28.8.2015

Arki yllätti bloggaajan


Näin taisi käydä viime syksynäkin. Syksyllä aikataulutettu arki iskee niin "yllättäen" ja äkkiä, että koneisto hyytyy. Haluan olla kotona ollessa läsnä ja kuunnella poikien tohinaa päivän puuhista. Varsinkin pieni koululaisemme törmää nyt päivittäin uusiin asioihin ja on tärkeää, että hän pääsee niistä juttelemaan. Toinen syy blogihiljaisuuteen on iltaisin iskevä tietokoneallergia, joka iskee kun loman jälkeen viettääkin taas päivästään tunteja koneen ääressä työpaikalla. Sitä ei vaan halua olla enempää nenä ruudussa kiinni. Jotain on kuitenkin vuodessa opittu. Viime vuonna olisin tässä kohtaa ollut ahdistunut, kun en ole kirjoittanut blogiin yli viikkoon, nyt en oikeastaan noteerannut koko taukoa mitenkään. Sisäinen piiskurini on oppinut hellittämään ja laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen.

Meillä tällaiset aikataululliset muutoskohdat tarkoittavat aina myös levottomampia öitä. Lapsilla on ollut paljon uutta opittavaa ja käsiteltävää, niinpä pää taitaa surista yölläkin. Yön aikana tassutellaan edestakaisin ja aamuisin meidän sängystä löytyykin X määrä ylimääräisiä varvaspareja. Niin ihanaa kuin tuhiseva pikkumies kainalossa onkin, vaikuttaa se väkisinkin omaan unen laatuun. Eikä meillä riehuva flunssa mitenkään ole edesauttanut pirteitä päivä.

Viikonloppuna harrastin lasten perässä juoksemista sanan nimenomaisessa merkityksessä. Kuopus on ahkerasti harjoitellut ilman apupyöriä ajamista ja palkinnoksi lupasin jätskit torilla. Reilu neljän kilometrin matka taittui reippaasti ja sain ihan todella juosta koko matkan pikkumiehen rinnalla. Voi mikä ilo ja ylpeys paistoi kuopuksen silmistä kun saavuttiin torille. Iltapäivällä pääsin juoksemaan myös isomman perässä kun hän osallistui ensimmäiseen suunnistuskilpailuunsa. Kahden hikisen lenkin palkkioksi sain auton ilmastoinnista flunssan eikä tällä viikolla päässä ole liikkunut mikään muu kuin räkä. Onneksi pikkuhiljaa alkaa jo helpottaa. Eilen huomasin energian riittävän jo siivoamiseenkin. Miten se huusholli karkaakin käsistä kun pari päivää lintsaa kotitöistä...

Nyt odottelen jo viikonlopun alkua. Luvassa juoksukisoja, lasten kuskausta harrastuksiin, siivousta ja synttärisuunnittelua...

18.8.2015

Kesäkirppiksellä Adalmiinan Helmessä

Tänään olen fiilistellyt. Olin työkeikalla Loimaalla ja ajellessani pitkin maaseutureittejä nautin maisemista, pikkuhiljaa ruskettuvista pelloista, sinisestä taivaasta, ojanpientareilla lentelevistä perhosista, kouluun polkevista lapsista, hiljaisista pikkuteistä. Rinnassa sellainen hyvä kesäinen olo. Onnellinen, yhteen sanaan tiivistettynä.

Viikonloppuna fiilisteltiin ystäväni kanssa yhtä kesäisissä tunnelmissa Paimiossa. Ravintolapäivä oli saanut monet myös pitämään pihakirppareita. Me valittiin kohteeksi Adalmiinan Helmen järjestämä pihakirppis.


Oltiin paikalla heti kun kirppistely alkoi ja niin oli muuten aika moni muukin. Onneksi kuitenkin järjestelyt toimivat moitteetta. Auto pellolle parkkiin ja aarteita metsästämään. Helmen pihamaalle oli tavaransa levittänyt parikymmentä myyjää. Astioita, kirjoja, vaatteita, leluja, vaikka mitä.  Myyjät olivat ihanasti lähteneet liikkeelle oikeilla kirppishinnoilla ja paikalta pystyi tosiaan tekemään löytöjä. Ja tavara tuntui vaihtavan omistajaa tiuhaan tahtiin.

Itse ostin kuvassa näkyvät pari metallista astiaa. Vain 2 euroa kappale. Ihanasti kuluneet ja elämää nähneet. Samalta myyjältä ostin myös vanhoja piirakkamuotteja tuikkujen alustaksi. 50 senttiä kappaleelta, ei paha. Näitä olen nähnyt kirppiksillä myytävän muutaman euronkin kappalehintaan.



Paikalla oli myös ihana "pystykaffela", josta ostettiin todella herkulliset piiraat. Istuttiin pitkillä penkeillä pihamaalla ja nautittiin tunnelmasta. Kyllä se kesä tuntuu kesältä vaikka näin elokuussakin..

15.8.2015

Feels like weekend

Viikonloppukin tuntuu taas viikonlopulta, kun arki on alkanut. Loman rauhallisten päivien jälkeen työpaikan säpinä uuvutti ja illat olivat täynnä ohjelmaa. Lisäksi aloitin tällä viikolla työpäiväni poikkeuksellisen aikaisin, jotta sain joustettua aikatauluissa esikoisen ensimmäisenä koulupäivänä. Jostain syystä sitä ei kuitenkaan illalla tajunnut mennä yhtään sen aikaisemmin nukkumaan.


Vähien yöunien vaikutuksen alkoi huomaamaan viimeistään siinä vaiheessa, kun kuopus kahden päiväkotipäivän jälkeen kehitti jostain kovan kuumeen ja seuraava yö meni lähinnä valvoessa kuumeisen lapsen kanssa. Perjantain olotilani muistutti lähinnä zombieta.

Onneksi tämä viikonloppu oli jätetty tarkoituksellisesti ohjelmattomaksi. Lähinnä oli ajateltu uutta koululaista, mutta tulee ihan tarpeeseen itsellenikin.

Aurinkoista viikonloppua!





12.8.2015

Mun eka



Esikoisen ensimmäinen koulupäivä. Päivä täynnä tunteita; odotusta, jännitystä, iloa, haikeutta. Haikeutta enemmän kyllä äidillä kuin pojalla. Mihin hävisi se pieni rinnalla pötköttävä vauva? Pieni koululainen, mutta silti jo niin iso. Klisee mikä klisee, mutta mihin se aika on kadonnut? Vuodet todellakin ovat viime aikoina lyhentyneet.

Tätä päivää on meillä odotettu keväästä alkaen. Kesän aikana harjoiteltu uusia taitoja, puhelimen käyttöä, yksin kotona olemista, laajennettu reviiriä. Jos on poika opetellut uusia asioita, niin olen itsekin joutunut opettelemaan uutta. Höllentämään talutusnuoraa, uskomaan siihen, että hän osaa itsekin. Pientä luopumisentuskaa on ollut havaittavissa.

Tänään kuitenkin huomasin luottavani siihen, että kaikki sujuu. Niin reippaasti pieni koululainen otti ensimmäiset askeleensa koulutiellä. Vilkutti iloisesti ja lähti opettajan ja kavereiden perässä luokkaan. Tutut opettajat, tuttu koulu, tutut kaverit. Siinä on pohjaa onnistuneelle ensimmäiselle vuodelle. Toivon saman innon ja reippauden jatkuvan koko pitkän koulutien.

Olin ajatellut pehmeää laskua koulunkäyntiin ja varannut kalenteriini etäpäiviä tähän alkuun. Koululainen haluaa kuitenkin jo huomenna jäädä iltapäiväkerhoon kavereiden kanssa. Taisi pehmeä alku olla enemmän äidin tarve kuin koululaisen.


9.8.2015

Loman loppu

Niin se vaan loppuu, loma... Vaikka näyttääkin siltä, että kesä vasta alkaa. Loma taitaa olla onnistunut, sillä olo on rentoutunut ja alkaa olla jo ikävä arjen puuhiin. Jostain syystä kulunut loma on tuntunut pidemmältä kuin kolme viikkoa. En tarkoita, että tylsältä pitkältä vaan että olemme ehtineet tehdä niin paljon kaikkea. Tähän on varmaan vaikuttanut myös kesän normaalista poikkeava työmoodi. Menin tuntia aiemmin töihin ja lopettelin jo kolmen aikaan, perjantaisin jo yhdeltä. Tuota moodia kun pystyisi jatkamaan syksynkin, mutta valitettavasti arki palaa myös aikatauluihin.

Kuluneella viikolla teimme vielä muutaman kivan kesäretken. Keskiviikkona vietimme miehen kanssa aikaa kahden Turussa. Hengailtiin vaan kaupungilla, käytiin kahvilla Aurajoen rannalla, nautittiin sushista terassilla.




Torstaina käännettiin auton nokka kohti Kasnäsiä, myöskin meidän jokakesäinen kohteemme. Pulikoitiin kylpylässä ja nautittiin saaristolaispöydän antimista. Kotiin lähtiessä poikettiin vielä mainetta niittäneessä Farmors Cafessa. Miksiköhän ei olla aiemmin käyty, vaikka on ihan matkan varrella?




Högsåran saaressa oleva kahvila on erityisesti merillä liikkujien suosiossa ja venelaiturilla kävikin aikamoinen kuhina. Vanhassa pihapiirissä oleva kahvila oli todella idyllinen. Pöytiä oli pitkin pihaa, lampaat määkivät viereisessä aitauksessa. Kahvilan puolella sai kakunpalat leikata itse ja ensimmäistä kertaa minulle on kahvilassa sanottu "otitpa pienen palan, leikkaa nyt ihmeessä lisää".Kakkujen lisäksi tarjolla näytti olevan ainakin herkullisen näköisiä salaatteja.  Koska saareen mennään lossilla kannattaa aikataulut tarkistaa ennen menoa. Me nimittäin emme tarkistaneet ja palatessamme lossirantaan huomasimme olevamme paikalla juuri tauon aikaan. Onneksi oli yksi kesän kauneimpia päivä ja puolentoista tunnin odottelu sujui auringosta ja lämmöstä nauttien.


Kuluneella viikolla saatiin myös huonekaluvalssin päätöstahdit otettua. Koululaispöytä saapui vihdoin ja viimeiset ylimääräiset kalusteet sain ovesta ulos uusiin koteihin. Hassua miten palaset joskus loksahtelevat paikoilleen. Tällaista muutosrumbaa ei kyllä ollut näköpiirissä kun lomaa aloitettiin, pienestä jutusta alkoi isompi muutos. Mutta hyvä niin, lopputulos miellyttää silmää ja pääsin eroon kaikista niistä kalusteista joista halusinkin.

Tänään päätettiin kesäloma tiukkaan rutistukseen Puuhamaassa. Tulevalla viikolla alkaakin arki isolla A:lla. Työt, koulut ja päiväkodit alkavat. Yritän kuitenkin muistaa, että elokuu on vielä kesäkuukausi ja kaikkea kivaa ehditään vielä puuhailla.

7.8.2015

Kesä Tammisaaressa

Viime viikonloppuna palautettiin haikeina meidän kesäkodin avaimet. Vaikka ihan kaikkia meidän suunnitelmia ei päästykään toteuttamaan, niin kokemus oli ehdottoman positiivinen.

Mehän siis vuokrasimme Tammisaaresta tuttavapojan opiskelija-asunnon heinäkuuksi. Ajatuksena oli viettää aikaa rannalla maaten ja uiden. Tutustuen Tammisaaren uusiin puoliin ja ympäristöön. Alkuosa noista suunnitelmista jäi toteutumatta, koska Suomen kesä... Niinä muutamana aurinkoisempana päivänä mereltä puhaltanut kylmä tuuli teki rantafiilistelyn mahdottomaksi. Joten ei uimista tai rantaelämää tänä kesänä. Tästä syystä myös Tammisaaressa vietetty aika jäi pienemmäksi kuin ajattelimme. No, onneksi saimme asunnon niin edullisesti, ettei täydellisten rantapäivien puuttuminen jää harmittamaan.

Suunnitelman loppuosa sensijaan toteutui hyvin. Tammisaari on meidän jokakesäinen kohde, jossa yleensä päivät ovat menneet hyvinkin saman kaavan mukaan; uimaan, leijonapuistoon, Albatrossille syömään, kaupunkikierros, kotiin. Ja toistettu sama tarvittaessa useamman kerran kesän aikana. Nyt tuli nähtyä uusia puolia kaupungista, kuljettua uusia katuja, löydettyä uusia kohteita. Alla muutama vinkki...


Leijonapuiston vieressä oleva Stallörenin puisto on kiva, mutta vanhan kaupungin toiselta puolelta löytyy ainakin omaan makuuni kauniimpi puisto Skepparträdgården. Myös tuosta puistosta löytyy lapsille kiva (tosin paljon leijonapuistoa pienempi) leikkipaikka. Usein tuosta ohitse kävellessä puistossa oli käynnissä puistojumppia, välillä useampia samaan aikaan. Joogaa puistossa merinäköalalla. Aika houkuttelevaa! Puistosta löytyy myös näppärä geokätkö, jota suosittelen harrastajille.

Lapsellisille suosittelen Tammisaaressa uimahallia. Se on pieni, mutta suht uusi ja viihtyisä. Sieltä löytyy liukumäki ja iso lastenallas, isommille lapsille kiipeilyseinä, josta voi hypätä altaaseen. Aikuisille taas poreallas oli sijoitettu mukavasti aivan lastenaltaan tuntumaan :)

Perheen miesväki kävi myös tutustumassa Ramsholmenin luontopolkuun, jonka alkuosa oli vaikuttanut kivalta. Retki jäi valitettavasti lyhyehköksi, koska luonto oli kutsunut myös nuorta pariskuntaa. Touhujen takia mieheni joutui kääntämään oman retkikunnan suunnan takaisin parkkipaikalle ;)


Tammisaaressa on monia kivoja ruokapaikkoja. Tämän kesän uutuuksia oli ainakin rannassa oleva Niska ja Kustaa Vaasan kadulla oleva pieni sushipaikka. Aiemmin ollaan usein syöty Albatrossissa, mutta nyt kokeiltiin myös muita. Niskan ja sushin lisäksi on pakko nostaa esiin leirintäalueella sijaitseva Steakhouse Bossa Nova. Pikkuisen poissa kaupungista, mutta sinne kannattaa kurvata kun haluaa syödä hieman fiinimmin. Ruoka oli herkullista ja annokset kauniita. Ravintola sijaitsee ihan meren äärellä ja tarjoaa mukavat puitteet lounaalle tai päivälliselle.


Koska Tammisaari on niin pieni, kannattaa ehdottomasti tutustua kaupunkiin kävellen. Vanhan kaupungin kujat ja talot ovat ihania. Harmi vaan, että korkeat aidat estävät parhaimmat näkymät suloisille sisäpihoille. Tiistai-iltaisin pieniä kujia voi fiilistellä Cafe Gamla Stanista tulevan livemusiikki tahtiin.

Vanhan kaupungin vastapainoksi kannattaa myös tutustua Kråkholmenin edessä olevaan uuteen asuinalueeseen. Modernit rakennukset merinäköaloilla tuovat eteen täysin toisenlaisen Tammisaaren. Tuolle alueelle ollaan rakentamassa lisää tyylikkäitä kerrostaloja ostoskeskuksineen. Onkin mielenkiintoista nähdä miten katukuva muuttuu parin vuoden sisällä tuossa kohtaa.

Kaikenkaikkiaan ollaan tosi tyytyväisiä meidän kesäasuntoprojektiin. Ja ehdottomasti tehdään tämä uudelleenkin jos on mahdollista. Tammisaaressa tai jossain muussa kaupungissa.

2.8.2015

Lomaviikon ohjelmaa

Koska hellekelit edelleen loistavat poissaolollaan, on tätä lomaa leimannut tehokkuus. Aikaa on ollut käyttää kaikeen muuhun kuin rannalla lekotteluun. Se meidän dominoefekti on pyyhkäissyt läpi koko talon siirtyen jo autotallin puolellekin. Siellä on tehty tehosiivous ja viimein heitetty pois kaikki raksa-ajan jäänteet. Mies on hionut lattiaa ja maalannut kattoa. Hankittiin sinne myös arkkupakastin ja ensimmäiset kesän maut on sinne talletettu. Mansikkaa, vadelmaa, sieniä...

Sisällä ovat kalusteet löytäneet uudet paikkansa ja tarpeettomista päästy eroon. Ai että mä tykkään näistä FB:n kierrätysryhmistä. Meille tarpeettomat löysivät uudet kodit muutamissa minuuteissa. Mies nimitti meidän eteisen "lähtevän tavaran terminaaliksi" kun vuorotellen kuskasin tavaroita siihen odottamaan noutajaa. Feng shuit parani kerralla kun pääsin ylimääräisestä eroon.

Kuvissa mieheni isovanhempien luota saatu vanha senkki, joka sopi kuin nakutettu työhuoneeseemme. Sen vitriinistä löysivät paikkansa niin isoäidin nypläämät pitsit kuin isoisän vanha kamerakin. Senkki täynnä hyviä muistoja.





Pari päivää ehdittiin viime viikolla nauttia Tammisaaressakin, kesäasunnon viimeisiä hetkiä. Ajeltiin uudelleen myös Hankoon. Tällä kertaa Hanko näytti parhaita puoliaan, vaikka lämpö edelleen puuttuikin. Hyvää ruokaa, istuskelua puistossa ja pientä kiertelyä kaupungin kaduilla. Saattaapi olla, ettei seuraavaa reissua tarvitse odottaa seitsemää vuotta.

Yksi lomasuunnitelmistani oli Helsingin visiitti. Suunnitelma eli viime metreille, mutta lopulta karkasin perjantaina ja vietin päivän Helsingissä yksikseni. Kiertelin kirppareilla, tutustuin uusiin kulmiin pääkaupungistamme, nautiskelin lounasta Kaivopuiston rannassa ja pakoilin lopulta sadetta kauppakeskuksissa. Ja vannoin taas kerran, että tätä pitäisi tehdä useammin...

Viime viikko piti sisällään myös mulle tyypillisen "lomaloppuu - kaikkikaatuupäälle" -ahdistuskohtauksen. Samanlaisista fiiliksistä kirjoittelin viime vuonna samaan aikaan. Liittyy siihen, kun loma alkaa kääntymään loppupuolelle ja tuntuu, että miljoona asiaa on vielä tekemättä. Luvattu käydä siellä ja täällä, kutsua ne ja noi, tehdä sitä ja tätä. Lisäksi pitäisi hoitaa nämä ja ne asiat. Syksyyn liittyviä käytännön asioita, jotka tulevat joka vuosi eteen olevinaan yllättäen. Kaikki tämä muuttuu päässä vellovaksi ylitsepääsemättömäksi myrskyksi, josta ei saa millään kiinni.

 Päivän taas tuskailin ennenkuin sain kaivettua paperia ja kynän esiin. Täytin paperin kaikilla muistettavilla ja hoidettavilla asioilla. Kaaos selkiytyi jo kirjoittaessa. Tuli suunnitelma. Tuli ostoslista. Tuli kalenterimerkintöjä. Nyt ostoslistalla olleet jutut on jo hankittu, hoidettu monta ilmoittautumista harrastuksista hippokisoihin. Kalenteri on hiottu viimeisen lomaviikon osalta kuntoon. Nyt voin toivottavasti nauttia levollisin mielin ensi viikosta!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...