Äitienpäivänä

Tähän äitienpäivään herättiin täydestä sängystä. Yön aikana pikkumiehet olivat yksitellen vaeltaneet kainaloon. Sitä tapahtuu nykyään enää niin harvoin, ainakaan isomman kohdalla, että oli ihan mukavaa heräillä vaihteeksi niin. Sopi hyvin päivän teemaan. Nuo pikkumiehethän ne ovat minut äidiksi tehneet.

Sänkyyn tuotiin päiväkodissa salaa tehdyt lahjat. Pienempi ei millään kyennyt pitämään salaisuutta, vaan se oli pakko kertoa jo loppuviikolla. "Sä saat hierontakiven. Se on kerppälettu, mutta en kerro minkä värinen." Esikoinen oli tehnyt ihanan sydämen ja kortin. Äidin sydän sulaa tällaisiin lahjoihin.

Äidin sydän sulaa myös tuohon kerppälettuun. Pienempi on sanonut leppäkerttua kerppäletuksi alusta saakka, emmekä raaski sitä korjata. Toinen ihana sana"virhe" on esikoisen armeliaat. Hän kutsuu kaikkea armeijaan liittyvää armeliaksi. Ja nyt kuopus perässä. Kaupungilla kun perjantaisin näkyy armeijasta lomille kiiruhtavia poikia, selittää yksi kovaan ääneen " Tuolla on taas niitä armeliaita!" Mun mussukka. En kyllä korjaa tuotakaan erhettä. Kyllä se sitten viimeistään 18-vuotiaana armeijan portilla huomaa mikä on oikea termi :)

Äitienpäivää me on vietetty rennoissa merkeissä. Kuopuksen kanssa käytiin aamulla perheuinnissa ja iltapäivällä käytiin lähikentällä potkimassa palloa. Nyt taustalla pyörii Madagascar ja odotellaan ruuan valmistumista. To do-lista on kasvanut parin viime viikon kiireiden takia kilometrin mittaiseksi, mutta päätin että se saa odottaa ensi viikon pitkää viikonloppua. Nyt vaan nautiskellaan yhdessäolosta.

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!