6.7.2013

Heinäpellon laidalla

Keskikesään kuuluu meidän perheeessä aina erottamattomasti myös heinätyöt, perinne tavallaan tämäkin. Koko elämäni aikana olen tainnut olla poissa vain vauvavuodet ja raskaana ollessani.  Vuosia sitten painettiin hommia oman perheen kesken monta iltaa lähes keskiyöhön asti, nykyään pellot laitetaan pakettiin parissa illassa ison talkooporukan kesken. Liekö sitten romantisoituneen heinälatotunnelman ansiota niin pellolle olisi nykyään enemmänkin tunkua.



Näissä kuvissa ovat lapsuuteni maisemat. Peltoja ja notkoja, luonnonrauhaa...



 Lapsena oli hauskaa juosta pelloilla heinäpaalien perässä. Tehtiin kasoja ja oltiin usein enemmän edessä kuin hyödyksi. Parhainta oli jatkuva limsatarjoilu. Teininä tämä oli maailman kamalinta, varsinkin jos heinätyöt osui viikonlopulle. Hirvee mökötys jos jäi viikonlopun bilereissu väliin. Nykyään isolla porukalla homma hoituu niin nopeasti, että menee lähinnä kuntoiluna. Ja onhan se hauskaa nähdä kerran vuodessa kaikki kylänmiehet ja kuunnella ne samat jutut aina uudelleen ja uudelleen.



Yllä oleva kuva on lähes 30 vuoden takaa. Minä ja veljeni heinätöissä. Tällä viikolla oltiin jälleen samoissa puuhissa. Jossain välissä veli vaan on kasvanut mua päätä pidemmäksi enkä minäkään enää juokse pellolla yläosattomissa...

1 kommentti:

  1. Oi että miten ihania kuvia, niin rakkaista maisemista <3

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...