31.7.2016

Leppoisia kesäpäiviä



Voihan kesä ja kärpäset! Kesäpäivät ne vaan vilisevät silmissä. Viimeiset pari viikkoa ovat menneet vauhdilla. Työt alkoivat ja vaikka tahti on siellä näin heinäkuussa hyvinkin leppoisa, on tietokonekiintiö tullut päivän aikana täyteen. Edelleen olen mennyt aikaisin aamulla töihin, niin että olen päässyt vastaavasti lähtemään aikaisin iltapäivällä kotiin. Tuntuvat ihan lomapäiviltä kun ehtii iltapäivän aikana tekemään vaikka mitä. Arki kummittelee jo siellä muutaman viikon päässä, joten näistä päivistä on nautittava.


Viime viikkojen päivät ovat täyttyneet kaikella kesäisellä. Käyty ystävien kanssa kahvittelemassa, poimittu marjoja, oltu vesisotaa pihalla, jahdattu pokemoneja kaupungilla ja tehty pieniä retkiä lähiympäristöön. Ollaanpa käyty pariin otteeseen poikien kanssa iltatorilla myymässä lelujakin. Viime viikonloppu nautiskeltiin vielä Tammisaaren ja Hangon maisemista. Luovutettiin kesäkodin avaimet hieman haikeina, sillä ensi kesänä tätä mahdollisuutta ei enää ole.

Nyt olisi pari päivää töitä ennen viimeistä lomapätkää. Sen voimalla pitääkin jaksaa sitten koko pitkä syksy...



17.7.2016

Ravintolasuositus Tallinnaan - Leib Resto & Aed

 
 

Viime viikolla vietimme pari ihanaa päivää Tallinnassa ystäväpariskunnan kanssa. Teemaksi muodostui lähes huomaamatta hyvä ruoka, sillä kaikki ruoka- ja kahvilavalinnat menivät nappiin ja saimme syödäksemme huippuhyviä annoksia.

Vaikka Tallinnan hintataso muuten onkin ihan Suomen tasolla, on ravintolaruoka hieman edullisempaa ja hyviä annoksia saa kohtuuhintaan. Ravintoloita on pilvin pimein, joten kannattaa nähdä hieman vaivaa ja kulkea Raatihuoneen toria kauemmas. Suosittelen myös rohkeasti kurkkaamaan ravintolan ovista sisään, sillä resuisenkin ulkokuoren sisältä voi paljastua todellinen helmi.

Meidän reissumme ehdottomaksi kohokohdaksi nousi Leib Resto & Aed -ravintola. Onneksi olin lukenut paikasta etukäteen, sillä tätä paikkaa tuskin olisimme muuten löytäneet. Ravintola sijaitsee aivan Uus - kadun lopupäässä, jossa ei enää ole putiikkeja tai juuri mitään muutakaan. Viereisien talojen rikkinäiset ikkunat ja graffiteilla koristellut seinät eivät luo kovin houkuttelevaa kuvaa seudusta. Itse ravintolaan pujahdetaan lähes huomaamattoman kaariportin alta ja kiivetään muutama rappunen ylöspäin sisäpihalle. Rappusten yläpäässä olo on lähinnä epätodellinen, sillä kontrasti kadun näkymille on niin suuri. Voiko näin kaunista ravintolaa olla? Sisäpihan perällä olevat ravintola on levittäytynyt puutarhaan ja tunnelma on kuin suoraan puutarhajuhlista.

Ravintola Leib on kahden kaveruksen unelmien täyttymys. Ravintola, joka käyttää mahdollisimman paljon lähellä tuotettuja raaka-aineita ja vaihtelee menuta raaka-aineiden sesonkine mukaan. Jotain menun vaihtelevuudesta kertoo jo se, että nyt kotisivuilla näkyvä lista on osittain eri, kuin mistä me tilasimme ruokamme. Ravintolassa on päivällä lounasaikaan käytössä supistettu lista ja illalla laajempi menu.


Söimme illalla pitkän kaavan mukaan; alkuruuan, pääruuan ja jälkkärit. Koska kaikki tilasivat vähän eri annoksia, tuli listaa testattua kattavasti. Ruoka oli odotusten mukaisesti herkullista. Itse söin savustettua taimenta, joka suorastaan suli suussa.

Ravintolaan kannattaa ehdottomasti tehdä pöytävaraus. Me kävimme iltapäivällä "tiedustelukäynnillä" kun etsimme illallispaikkaa ja teimme varauksen tässä yhteydessä. Illallista syödessämme paikalla kävi lukuisia seurueita ilman varausta ja joutuivat valitettavasti kääntymään takaisin.

Loppuun vielä muutama muukin vinkki:

Ravintola Lusikas - (Aia 7) - kävimme syömässä toisena päivänä täällä, koska ravintolasta oli hyvät kokemukset viime reissulta. Niistä kokemuksista lisää täällä.

Kohvik Komeet - (kauppakeskus Solaris 4. krs) - kauppakeskuksena paikka oli ihan olematon, mutta meillä oli paikallisvinkki kahvilasta. 4. kerroksessa oleva Kohvik Komeet tarjoaa kivat näkymät kaupunkiin ja tunnelma on olohuonemainen. Kakkukaapissa oli tarjolla toinen toistaan herkullisempia kakkuviipaleita. Näiden lisäksi kahvila tarjoaa myös ruokaa ja vilkuilu muihin pöytiin vakuutti, että nekin annokset saattaisivat olla kokeilemisen arvoisia. Aurinkoisella ilmalla kannattaa kiivetä vielä kerrosta ylemmäs, jossa on mieletön aurinkoterassi. Tämä on kuulemme "the Paikka", jossa paikalliset julkkikset käyvät patsastelemassa.

Kahvila Maiasmokk - (Pikk 16) - Maismokk taitaa olla sama kuin Fazerin kahvilat Suomessa, sillä kyseessä on viron vanhin edelleen toimiva kahvila. Kahvila löytyy vanhasta kaupungista ihan Raatihuoneentorin läheisyydestä. Taaskin ulkokuori hämää, itsekin olen monta kertaa mennyt kyseisen paikan ohi kiinnittämättä siihen juurikaan huomiota. Nyt menimme kurkkaamaan sisälle ja päätimmekin jäädä istumaan. Katutason kahvilatila saattaa olla ruuhkainen, joten kannattaa suunnata toiseen kerrokseen, jossa on useita rauhallisia huoneita kahvitteluun. Toisessa kerroksessa on pöytiin tarjoilu ja pääset rauhassa nauttimaan kahvilan yli 100 vuotta lähes samana pysyneestä sisustuksesta.

11.7.2016

Tummien perhosten maa - ajatuksia taiteesta


Taide on mielenkiintoinen aihe. Eri tyylisuuntia on monia ja jokaisella niistä mielipiteensä ja jokainen on yhtä oikeassa. Itse mietin usein mikä tekee jostain taiteilijasta halutun ja kiinnostavan jonkun toisen jäädessä ikuisesti harrastelijaksi. Mikä tekee jostain taulusta arvokkaan ja toisesta suttupaperin. Kuka päättää mikä on arvokasta ja mikä ei. Miksi taide voi olla myös rumaa ja inhottavaakin? Ottaisinko seinälleni arvokkaan taulun, josta en lainkaan pitäisi?

Keväällä Lontoon matkalla vierailimme aika monessa taidemuseossa. Tutustuttiin niin klassiseen muotokuvamaalaukseen kuin moderniin nykytuotantoonkin. Tutkittiin niin vuosisatoja vanhoja valokuvantarkkoja maalauksia kuin moderneja "vessanpytty väärinpäin" -asetelmia. Kaikki herättivät ajatuksia ja tuntemuksia. Toiset ihailevia, toiset enemmänkin "mikä erottaa tämän oman 5-vuotiaani maalauksesta" -fiiliksiä. En voi sanoa ymmärtäväni kaikkea ja siksi taiteen määrittely onkin mielenkiintoista. Kuka sanoo, että tämä on taidetta? Kuka päättää, että tästä teoksesta kannattaa maksaa vaikkapa 200 000 euroa?

Onneksi itse saa päättää mitä omille seinilleen laittaa ja mitä taidetta päivittäin katselee. Viime keväänä tein pitkään harkitun hankinnan ja ostin olohuoneen seinälle Kristina Isakssonin taulun. Taulun, joka ilahduttaa päivittäin. Sen jälkeen olen passiivisesti etsinyt seuraavaa kohdetta. Minulla on muutama taiteilija, joiden tuotantoa seuraan tiiviimmin, odotellen mahdollisesti meille sopivaa täydellistä yksilöä.  Yksi mielenkiintoinen nimi on Sampsa Sarparanta, paikallinen taiteilija, jonka osasta töitä tykkään kovasti ja osasta en lainkaan. Työt ovat isoja ja näyttäviä ja voisin hyvin nähdä jonkun niistä kotimme seinällä. Ainoa ongelma on, että mallina on usein hänen vaimonsa, joka sattuu olemaan joogaopettajani. Tuntuisi hassulta ripustaa kotimme seinälle hänen kuvansa. Vai tulisikohan siitä lisää puhtia tehdä joogaharjoituksia kotonakin...

Toinen enemmän seuraamani taiteilija on Kristina Isaksson, jonka taulun siis viimeksikin hankin. Tykkään todella kovasti hänen tyylistään. Löysin Kristinan FB-sivut hetki sitten ja liityin tykkääjien joukkoon. Kuin sattumalta muutama päivä liittymiseni jälkeen hän lisäsi uusien maalauksien kuvia sivuilleen. Sieltä bongasin tämän Tummien perhosten maan. Taulun, jossa on sitä jotain. Jotain, minkä piti päästä kotimme seinälle. Sain sovittua taulun jälleen toimitettavasti Turun taidelainaamon kautta, joka on mitä mahtavin palvelu. Taidetta kotiin korottomalla kk-maksulla. Uutta minulle oli, että tällainen taidelainaamon kautta ostaminen sujuu myös vaikka taulu ei olisikaan valmiina heidän valikoimissaan. Taidelainaamosta kertoivat, että kaikkien heidän listoillaan olevien taiteilijoiden töitä voi pyytää ostettavaksi myös lainaamon kautta. Ihan hurjan kätevää, jo pelkästään Turun taidelainaamon listoilta löytyy 120 taiteilijaa...


9.7.2016

Leppoisa päivä Fiskarsin antiikkipäivillä





Tällä viikolla on taas vietetty ihania lomapäiviä. Torstaina vietimme ystäväni kanssa laatuaikaa Helsingissä. Uhkaavista sääennusteista huolimatta ilma pysyi kuivana ja pääsimme kiertelemään kaupungilla sisustusliikkeitä. Suuria ostoksia ei tehty vaan ennemminkin nautimme vapaasta ja kiireettömästä päivästä. Kohokohdan tarjosi jälleen Bronda, jonka lounas hakee vertaistaan. Mielettömiä makuelämyksiä..

Perjantaina vein pikkupojat mamman ja pappan luo, josta heidän matkansa jatkui Okraan eläimiä ja koneita ihmettelemään. Isoimman miehen taas otin mukaani Fiskarsin antiikkipäiville. Mieheni ei voi sietää kirpputoreja tai yleensäkään kaupoissa kiertelemistä, mutta Fiskarsiin saan hänet aina mukaani. Antiikkipäivät nimenä antavat ehkä kuvan kalliista ja hienosta tapahtumasta, mutta suosittelisin rohkeasti kokeilemaan ja yllättymään. Tavaraa on laidasta laitaan, edullisesta kalliiseen. Jo muutamalla eurollakin voi tehdä löytöjä. Ja ainahan voi vaan ihastella ja nauttia tunnelmasta. Tapahtuma-alueen lisäksi Fiskarsin tori täyttyy myyjistä. Paikalla on niin vanhojen tavaroiden myyjiä kuin käsityöläisiäkin. Me teimme ainokaisen löytömme torilta ja täydensimme yhtä lasisarjaa rikkoutuneen cocktaillasin verran.

Fiskarsista jatkoimme matkaa extempore Billnäsiin. Tuo lähellä sijaitseva ruukkialue oli ennen antiikkipäivien koti, mutta omistuskuvioiden muuttuessa tapahtuma siirtyi Fiskarsiin. En itseasiassa ole Billnäsissä sen jälkeen käynyt, joten ajateltiin käydä kurkkaamassa sekin. Tiesin, että jotain antiikkimeininkiä sielläkin samaan aikaan on, mutta en sitä kuinka isosti.  Iso piha-alue täynnä telttoja ja iso navetta täynnä myyntipöytiä. Tämä tapahtuma on ilmainen ja katsottavaa niin paljon, että kannattaa ehdottomasti kurvata myöskin tänne.  Fiskarsin ja Billnäsin antiikkitapahtumat ovat käynnissä vielä sunnuntaina klo 10-17.

Billnäsistä jatkoimme matkaa Tammisaaren asunnolle. Kaupungissa oli yllätykseksemme Merivoimien vuosipäivä, joten pääsimme tutustumaan isoihin aluksiin ja muuhun armeijakalustoon. Mieheen iski nostalgia ja ihan muutaman armeijajutun sain illan aikana kuulla :)


Tänään olikin sitten paluu normijuttuihin. Kuopuksen korvatulehdus oli jälleen uusinut, joten metsästettiin lääkäriä kaupungista. Aikoja ei ollut mihinkään vapaana, mutta onneksi Mehiläinen ei pettänyt tälläkään kertaa vaan pääsimme ilman ajanvarausta lääkärin juttusille. Toivottavasti tämän kesän kuurit olisivat nyt tässä...

8.7.2016

Koreat ja höyhenen kevyet korvakorut




Olen haikaillut pitkän aikaa isompia ja näyttävämpiä korvakoruja. Käytän korvakoruja itseasiassa äärettömän harvoin, mutta aina joskus olisi kiva laittaa korviin jotain näkyvämpää. Toisaalta koska käytän koruja harvoin, en pysty käyttämään vähääkään painavia koruja enkä mielelläni mitään häiritsevästi heiluviakaan. Isot ja näyttävät, ei saa painaa mitään eikä häiritä tai oikeastaan edes tuntua. Aika mahdoton yhtälö ollut tähän asti.

Viime reissulla Fiskarsissa löysin kuitenkin jotain ihanaa ja kriteerit täyttävää. Second Chancen  puodissa oli Vuonue ja Viipsinpuun korvakoruja. Olen Fiskarsista löytänyt monta kertaa jotain uniikkia ja hauskaa ja nämä korut menevät samaan kategoriaan.

Korvakorut on tehty Piikkiöläisten maatiaiskanojen sulista. Jokainen korvispari on siis uniikki. Valinnanvaraa eri sulkavärien kanssa oli runsaasti ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyin näihin monikäyttöisiin harmaisiin. Korvikset ovat unelman kevyet, joten nyt sain kaipaamaani näyttävyyttä ilman painoa. Erityistä plussaa vielä symppiksestä rasiasta, joka kruunaa kokonaisuuden.

Korviksia voi ostaa netistä ainakin Weecos -verkkokaupasta, joka on ekologisiin ja eettisiin tuotteisiin keskittynyt verkkokauppa.

6.7.2016

Yllättävää omaa aikaa



Perheemme miesväki lähti tänään Tammisaaren kesäasunnolle. Varsinkin 5-vuotias oli kovin tohkeissaan selittäessään tästä "miestenmatkasta". Miestenmatkasta, jonka pääohjelmanumerot ovat Leijonapuisto ja uiminen. Jäävät yön yli reissuun ja siitä tuloksena hämmentävä tila: Olen yksin kotona. Sitä aina välillä haaveilee hiljaisesta hetkestä yksin kotona. Nyt olo on hieman eksynyt. Mitä sitä oikein tekisi?

Päivällä kävin ystäväni ja pikkuisen kummityttöni kanssa Perniön ihanassa kesäkahvila Opaliinassa. Jokakesäinen must-kohde. Opaliina ei pettänyt, jälleen kahvilan herkut veivät kielen mennessään ja heidän omatekoista raparperimehua juodessa oli olo kuin hienompaakin drinkkiä siemaillessa.

Kotiin tullessa mahdollisuuksia oli monia. Meillä on muutamia keskeneräisiä kotiprojekteja, joita olisin voinut jatkaa; sokkelin maalausta, entisöintiprojektini hiomista, katon putsausta. No, katolle en yksin kotona ollessa voi mennä eikä mikään muukaan nyt oikein kutsunut omaan aikaa tuhlaamaan. Niinpä olen puuhaillut pientä leppoisaa siivoilua hyvää musiikkia kuunnellen. Kohta taidan laittaa saunan päälle, kaivaa kaapeista kaikki mahdolliset kasvonaamiot ja uppoutua illaksi joko hyvään kirjaan tai elokuvaan. Kuulostaa aika hyvältä suunnitelmalta vai mitä? Olkoon tämä hyvä valmistautuminen huomiseen, sillä silloin lähdemme ystäväni kanssa "naistenmatkalle" Helsinkiin.

2.7.2016

Iloa tuottavia loma-ajatuksia





Tällä viikolla eteeni tuli alla oleva teksti:

"Usein karsimme kiireessä juuri niistä asioista, jotka tuottavat meille hyviä tunteita: Kun on paljon tekemistä, jatkamme velvollisuuksien suorittamista, sen sijaan että lähtisimme tekemään jotain, mikä tuottaa meille iloa."

Kolahti ja kovaa. Näinhän olin toiminut koko kevään. Suorittanut ja suorittanut väsymykseen asti. Työntänyt syrjään kaiken iloa tuottavan. Puskenut eteenpäin härkäpäisellä otteella.

Niinpä olenkin viime viikolla keskittynyt tekemään nimenomaan iloa minulle tuottavia asioita. Ahminut kirjahyllyssä keväästä asti odottaneita romaaneja, nukkunut hävyttömän myöhäiseen ja torkkunut vielä vähän päälle. Aloittanut yhden isomman tuunausprojektin. Leiponut suolaista ja makeaa. Siivonnut kaappeja antaumuksella ja käynyt lasten kanssa iltatorilla niitä myymässä. Korkannut Tammisaaren ja Fiskarsin kesän. Löhönnyt aurinkotuolissa ja maistellut mansikoita. Heittänyt talviturkin Sahajärven rantaan. Suunnitellut tulevia reissuja ja unelmoinut matkoista maailmalle. Tanssinut olohuoneessa 90-luvun hittien tahtiin ja katselut Game of Thrones viimeisimmän kauden maratonina läpi. Miettinyt maailman menoa ja omia haaveita.

Juuri nyt katselen ikkunasta takapihalla vesipyssyillä toisiaan jahtaavia nakupellejä. Se jos mikä tuottaa iloa ♥
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...