20.10.2016

Täydellinen lomapäivä



Pari ylimääräistä lomapäivää tuntuu tässä kohden syksyä luksukselta. Pieni breikki kiireen keskelle. Ja vaikka lomasuunnitelmat näyttävätkin muuttuvan lennossa niin ei haittaa. Parasta just nyt on oma aika perheen kanssa. Tänään nukuttiin koko perhe hävyttömän pitkään ja aamupäivän vietin keittiön puolella. Enpä olisi kymmenen vuotta sitten uskonut, että sitä voi rentoutua ruokaa laittamalla. Että kKuinka ihanaa onkaan upottaa kädet taikinaan ja pyöritellä sämpylöitä. Tätäkin pitäisi harrastaa entistä useammin.

Ruuan jälkeen lähdettiin porukalla metsäretkelle Teijolle. Tarkoituksena oli testata Sahajärvelle tehtyä käsikäyttöistä "lossia", mutta ei ihan tiedetty missä se on. Lähdetiin tietenkin kiertämään järveä väärään suuntaan vain huomataksemme kauimmaisessa kulmassa, että ollaan täysin väärässä paikassa ja järvi on paaaljon suurempi kuin luulimmekaan. Eipä auttanut muu kuin kääntyä takaisin ja jättää lossin käyttö toiseen kertaan. Onneksi keli oli mitä parhain, eväitä mukana ja kenellekään ei tullut känkkäränkkää. Pojat olivat alkuun toki pettyneitä kun eivät päässeet lossia hinaamaan, mutta onneksi pari uutta pokemonia haihdutti pahan mielen.

Kotona kaivettiin kaapista esiin pastakone. Kumpikaan meistä ei oikein muista mistä tuo kone meille on tullut, mutta seurusteluaikana tehtiin aina silloin tällöin itse ravioleja. Sitten tuli raksa ja sitten lapset ja pastakone on saanut olla lähes 10 vuotta kaapin perällä käyttämättömänä. Muistikuva oli, että jotenkin puuha oli aina vähän hankalaa, mutta lopputulos maistuvaa. Tänään kuitenkin pastan teko sujui kuin tanssi. Taikina oli juuri sopivaa, kuopus innostui koneen pyörittämisestä ja mies teki loistavat täytteet. Ehkäpä omissa kokkaustaidoissakin on tässä vuosien kuluessa tapahtunut kehittymistä. Varmaa kuitenkin on, että enää koneen ei anneta pölyttyä nurkassa vaan tehdään pastaa useamminkin itse.

Vaikka päivä ei ollut ollenkaan sellainen kuin alunperin suunniteltiin, oli se täydellinen lomapäivä. Kun normaalisti on päivät nenä kiinni ruudussa, on ihanaa puuhastella kaikenlaista omaa. Nyt on aika nostaa jalat pöydälle ja nauttia kuppi teetä kynttilänvalossa. Samalla aion ahmia loppuun Cecilia Samartinin kirjan Nora ja Alicia, johon olen ihan koukussa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...