31.12.2014

Back in business

Lokakuussa päätin, että bloggaaminen saa jäädä. Väsymys oli hurja eikä aikaa ja energiaa tuntunut olevan tähän tai oikeastaan yhtään mihinkään muuhunkaan. Ajattelin väsymyksen johtuvan siirtymisestä viisipäiväiseen työviikkoon, sillä ero nelipäiväiseen on ollut huima. Vähenevä päivänvalo ei mitenkään auttanut asiaa, vaan sohvan nurkka veti magneetin lailla luokseen iltaisin. Sitten alkoi järjetön, hakkaava yskä, joka lopulta ajoi minut lääkäriin. Diagnoosi keuhkokuume, johon ensimmäinen lääkekuuri ei purrut lainkaan. Lisää verikokeita ja uudet lääkkeet, diagnoosi mykoplasma. Olo helpottui hieman, mutta yskä jäi ja ääni lähti. Tästä kunto ei vaan ajankaan kanssa kohentunut. Heti kun lähdin kävelylle, tunsin sen seuraavana päivänä kropassani. Sen verran minua on peloteltu kaikilla jälkitaudeilla, että luovuin viikoiksi kokonaan liikunnasta. Silti tuli sairastettua vielä niin poskiontelontulehdus kuin enterorokkokin. Vihdoin kolmannen lääkekuurin jälkeen sumu tuntui hälvenevän päästä ja väsymys kaikkosi.

Omien sairastelujen lisäksi samaan aikaan sairastivat tietysti myös muut perheenjäsenet. Kahteen kuukauteen meillä ei ollut koko perhe terveenä yhtä aikaa. Nuhaa, yskää, kuumetta, korvatulehduksia, silmätulehduksia, enterorokkoa jne. You name it, we got it...  Siksi meidän arki onkin ollut syksyn totaalisen sekaisin. Monessa asiassa jouduttu menemään sieltä mistä aita on matalin, siirretty ja peruttu menoja, nukuttu huonosti. Menty poikkeusolosuhteissa.

Jotta syksyn synkkyys ei olisi tähän päättynyt, jouduimme hyvästelemään poikien isomummin viimeiselle matkalleen ennen joulua. On ollut sydäntä raastavaa kohdata lasten suuri suru. Kuusivuotias oli sekä hämmentynyt, surullinen että peloissaan. Monelaisia asioita pohdittiin yhdessä ja vakuuteltiin ikävän helpottavan ajan kanssa.


Tauko on siis ollut enemmän kuin paikallaan, mutta nyt mennään taas valoa kohti ja voimavaroja on enemmän. Tauon aikana tuli monen monta kertaa olo, että haluaisin kirjoittaa siitä ja tästä. Sen verran tähän touhuun on kasvanut kiinni. Lähdetään uudella innolla kevättä kohti.

Tänään sairastavat meille kutsutut vieraat, joten vietämmekin iltaa ihan oman perheen kesken. Suunnitelmissa syödä hyvin ja katsoa jokin lasten elokuva.  Hyvää Uutta Vuotta!


28.12.2014

"Hotelliaamiainen"

Viimeinen joulunpyhä, arki kolkuttelee jo oven takana. Tai minulla kolkuttelee. Miehet jäävät vielä viikoksi lomailemaan. Ja en minäkään näitä rikkonaisia viikkoja oikein kunnon arjeksi laske. Pyhät keskellä viikkoa saavat unohtamaan mikä päivä on meneillään ja töissäkin on luultavasti normaalia rauhallisempaa.

Viimeisen lomapäivän kunniaksi katettiin ihana, runsas aamiaspöytä lämpine croissanteineen ja karjalanpiirakoineen, "hotelliaamiainen".


Pakkasesta löytyy yleensä aina pakastecroissantteja. Nyt löytyi vielä karjalanpiirakoitakin, joista lapset erityisesti pitävät. Lisäksi valmiiksi kuorittuja hedelmiä, marjoja, pilkottuja vihanneksia yms. pientä extraa normiaamupalaan verrattuna.

Tällainen pieni luksus aamiaspöydässä silloin tällöin on ihanaa. Meillä normaalisti jokainen syö aamupalansa vähän eri aikaan ja ottaa jääkaapista haluamansa. Tällainen valmiiksi katettu versio yhdessä nautittuna tuo juuri sen hotellifiiliksen, jota tällä haetaankin.

26.12.2014

Tunnelmia joulusta...

Heipa hei! Ei olisi viikko sitten uskonut miten ihanat joulukelit tänne eteläänkin saadaan. Ihanaa, puhdasta lunta ja aurinkokin pilkisteli pitkästä aikaa taivaalta. Ja kerrankin niistä harvoista säteistä pääsee nauttimaan päiväsaikaan. Tänään tehtiin retki Teijolle samalla kun kävimme isopappaa moikkaamassa. Harmi vaan, että kameran akku hyytyi pakkasessa, sillä kuvattavaa olisi riittänyt kauniissa meri- ja kartanomaisemissa.





Ja onhan nämä päivät ihania muutenkin kuin kelin puolesta. Tykkään valmistella joulua, mutta kyllä parasta ovat nämä joulun ihanat pitkät pyhät. Olla vaan möllötellään. Koko porukka yhdessä. Katsellaan leffoja, luetaan kirjoja, syödään hyvin. Arki tuntuu olevan kaukana poissa ja oleillaan vaan omassa joulukuplassa. Ei tarvitse tehdä ruokaa, ei siivota, ei mitään pakollista.

Itse aatto meni hyvin perinteisissä merkeissä. Jännitys oli aamusta alkaen pojilla ihan käsinkosketeltavaa. Joulupukin kuumaalinjaa ja lumiukkoa katsottaessa ajatukset olivat selvästi jo joulupukin kohtaamisessa. Kun vieraat sitten iltapäivällä saapuivat ja käytiin joulupöytään, aika saikin yhtäkkiä siivet ja pukin koputus ovelle taisi yllättää kaikki. Pukki sai osakseen jakamattoman huomion ja hänen lähdettyään paperin rapina ja ilon kiljahdukset täyttivät ilman. Kyllä lasten ilo vaan tuo jouluun sen ihan oman tunnelmansa...


Vieraiden lähdettyä tutkittiin vielä pitkä tovi saatuja lahjoja ja pelattiin saatuja lautapelejä. Lasten mentyä nukkumaan jatkettiin vielä miehen kanssa pelaamista juustolautasten ääressä. Pelit kuuluvat meillä jouluun yhtä saumattomasti kuin hyvät kirjat ja elokuvatkin. Näillä samoilla linjoilla on jatkettu myös nämä seuraavat päivät. Nyt alkaa tosin jouluruoka jo riittämään, joten illalla tehdään kalkkunan tähteistä pitsaa...



23.12.2014

Joulun taikaa

Tänä vuonna joulu on hiipinyt meille sopivasti askel kerrallaan. Kaikki on valmista, eikä mistään ole stressattu. Olen nauttinut valmistelemisesta enkä tyypilliseen tapaan ole vetänyt jouluövereitä jo marraskuun puolella.


Tänään on koristeltu kuusi, käyty hautausmaalla viemässä kynttilät ja vihdottu joulusaunassa. Vielä on muutama pikkuaskare tälle illalle, mutta kohtapuoliin vaihdetaan kokonaan jouluvaihteelle. Nautitaan pitkistä pyhistä.






Näiden meidän joulutunnelmien myötä haluan toivottaa ihanaa ja rauhallista joulun aikaa!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...