Maistuisiko sushi? - muutama vinkki aloittelijalle

Meidän perheen miehillä alkoi perjantaina syysloma. Itse liityn joukkoon vasta vähän myöhemmin, sillä alkuviikon paiskin hommia ihan normaalisti. Loman alkajaisiksi meillä on tapana tehdä jotain spesiaaliasapuskaa. Pojat saavat päättää ja nykyään valinta kohdistuu lähes aina sushiin. Tämä sopii meille aikuisille myös paremmin kuin hyvin.

Sushi ja meidän yhteinen taival alkoi vähän yllättäen, sillä aikamoisista ennakkoluuloja liittyi tuohon nykyiseen herkkuumme. Onneksi naapurin taiwanista kotoisin oleva rouva toi meille kerran laatikollisen noita vihreitä kääröjä. Varovasti maisteltiin kun ei kehdattu kieltäytyäkään. Yllätyimme positiivisesti. Käytiin hakemassa kahvilasta laatikko jos toinenkin. Kävin kansalaisopistolla yhden illan kurssilla opettelemassa rullan käärimistä. Kuopus innostui seuraavaksi ja pian esikoinen seurasi perässä. Jokaisella meillä on omat makumieltymykset, joten kotona rullia tehdään aika montaa eri sorttia.

Vaikka periaatteessa sushien kääriminen on varsin yksinkertaista niin muutama jutun olen kuitenkin kantapään kautta oppinut. Tärkeimmässä roolissa on riisi ja sen oikea kypsyys. Sen kanssa ei kannata oikoa, sillä hosumisen huomaa lopputuloksessa.

Meillä susheja tehdään paljon ja siltikään niitä ei juuri riitä seuravalle päivälle. Keitänkin aina kerralla koko sushiriisipaketin. Eri riisimerkeillä on vähän erilaiset keitto-ohjeet, mutta olen tykästynyt tähän Hakumaki sushiriisiin, joka huuhdellaan kylmällä vedellä useaan kertaan ennen keittämistä. Itse teen sen niin, että laitan riisin kulhoon, vettä reilusti päälle, sekoittelen vähän ja kaadan veden pois ja toistan 4-5 kertaa. Tämän jälkeen riisi kattilaan ja vettä päälle ja keitetään ohjeen mukaan. Keittämisen jälkeen riisin on hyvä antaa levätä kannen alla vielä ainakin yhtä pitkän ajan.

Parhaimman lopputuloksen saat, kun lisäät lopuksi riisin mukaan riisiviinietikkaseoksen. Yhden paketin riisisatsiin tein seoksen 1 dl riisiviinietikasta, reilu 1/2 dl sokerista ja 2 tl suolaa. Lämmitä riisiviinietikka ja sekoita kunnes sokeri ja suola ovat sulaneet. Älä keitä. Lisää seos riisin joukkoon ja sekoita. Anna riisin jäähtyä.

Riisin jäähtyessä on hyvä aika pilkkoa väliin tulevat ainekset. Väliinhän voit laittaa oikeastaa mitä vain, rohkeasti vaan testaamaan. Meillä sushin sisältä löytyy useimmiten kylmäsavustettua lohta, tonnikalaa, katkarapuja, avokadoa, kurkkua ja paprikaa erilaisina comboina. Tällä kertaa uutuutena oli Bonjour Wasabi Twist - tuorejuusto, joka toi aika mukavan twistin susheihin. Lapsille oli liian tulista, mutta meille aikuisille maistui hyvin.

Yhdestä riisipaketista tulee meidän tyylillä 7-8 pötköä sushia, tarvitset siis 2 pakettia merileväarkkeja. Levitä ohut kerros riisiä levylle. Saat sen levitettyä helpoiten märillä sormillä. Kannattaa pitää lähellä pieni kuppi, jossa on vettä niin saat välillä kastettua sormet. Muista jättää leväarkin yläreunaan n. 1,5 cm "tyhjää" kiinnitystä varten. Laita haluamasi täytteet alareunaan ja rullaa. Kasta yläreunan tyhjä alue, jotta saat rullan liimattua kiinni. Itse laitan valmiit rullat vielä hetkeksi jääkaappiin ennen paloiksi leikkaamista, tulevat jotenkin kiinteämmäksi niin ja leikkaaminen on helpompaa. Jos leikkaaminen tuntuu hankalalta, niin kastele veitsi ennen leikkaamista. Riisi ei tartu veitseen niin helposti. Yhdesä pötköstä saat n. 8 sushipalaa.

Nautitaan soijakastikkeen kera. Ja jos tykkäät pienestä poltteesta niin lisää kastikkeen joukkoon wasabia.  Nam!

8 tapaa käyttää avokadoa

Ei ole kauaa siitä, kun suhtauduin noihin ruttuisiin ruskeisiin pallukoihin hyvin epäilevästi. Mistä ihmeestä voi tietää koska ne ovat kypsiä? Mihin niitä nyt oikein voisi käyttää?

Jostain se innostus sitten kuitenkin lähti ja nykyään avokadoja löytyy meiltä lähes aina. Yrityksen ja erehdyksen kautta oikea kypsyys on löytynyt ja käyttötapojakin löytyy aina vaan uusia. Toki avocadon voi syödä sellaisenaankin, kuten se parhaiten maistuu kuopuksellemme. Tässä kuitenkin joitakin muita tapoja nauttia avocadosta.

1. Salaatissa
Salaattiin avocado kannattaa pilkkoa vasta juuri ennen tarjoilua, sillä se tummuu herkästi. Välillä on hauskaa tehdä vaikkapa kokonaan vihreä salaatti: salaattia, parsakaalia, avokadoa, vihreitä rypäleitä, kurkkua, basilikaa.

2. Susheissa

Ehdottomasti aina mukana. Useimmiten seurana tonnikalaa tai lohta sekä kurkkua.

3. Smoothiessa
Tämän hetken lemppari vihreä smoothie rakentuu seuraavasti: 1 avocado, 3-4 palaa pakastettua pinaattia, 2-3 pehmeää taatelia (niitä pahvirasiassa myytäviä), ½ sitruunan mehu, ½ tl inkivääriä, loraus vettä (omenamehua). Jätän usein smoothien aika paksuksi ja syön sen kulhosta myslin kanssa.

4. Leivän päällä

Lämmin ruisleipä ja päälle muutama siivu avokadoa, tomaattia ja ripaus suolaa. Se on siinä.

5. Guacamolessa
Hyvä koostumus tulee esim. tällä reseptillä: 2 avocadoa, 1 tomaatti (poista vetinen keskusta), 1 sitruunan mehu, sormisuolaa, basilikaa/korianteria. Maista välillä, guacamole vaatii aika reippaasti suolaa! Guacamole taas maistuu lähes minkä tahansa kanssa. Itse tehty voittaa purkissa ostetun mennen tullen ja on todella helppoa valmistaa.

6. Avokadopasta
Tuo kuuluisa avokadopasta Safkaa -kirjasta. Uppoaa yllättävää kyllä koko perheelle. Ohje löytyy vaikkapa täältä.


7. Pizzassa
Eipä olisi tullut ensimmäisenä mieleen, mutta ystävän luona tuli testattua tämänkin. Sen jälkeen avocado on päätynyt omaankin pizzaani varsin useasti.

8. Munakkaassa
Kun tuon pizzakokeilun jälkeen hoksasin mahdollisuudet käyttää avocadoa myös lämpimänä, olen lisäillyt sitä sinne ja tänne. Yksi onnistuneimpia kokeiluja on ollut mun pikalounasmunakkaani. Paista ensin pannulla kasviksia esim. parsakaalia, kukkakaalia, porkkanaa (käytän usein myös pakastesekoitusta), kun kasvikset ovat kypsyneet, lisää pannulle kuutioitu avocado. Paista pieni hetki ja lisää kanamunat (3-4 kpl). Suolan sijaan lisään syödessä hieman soijaa, joka tuo kivan maun munakkaaseen.

Olisi vielä uusia ideoita avocadon käyttöön?

PS. Ostan usein avocadoja pussissa. Osa saattaa olla ostettaessa vielä vihreitä, mutta ne kypsyvät ruskeiksi muutamassa päivässä. Tämän jälkeen siirrän ne jääkaappiin, sillä huoneenlämmössä ne muuttuvat ylikypsiksi hetkessä. Jääkaapissa käyttöikää tulee lisää päiväkaupalla. Parhaimmillaan avocado on kun se antaa hieman periksi painettaessa. Se ei saa kuitenkaan olla pehmeä.

Lehtikaalisipsit pistaasiöljyllä

Matkapostausten väliin vähän jotain muutakin...

Tänään ollaan vietetty viimeistä lomapäivää. Huomenna esikoinen palaa koulun penkille ja me aikuiset töihin. Juniori saa lomailla vielä kuun loppuun ja nauttii isovanhempien hellästä huolenpidosta lähiviikot. Hieman taas ahdistaa palata rennon kesän jälkeen tähän aikataulutettuun arkeen, mutta eiköhän se tästä muutamassa viikossa tasoitu.

Tänään nappasin kaupasta ostoskoriini lehtikaalia, tuota superruokaa, jota viime kesänä kaikki lehdet hehkuttivat. Tein jo silloin muutamaan otteeseen niistä sipsejä, mutta ihan täydellistä onnistumista en saanut aikaan. Kokeilut kuitenkin jatkuivat. Tänään onneksi oliiviöljy oli loppu ja pohdin mitä sipseihini käyttäisin. Keittiöstä löytyi avaamaton pistaasiöljy. Purkissa luki, että öljy on voimakkaan makuinen ja todella jo tuoksukin oli todella oliviiöljystä poikkeava. Kaksi voimakkaanmakuista elementtiä yhteen, lopputuloksen oli joko oltava ihan hirveää tai sitten onnistunutta. Onneksi tällä kertaa jälkimmäistä. Sipseihin tuli kiva hieman pähkinäinen maku ja ne katosivat kiposta alta aikayksikön. Pienet miehetkin söivät näitä mielellään.

Lehikaalisipsit

3-4 lehtikaalin lehteä

pistaasiöljyä

suolaa

(savupaprikajauhetta)

Irrota lehtikaalista keskellä oleva puumainen lehtiruoti. Sekoita purkissa lehtien mukaan hieman öljyä, vähän suolaa ja halutessasi paprikajauhetta. Levitä pellille. Paista uunissa 150 astetta n. 15 min (kiertoilmalla riittää vähempikin). Itse tykkään lisätä suolan vasta kun sipsit ovat valmiita, jolloin vähempi riittää.

Isänpäivänä

Hyvää isänpäivää kaikille iseille!
Isänpäivää on meillä vietetty rauhallisissa merkeissä. Aamulla herätettiin iskä lahjojen kera. 4-vuotias pystyi kuin pystyikin pitämään lahjansa salassa H-hetkeen asti. Vaikeaa kyllä oli... Illalla viimeiseksi oli sanonut iskälle, että "Ethän mene katsomaan mun vaatekaappiin sukkahyllylle". Itsetehtyä risti-nolla peliä on pelattu tänään jo monta kertaa. Koululainen taas oli askarrellut hienon taulun, jossa oli isänpäiväsankarin kuva.

Hitaan ja rauhallisen aamun jälkeen viihdyinkin aika tiukasti keittiön puolella, sillä minun ja mieheni vanhemmat tulivat meille isänpäivälounaalle. Tarjolla oli aluksi Toast skagen avokado-raputäytteellä, pääruuaksi se kovasti kehumani Murenan syksyinen lohi sitruuna-inkivääri-risotolla. Jälkkäri oli kokonaan esikoisen käsialaa ja saimme herkutella kauden ensimmäisillä joulutortuilla.

Toast skageneiden ohje oli poimittu jonkun lehden mukana tulleesta Gasumin Köökki -reseptivihkosesta. Tosi herkullista. Tuossa vihkossa oli aika monta muutakin houkuttelevaa ohjetta.

 Toast skagen avokado-raputäytteellä

Saaristolaisleipää

200 g katkarapuja

1 avokado

1 tl sitruunamehua ja puolikkaan sitruunan kuori

1 pieni punasipuli

1 dl ranskankermaa

1 dl majoneesia

½-1 tl wasabia

1 tl hunajaa

Leikkaa saaristolaisleipä ohuiksi viipaleiksi. 

Kuutioi avokado kulhoon. Pese ja raasta sitruunankuori. Sekoita kuoriraaste ja sitruunamehu avokadon joukkoon.

Kuori ja hienonna punasipuli. Sekoita ranskankerma, majoneesi, wasabi ja hunaja kulhossa. Maista ja lisää tarvittaessa wasabia. Lisää joukkoon avokadokuutiot, katkaravut ja punasipuli.

Lusikoi täytettä leiville. 

Tiesitkö muuten, miten on helppo tarkistaa avokadon kypsyys? Sen lisäksi että  kuoren väri on tumma ja se tuntuu pehmeältä, voi kypsyyden tarkistaa avokadon kannasta. Kun päästä nyppäisee pois sen kannan, paljastaa alla oleva väri kypsyyden. Vihreä on raaka, keltavihreä kypsä ja ruskea ylikypsä.

Herkkunäkkäri

Vihjailinkin jo viime postauksessa herkullisesta näkkäriohjeesta. Niin herkullisesta, että on vaikeaa uskoa sen olevan vielä terveellistäkin.

Resepti kulkeutui meille mieheni työpaikalta. Työkaveri oli tarjonnut kollegoilleen terveyttä puhkuvat smoothiet ja siemennäkkäriä. Lähtökohtaisesti mieheni suhtautuu kaikki "terveyshörhöilyyn" vähän skeptisesti, mutta tähän näkkäriin oli hurahtanut heti. Kiikutti reseptin mulle ja sanoi, että parasta näkkäriä mitä on koskaan syönyt.

Olihan reseptiä sen hehkutuksen päälle pakko kokeilla samantien, kun lähes kaikki aineksetkin löytyivät kotoa. Syötiin se eka pellillinen melkein siltä istumalta. Uskomattoman herkullista. Voittaa aiemmin kokeilemani näkkärireseptit mennen tullen.

Siemennäkkäri

1 dl auringonkukan siemeniä

1 dl seesaminsiemeniä

½ dl pellavansiemeniä

½ dl chian siemeniä

½ dl kurpitsansiemeniä

1 tl suolaa

2 dl kiehuvaa vettä

½ dl öljyä

Sekoita kuivat aineet. (Mulla ei ollut seesaminsiemeniä, joten laitoin näitä muita siemeniä lisää sen desin verran.) Lisää kiehuva vesi ja öljy. Sekoita ja anna turvota n. 15 minuuttia. Levitä leivinpaperin päälle ohueksi levyksi. Tästä tulee yksi pellillinen. Paista 175 C  n. 50-60 minuuttia. Pinta saa vähän paahtua, silloin näkkäriin tulee lähes popparin maku. 

Pehmeää raparperipiirakkaa

Aurinkoista sunnuntaita!
Olkoonkin pitkä viikonloppu, mutta silti se on vierähtänyt ohi vauhdilla. Eilen pyöräytettiin käyntiin jalkapallokausi oikein kunnolla ja tästä eteenpäin aina keskiviikkoisin eri kaupunginosien joukkueet ottavat mittaa toisistaan. Turnaukset liikuttavat yli 800 lasta tällä seudulla. Näiden kuusi-seitsemän vuotiaitten peliä on niin hauska katsoa. Koko porukka juoksee pallon perässä tiiviinä ryhmänä potkien yhtä paljon toisiaan nilkoille kuin palloakin. Maaleja ei lasketa vaan tavoitteena on, että kaikilla on kivaa. Ensi viikolla starttaa myös kuopuksen jalkapalloleikkikoulu, joten meidän illat ovatkin kesän ajan hyvin pitkälti jalkapalloa ja jalkapalloa.

Pihahommiakin on ehditty vähän aloitella. Tarkoitus olisi tänä kesänä saadaan eteenpäin yhtä ikuisuusprojektia ja vihdoinkin tehdä autokatokseen ne rimoitukset, jotka jo suunnitteluvaiheessa paikoilleen piirrettiin. Nyt on ainakin suunnitelmat ja laskelmat tehty, joten silloinhan ollaan jo puolessa välissä toteutusta. Eikö?

Kukkapenkkejä peratessa huomasin, että raparperitkin ovat jo valmiita käytettäväksi. Raparperi on mun herkkua, mutta enpä siitä oikein osaa muuta kuin piirakkaa tehdä. Viime vuonna tosin onnistuin tekemään herkullista raparperimehua ja sitä aion tehdä tänäkin kesänä. Tämän raparperipiirakan ohjeen olen saanut ystävältäni ja se on todella herkullinen. Ihanan pehmeä pohja ja pinnalta mukavan rapea. Parhaimmillaan vielä lämpimänä vaniljakastikkeen kanssa.

Muutama toim. huom. yllä olevaan reseptiin. Voin sijaan olen itse käyttänyt Flora Culinessea eli juoksevaa margariinia. Ohjeessa on maitoa ja kermaa, olen tehnyt myös pelkkään rasvattomaan maitoon tai pelkkään kermaan, riippuen mitä kaapista on löytynyt.

Herkullisia hetkiä!

Pääsiäispiikkisian herkkupäivä

Meillä taisi esiintyä tänään maailman ensimmäinen pääsiäispiikkisika. Viime viikolla juteltiin virpomisista ja siitä, että yleensä pukeudutaan noidaksi, kissaksi tai pupuksi. Juniori 4 v. mietti hetken ja ilmoitti haluavansa olla pääsiäispiikkisika. Joten meillä oli tänä vuonna noidan lisäksi pääsiäispiikkisika. Tukka piikikkääksi geelattuna ja nenä mustaksi värjättynä esiintyi pieni onnellinen mies.

Piikkisialla sattui olemaan tänään myös nimipäivä, joten sen vuoksi jätettiin perinteinen virpomiskierros väliin ja kutsuttiin virvottavat meille. Näinkin poikien herkkusaalis oli varsin kattava. Tällä asuinalueella pieniä lapsia on lähes joka talossa, joten ovikello soi päivän tasaiseen tahtiin noitien, kissojen ja pienten pupujen käydessä virpomassa.

Nimpparitarjottavia mietittäessä kuopus ilmoitti toiveekseen suklaakakun, mielellään kuulemma kolmikerroksisena kuten Suomen paras leipomo -ohjelman hääkakut. Jouduin tuottamaan pettymyksen, sillä kolmea kerrosta ei nimpparikakkuun tämä äiti taio, mutta suklaakakun lupasin toteuttaa. Sattumalta viime viikolla kahvipöytäkeskustelussa työkaveri hehkutti uutta mokkapalareseptiään, joten pyysin siitä kopion itselleni.

Olikin ihan hurjan mehevää kakkua. Olen tähän mennessä aina leiponut mokkaruudut vuosia vanhalla ohjeella, mutta nyt poikkeus sääntöön kannatti.  Siirsin tämän ohjeen heti suosikit -kansiooni. 

 Sekoita kuivat aineet keskenään (paitsi suola). Kiehauta margariini, vesi, kaakaojauhe ja suola. Yhdistä jauhoseos ja kaakaoseos. Lisää tämän jälkeen jogurtti ja kun taikina on hieman jäähtynyt sekoita joukkoon kanamunat. Levitä uunipellille ja paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Anna jäähtyä ja kuoruta.

Kuorrutteen valmistus:
Kiehauta margariini, maito ja kaakaojauhe, lisää sen jälkeen tomusokeria kunnen kuorrute on sopivan vahvuista levitettäväksi päälle. Ps. Ohjeessa on jo tuplattu kuorrutteen määrä, sillä mielestäni sitä pitää olla reilusti. Ei siis kannata tuplata enää uudelleen ;)

Suklaista sunnuntaita teillekin!

Lauantain herkkuhetki

Elämä on selvästi voittanut täällä sairastuvalla. Koska eilen kuumeiltiin, ollaan tämä päivä vietetty vielä neljän seinän sisällä. Energiaa tosin alkaa olla enemmän kuin tupaan mahtuu. Tiedätte ehkä miten paljon energiaa kahteen poikaan kertyy kun pari päivää menee levätessä. Ovat kuin sheikattuja vissypulloja, energia purkautuu syöksymällä ja törmäilee seiniin. Hyvässä ja pahassa. Vaikka hermoja tänään vaaditaankin niin silti mieluummin katselen näitä sähikäisiä kuin sohvan pohjalla kalpeana makaavia potilaita.

Kun pari päivää meni lähinnä paastotessa, oli ilo kuulla ruokatoiveita pikkumiehiltä. Pannukakkua toivottiin ja pannukakkua myös syötiin. Ohjeena käytin tätä vanhaa tuttua reseptiä, joka on mielestäni ehdottomasti paras pannukakkuohje mitä maa päällään kantaan.

Aikuisempaan makuun lauantaiherkku on tänään patonki ja thaimaasta inspiraationsa saanut chiliöljy. Tätä öljyä on alunperin tehty meillä paistin kaveriksi, jolloin loppuöljy on kaavittu leivällä purkin pohjalta. Nyt jo muutama viikonloppuna peräjälkeen on tehty öljyä ihan varta vasten patongin kaveriksi. Sillä se todella vie kielen mennessään.

Tämä öljy on mieheni käsialaa ja siksi tarkkoa mittoja ei ole tarjolla. Öljy tehdään fiilispohjalta ja maku vaihtelee hieman joka kerta. Chilin mukaan voi sitten valita kuinka väkevää öljystä tulee. Meillä oli viime kesänä niin ärhäköitä chilejä, että pari pientä riittää maustamaan koko satsin. Meillä chilit tuottivat viime kesänä tosi ison sadon, joten niitä pakastettiin pussikaupalla myöhempää käyttöä varten. Pieni vinkki myös yrttien ystäville. Lidlissä myydään ainakin kausittain pakastekuivattuja yrttejä ja tämä korianteri korvaa hyvin tuoreen. 

Nyt vielä pienelle iltalenkille ja sitten herkutellaan!

Maailman parhaat lihapullat

Mikä valoilmiö se tänään pilkistikään kaiken harmauden keskeltä. Lähdetiin jäähallille luistelemaan ankean harmauden vallitessa ja ulos tullessa vastassa oli yllättävä ja ihana auringonpaiste. Tätä lisää kiitos!

Viikonloppuisin otan mielelläni ruokatoiveita vastaan ja tänä viikkonloppuna esikoisen toive oli välimeren lihapullat. Siis juurikin ne lihapullat, joiden ohjeen sain sieltä kansalaisopiston Tapas-kurssilta ja joita jo ehdin kehua. Mun lihapullahistoria on varsin surullinen. Yritelmiä on vaikka muille jakaa, mutta onnistumiset ovat olleet harvassa (niitä ei ole). Olen yrittänyt maustaa pullia milloin milläkin, paistaa pannulla tai uunissa. Tuhoon tuomittuja kaikki. Seuraava vaihe olisi ollut mennä anopin oppiin katsomaan vierestä miten ne poikien lempipullat tehdään.  Tämä resepti kuitenkin räjäytti potin. Helppoja, maukkaita ja vihdoinkin onnistuneita lihapullia.

Välimerelliset lihapullat

50 kpl

400g naudan jauhelihaa

½ dl korppujauhoja

1 dl tomaattikastiketta (ohje alla)

6-8 kpl oliiveja silputtuna

1 tl suolaa

½ tl mustapippuria

Tomaattikastike

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

oliiviöljyä

500g paseerattua tomaattia

1 kasvisliemikuutio

1 rkl sokeria

1/4 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

(½ dl tuoreita yrttejä timjamia, oreganoa, basilikaa) 

Tässä kohtaa laiska kokki ostaa yrttimaustettua paseerattua tomaattia ja on silti hyvin tyytyväinen lopputulokseen.

Tee ensin tomaattikastike. Pilko sipuli ja valkosipulit ja kuullota ne oliiviöljyssä. Lisää paseerattu tomaatti, liemikuutio, sokeri ja mausteet. Hauduta n. 10 minuuttia.

Sekoita lihapulla-ainekset tasaiseksi murekemassaksi. Pyörittele massasta pieniä lihapullia pellille. Paista 225 C n. 12-15 minuuttia.

Nosta valmiit pyörykät tomaattikastikkeeseen ja sekoita varovasti ne kastikkeen sekaan. Nauti pastan, muusin tms. kanssa.

Meillä on varsinainen härdelliviikko tulossa, joten siirryn vielä sohvan puolelle keräilemään voimia. Aurinkoista viikkoa!

Vihreää energiaa

Meidän keittiössä vihersmoothie kokeilut senkun jatkuvat. Kun ensimmäisen kynnyksen yli vihdoin pääsin, ovat jatkokokeilut olleet helpompia. Blenderiin on heitetty kaikenlaista. Työkaverin vinkki pakastetusta pinaatista oli ihan huippu ja se onkin nyt vakkari ainesosa näissä meidän vihreissä tehojuomissa. Huomattavasti smoothimpi vaihtoehto kuin se ensimmäinen parsakaalikokeilu.

Pinaatin lisäksi usein mukaan päätyy avokadoa, joka tekee rakenteesta todella pehmeän ja samettisen. Tällä kertaa kokeilin myös ensimmäistä kertaa laittaa mukaan kuivattua taatelia. On yksi mun suosikeista korvaamaan suklaanhimoa. Juomaan se toi mukanaan sopivasti makeutta.  

Tämä on mielestäni mukava ja helposti lähestyttävä vihersmoothie. Rakenne ja maku ovat pehmeitä, mikään maku ei hallitse liikaa ja makeuttakin on sen verran, että menee iltaherkusta. Ja mikä parasta, samalla tulee huomaamatta nautittua osa päivän vihreistä.

Tähän voisi lisätä mukaan myös vaikkapa mustikoita. Meillä tosin keittiömestari veti silloin ihan hillittömät itkupotkuraivarit, kun luvattu pirtelö ei ollutkaan vihreää.

Rennon viikonlopun pataruoka

Viikonlopuissa eniten nautin aikatauluttomuudesta. Ei tarvitse koko ajan katsoa kelloa ja saa tehdä juuri sitä mitä huvittaa. Tänäänkin on ehditty vaikka mitä, mutta puuhailtu silti sellaisessa meille sopivassa tahdissa. Hidas aamupala, nopea käynti kaupungilla messuilla, ruuanlaittoa, yhden kyläluudan kotiinhaku. Sainpa iltapäivällä laitettua suksetkin jalkaan parin vuoden tauon jälkeen. Olinkin jo unohtanut kuinka mukavaa puuhaa tuo hiihtäminen on. Vakaa aikomus olisi vähän elvyttää tuotakin harrastusta talven aikana jos lumi vaan pysyy maassa.

Tällaisen talviviikonlopun helppoa herkkuruokaa ovat erilaiset padat. Tätä kana-pekonipataa tuli todella reilusti, joten ei taida tarvita huomennakaan miettiä ruuanlaittoa. Tässä padassa plussaa on hieman erilaiset kasvikset, ei aina sitä perinteistä perunaa ja porkkanaa. No, porkkanaa oli tässäkin, mutta kaverikseen se on saanut kesäkurpitsaa, bataattia ja lehtiselleriä. Maukasta ja helppoa.

Paista pekonit padassa, lisää mukaan kanasuikaleet. Kun kanasuikaleet ovat paistuneet kypsiksi lisää mukaan sipulilohkot, pilkotut porkkanat, bataatit ja sellerit. Lisää mukaan vesi, riistafondi, punaviini ja mausteet. Valkosipulikynnet voi jättää kokonaisiksi.  Anna hautua kannen alla kunnes kasvikset ovat melkein kypsiä. Lisää vasta tässä vaiheessa pilkottu kesäkurpitsa. Anna kypsyä vielä hetki. Halutessasi voit suurustaa liemen maizenalla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

***********

Huomiselle odottaisi pieni raivausprojekti. Kirppisprojekti tuli viime viikolla maaliin ja nyt nuo takaisin kotiin tulleet tavarat odottavat vielä lajittelua. Osan jo heijasin UFFiin, mutta vielä olisi pari kassia läpikäymättä. Todella positiivisesti yllätyin taas kirppistelyn tuloksesta. Kaapeista saatiin meille turhaa tavaraa pois reilusti ja samalla matkakassa kasvoi mukavalla summalla. win-win.

Raikas viherpirtelö

Rentoa sunnuntaita!
Viikonloppu on jällleen sujahtanut ohitse vauhdilla. Otin pariksi viikoksi kirppispöydän, joten viikonloppuun on kuulunut mm. kaappien koluamista. Onneksi myös kirpulla on kauppa käynyt. Jo siinä tavaroita järjestellessäni sain pöydän vuokrarahojen verran myytyä, joten nyt kaikki on plussaa :)

Tänään toteutin yhden kohdan mun piiiitkästä "tätä pitää kokeilla"-listasta. Viimeksi tein itse näkkäriä, tällä kertaa surautin viherpirtelöä. Lähtökohtaisesti ajatus salaatin juomisesta on epäilyttävä, mutta sen verran nuo hehkutetut viherjuomat kuitenkin kiinnostavat, että pakko oli kokeilla.

Inspiraatiota hain Pinterestistä hakusanoilla "green shakes" ja luovasti toteutin sen mukaan mitä jääkaapistä löytyi. Parsakaalia, lehtiselleriä, sitruunaa ja inkivääriä. Makeuttajaksi vielä banaania. Lähtökohtaisesti kaikki makuja, joista pidän kovasti. Näiden yhdistelmä taas oli täysin arvoitus. Rohkeasti kokeillen ainekset blenderiin ja pikainen surautus.

Lopputuloksena...... tadaa... positiivinen yllätys. Maku oli todella raikas. Parsakaali jättää väkisinkin vähän rakennettu juomaan eli ihan sileää lopputulos ei ollut, mutta ei myöskään millään lailla häiritsevä. Suurimman yllätyksen tarjosi kuitenkin apukokkina häärännyt 4 -vuotias kuopus, joka joi tätä nautiskellen lasillisen ja kehui kovin. Niinpä uskallan reseptinkin teille paljastaa...

Kokeilevan keittiön testaukset siis saavat luvan jatkua...

Spiderman party

Meillä on tapana, että lapset saavat toivoa synttäreilleen jonkin teeman. Teeman, jota äiti yrittää sitten parhaansa mukaan toteuttaa. On ollut supermiestä, merirosvoja, jalkapalloa jne. Tänä vuonna esikoisen toive oli spidermanjuhlat.

Juhlien somisteeksi tein ihan villalangasta kattolamppujen väliin ison verkon, johon tulostin spidermanin kuvan. Lautaset ja servetit oli myös hankittu teemaan sopivaksi. Koska esikoinen ei ole täytekakun ystävä, sain idean tehdä hämiskakun juustokakkuna. Kinuskikissan mansikkajuustokakku sai päälleen mansikkahyytelön, johon sitten taiteilin suklaalla verkon. Tällä kertaa tosin ulkonäkö voitti maun, sillä kakku jäi maultaan aika pliisuksi.

Aina visio ja toteutus eivät kohtaa, eivät läheskään... Pinterestistä nappasin idean tehdä hämiscakepopseja. Punainen kuorrutus ja päälle seittikuvio. Tulee upeita! Taikinamassa onnistuikin ja oli todella hyvää, mutta mutta... unohdin etten edelliselläkään kerralla saanut kuorutusta onnistumaan. Enkä saanut nytkään. Ensin suklaa leikkasi, sitten päällys tuli liian paksuksi, lopulta tikkari valui epämääräisenä kasana pitkin tikkua. Lopputulos oli sitten alkuperäistä visiota huomattavasti köyhempi, mutta maku ainakin oli kohdillaan ja popsit hävisivät lautaselta nopeasti.

Lapsille suolaisena tarjottavana olivat pakasteriisipiirakat. Näiden olen todennut katoavan lautaselta nopeasti. Jollet vielä tiennyt, niin piirakat kannattaa paistamisen jälkeen käyttää nopeasti astiassa, jossa on maitoa ja margariinia sekaisin. Nopea dippaus sinne ja sen jälkeen pyyhkeen alle. Pehmentää piirakan pintaa ja tuo lisää makua. Myös munavoihin on tarjolla niksipirkkavinkki. Kananmunan saa helposti ja siististi pilkottua kun ensin viipaloi munan leikkurilla toiseen suuntaan ja sitten kääntää munan pystysuoraan ja leikkaa uudelleen. Tulee niin tasaista kuutiota että....

Aikuisempaan makuun tein Hellapoliisin kebab-piirakkaa, johon tosin vauhdissa vaihdoin pohjan reseptin Kinuskikissan poropiirakan hyväksi havaittuun pohjaan.  Maukas piirakka, jotta varmasti tulen tekemään toistekin. Suosittelen myös tuota poropiirakkaa, sitä tein sukulaissynttäreille suolaiseksi palaksi.

Sunnuntain juhlat juhlittiin vakioporukalla. Mukana menossa yhdeksän lasta ja kahdeksan aikuista. Tällä porukalla juhlimiset aloitettiin kun vauvat kaikille samana vuonna syntyivät. Nyt nuo vauvat ovat jo reippaita eskarilaisia ja juhliin on ilmestynyt mukaan liuta pikkusisaruksiakin. Kaikenkaikkiaan onnistuneet juhlat. Seuraavat synttärit mennäänkin sitten kuulemma kuopuksen toiveen mukaisesti sirkusteemalla :)

Hurahdus avokadoon

Minulla on tapana hurahtaa.... Milloin johonkin urheilulajiin, milloin johonkin ruokaan, mihin milloinkin. Keväällä hurahdin granaattiomenoihin ja söin niitä monta viikkoa putkeen (on muuten väärin, että Tallinnassa niitä myytiin puolet halvemmalla kuin Suomessa. Olisikohan pitänyt tuoda niitä kontillinen siinä missä osa kantoi niitä nestemäisiä tuliaisia..) Tällä hetkellä hurahdus on suuntautunut avokadoihin. Noihin palluroihin, joihin en vuosi sitten uskaltanut koskeakaan.

Olisiko ollut se kuuluisa avokadopasta, mistä kokeilut lähtivät liikkeelle. Itse pasta ei sydäntäni vienyt, mutta pikkuhiljaa avokado on kuitenkin ominut paikkansa ruokavaliossani. Tänä kesänä iltapalani on varsin useasti ollut paahdettu ruisleipä avokadotahnalla. Simppeliä ja hyvää ja terveellistäkin, sillä avokadossa on runsaasti hyviä rasvoja sekä B-, E- ja K-vitamiineja.

Sopivan kypsän avokadon tunnistaa siitä, että se on hieman pehmeä, mutta ei mistään kohdasta 'löllö'.  Itse avaan avokadon halkaisemalla sen ja kaivertamalla sisuksen pois lusikalla. Mikäli käytät vain osan avokadosta, jätä siemen paikoilleen niin avokado ei tummu jääkaapissa. Toinen vaihtoehto on valella päälle sitruunamehua.

Kahdelle ruisleivälle sopiva tahna syntyy puolikkaasta avokadosta, puolikkaan limen mehusta, basilikasta ja reilusta ripauksesta suolaa. Jos oikein villiksi heittäyden niin mukaan sujahtaa vielä puolikas tomaatti pieneksi pilkottuna. Kaikki purkissa haarukalla mössöksi ja leivän päälle. Ja oleellinen osa on leivän paahtaminen. Ai että, on hyvää...

Kroatialaiset perunat

Kertoessani Kroatian matkan herkutteluista, mainitsinkin jo perunalisäkkeen, johon ihastuin kovasti. Sitä tarjottiin erityisesti kala-annosten kanssa, mutta olisinpa voinut tilata sitä ihan pelkästäänkin. Lisäkkeen ainesosat tunnistin jo silmämääräisesti eli perunaa, öljyä, valkosipulia, suolaa ja jotain vihreää. Tarjoilijan kanssa keskustellessa emme löytäneet yhteistä sanaa tuolle vihreälle kasvikselle. Sen verran sain irti, että kyseessä oli jotain pinaatin tapaista, mutta ei kuitenkaan pinaattia.

Onneksi rakkaan googlen apuun voi aina luottaa ja selvitin kotosalla tuon vihreän kasviksen mangoldiksi. Nimen olin kuullut ennenkin, mutta muuten kasvis oli täysin tuntematon. Google tiesi kertoa, että kyseessä on sokerijuurikkaan muunnos, jota käytetään pinaatin tapaan.

Mitä telepatiaa sitten lieneekään ollut, kysyi äitini viimeksi siellä käydessäni tarvitsisinko mihinkään mangoldia. Hän kun oli sattumalta istuttanut sitä kasvimaalle, mutta ei osannut käyttää sitä oikein mihinkään. Kyllä kiitos, pussillinen mukaan ja perunat kiehumaan. Makumuisto matkalta...

Uusi perunoita

mangoldia

pari valkosipulinkynttä

oliiviöljyä

suolaa

Keitä perunat kypsiksi. Pilko ne suupalan kokoisiksi paloiksi. Poista mangoldista lehtiruodit ja ryöppää lehdet kiehuvassa vedessä.

Pilko valkosipulit ja freesaa ne pannulla runsaassa oliiviöljyssä. Lisää mukaan perunat ja mangoldi. Pyörittele pannulla sekaisin ja anna maustua miedolla lämmöllä viitisen minuuttia. Lisää lopuksi suola.

Vaniljainen raparperi-mansikkamehu

Olkoon blogitauko tai ei, mutta tämä ohje piti saada talteen. Jo viime kesänä yritin tehdä raparperimehua, mutta lopputulos oli niin kirpsakka, että juomatta jäi. Nyt onnistuin muutaman reseptin yhdistämisessä niin loistavasti, että suosittelen kokeilemaan tätä, jos raparperipiirakkakiintiö on jo täynnä.

Pese raparperit, kuori halutessasi ja leikkaa muutaman sentin mittaisiksi paloiksi. Lisää kattilaan vesi, muutama mansikka ja vaniljatanko. Keitä n.10 minuuttia ja ota tämän jälkeen pois liedeltä. Lisää sokeri ja sekoita kunnes sokeri on sulanut joukkoon. Siivilöi ja anna jäähtyä. Lisää tarjoiluhetkellä mukaan vettä tai vichyä makusi mukaan.

Maistuu kesältä!

Minttu ja suklaa yhteen soppii...

Viikonloppuna kahviteltiin jälleen kakun äärellä. Tällä kertaa vietettiin omia synttäreitäni. Tässä kohtaa ikä on jo tietyllä tavalla menettänyt merkityksensä. Itseasiassa luulin hetken täyttäväni vuoden enemmän kuin oikeasti täytinkään. No, ikä on vaan numero ja synttärit hyvä syy lipsua arjesta ja nauttia syntisestä suklaasta kakun muodossa.

Minun paha tapani on repiä ja kopioida lehdistä ruokaohjeita. Koko ajan ja jatkuvalla syötöllä. Niinpä niitä on yksi järkyttävän iso laatikollinen. Hyvässä sekalaisessä järjestyksessä. Aina välillä otan itseäni niskasta kiinni ja perkaan ohjeista osan pois, mutta uutta silppua tulee jatkuvasti.

Tämä herkku taisi olla Kodin Kuvalehden sivuilta revitty. Mutakakku on herkkuani, mutta oli kiva saada siihenkin jotain uutta twistiä. Tosin siinä missä mutakakkuohje on simppeliäkin simppelimpi, on tässä jo muutama työvaihe enemmän. Mutta lopputulos kruunaa vaivan. Minttu ja suklaa, loistava yhdistelmä.

Minttusuklaalla maustettu mutakakku

1,5 dl pullomargariinia

150 g minttusuklaata

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 dl venhäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2,5 dl fariinisokeria

 3 munaa

1 dl maitoa

(1 dl pähkinä- tai mantelirouhetta)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele n. 24 cm irtopohjavuoka. Sulata margariini ja suklaa. Jäähdytä.  Minulla oli Maraboun minttusuklaata, mutta se ei krokanttien takia sulanut oikein kauniisti. Maku oli erinomainen eikä tuo kakun tekoa millään lailla haitannut, mutta joku muu suklaa voisi toimia paremmin. Tai vaikka tavallinen suklaa ja minttuaromi ...

Yhdistä kaakaojauhe, venhäjauhot ja leivinjauho. Vaahdota fariinisokeri ja munat. Tässä kohtaa alkuperäinen ohje oli vähän epäselvä sen suhteen miten kaikki aineet lopulta yhdistetään toisiinsa. Minä yhdistin kuivat aineet muna-sokerivaahtoon. Sen jälkeen mukaan suklaa ja lopuksi maito ja pähkinärouhe. Tuota pahkinärouhetta kakku ei mielestäni olisi välttämättä vaatinut ja ensi kerralla taidan jättää sen pois. 

Ohjeen mukainen paistoaika oli 25 minuuttia. Minulla vaati melkein 35 minuttia, että oli sopivaa. 

Ohjeen mukaan kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä. Jos maltat odottaa niin kauan, tarjoile marjojen ja kermavaahdon kanssa. 

Makoisaa vappua!

Jokos siellä ollaan vapputunnelmissa? Meillä vappua vietetään rauhallisesti vapaasta nautiskellen. Erityisiä vappuperinteitä meillä ei ole, joten vappu näkyy lähinnä herkutteluna ja värikkäinä palloina.

Vappumunkkeja olen paistanut useampana vuonna ja niiden kanssa omat taisteluni käynyt. Liian pieniä, liian suuria, pinnalta mustia, sisältä raakoja. Kaikki virheet on taidettu tehdä.

Viime vuonna kokeiluun päättyi Sikke Sumarin  munkkiohje, jolla onnistuin tekemään parhaat munkit ikinä. Muutenkin ohje oli minun makuuni, helppo, nopea ja herkullinen. Taikina on todella löysää ja munkit vaan lusikoidaan öljyn joukkoon. Täydellisiä pieniä pyöreitä munkkeja näistä ei saa tekemälläkään, mutta näilläpä voikin leikkiä vaikka "tinan valantaa". Mitä sinun munkkisi ennustaa tulevalle kesälle...

Siken vappumunkit

 

(Ohjeesta tulee n. 16 munkkia)
Taikina:

175g vehnäjauhoja

1 rkl sokeria

ripaus suolaa

1 rkl kuivahiivaa

1 tl vaniljasokeria
(1 tl kardemummaa)

1 dl vettä

1 dl maitoa

 Friteeraukseen:

1 l kasvisöljyä

 Päälle:

(reilusti) sokeria

1. Sekoita kulhossa kuivat aineet. Siken ohjeessa ei ollut kardemummaa, mutta minulle se on must. Lisää seokseen pikkuhiljaa ensin lämmin vesi ja sitten lämmin maito.
2. Vatkaa taikinasta tasaista ja joustavasti venyvää. Peitä kulho kelmulla ja anna kohota lämpimässä kaksinkertaiseksi.
3. Kuumenna öljy sellaiseksi, että pieni taikinapallo alkaa siinä tiristä. Ota munkkitaikinaa kylmään veteen kastetulla lusikalla (ps. minä en lusikoita kastanut), työnnä toisella lusikalla kuumaan öljyyn ja  paista kullankeltaiseksi. 
4. Valuta munkit talouspaperilla ja pyöräytä sitten hienossa sokerissa.