kuin olla ja voi. Joku voisi tarkistaa kellonsa meidän rutiinien mukaan, sillä niin aikataulussa on tällä viikolla menty. Termi ruuhkavuodet alkaa selväsi konkretisoitumaan meidän perheessä. Mutta en valita, kaikki on hyvin ja rutiinit tuo turvaa.


Jos kelit sallii  niin viikonloppuna otetaan suunta kohti Fiskarsia, jossa on tänä viikonloppuna Slow Food festivaalit. Lisää lähiruokaa ajattelin sitten hakea lähimetsistä. Eilen pyörälenkillä löydettin pari hassua kanttarellia, jotka kaipaisivat nyt kavereita pannulle.

Aurinkoista viikonloppua sinullekin!

27.9.2014

Kaupanpäällisiä

Habitaren messuilla pysähdyimme katsomaan Rosendahlin osastolle tanskalaista sisustustavaraa. Tanskalainen moderni muotoilu miellyttää sisustussilmääni kovasti ja Rosendahlinkin osastolla oli paljon ihania yksityiskohtia.


Osastolla silmääni pisti erityisesti Arne Jacobsenin suunnittelemat kellot. Meillähän ei kotona ole oikeastaan ollenkaan kelloja. Seinäkelloja ei ole lainkaan, herätyskelloja tasan yksi. Alakerrassa aika tarkistetaan ranteesta tai uunin kellosta. Koska aikoinaan sopivaa ei vaan löytynyt ja huomasimme tulevamme toimeen ilmankin, jäi kellohankinnat aikoinaan tekemättä. Lähinnä ostoskoria on ollut juurikin tällainen Jakobsenin pöytäkello. Jostain syystä jäi sekin sitten ostamatta.


Messuilla jälleen hiplasin kelloa ja kerroin ystävälleni, että voisin sellaisen kotiinikin huolia. Osastolla kellot eivät kuitenkaan olleet myynnissä. Että se siitä sitten tälläkin kertaa.

Nyt tuo kello kuitenkin nököttää työhuoneen hyllyn päällä. Muutama osastonväli eteenpäin oli Plaza Koti lehden osasto, jossa tilaajalahjana tarjottiin tuota samaisya kelloa. Lehtitilaus oli huomattavasti edullisempi kuin kellon hinta esim. Stockmannilla, joten tartuin tarjoukseen. Tilasinko lehdet ja sain kaupanpäälle kellon vai ostinko kellon ja sain kaupanpäälle parin vuoden lehdet? Minun tapauksessa jälkimmäinen taitaa olla oikeampi vastaus.


Pöytäkelloja on useammalla eri kellotaululla, joista jokainen on suunniteltu tiettyyn kohteeseen. Jakobsen suunnitteli kokonaisuuksia ja rakennuksen lisäksi hän suunnitteli myös kiinteät kalusteet ja muut sisustuselementit. Meille kotiutunut malli on Bankers, joka on suunniteltu alunperin Tanskan kansallispankkiin. Kellot valmistetaan edelleen alkuperäisten mallien mukaisesti. Kellon mukana tulleessa esitteessä on kuvattuna mainos vuodelta 1939, jossa näitä kelloja esitellään. Yksinkertainen muotoilu on kestänyt aikaa loistavasti.


Tiedättekö mikä tässä kellossa on parasta heti muotoilun jälkeen? Se ei pidä ääntä, ei lainkaan. Aika moni kello on saanut hylkytuomion äänensä takia. Kaikenlainen nakutus ja tikitys tekee minut hulluksi. Kellon pitää olla ä-ä-n-e-tö-n. Esikoisen saama herätyskellokin on nakattu kaapinperälle ilman pattereita, koska minä en saanut nukuttua talon toisessa päässä sen tikityksen takia ;)

26.9.2014

Suunnitelman muutos

Meillä viikon ohjelma lyödään lukkoon yleensä sunnuntaina. Käydään kalenterit läpi ja kirjataan seinäkalenteriin ohjelmat ja muut muistettavat asiat. Tällekin viikolla oli jokaiselle päivälle jotain menoa. Suunnitelmat on kuitenkin tehty muutettaviksi. Eilen ja tänään on paranneltu kotona pientä kuumeista poikaa.


Niinpä uimisen ja luistelun sijaan meillä on ollut päivätreffit palomies Samin kanssa. Onneksi pieni potilas on reipas ja hyväntuulinen, joten päivät ovat sujuneet leppoisasti. Ei ole kiire minnekään ja itseasiassa vieläkin ollaan yöpuvut päällä. Takka on päällä ja pientä puuhailua on harrastettu satujen lukemisen lomassa.


Annan nyt tässä samalla sille mun rästilistalle kyytiä. Kesävaatteet on siirretty talvivarastoon, kodinhoitohuone puunattu, työhuoneen laatikot siivottu jne. Kun vielä saan viikkosiivouksen loppuun, niin illalla on hyvä käpertyä sohvan nurkkaan katsomaan Vain elämää. Jos vielä kävisi markkinoilta hakemassa jotain pientä herkkua...


Leppoisaa viikonloppua sinullekin!

24.9.2014

Habitaren tuliaisia


Keittiö sai uutta piristystä Habitare -reissulta. Tykkään kovin tällaisista arjen pienistä design esineistä, jotka ilahduttavat joka päivä ja tekevät tylsistä rutiineista vähän mukavampia. Nämä arjen pelastajat löytyivät Zinotin pikkuiselta osastolta. Mukaan tarttui niin tiskiharja kuin -rättikin enkä voinut myöskään vastustaa tyylikästä metallikoria, jolle löysin kymmenittäin käyttötarkoituksia.


Musta5101 tiskiharja taitaakin jo olla tuttu kaikille. Tuo kierrätysmateriaalista valmistettu harja kiehtoo nimensä mukaisesti juuri värinsä takia. Inhoan yli kaiken sitä, kun valkoiseen harjaan tarttuu väriä. Nyt ongelma on ratkaistu. Ja onhan tämä musta myös paremmin sisustukseen sopiva kuin  edeltäjänsä. Tiesitkö muuten, että kun tämä harja tulee käyttöikänsä päähän voit lähettää se takaisin valmistajalle. Muovisen varsiosan materiaali hyödynnetään jälleen uusien tiskiharjojen valmistuksessa. Hieno juttu!


Musta5101 tiskirätti oli minulle jo vanha tuttu, sillä yksi keittiöstä jo löytyykin. Näitähän ei koskaan ole kaapissa liikaa. Olen tämän vuoden aikana siirtynyt kokonaan bambuisiin keittiörätteihin. Niitä entisiä perinteisiä rättejä ei juurikaan tullut pestyä vaan heitettyä surutta pois. Nämä kankaiset rätit tuntuu paljon luonnollisemmalta heittää pesukoneeseen. Ja ovathan nämäkin jälleen paljon isompi ilo silmälle kuin ne kirjavat wettexit.


Mayn säilytyskori pisti silmään jo Pihkala-blogissa. Tämäkin Suomessa valmistettua designia. Koreja löytyy kahdessa koossa, joista omani on kokoa S. Enkä voi kieltää etteikö myös isompi koko olisi houkuttanut...

22.9.2014

Kun ei vaan saa aikaiseksi...

Minut on vallannnut parin viime viikon aikana saamattomuuden ja rauhattomuuden tunne. Tuntuu, että tekemättä olevien tehtävien määrä kasvaa kasvamistaan enkä saa toisesta päästä aloitettua purkamista. Tekemistä olisi, mutta ei vaan saa aikaiseksi. Lopputuloksena jatkuva huono omatunto.


Aikuisten oikeasti - kaikki pakolliset jutut on tehty ja rutiinit rullaa radallaan. Viime viikonloppunakin käytiin ihanassa Kasnäsin kylpylässä, luistelemassa, hikilenkillä, sieniretkellä, viikon ruokaostoksilla, pesin monta koneellista pyykkiä, juoksin kirppareilla etsimässä luistimia (löytyi!), tein tämän viikon sapuskat yms. Silti se huono omatunto vaan kolkuttaa tuolla jossain...

Kaaos on lähinnä pääni sisällä, asiat söhrääntyvät ja enkä saa enää mistään ajatuksesta kiinni.  Kaikki ne "ei-niin-pakolliset-mutta-pitäisi-joskus-tehdä" asiat vaivaavat mieltä. Listalta löytyy niin valokuvakirjojen tekemistä, kirppiskasan selvittelyä, lastenhuoneiden viimeistelyä jne. Suurin osa siis juttuja, joiden tekemistä/tekemättä jättämistä kukaan muu ei edes huomaa.

Huono omatunto aiheuttaa myös sen, että en osaa nauttia toimettomuudestakaan. En pysty käpertymään sohvan nurkkaan kirjan kanssa, kun on olevinaan tärkeämpääkin tekemistä. Silti en saa yhtään hommaa alkua pidemmälle. Lopputuloksena vaellan rauhattomasti ympäri taloa tarttumatta kuitenkaan oikeasti toimeen. Viikkaan pari lakanaa sieltä ja kerään pari lelua tuolta...


Yleensä tähän käy lääkkeeksi vihko ja kynä. Raapustan kaikki mieleen tulevat tehtävät ylös. Kun saan ne eteeni, pään sisäinen kaaos vähenee ja pakotan itseni hoitamaan asioita yksi kohta kerrallaan.

Tänään kävin sentään jo salilla selättämässä "kun-ei-ehdi-kuntoillakaan"-morkkiksen, joten nyt otan sen kynän käteeni ja siirryn purkamaan sisäistä kaaosta paperille...


17.9.2014

Spiderman party

Meillä on tapana, että lapset saavat toivoa synttäreilleen jonkin teeman. Teeman, jota äiti yrittää sitten parhaansa mukaan toteuttaa. On ollut supermiestä, merirosvoja, jalkapalloa jne. Tänä vuonna esikoisen toive oli spidermanjuhlat.


Juhlien somisteeksi tein ihan villalangasta kattolamppujen väliin ison verkon, johon tulostin spidermanin kuvan. Lautaset ja servetit oli myös hankittu teemaan sopivaksi. Koska esikoinen ei ole täytekakun ystävä, sain idean tehdä hämiskakun juustokakkuna. Kinuskikissan mansikkajuustokakku sai päälleen mansikkahyytelön, johon sitten taiteilin suklaalla verkon. Tällä kertaa tosin ulkonäkö voitti maun, sillä kakku jäi maultaan aika pliisuksi.

Aina visio ja toteutus eivät kohtaa, eivät läheskään... Pinterestistä nappasin idean tehdä hämiscakepopseja. Punainen kuorrutus ja päälle seittikuvio. Tulee upeita! Taikinamassa onnistuikin ja oli todella hyvää, mutta mutta... unohdin etten edelliselläkään kerralla saanut kuorutusta onnistumaan. Enkä saanut nytkään. Ensin suklaa leikkasi, sitten päällys tuli liian paksuksi, lopulta tikkari valui epämääräisenä kasana pitkin tikkua. Lopputulos oli sitten alkuperäistä visiota huomattavasti köyhempi, mutta maku ainakin oli kohdillaan ja popsit hävisivät lautaselta nopeasti.



Lapsille suolaisena tarjottavana olivat pakasteriisipiirakat. Näiden olen todennut katoavan lautaselta nopeasti. Jollet vielä tiennyt, niin piirakat kannattaa paistamisen jälkeen käyttää nopeasti astiassa, jossa on maitoa ja margariinia sekaisin. Nopea dippaus sinne ja sen jälkeen pyyhkeen alle. Pehmentää piirakan pintaa ja tuo lisää makua. Myös munavoihin on tarjolla niksipirkkavinkki. Kananmunan saa helposti ja siististi pilkottua kun ensin viipaloi munan leikkurilla toiseen suuntaan ja sitten kääntää munan pystysuoraan ja leikkaa uudelleen. Tulee niin tasaista kuutiota että....


Aikuisempaan makuun tein Hellapoliisin kebab-piirakkaa, johon tosin vauhdissa vaihdoin pohjan reseptin Kinuskikissan poropiirakan hyväksi havaittuun pohjaan.  Maukas piirakka, jotta varmasti tulen tekemään toistekin. Suosittelen myös tuota poropiirakkaa, sitä tein sukulaissynttäreille suolaiseksi palaksi.

Sunnuntain juhlat juhlittiin vakioporukalla. Mukana menossa yhdeksän lasta ja kahdeksan aikuista. Tällä porukalla juhlimiset aloitettiin kun vauvat kaikille samana vuonna syntyivät. Nyt nuo vauvat ovat jo reippaita eskarilaisia ja juhliin on ilmestynyt mukaan liuta pikkusisaruksiakin. Kaikenkaikkiaan onnistuneet juhlat. Seuraavat synttärit mennäänkin sitten kuulemma kuopuksen toiveen mukaisesti sirkusteemalla :)

15.9.2014

Trash Design habitaressa

Viikonloppu sujahti aika pitkälle keittiön puolella parien synttäreikekkereiden tarjoiluja valmistellessa. Ihanaa välillä leipoa ja laittaa oikein ajan kanssa. Keittiön tuotoksista ja synttärikemuista lisää tuonnenpana, sillä viikonloppuun mahtui myös rentouttava "tyttöjen retki" Habitareen.

On aina mielenkiintoista käydä katsastamassa tämän hetken trendejä sisustuspuolella, mutta isompi merkitys tällaisella reissulla on se pieni breikki normiarkeen. Hetki omaa aikaa, vaihdetaan rauhassa kuulumisia, syödään ilman keskeytyksiä jonkun toisen laittamaa ruokaa, kuljetaan ja katsellaan juttuja omassa tahdissa. Kukaan ei roiku hihassa, keskeytä juttua tai kinua mitään. Pienenkin irtioton jälkeen jaksaa taas olla kivampi äiti kotona.

Parin vuoden tauon jälkeen Habitare yllätti positiivisesti. Paljon katsottavaa, kivoja juttuja, ideoita, jotain pientä kotiintuotavaakin. Lauantaiaamu messuilla oli rauhallinen, vasta puolen päivän jälkeen alkoi ihmismäärä ahdistaa.


Nappailin paljon kuvia, paljon niitä perinteisiä silmää miellyttäneitä sisustuksia ja tuotteita. Tällä kertaa kuvat kuitenkin jotain muuta, sillä näin mielenkiintoisia yksityiskohtia löytyi Trash Design puolelta. Minua on aina kiehtonut se, miten hylkytavarasta pystytään luomaan uutta ja käyttökelpoista. Kaikki nämä kuvissa olevat teokset ovat syntyneet tavarasta, jonka todennäköisin sijoituspaikka olisi monelle roskalava. Mutta miten upeiltä näyttävät vähän jatkojalostettuna... Vai mitä sanotte esimerkiksi ensimmäisessä kuvassa olevasta piirilevyistä tehdystä teoksesta? Tai alapuolella olevasta valtavasta kattokruunusta, jonka materiaalina on käytetty sivistyssanakirjan sivuja...



www.2elama.com  Jaime De Vizcayan



Yläpuolella oleva kultainen piirilevy näyttää minun silmissäni minikaupungilta. Ja alla olevia perhosia ajattelin itsekin leikellä jostain vanhoista kellastuneista nuottipapereista..

www.2elama.com  - Yuan Long


Mitäs tykkäät? Näyttääkö edelleen roskalta vai ihastuitko?

11.9.2014

Sankarini mun

Kuusi vuotta sitten aamun valjetessa elämäni mullistui, minusta tuli äiti. Syliin nostettiin pieni nyytti, nyytti joka on kuin yhdessä yössä kasvanut 6-vuotiaaksi. Pieni miehenalku, joka välillä on iso ja itsenäinen, välillä käpertyy kainaloon halittavaksi.  Esikoinen, isoveli, eskarilainen, äidin kulta. Pohdiskelija ja täydellisyyden tavoittelija. Rauhallinen ja ujokin, mutta silti niin reipas. Jalkapalloilija ja supersankareiden ihailija. Juhliemme teeman varmaan arvaatte...?



Viikonloppu aloitetaan ja lopetetaan juhlien, mutta välissä karkaan ystävän kanssa Habitareen!

7.9.2014

Metsään meni

Eilen lähdettiin poikien kanssa suurella tohinalla metsään, sinne lapsuuteni maisemiin. Monien kehumat jättimäiset sienisaaliit ne siellä odottaisivat meitä, takuuvarmoissa sienipaikoissa. Tätini opetti minut tunnistamaan herkkutatin, joten niitä ainakin poimittaisiin ja tultaisiin ison sienikorillisen kanssa kotiin. Ajatuksissa välkkyi rentouttava retki metsässä tarpoen ja kannonnokassa eväitä syöden.


No, ei mennyt niin kuin Strömsössä tämä reissu. Ensinnäkin joku oli siistinyt ja hakannut sen metsänpläntin ihan tunnistamattomaksi. Vanhat polut olivat tyystin kadonneet metsäkoneiden jälkien alle. En löytänyt edes niitä vakkarisienipaikkojani. Saalis oli lähinnä säälittävä. Tatteja ilman matoja oli muutama hassu, muista sienistä ei havaintoja juuri tehty. Loppuhuipennuksena kimppuumme hyökkäsi joukkueellinen hirvikärpäsiä. En ole oikeasti ikinä nähnyt niin paljon noita pieniä tarraajia kerralla. Niitä tunki korvaan ja suuhun sekä kauluksesta sisään. Kiljuen ja huitoen juoksimme metsästä pois.

Että sellanen rentouttava metsäreissu meillä. Esikoinen ilmoitti, ettei enää ikinä tule metsään. Piste.


Suoritin tänään myös arvonnan. Random.orgin toimiessa virallisena arvontakoneena voittajat olivat: Jolana, Sikurina, Hukkakukka, Päivi ja Anne. Laitan teille sähköpostia tulemaan. Onnea!

5.9.2014

Arvontamuistutus

Pikainen muistutus sinulle! 
Vielä huomiseen klo 24.00 asti ehdit osallistua arvontaan täällä!

Kipinkapin osallistumaan!

4.9.2014

Selected second hand ja kirpparilöydöt

Kesän alussa työpaikkani lähelle avattiin kirpputori, Selected 2nd Hand. Juuri sellaiselle etäisyydelle, että lounasaikaan ehtii pikaisen kierroksen pyrähtää. Ja olen pyörähtänytkin...monen monta kertaa...


Ajan joka päivä työmatkalla tuon ihanan vanhan rakennuksen ohi ja olin monesti ajatellut, että siihen pitäisi avata jotain arvoistansa toimintaa. Peltihallien keskellä tämä tiilirakennus on oikea helmi. Ilahduin suuresti kun keväällä kuulin, että ihana ja tunnelmallinen Lifestyle Outlet muuttaa tähän. Vielä enemmän ilahduin kun kuulin kirppissuunnitelmista. Sulassa sovussa myydään siis uutta sisustustavaraa ja kirppisvaatteita. Henkilökunta stailaa mallinukkien päälle asukokonaisuuksia kirppisvaatteista ja kuvaa niitä facebookiin. Ne vaatekappaleet häviävät kuulemma aina vauhdilla. Minäkin olen muutaman vaatteen napannut suoraan mallinuken päältä kassalle :)


Kesän aikana olen tehnyt monta kivaa löytöä tuolta. Tässä joitakin...


Filippa K:n kevyt neule 10,-, nahkainen käsilaukku 4,-, käyttämättömät kengät 10,-  


COSin pusero 6,50 ,- ,mokkanahkainen laukku 6,-

Inwearin trikoinen kietaisupusero 3,50,-, H&M juhlatoppi 2,-

Kirppislöydöissä vaan on sitä jotain...

1.9.2014

Luksusta kosmetiikkakaapista

Luonnonkosmetiikan uudet kokeilut ovat olleet kesän ajan aika pienellä. Yksinkertaisesti kyllästyin kaapissa pyöriviin pulloihin ja purtiloihin ja olen käyttänyt olemassa olevaa kosmetiikkaa pois.

Keväällä kuitenkin tein tilauksen, jonka sisältö on ollut siitä asti päivittäisessä käytössä ja ansaitsee erityismaininnan. Tämä nelikko kuuluu siis jokapäiväiseen ihonhoitooni ja olen ollut kaikkiin tuotteisiin enemmän kuin tyytyväinen.




Mia Höydön KAUNIS kasvojenpuhdistusaine on ollut nyt käytössäni noin vuoden. Tykkään koostumuksesta ja tehosta. Putsaa meikin kasvoilta hyvin ja vaahtoaa ihanasti iholla. Eikä jätä ihoa kiristäväksi jälkeenpäin. Päivittäisessä käytössä purkki on kestänyt yli puoli vuotta eli on todella riittoisaa.

Hyvät kokemukset kasvojenpuhdistusaineesta saivat minut tilaamaan myös saman sarjan kasvoveden ja seerumin. SÄIHKE kasvoveteen suhtauduin alussa vähän epäillen, sillä olin niin tottunut hinkkaamaan kasvojani kostutetulla pumpulilla. Tämä kasvovesi nimittäin vaahdotetaan käsissä ja taputellaan kasvoille. Nyt olen ihan myyty tälle tuotteelle. Kasvovesi menee kaikki sinne minne pitääkin eikä pumpulitupon uumeniin. Fiilis on todella virkistävä. Myös tämä on ollut todella riitoisaa, sillä käytän tuotetta aamuin illoin ja puoli vuotta sitten ostettua kasvovettä on vielä reilusti jäljellä.


Höydön seerumi on ensimmäinen kokeilemani seerumi. Olin lukenut siitä ylistäviä kommentteja mm. Saara Sarvaksen blogista, joten päätin kokeilla itsekin.  LUMOUS -seerumin markkinoidaan kiinteyttävän ja silottavan ihoa, sekä kosteuttavan pitkäkestoisesti jne. jne. positiivia vaikutuksia. Vaikeahan kaikia näitä lupauksia on lähteä arvioimaan, mutta selkeästi iho tuntuu napakammalta seerumin jälkeen. Olen siis nauttinut tämänkin tuotteen tunteesta iltaisin ihollani. Eipä uskalla enää poiskaan jättää, ties minne kasvot valahtaa jos vaikutus loppuu ;)


Nelikon viimeisenä on Patykan silmänympärysvoide. Olen kokeillut useampia kalliita ja halpoja ja niillä on useimmiten ollut mielestäni turvottava vaikutus. Kalliit purkit ovat jääneet kaapin perille käyttämättöminä :( Patykan tuote taas on soveltunut minulle mainiosti ja pieni purkki on ollut päivittäisessä käytössä nyt vuoden ja silti sitä edelleen riittää. Nuppineulanpään kokoinen määrä voidetta riittää ja ohut voide levittyy ja imeytyy helposti. Mielestäni on siis todella hintansa arvoinen.

Näiden lisäksi käytän toki vielä aamuin illoin kosteusvoidetta ja ajatuksena on jossain vaiheessa ottaa käyttöön jompaan kumpaan näihin sarjoihin kuuluva voide. Tällä hetkellä vaan purkkia ja purnukkaa löytyy kaapista sen verran, etten ole antanut itselleni ostolupaa siihen.


Patyka ja Mia Höytö kuuluvat molemmat keskihinnan yläpuolella olevaan luonnonkosmetiikkaan, mutta ainakin itse olen tuntenut näiden olevan hintansa arvoisia. Kaikki tuotteet ovat olleet todella riittoisia, joten en koe hinnankaan olevan este näiden hankkimiselle. Näiden kohdalla myös odotan usein alennuskoodeja tai -myyntejä, joilla hinnasta saa ainakin pikkuisen pois. Mia Höydössä erityisen plussan tuo vielä kotimaisuus.

Kotimaisuudesta puheenollen... Anne Kukkohovi on lanseerannut uuden luonnonkosmetiikkasarjan Supermoodin. Kiinnostava konsepti. Kunhan saan purkkimerta vähän kuosiin, niin taidanpa käydä vähän tutustumassa...

PS. Muistathan arvonnan, jossa voit päästä kokeilemaan c/o Gerdin Eco Deodoranttia
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...