Kirjaholistin yöpöydältä

Hei, olen Iina ja olen kirjaholisti. Täysin riippuvainen painetuista kirjoista, vieroitusoireet alkavat hyvinkin nopeasti kirjattoman päivän jälkeen.

Pienenä haaveenani oli tulla kirjastontädiksi. Mikä upea ammatti, olla kaiket päivät kirjojen keskellä. Lukea uutuudet ensimmäisenä. Edelleenkin nautin kirjastossa vaeltelusta. Kuljen pitkin hyllyvälejä poimien kirjan sieltä toisen täältä. En pääse ulos ilman raskasta kirjapinoa. Hyvän kirjan osuessa kohdalle en voi jättää sitä paikoilleen. En, vaikka kotona jo odottaisi vino pino hyviä odottamassa.

Kirjakaupoissa käyn katsomassa mitä uutuuksia on tullut ja teen listoja kirjastoa varten. Englannissa asuessani vierailin täydellisissä kirjakaupoissa, joissa oli kirjoja lattiasta kattoon. Siellä täällä nahkaisia nojatuoleja, joihin voi istahtaa selailemaan käteen osuvia opuksia. Sellaisia vanhan ajan kirjakauppoja, joissa on aivan omanlaisensa henki.


Yksi asia, jonka haluan lapsilleni opettaa kun juuri lukemisesta nauttiminen. Molemmilla pojilla on ennen nukkumaanmenemistä lukuaika. Seitsemänvuotias on kahlannut jo läpi kaikki Harry Potterit ja lukee viikossa useampia satoja sivuja. On lukiessaan kovin samanlainen kuin minä, uppoutuu täysin toiseen maailmaan, täysin ulottumattomiin. Viisivuotiaalle eivat sanat vielä aukene, joten iltasatu luetaan yhdessä. Sen jälkeen jää vielä itsekseen selailemaan sivuja. Aapisesta tavailee jo joitakin sanojakin.

Kesän aikana kirjastossa tuli käytyä moneen otteeseen ja sen kyllä näkee yöpöydälläni. Useimmiten luen illalla, sillä tarvitsen hetken, oman rauhallisen hetken, ennen nukkumaanmenoa. Tartun fiiliksen mukaan johonkin kesken olevaan kirjaan joita saattaa olla kolme neljäkin yhtäaikaa.

Kuvista näkee mitä luen juuri nyt. Dekkaripuolella ehdoton suosikki tällä hetkellä on Lars Kepler. Kirjat on pakko ahmia lähes yhdeltä istumalta. Iltaisin menee pitkään kun "luen vielä yhden luvun, ja vielä yhden..." Tätä Vainoojaa en suosittele yksinäisiin iltoihin, sen verran riipivän jännittävä se oli. Uusi tuttavuus on Michael Katz Krefeld, jonka kaikki kirjat olet nyt tätä lukuunottamatta lukenut putkeen. Hömppäosastotta vakkarisuosikki on Nora Roberts. Kevyttä ja nopeasti luettavaa, aina onnellisia, ennalta-arvattavia loppuja. Uusi ahmintakohde, kuten kuvasta näkyy, on Cecilia Samartin. Jostain blogista nappasin suosituksen, tykkäsin kuvailevasta elämänmakuisesta tekstistä ja hain loputkin odottelemaan lukuvuoroa.

Keittokirjat on mun heikkous. Usein lainaan ensin kirjastosta ja jos löytyy monia hyviä ohjeita, käyn hakemassa kirjan omaksi. Nettireseptit ei vaan ole mun juttu. Nyt Kööpenhaminan Street Foodin innoittama pari aiheeseen liittyvää kirjaa; Jenni Häyrisen Katuruokaa: parempaa roskaruokaa ja Geraldino Olivon Street Food: inspiroivia ohjeita urbaaniin makuun. Jennin kirja on jo toista kertaa lainassa ja vahva ehdokas omaan hyllyyn hankittavaksi. Olivon kirjassa taas liian monessa ohjeessa oli kikhernejauhoja, jotka menee mun listalla "liian hankalaa hankkia". Ei jatkoon. Emmi-Liia Sjöholmin Viljaton kattaus tarttui käsiini uutuushyllystä. Paljon herkullisen oloisia oheita kauniilla kuvilla höystettynä.

Uutuushyllystä nappasin mukaani myös Kaisa Jaakkolan Hyvän olon hormonidieetin ja Leena Putkosen Superhyvää suolistolle. Molemmista olin kuullut jo aiemmin, joten mielenkiinnolla tartuin näihin. Hyvinvointi ja ravinto ovat muutenkin aiheita, jotka tällä hetkellä kiinnostavat kovin. Näistä varsinkin tuo Putkosen kirja oli hyvin selkeästi ja kivasti kirjoitettu perusopas herkkävatsaisille esim. FODMAPista. Hyvän olon hormonidieetti on myös mielenkiintoista luettavaa, mutta ihan kirjan kohderyhmään en tainnut osua.

Hyvinvoinnin puolelta löytyy myös useampi "hyvän elämän opas". Näistä omaksi olen ostanut Sanna Wikströmin Hyvän elämän reseptit ja Sara Karlssonin ja Pia Sievisen Hyvän elämän anatomian.  Näitä tykkään lukea kappaleen silloin toisen tällöin. Näistä enemmän tykkään Hyvän elämän resepteistä, joka kauniilla kuvillaan ja käytönnänläheisemmillä teksteillään on noussut iltalukemisen suosikiksi. Paljon ajattelemisen aihetta ja ahaa-elämyksiä. Samasta aihealueesta suosittelen myös Saku Tuomisen Hyvä Elämä -kirjaa. Tämä pieni kirja löytyi mieheni kirjahyllystä ja on tullut luettua sen jälkeen jo useampaan otteeseen. Ystävän suosituksen pohjalta lainasin myös Krista Launosen Luovuus lähtee käsistä : käytännön ohjeita värikkäämpään työelämään, mutta jostain syystä tuo kirja ei tahdo edistyä vaikka mielenkiintoinen onkin. Ja yksi ikisuosikki Anna Perhon Superarkea. Siihen palaan aika kun tuntuu etten saa mitään aikaiseksi. Virtuaalinen potku takapuoleen. Kakkososakin multa löytyy, mutta se oli tähän ensimmäiseen verrattuna pettymys.

Kirjaholistina etsin aina uusia hyviä kirjailijoita ja kirjoja. Onko suosituksia?

Siivouksen elämänmullistava taika

 Tämän viikonlopun teemaksi näyttää muodostuneen raivaus. Jokakeväinen ilmiö, jossa tavaranmäärä alkaa ahdistaa ja nurkkia pitää saada väljemmiksi.

Aloitin lasten vaatekaapeista. Ensin kävin läpi esikoisen kaapin, siirsin pienet suoraan kuopuksen hyllyyn ja vastaavasti sieltä kassikaupalla vaatetta pois. Olin jopa niin tehokas, että siinä samassa jo lajittelin vaatteet eri pinoihin; myyntiin, serkkupojalle, UFF:lle ja kierrätykseen. Nyt kassit odottavat tuossa ovensuussa matkaansa eteenpäin.

Jatkettiin siitä meidän "kierrätyskulman" tyhjentämiseen. Nyt täytyy myöntää, että rakennusvaiheessa ei kierrätyksen sujuvaan mahdollistamiseen tullut paneuduttua tarpeeksi. Ei ollut siinä kohdassa se ykkösprioriteetti, kun piti valita tapetteja, lattioita ja muuta mukavaa. Yritän parhaani mukaan kierrättää kaiken mahdollisen, joten erilaisia kierrätysastioita / keräyspisteitä tarvitaan useita. Onneksi alakerrassa on rappujen alle jäänyt tila otettu käyttöön varastona, niin saan sinne piilotettua kierrätykseen menevän. Piilossa kyllä, mutta käytännöllisyyden kanssa on vähän niin ja näin. Nyt harmaita hiuksia aiheuttaa alueellamme aloitettu muovin keräys. Mihinkäs nämä muovit sitten laitetaan? Suoritin keittiössä uudelleen järjestelyjä, mutta ihan varma en vielä ole tämän järjestelyn toimivuudesta.

Kun vauhtiin pääsin niin siivosin samalla tuon varaston ja jatkoin sieltä alakerran vaatehuoneeseen, joka myöskin toimii samalla esim. urheilutavaroiden ja off-season vaatteiden varastona. Nuo molemmat huoneet ovat niitä, jotka hyvinkin äkkiä ovat kuin pommin jäljiltä. Sinne tyrkkään tavarat, kun äkkiä pitää saada jotain piiloon ja pois esiltä. Mulla on myös "systeemi", jossa siirrän tarpeettomat tavarat samantien vaatehuoneen perähyllylle odottamaan kiertoon lähtöä. Nyt tuo hylly alkaa taas olemaan aivan täynnä ja pohdiskelen miten niistä hankkiudun eroon. Kirppispöydä, FB-kirputori, lahjoituksena jonnekin...

Hyvänä motivaattori raivaukseen on ollut Marie Kondon Konmari -kirja. Tätä kirjaa on hehkutettu monessa paikassa, joten pakkohan se oli lukea. Luin kirjan lähes yhdeltä istumalta viime syksynä. Mielenkiintoinen metodi, joka yksinkertaisuudessaan menee niin, että aina yksi tavararyhmä otetaan käsittelyyn ja jokaisen tavara kohdalla kysytään "tuottaako tämä minulle iloa?".  Vain iloa tuottavat esineet jätetään. Koko koti pitäisi mennä läpi muutamassa kuukaudessa. Aika radikaalikin menetelmä, jota sellaisenaan en kykenisi millään toteuttamaan. Mutta jotain kirja sai aikaiseksi. Tavarasta luopuminen on tullut entistä helpommaksi. Kirjan luettuani marssin omien vaatehyllyjeni luokse ja nakkasin samantien kolme muovikassillista tavaraa ulos. Vaikka vain vähän aiemmin olin omasta mielestäni tyhjentänyt kaiken turhan pois.

Kannattaa muuten kurkata youtubesta KonMari aiheisi videoita. Siellä on mm. vaatteiden viikausohjeet, joilla ihan oikeasti säästää hurjasti tilaa kaapeissa. Esikoisen vaatteet olen tuon mukaan järjestänyt ja laatikot pysyvät paljon paremmassa järjestyksessä nykyään.

Kesä ja kirjat

Kesä ja kirjat kuuluvat saumattomasti yhteen. Kuin huomaamatta alan kesän kynnyksellä keräämään yöpöydälle kirjapinoa. Dekkareita, seikkailuja, huumoria, rakkautta.... Kaikenlaisia erilaisiin fiiliksiin sopivia opuksia. Kesän kuluessa pino pienenee yksi kerrallaan, uutta ei siihen kesänä aikana juuri ilmaannu.

Ihan parasta on illalla lasten mentyä nukkumaan syventyä tunniksi pariksi kirjan vietäväksi. Näen tarinan yleensä silmissäni kuin filminauhan. Pettymys onkin aina suuri, jos kohdalle osunut kirja ei kolahdakaan. Olen huono jättämään kirjoja kesken, joten kahlaan ne yleensä loppuun vaikka väkipakolla.

Näissä kuvissa olevista kirjoista suurin osa on jo luettu. Keplerin kirjan jännitystarinan ahmin parissa päivässä. Ballantynen syyllinen oli taas niin ahdistava, että näin painajaisia useana yönä sitä lukiessani. Hakekaa kätilö -kirjat taas veivät 60-luvun Lontooseen, jossa ilot ja surut yhdistyivät kätiöiden tarinoissa. Kyyneleet valuivat useammassakin kohtaa näitä lukiessani.

Hyvän kirjan jälkeen on aina vähän tyhjä olo. Sitä haluaa vielä hetken viipyä tunnelmissa ennen uuden kirjan aloittamista.

Nyt onkin aika käydä valitsemassa pinosta jokin tähän iltaan sopiva teos ja uppoutua hetkeksi muihin maailmoihin...

Keittokirjamania

Miten voikaan ihmisen tehdä mieli keittokirjoja...

Mä nautin selailla niitä, katsella herkullisia kuvia ja napata ideoita. Lainailen keittokirjoja kirjastosta aika usein, mutta aina välillä tulee tarve saada joku kirja omaksi asti. Hankintalistalla ovat nyt olleet kirjat Safkaa sekä Pipsan keittiössä. Molemmista olen lukenut paljon hyviä arvosteluja ja kommentteja.

Teen usein tällaisista himotuksista huuto.nettiin vahteja ja jos hyvä diili tulee kohdalle niin käyn kiinni. Nyt kotiutin sieltä Pipsan keittiössä - kirjan uudenveroisena ja sopuhintaan.

Viime viikolla olen kirjaa ahkerasti selaillut ja todennut mielenkiintoiseksi. Paljon yksinkertaisia ja hyvältä kuulostavia reseptejä, joissa ei ole mitään ihmeellisiä kikkailuja. Kauniit kuvat ja kiva esipuhe jokaisesti reseptista. Ensimmäiset reseptit pääsevät kokeiluun jo nyt pääsiäisenpyhinä.

Kasvisruokamaanantai

Mulla on edelleen tavoitteena opetella tekemään maistuvaa kasvisruokaa. Syksyn aikana tuli kokeiltua vähän sitä sun tätä, mutta harva resepti toteutuksineen pääsi seulan läpi aktiiviseen käyttöön. Kokeilin mm. "maailman parasta maa-artisokkakeittoa". Voin sanoa, että jos se oli maailman parasta, niin  muita ei kannata edes kokeilla kun ei tämäkään oikein maistunut miltään. Kasvispihvit oli ihan jees, mutta nekin sain syödä yksin. Tekemistä siis riittää sillä saralla...

Kasvisruokakirjoista jo kerran purnasinkin, että miten niistä onkin saatu niin aneemisen näköisiä. Pelkkä kirjan selaaminenkin on niin puisevaa, etteivät ne todellakaan houkuttele kokeilemaan reseptejä. Virkistävä poikkeus ulkonäössään on Kasvisruokamaanantai -kirja, jonka lainasin kirjastosta. Kirjassa on ihanan herkulliset kuvat ja paljon hyvältä kuulostavia ohjeita. Kirjassa on vuoden jokaiselle maanantaille kasvisruokameny eli ainakin aamiainen, lounas, päivällinen ja jälkkäri. Usealla maanantaille vielä jotain muutakin. Eli varmaan n. 250 kasvisreseptiä.

Kun Suomalaisen kirjakaupan alessa oli kyseinen kirja hintaan 4,50 euroa, en miettinyt kahdesti vaan kävin hakemassa kirjan itselleni. Ellen noista resepteistä saa mitään onnistumaan niin puren jatkossa porkkanat porkkanoina.

 

Jotain kritisoitavaakin löysin tottakai. Vain murto-osasta ruokalajeista on kuva. Mikä ainakin mulla on pieni hidaste reseptistä innostumiseen. Lisäksi aineksia ei ole lueteltu kaikissa ohjeissa perinteiseen tapaan vaan ne pitää poimia sieltä tekstin joukosta (on toki boldattu). Kaikesta huolimatta tämä oli ensimmäinen kasvisruokaan liittyvä keittokirja, jota olen innoissani selaillut jo monta kertaa.

Totuus kosmetiikasta

Jokunen viikko sitten mainitsin tämän Rita Stiensin kirjan "Totuus kosmetiikasta", jota Noora Shingler mainosti luennollaan. Hain silloin kirjan kirjastosta ja olen sitä tässä viime viikot lueskellut. Vaikka kirja suht pieni onkin niin asia on sen verran tiivistä, että lukemiseen meni aikaa ja silti tuntuu, että ihan kaikkea en vielä sisäistänyt. Taidan harppoa sen läpi vielä toiseen otteeseen, sillä aihe on todella kiinnostava.

Kirjassa kerrotaan erilaisten kosmetiikkatuotteiden vaikuttavista aineista ja koostumuksista. Lisäksi kirjassa on todella kattava luettelo kosmetiikan raaka-aineista luokiteltuna hyvistä huonoihin. Mielenkiintoisinta kirjassa minusta oli ns. tavallisten ja luonnonkosmetiikan vertailut. Suosittelen kirjaa luettavaksesi, jos olet kosmetiikasta yleensä kiinnostunut. Vaikka luonnonkosmetiikalla on kirjassa iso rooli, niin tämän voi lukea myös ihan vaan tutustuakseen miten kosmetiikka toimii ja mitä se sisältää...

Kirjan innoittamana tutkin myös joidenkin omien luottotuotteitteni INCI-luetteloita. Hidasta ja hankalaa puuhaa, mutta todella mielenkiintoista. Huomasin vasta myöhemmin, että sivuilla http://www.cosmetic-check.com/ olisi aikalailla helpommin voinut tämänkin tehdä.

Totuus kuitenkin on se, että kosmetiikkatuotteilla voidaan vaikuttaa ihoon vain rajoitetusti. Iso vaikutus on tietenkin elintavoilla. Riittävästi liikuntaa ja raitista ilmaa, runsasta vedenjuontia ja hedelmien syöntiä sekä auringon välttämistä, siinä ne avaintekijät. Itselläni näissä riittäisi petrattavaa tällä hetkellä.

Herkullista luettavaa

Mun kirjaston kirjapinosta on löytynyt viime viikkoina tällaista luettavaa:

Keittokirjat ovat mulle hyvinkin mieleistä lukemista. Tykkään kokeilla uusia reseptejä ja uudet ideat ruuanlaittoon ovat aina tervetulleita. Tällä kertaa näiden selaamisella oli ihan selkeä tarkoituskin. Haluaisin tehdä enemmän kasvisruokaa ja toisaalta esikoisen lähestymässä olevat syntymäpäivät saavat selaamaan eri kakkureseptejä. Vaikka netti pursuaakin reseptejä, niin mä mieluummin selailen ja syvennyn kirjoihin.

Koska näitä kirjoja olen tässä selannut läpi jo useampaan otteeseen, ajattelin kirjoittaa niistä pienet esittelyt/arvostelut teille.

Kati Jaakola: Hellapoliisi makeilee ja Hellapoliisin kanaruuat

Minullahan on itselläni se ensimmäinen Hellapoliisin keittokirja, jota olen ylistänyt jo moneen otteeseen. Sen jälkeen on ilmestynyt useita kirjoja, jotka ovat keskittyneet johonkin tiettyyn ruoka-alueeseen. Hellapoliisi makeilee sisältää jälkiruokia ja makeita välipaloja ja Hellapoliisin kanaruuat tietysti kanaruokia. Tykkään näistä kirjoista, koska jokaisesta annoksesta on iso kuva ja ainekset ovat yleensä tavallisesta marketista hankittavia. Kuvalla on iso merkitys siihen harkitsenko edes ruuan valmistamista. Ohjeet ovat erittäin selkeät ja plussaa on jokaisesta reseptistä kirjoitettu pieni intro, joka avaa reseptiä vähän. Poimin molemmista kirjoista joitakin reseptejä talteen ja samalla huomasin, että näistä valitsemistani ohjeista yli puolet löytyi omasta Hellapoliisi kirjastani. Saanko nyt taas kehua sitä?

Sini Visa: Kinuskikissa leipoo

Kinuskikissan blogia olen seurannut jo pidempään ja kokeillutkin useampaa ohjetta. Kirjassa (kuten blogissakin) painopiste on selkeillä opastetuilla ohjeilla. Kirjasta löytyy kakun leivontaan paljon vaihekuvia. Täytekakkujen lisäksi kirjassa on paljon muita makeiden ja suolaisten juhlaruokien reseptejä. Kirjan ulkoasu on kaunis, aika hempeäkin ja jokaisesta leivonnaisesta on iso kuva.  Tämän kirjan taidan hankkia myös omaksi.

Leila Lindholm: Leilan parhaat ruokaohjeet

Leilan kirjoihin en ole ennen tutustunut, vaikka niitäkin taitaa olla jo useampi ilmestynyt. Ystäväni on kuitenkin näitä kehunut. Tämä kirja on erittäin kauniisti kuvitettu ja jokaisesta annoksesta on herkullinen kuva. Sisältö on jaettu ruokatyyleittäin eri osiin esim. aasialainen, italialainen, barbecue jne. Jokaisessa osiossa on niin ruoka-, jälkkäri- kuin juomareseptejäkin. Rsepteissä oli paljon vinkkejä ja myös tässä kirjassa oli sellainen persoonallinen ote, joka tekee siitä houkuttelevan. I like!

Joanna Farrow: kasvisruokaa 30 minuutissa

Inga-Britta Sundqvist: Kasvissyöjän ruutukokki

Heti aluksi nurinaa. Kun kasvisruuasta muutenkin tulee helposti mieleen joku aneeminen annos niin miksi näiden kirjojenkin pitää olla niin puuduttavan ja aneemisen oloisia. Kirjojen sisus ei ole mitenkään herkullinen. Jos jollain on vinkata hurmaava kasvisruokakirja niin ilolla otan vinkit vastaan.

Kasvisruokaa 30 minuutissa houkutti nimellään. Nopeus on valttia. Ohjeissa olikin selkeästi mainittu valmistusaika ja ohjeetkin vaikuttivat selkeiltä. Läheskään kaikista annoksista ei kuitenkaan ollut kuvaa :( Valitettavan monessa ohjeessa oli myös minulle tuntemattomia raaka-aineita. Joitakin ohjeita otin itselleni muistiin, mutta mitään kasvisruokainnostusta tämä kirja ei pystynyt synnyttämään, eikä tämä toinenkaan...

Kasvissyöjän ruutukokki on perusteellinen kirja kasvisruuasta ja kasvisruokavaliosta. Minulla on se perus Ruutukokki keittokirja, joka on varsinainen tietopakki. Siitä löytyy perusteellisesti kaikkea mahdollista. Tämä on siis samantyyppinen kasvisversiona. Sitältää paljon siis muutakin kuin reseptejä. Kuvia ei kuitenkaan ole edes puolesta resepteistä, mikä on minusta selkeä miinus. Aion kuitenkin vielä perehtyä kirjaan tarkemmin..

Kirjoja, kirjoja

Ainoa harrastus, joka on jatkunut ennallaan lasten syntymän jälkeen on lukeminen. Olen lukenut paljon ihan pienestä lähtien. Nykyäänkin on aina joku kirja kesken, usein kaksi tai kolmekin samaan aikaan. Myös lapsille luetaan paljon ja kirjastossa tai kirjastoautossa käydäänkin vähintään kerran viikossa. Luen kaikenlaisia kirjoja, eniten dekkareita ja hömppää, mutta myös elämänkertoja yms.

Luen myös paljon lehtiä. Meillä on toimiva lehtikierto sukulaisten kanssa ja aika monet naistenlehdet tulee luettua tai ainakin selattua läpi. Itselleni tulee Olivia ja Meidän perhe, joita ilman en osaa olla. Niistä luen aina kaikki jutut kannesta kanteen.

Kun tästä bloggaamisesta nyt niin innostuin niin avasin vielä toisenkin blogin, johon kirjoittelen kirjoista joita olen lukenut. Ei sisällä mitään syväanalyysejä vaan lähinnä fiiliksiä joita on tullut kyseisestä kirjasta.

http://kirjakamu.blogspot.fi/

Suosikkini keittokirjoista

Vaikka netti nykyään pullisteleekin ruokaohjeita ja ruokablogeja, olen enemmän perinteisten keittokirjojen ystävä. On ihanaa selata kirjoja, välillä pikaisesti, välillä syventyen. Joskus vaan inspiraatiota etsiskellen, toisen kerran jotain tiettyä ohjetta hakien. Lainaan usein keittokirjoja kirjastostakin ihan vaan selaillakseni niitä. Netistä ohjeet pitäisi tulostaa ja sitä ohjesilppua mulla on jo yksi laatikollinen. Ja en osaa tehdä ruokaa niin että mulla olisi tietokone vieressä auki...

Keittokirjoista suosikkejani ovat Ruutukokki, joka on iso perusteos ruuanlaitosta. Siitä löytyy kaikki perusohjeet, ei mitään gourmetkikkailuja, mutta tavallisen ruuan ohjeet löytyy siitä takuuvarmasti. Toinen paljon käytetty on yläasteen köksän tuntien oppikirja. Myös siinä on hyviä, yksinkertaisia perusohjeita, joita sitten voi itse muokata. Uusin suosikkini on Hellapoliisin ensimmäinen keittokirja. Se oli minulla ensin lainassa kirjastosta ja kun kaikki ohjeet tuntuivat mielenkiintoiselta, oli pakko hankkia se. Se on ensimmäinen kirja, josta ihan oikeasti voisin kokeilla kaikki ohjeet kannesta kanteen. Ohjeet ovat herkullisia, kuvat isoja ja selkeitä. Plussaa se, että ohjeiden raaka-aineet löytyvät tavallisesta marketista ja usein ohjeissa on myös vaihtoehtoisia raaka-aineita.

Tykkään kokeilla uusia ohjeita varsinkin leipomispuolella. Tällä kertaa kokeilin Hellopoliisin valkosuklaa-daim-kakkua. Aika makeaa tuli, mutta hyvää silti. Keittokirjan ohjeessa oli maitorahkalle vaihtoehtona vaniljarahka ja laitoin sitä. Ehkäpä tavallisen rahkan kanssa tehtynä ei olisi tullut ihan näin makeaa..