Yllättävää omaa aikaa

Perheemme miesväki lähti tänään Tammisaaren kesäasunnolle. Varsinkin 5-vuotias oli kovin tohkeissaan selittäessään tästä "miestenmatkasta". Miestenmatkasta, jonka pääohjelmanumerot ovat Leijonapuisto ja uiminen. Jäävät yön yli reissuun ja siitä tuloksena hämmentävä tila: Olen yksin kotona. Sitä aina välillä haaveilee hiljaisesta hetkestä yksin kotona. Nyt olo on hieman eksynyt. Mitä sitä oikein tekisi?

Päivällä kävin ystäväni ja pikkuisen kummityttöni kanssa Perniön ihanassa kesäkahvila Opaliinassa. Jokakesäinen must-kohde. Opaliina ei pettänyt, jälleen kahvilan herkut veivät kielen mennessään ja heidän omatekoista raparperimehua juodessa oli olo kuin hienompaakin drinkkiä siemaillessa.

Kotiin tullessa mahdollisuuksia oli monia. Meillä on muutamia keskeneräisiä kotiprojekteja, joita olisin voinut jatkaa; sokkelin maalausta, entisöintiprojektini hiomista, katon putsausta. No, katolle en yksin kotona ollessa voi mennä eikä mikään muukaan nyt oikein kutsunut omaan aikaa tuhlaamaan. Niinpä olen puuhaillut pientä leppoisaa siivoilua hyvää musiikkia kuunnellen. Kohta taidan laittaa saunan päälle, kaivaa kaapeista kaikki mahdolliset kasvonaamiot ja uppoutua illaksi joko hyvään kirjaan tai elokuvaan. Kuulostaa aika hyvältä suunnitelmalta vai mitä? Olkoon tämä hyvä valmistautuminen huomiseen, sillä silloin lähdemme ystäväni kanssa "naistenmatkalle" Helsinkiin.

Slow foodia

Vietettiin eilen ihana päivä Fiskarsissa Slow Food Festivaleilla. Tehtiin ostoksia, syötiin hyvin ja nautittiin tunnelmasta. Mieheni viedessä ensimmäistä ostoskassia autolle seisoskelin siinä Fiskarsin lammen rannalla ja kuvailin syksyisiä maisemia. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämmitti mukavasti niskaa. Ravintolan terassilta kaikui livemusiikkia ja mietin, että voiko olla tottakaan että eletään jo lokakuun alkua. Päivä oli hienompi kuin moni tämän kesän lomapäivistä...

Slow food festivalit olivat saaneet runsaasti väkeä liikkeelle ja päivän kuluessa alkoi jo olla ruuhkaakin. Me olimme liikkeellä ajoissa ja saimme kierrellä alkuun mukavan rauhassa eri osastoja. Maisteltiin eri osastoilta niin lihaa, juustoja kuin leipiäkin. Ostoskassiin sujahti kaikenlaista luomua ja lähellä tuotettua.

Viime vuodesta oppineena olimme jättäneet aamupalan vähemmälle ja ostelimme ruokaa yhdestä jos toisestakin kojusta. Mun lemppariksi nousi Scola -ravintolan lohihamppari, joka oli suussasulavaa, tosin ei paljon häviölle jäänyt premium hotdog itseleivotulla sämpylällä, peuramakkaralla ja maa-artisokka chipseilläkään.

Parhaita löytöjä oli Fiskarsin artesaanijuustolan ranskalaiset tuorejuustot. Ostimme juustoa kahdella eri kypsytysajalla ja antaumuksella niitä illalla maistelimme punaviinin kera. Omnom.... mielettömän herkullista... Mukava päätös kivalle päivälle!

Merellinen Örö

Viime maanantain työpäivän vietin merellisissä tunnelmissa. Iso osa työtäni on erilaisten tapahtumien järjestäminen ja luontaisetuna sitä pääsee itsekin osalliseksi monenlaisista reissuista. Maanantain reissu oli ehdottomasti sieltä mukavimmasta päästä. Koko päivä saaristossa auringon paistaessa ja lämmittäessä.

Kohteena meillä oli Örön saari, joka avautui tavallisille tallaajille vasta tämän vuoden alusta. Aiemmin se on ollut puolustusvoimien käytössä. Kasnäsistä meidät poimi kyytiin kaljaasi Inga, jonka tasaisessa kyydissä matkasimme Örötä kohden. Örö on kaunis saari ja ollut tänä kesänä todella suosittu kohde. Pieni satama on ollut täynnä päivä toisensa jälkeen. Nyt tunnelma oli rauhallinen eikä meidän lisäksi paikalla ollut kuin muutama muu. Saarella on ainutlaatuinen luonto ja sellaisia lajeja, joita ei muualta Suomesta löydy.  Kuulimme valittuja paloja saaren historiasta ja kävimme tutustumassa armeijan tykkeihin.

Nähtävää olisi ollut enemmänkin, mutta pääpaino tällä reissulla oli kuitenkin vieraiden viihdyttämisellä. Täytyy ensi kesäksi suunnitella saareen ihan oma retki. Kasnäsistä Örösen pääsee myös yhteysaluksella ja saarella voi vaikka yöpyä. Ainakin kannattaa poiketa ravintolassa, jonka annokset todella veivät kielen mennessään.

Kesäkirppiksellä Adalmiinan Helmessä

Tänään olen fiilistellyt. Olin työkeikalla Loimaalla ja ajellessani pitkin maaseutureittejä nautin maisemista, pikkuhiljaa ruskettuvista pelloista, sinisestä taivaasta, ojanpientareilla lentelevistä perhosista, kouluun polkevista lapsista, hiljaisista pikkuteistä. Rinnassa sellainen hyvä kesäinen olo. Onnellinen, yhteen sanaan tiivistettynä.

Viikonloppuna fiilisteltiin ystäväni kanssa yhtä kesäisissä tunnelmissa Paimiossa. Ravintolapäivä oli saanut monet myös pitämään pihakirppareita. Me valittiin kohteeksi Adalmiinan Helmen järjestämä pihakirppis.

Oltiin paikalla heti kun kirppistely alkoi ja niin oli muuten aika moni muukin. Onneksi kuitenkin järjestelyt toimivat moitteetta. Auto pellolle parkkiin ja aarteita metsästämään. Helmen pihamaalle oli tavaransa levittänyt parikymmentä myyjää. Astioita, kirjoja, vaatteita, leluja, vaikka mitä.  Myyjät olivat ihanasti lähteneet liikkeelle oikeilla kirppishinnoilla ja paikalta pystyi tosiaan tekemään löytöjä. Ja tavara tuntui vaihtavan omistajaa tiuhaan tahtiin.

Itse ostin kuvassa näkyvät pari metallista astiaa. Vain 2 euroa kappale. Ihanasti kuluneet ja elämää nähneet. Samalta myyjältä ostin myös vanhoja piirakkamuotteja tuikkujen alustaksi. 50 senttiä kappaleelta, ei paha. Näitä olen nähnyt kirppiksillä myytävän muutaman euronkin kappalehintaan.

Paikalla oli myös ihana "pystykaffela", josta ostettiin todella herkulliset piiraat. Istuttiin pitkillä penkeillä pihamaalla ja nautittiin tunnelmasta. Kyllä se kesä tuntuu kesältä vaikka näin elokuussakin..

Loman loppu

Niin se vaan loppuu, loma... Vaikka näyttääkin siltä, että kesä vasta alkaa. Loma taitaa olla onnistunut, sillä olo on rentoutunut ja alkaa olla jo ikävä arjen puuhiin. Jostain syystä kulunut loma on tuntunut pidemmältä kuin kolme viikkoa. En tarkoita, että tylsältä pitkältä vaan että olemme ehtineet tehdä niin paljon kaikkea. Tähän on varmaan vaikuttanut myös kesän normaalista poikkeava työmoodi. Menin tuntia aiemmin töihin ja lopettelin jo kolmen aikaan, perjantaisin jo yhdeltä. Tuota moodia kun pystyisi jatkamaan syksynkin, mutta valitettavasti arki palaa myös aikatauluihin.

Kuluneella viikolla teimme vielä muutaman kivan kesäretken. Keskiviikkona vietimme miehen kanssa aikaa kahden Turussa. Hengailtiin vaan kaupungilla, käytiin kahvilla Aurajoen rannalla, nautittiin sushista terassilla.

Torstaina käännettiin auton nokka kohti Kasnäsiä, myöskin meidän jokakesäinen kohteemme. Pulikoitiin kylpylässä ja nautittiin saaristolaispöydän antimista. Kotiin lähtiessä poikettiin vielä mainetta niittäneessä Farmors Cafessa. Miksiköhän ei olla aiemmin käyty, vaikka on ihan matkan varrella?

Högsåran saaressa oleva kahvila on erityisesti merillä liikkujien suosiossa ja venelaiturilla kävikin aikamoinen kuhina. Vanhassa pihapiirissä oleva kahvila oli todella idyllinen. Pöytiä oli pitkin pihaa, lampaat määkivät viereisessä aitauksessa. Kahvilan puolella sai kakunpalat leikata itse ja ensimmäistä kertaa minulle on kahvilassa sanottu "otitpa pienen palan, leikkaa nyt ihmeessä lisää".Kakkujen lisäksi tarjolla näytti olevan ainakin herkullisen näköisiä salaatteja.  Koska saareen mennään lossilla kannattaa aikataulut tarkistaa ennen menoa. Me nimittäin emme tarkistaneet ja palatessamme lossirantaan huomasimme olevamme paikalla juuri tauon aikaan. Onneksi oli yksi kesän kauneimpia päivä ja puolentoista tunnin odottelu sujui auringosta ja lämmöstä nauttien.

Kuluneella viikolla saatiin myös huonekaluvalssin päätöstahdit otettua. Koululaispöytä saapui vihdoin ja viimeiset ylimääräiset kalusteet sain ovesta ulos uusiin koteihin. Hassua miten palaset joskus loksahtelevat paikoilleen. Tällaista muutosrumbaa ei kyllä ollut näköpiirissä kun lomaa aloitettiin, pienestä jutusta alkoi isompi muutos. Mutta hyvä niin, lopputulos miellyttää silmää ja pääsin eroon kaikista niistä kalusteista joista halusinkin.

Tänään päätettiin kesäloma tiukkaan rutistukseen Puuhamaassa. Tulevalla viikolla alkaakin arki isolla A:lla. Työt, koulut ja päiväkodit alkavat. Yritän kuitenkin muistaa, että elokuu on vielä kesäkuukausi ja kaikkea kivaa ehditään vielä puuhailla.

Retkipäivä Kaarinassa

Joskus parhaat retkipäivät syntyvät vähän vahingossa. Lauantaina aamu valkeni kauniina, joten päätettiin käyttää tilaisuus hyväksi ja lähteä retkelle. Mietittiin jo Zoolandiaakin, mutta jotenkin se ei kuitenkaan ollut sen päivän juttu. Meidän perheen miehet olivat aiemmin kesällä käyneet Raaseporin linnan raunioilla ja pojat olivat kovasti tykänneet seikkailla vanhojen muurien varjoissa. Mieheni kertoi, että kuulemma Kaarinan Kuusistossakin olisi linnanrauniot (ööö.. en ollut ikinä kuullutkaan sellaisista..?). Samalla muistui mieleen ystävän kehuma Hovirinnan puisto myöskin Kaarinassa. Suunnitelma jalostui piknik-retkeksi. Käydään ensin tutustumassa linnanraunioihin ja puistoillaan sen jälkeen. Soitettiin vielä veljelleni ja saatiin heidän perheensäkin houkuteltua mukaan, vaikka lähtöajaksi sanottiin N-Y-T, nyt.

Ajeltiin Kuusistoon, josta linnanrauniot löytyivät. Opastus paikalle oli aika onnetonta, mutta kun kääntyy Kuusiston kirkolle päin ja jatkaa matkaa niin pitkälle kun tietä riittää, tulee pakostakin päätyneeksi raunioille. Tien varrella on kyltti parkkipaikalle, mutta kannattaa jatkaa siltikin vielä eteenpäin. Raunioitten luona on tilaa useammalle autolle ja kävelymatka parkkipaikalta voi uuvuttaa pikkuseikkailijat jo etukäteen.

Itse rauniot olivat positiivinen yllätys. Pojat nauttivat kun saivat juosta sokkeloissa ja tutustua raunioitten eri osiin, kiipeillä muurien päällä ja leikkiä piilosta. Mieheni rankkasi nämä paljon Raaseporin raunioita paremmiksi, jossa pieniä oli pitänyt aivan eri tavalla vahtia vaarallisten paikkojen takia. Tutustuminen raunioihin muuttuikin muutaman tunnin linnaralliksi. Aurinkokin lämmitti ja eväät nautittiin nurtsilla keskellä raunioita. Tuntui kesältä.

Porukan pienimmän väsähdettyä ja veljen perheen lähtiessä kotiin, mekin suunnittelimme kotiin lähtöä. Etupenkin väki ajatteli takapenkin jo väsyneen ja raunioitten ajaneen puiston unohduksiin. Mitä vielä, takapenkki muisti kyllä, että puistosta oli puhetta, joten lupaus on lupaus ja jatkoimme vielä sinne hovirinnan leikkipuistoon. Kuusistosta Kaarinaan ja Hovirintaan päin. Kun seuraa uimarannan kylttejä, löytää perille.

Täytyy sanoa, että onneksi annettiin periksi takapenkin väelle. Vau, mikä puisto! Kauniisti hoidettu, siisti, monipuolinen ja uusi. Pienille lapsille hiekkalaatikkoa ja pieniä kiipeilytelineitä, isoille useita kiipeilytelineitä ja aikuisillekin löytyi kuntoiluvälineet. Arkena kyljessä olisi ollut vielä ilmainen liikennepuistokin.

Vielä löytyi pojilta energiaa kiipeillä ja testata kaikki laitteet. Poikien leikkiessä apinoita ihastelin minä puiston kukkaistutuksia. Koko puisto oli todella upea ja kivasti muotoiltu. Eri osastoja oli useita ja isoilla kukkaistutuksilla reunustettuna.

Tosi kiva päivä ja tosi kivat retkikohteet. Tämä tullaan varmasti toistamaan samanlaisena vielä uudestaankin. Rauniot ja leikkipuisto yhdessä vetävät vertoja Turun seikkailupuistolle, joten suosittelen joku kerta testaamaan tämän kombon. Hovirinnassa olisi myös uimaranta, mutta näillä lämpötiloilla sen testaaminen jäi väliin..

Yhteistyöllä enemmän

Piti kirjoittaa Tammisaaresta. Siitä miten vietettiin siellä tällä viikolla aikuisten "lomaa" yhden yön verran. Löydettiin hyvä ravintola ja tutustuttiin kaupunkiin kävelemällä se ympäri.

Mutta päädynkin nyt kirjoittamaan yrittämisestä ja yhteistyöstä. Kolmesta naisyrittäjästä ja kolmesta yrityksestä, joita selvästi luotsataan rakkaudesta.

Poikettiin Tammisaaresta tullessa nimittäin Perniön asemalla kesäkahvila Opaliinassa. Pikkuinen kahvila on auki toista kesää ja jo saavuttanut oman vankan ihailijajoukkonsa. Tarjolla on Veronikan rakkaudella tehtyjä leivonnaisia, jotka vievät kielen mennessään. Herkulliset tarjottavat yhdessä hurmaavan ympäristön kanssa tarjoavat tunnelmallisen pysähdyspaikan. Tänä kesänä Opaliinan pihalle oli noussut uusi piharakennus, jonka sisustuksesta on vastannut Adalmiinan Helmen Annariina.

Adalmiinan Helmi on Paimiossa vanhassa navettamiljöössä oleva sisustusliike. Uutta ja vanhaa kauniina kerrostumina. Liike, jonne ajetaan kauempaakin hakemaan kodin kaunistusta. Liike sijaitsee Annariinan kodin pihapiirissä ja on saanut alkunsa hänen antiikkiharrastuksestaan. Annariinan sisustuksia on mahdollista tänä kesänä bongata myös asuntomessuilta. 

Opaliinan tiskin vierestä löytyy mukaan ostettavaksi monenlaisia erikoisherkkuja. Mehuja, makeisia, mausteita. Nämä taasen ovat salolaisen Herkku ja Lahja Murenan valikoimista. Miinan luotsaama Murena on viime vuosina vakiinnuttanut paikkansa Salon parhaana tuliais- ja lahjaliikkeenä. Valikoimista löytyy herkkujen lisäksi mm. lähiruokaa ja sisustustavaroita.

Kolme naista: Veronika, Annariina ja Miina. Kolme yritystä: Opaliina, Adalmiinan Helmi ja Murena. Itse en tiedä yrittämisestä mitään, mutta olen päässyt kuuntelemaan kaikkien kolmen tarinaa yrityksen syntymisestä ja itse yrittämisestä. Vaikka nämä yritykset ovat erilaisia, on yhteistä se, että kaikki kolme ovat syntyneet intohimosta. Intohimosta omaa erikoisosaamista kohtaan, on se sitten ruokaa tai sisustusta. Halusta antaa asiakkaille ainutlaatuisia kokemuksia. Tuon intohimon ja halun huomaa selvästi kun heidän kanssaan puhuu. Sen huomaa erinomaisesta palvelusta ja laajasta tuotetiedosta. Myytävät tuotteet on valittu huolella ja tarinat niiden takana tunnetaan.

Ei ole yrittäminen aina helppoa ja työtunteja tuskin lasketaan. Mutta kaikki kolme ovat mielestäni onnistuneet luomaan jotain uutta ja siksi myös menestyneet. Kaikissa liikkeissä olen saanut poikkeuksetta erinomaista palvelua hymyllä höystettynä. Onkin ollut mukava huomata, että yritykset tekevät yhteistyötä keskenään ja saavat näin aikaiseksi vielä enemmän. Pari talvea sitten Opaliina piti joulun aikaan kahvilaa Adalmiinan Helmen tiloissa. Opaliinan herkkuja on myynnissä kausittain Murenassa. Annariinan pettämätön sisustussilmä on taas luonut Opaliinan kahvilasta nautinnon myös silmille.

En tiedä, mutta uskon, että tämä yhteistyö antaa yrityksille enemmän kuin pelkkää kassavirtaa. Uskon, että se ylläpitää positiivista virettä ja tekemisen meininkiä. Nostan hattua näille naisille. Hyvää työtä!

Murenasta lisää täällä
Adalmiinan Helmestä täällä ja täällä

Kuin ellun kanat

Viime päivät on täällä vietetty kuin kuvan kanat. Vatsa pinkeänä herkuista, jalat pystyssä nauttien. Kuin ellun kanat.

Hyvä ruoka kruunaa aina vapaat. Meillä on ollut jo useampana vuonna tapana paistaa pääsiäisenä peuranpaisti. Mieheni työkaverin kautta saadaan aina ostettua paisti tai pari pakkaseen. Useimmiten paistin kaveriksi on tehty uunijuureksia, mutta nyt mies halusi jotain uutta. Rosmariiniporkkanoiden lisäksi tein kroatialaisia perunoita pinaatilla. Oih, niistä tuli kaipuu aurinkoon pinjapuiden alle...
 

Lauantaiaamu aloitettiin aamu hotelliaamiaisella. Poikien toive. Pekonia, munakokkelia, croissantteja, hedelmiä. Kotihotelliaamiainen on melkeinpä parempi kuin oikea hotelliaamiainen. Pöytään voi kattaa juuri ne omasta mielestä parhaimmat herkut. Ei tarvitse jonotella tai hakea noutopöydästä, kun kaikki on käden ulottuvilla. Pieni miinus toki siitä, että itse täytyy hieman kokkailla :)

Vatsat täynnä otettiin suunta kohti Teijon kansallispuistoa. Lähdettiin kokeilemaan meille uutta reittiä Nenustannokkaan. Sopivan mittainen retki, jonka kruunasi näkymät yli Hamarijärven.

Retken päätteeksi poikkesimme vielä tutustumaan Mathildedalin kyläpanimoon. Pienen kylän oma olutpanimo perustettin vasta vähän aikaa sitten. Panimon kyljessä on pieni puoti, jossa myydään oluiden lisäksi samassa tilassa olevan leipomon leipää ja muutamia muita lähiseudun tuotteita. Tuollaiset pienet kyläpuodit ovat niin sympaattisia. Ilmeisesti monen muunkin mielestä, sillä jonoa oli ulos asti.  Itse en oluista perusta, mutta mieheni mielellään testaa pienpanimoiden tuotoksia. Ilmeisesti kokeilut olivat olleet positiivisia, koska pienestä puodista kannettiin kotiin useampi pullollinen tuliaisia.

Tänään nautitaan anopin herkuista eli jatketaan samaa kotoilua kuin tähänkin asti.  Mukavia pääsiäispyhien jatkoja!

Slow food festival

Viime viikolla mieheni ehdotti sunnuntairetkeä Fiskarsiin Slow Food Festivaleille. Olin jopa hieman yllättynyt, sillä meillä minä olen yleensä se, joka puhuu luomun ja lähiruuan puolesta. Ehkäpä aivopesuni alkaa pikkuhiljaa tuottaa tulosta...

Alkuun suunnittelimme koko perheen retkeä, mutta päädyimme kuitenkin viemään lapset mummilaan ja tehtiin sittenkin aikuistenretki. Joka olikin varmasti oikea ratkaisu, rauhassa kuljeskelu ja katselu harvemmin onnistuu kahden elohiiren kanssa.

Slow food Festivalin teemana tänä vuonna oli "Lähiruokaa, luonnollisesti!" Paikalla oli kuutisenkymmentä ruuantuottajaa - ja myyjää, kalastajia, leipomoita, lihantuottajia, puutarhaviljelijöitä, ekotiloja ja ruokakäsityöläisiä. Lähellä tuotettua, luomua, kotimaista. Jo kuudennet festivaalit ja minä en ole näistä ennen kuullutkaan. Pöh!

Fiskars on ollut minulle pelkkä kesäkohde, joten oli kiva lähteä katsomaan kylää syksyisessä värityksessä. Täytyy kyllä sanoa, että kylmän tuulen puhaltaessa oli vaikea sitä tuttua Fiskarsin henkeä tavoittaa. Mutta festarit itsessään oli kiva tapahtuma, joten ensi vuonna suunnataan varmasti uudelleen paikalle. Väkeä oli mukavasti, ei kuitenkaan liikaa. Monilla osastoilla maistatettiin herkkuja ja lounas syötiin parinkin eri ravintolan pop-up pisteellä. Oi, mitä makuja... Ostoksiakin tehtiin, joten kaikinpuolin onnistunut reissu takana.