31.3.2014

Kultturelli sunnuntai

Eilen fiilisteltiin pitkästä aikaa Turkua. Konserttiliput taskussa suuntasimme jo iltapäivästä naapurikaupunkiin.

Aloitimme myöhäisestä lounaasta. Jokirannasta löytyy TV-kokki Michael Björlundin konseptiin perustuva Pub Niska. Ravintolan ruokalistalta löytyy pelkästään "peltileipiä" ts. pizzoja, joka alkuun vähän mietitytti. Vaihtoehdot olivat kuitenkin niin eksoottisen ja herkullisen kuuloisia, että Niskaan kuitenkin päädyimme. Näin landelta tullessa on vaikea muistaa, että isommassa kaupungissa pöytävaraus olisi ihan suotavaa. Onneksi kuitenkin mahduttiin sekaan.

Sisään astuessamme ilma oli varsin sakea savusta, mutta pääteltiin, että kyse ei ollut tunnelman luomisesta vaan hieman reilummin kypsennetyn pizzan jälkihöyryistä. Ravintolan konseptiin kuuluvat Ahvenamaalaiset laadukkaat raaka-aineet. Ja ne kyllä maistuivat ruuassa. Omassa pitsassani oli kylmäsavustettua lohja ja piparjuurikastiketta. Kuulostaa hassulta yhdistelmästä pizzaan, mutta täytyy sanoa, että toimi loistavasti. Eikä myöskään mieheni karitsanlihalla höystetty pizza jäänyt yhtään heikommaksi. Varsin raskaat nuo pizzat kuitenkin olivat ja se meinasi koitua kohtalokseni illan loppupuolella.


Tällä kertaa ei kierretty kauppoja juurikaan vaan keskityttiin muutamaan taidegalleriaan. (Akateemisessa oli pakko käydä kuolaamassa uusimpia keittokirjoja. Millähän perustelisin itselleni vielä muutaman uuden hankinnan?) Minun ja mieheni taidemaku hyvin harvoin kohtaa ja siksi moni seinä meillä ammottaakin edelleen tyhjyyttään. Ollaan itseasiassa jo tehty periaatepäätös, että kumpikin ostaa oman maun mukaisen taulun, johon toisella ei ole sanomista. Tällä kertaa nähtiin kuitenkin parikin sellaista taulua, jotka kumpikin olisi kelpuuttanut seinälle. Nyt alkoikin mittailu ja mietiskely. Ollaan parin viikon päästä menossa jälleen sinne suunnalle ja kenties haemme jonkun noista tauluista kotiin...

Reissun pääkohde oli Lisa Nilssonin konsertti Logomossa. Mieheni myötä olen päässyt tutustumaan myös ruotsinkieliseen musiikkiin, joka jostain syystä kolahtaa toiselle puoliskolleni kovastikin. Tykkään livenä kuunnella melkein mitä tahansa, mutta tällä kertaa se päivän raskas pizza, pimeä sali  ja rauhallisena soivat balladit tekivät sen, että puolivälissä mietin tosissani huomaisiko kukaan jos ihan vaan muutamaksi minuutiksi sulkisin silmäni...

30.3.2014

Ammattilainen vs. amatööri

Viikonlopun Iltasanomien liitteessä on palsta, jossa kotikokki/toimittaja testaa ohjetta jostain keittokirjasta. Juttuun kuuluu olennaisena osana kuvat annoksista eli rinnakkain kirjassa oleva kuva ja kotikokin aikaansaannos. Pakko jakaa kanssanne tämä mun viikonlopun katastrofi samassa hengessä.

Pipsa Hurmerinnan keittokirjasta poimittu suolainen suklaapiirakka sekä Pipsan että allekirjoittaneen versioina. Ihan identtiset eikö.... ;)


Itseasiassa tuo kuva itseleipomastani piirakasta antaa liian hyvän kuvan onnistumisestani. Todellisuudessa pohja on kivikova ja vaatii paloitteluun vähintäänkin pihviveitsen. Lisäksi vielä eilen tuo suklaakuorutekin oli niin löysää, että parhain tapa syödä piirakkaa olisi ollut kattaa vieraille soppalusikat piirakkavadin viereen.

Tuo resepti on ollut mun "pakko kokeilla" -listalla siitä lähtien kuin Pipsan keittiössä -kirjan hankin. Kiehtova makean ja suolaisen yhdistelmä. Nyt ajattelin tuon sopivan mainiosti kuopuksen nimppareille tarjottavaksi. Vaikka seurasin ohjeita tarkasti, jo tekovaiheessa huomasin ongelmia koostumuksissa. Siinä vaiheessa olisi voinut olla vielä jotain korjausliikkeitä tehtävissä, mutta ei, päkkipää seuraa ohjeita orjallisesti eikä luota omiin vaistoihinsa. Lopputulos on siinä lautasella nähtävissä. Sen minkä piti olla pehmeää, oli kivikovaa. Sen minkä piti olla kovaa, valuu pitkin lautasta. Piirakan maku oli kyllä hyvä, tarjoilu vaan mahdotonta.

Puuh, onneksi pakkasessa on aina korvapuusteja valmiina niin ei jäänyt kahvipöytä tyhjäksi. Kuopus tosin surullisena kyseli, että missä hänen kakkunsa on...

Mutta periksi en anna, joku päivä vielä selätän nämä vaikeudet ja teen täydellisen suolaisen suklaapiirakan.

28.3.2014

Viikon 13 parhaita

Tämä viikko oli niin tasapaksu ja jotenkin blaah, että olisi paljon helpompi kirjoittaa ne viikon ikävimmät jutut. Ärsyttävä kuudelta aamulla huutava fasaanikukko, ikävä yllätys matkatoimistolta, ankea työprojekti jne... Nyt, lenkin ja nacho-jauheliha-cheddar -mätön jälkeen alkaa jo mieli kirkastumaan. Illalla taidan salaa napata kakkuun tarkoitetusta suklaasta muutaman palan varmistamaan hyvän mielen.


Viikonlopuksi on tiedossa niin paljon mukavaa ohjelmaa, että kyllä siinä yksi harmaa viikko unohtuu. Tulossa niin vauvan tuoksua, nimpparikahvitteluja kuin konserttiakin.

Eikä se mennyt viikkokaan nyt niin kamala ollut etteikö jotain pientä hyvääkin...

Kävelylenkit ystävien kanssa. Viikonloppuna tein kaksi pitkää lenkkiä ystävien kanssa. Tuli vaihdettua kuulumiset ja reippailtua.

Retki. Pienikin maisemanvaihdos piristää. Vaikka vain lahden toiselle puolelle tehty eväsretki. Aurinkoa ja kevättä.

Puolilootus. Tämän viikon joogassa  huomasin, että syksyn  alussa vielä vähän hankala puolilootus istuma-asento sujuu nyt jo ilman ongelmia. Muutenkin tällä viikolla opin uutta ja pääsin harjoituksessa pikkuisen askeleen eteenpäin.

Kestävä kimppu. Kaksi viikkoa sitten ostamani neilikat ovat edelleen voimissaan. Eipä mennyt eurot niissä hukkaan kun vieläkin jaksavat ilahduttaa.

Kuumailmapallo. Tänään näin kävelylenkillä kuumailmapallon. Ne vain tuovat aina hymyn huulille. En tiedä miksi...

26.3.2014

Luonnon helmassa

Aivan meidän lähellä on pieni saari. Saari, joka hädin tuskin on irti mantereesta. Saarella on leirintäalue ja luontopolku. Pieni uimaranta, kahvila, minigolfrata ja leikkikenttä. Sympaattinen pieni saari.


Tuo saari on meidän vakioretkikohde. Mukavaa vaihtelua oman kadun puistolle ja omalle pihapiirille. Saarelta löytyy aina jotain tutkittavaa ja ihmeteltävää. Joka kerta kuitenkin tietyt asiat ovat pakollisia. Leikkipuistoon kiipeilemään, luontopolkua pitkin uimarannalle syömään eväitä ja lopuksi tarkistamaan minigolfradat ja suunnittelemaan oikeat lyöntiradat.

 

Maanantainakin retkeiltiin. Pakattiin reppu ja lähdettiin katsomaan kuinka kevät on edennyt lahden toisella puolella. Katsottiin kuinka sorsat olivat löytäneet itselleen mukavan uima-altaan, nautittiin auringonpaisteesta ja leikittiin majavaa. Ja tietenkin syötiin ne eväät...

Majavat tauolla

24.3.2014

Sneak peek

Valmistelin viikonloppuna yhtä tulevaa DIY-projektia. Tässä teille pieni sneak peek...


Aika herkkuja vai mitä?


23.3.2014

Aikaa keittiössä

Voi, kuinka nautin tällaisista päivistä. Ei mitään suunniteltua ohjelmaa vaan aikaa tehdä omia juttuja ajan kanssa. Erityisesti nautin siitä, että on aikaa touhuta keittiön puolella. Vaikka viikollakin syödään aina päivällinen yhdessä ja pääasiassa tehdään ruoka alusta asti, on ruoka kuitenkin aina jotain nopeasti valmistettavaa.

Perheen kapteeni ilmoitti haluavansa "pullautella"  kanssani. Niin pullauteltiin jättisämpylöitä.

Tänään sitten käytettiin aikaa senkin edestä ja tehtiin itse hampurilaisia. Tehtiin niin sämpylät, pihvit kuin majoneesitkin itse. Hakkaa kyllä hesen tai mäkkärin sapuskat 6-0.


Vatsat täynnä vääntäydyttiin sohvalle katsomaan Risto Räppääjää. Yritetään samalla parantaa esikoisen flunssaa ennenkuin se ehtii kunnolla alkaa. Ollaan niin hyvin säästytty tänä talvena kaikilta pöpöiltä, ettei enää tässä vaiheessa viitsisi aloittaa sairastamista.

Nyt on ruoka laskeutunut ja olisi aika käydä parin keskeneräisen projektin kimppuun. Mukavan leppoisaa sunnuntaipäivän jatkoa!

21.3.2014

Viikon 12 parhaat

Ei haittaa vaikka kaupassa jonot oli kilometrin mittaiset jonot tai että pizzeriassa jono oli jo kaksi kilometriä. Se on perjantai!


Viikon parhaat:

Kipeät reisilihakset. Supertreenien Crossfit jätti jälkensä reisilihaksiin. Pari päivää rappuja kuljettiin irvistys kasvoilla. Mutta tuo kipu oli sellaista hyvää, tehokasta kipua.

Valoisat aamut ja illat. Ei yksiäkään aamuraivareita tällä viikolla vaan pikkuisetkin ovat nousseet ylös ennen herätystä. "Iltavuoro"viikkokaan ei ole tuntunut raskaalta kun kotiintullessa on valoisaa.

Rakastan sinua -leikki. Pienin leikki yhtenä iltana halileikkiä. Juoksi vuorotellen jokaisen luokse, rutisti kovasti ja sanoin Rakastan sinua ja sitten taas seuraavan luo. Monta, monta kierrosta. Oltiin sinä iltana kaikki kovin rakastettuja.

Pitsaperjantai. Lapset lähti aamulla yökylään. Me haettiin noutopitsat uudesta Splizzeriasta. Oli muuten järkyttävän hyvää. Kohta vuokrataan elokuva ja nostetaan jalat pöydälle.

Ihanaa viikonloppua!

19.3.2014

Pikkuisen boheemimpi

Viime perjantaina kävin oikein kukkakaupassa hakemassa piristystä viikonloppuun. Tarkoituksena oli ostaa vain muutama irrallinen oksa, mutta jotenkin kävi niin, että tulin ulos sidotun kukkapuskan kanssa. En osannut sanoa myyjälle ei, kun hän kimppua ehdotti. Tuloksena kimppu, josta en tykännyt ollenkaan. Kukat valitsin itse, mutta kimpputoteutus oli jotenkin kökkö. Liian jäykkä ja virallinen, ei edes istunut mihinkään maljakkoon.


Niinpä purin kimpun palasiksi. Siivouskomeron kätköistä löytyi muutamia jemmattuja kivanmallisia pulloja, jotka saivat muuttua maljakoiksi. Pikkuisen boheemimpi ja fiilikseen paremmin sopiva ratkaisu.


17.3.2014

Supertreenit

Auringon lisäksi varma merkki keväästä on Naantalin Supertreenit. Reilun kymmenen vuoden aikana olen tainnut jättää treenit väliin ainoastaan raskauden ja imetyksen takia muutamana vuotena. Yksi mun lempparitapahtumia vuodessa, jonka ohjelmaa aina vuoden vaihteen jälkeen alkaa jo odottaa.

Supertreenit on Turun Urheiluliiton järjestämä hyvän olon tapahtuma. Treenit järjestetään Naantalin kylpylässä ja kylpylän välittömässä läheisyydessä olevassa Maijamäen liikuntahallissa. Pääpaino tapahtumassa on jumpilla, mutta lisäksi tarjolla on niin luentoja kuin hyvinvointipalveluitakin. Tänä vuonna tarjolla oli tunteja yli 60 erilaisesta jumpasta. Luentojakin oli parisenkymmentä. Onneksi ohjelma tulee aina ajoissa, sillä valinta on todella vaikeaa.

Käytännössä homma toimii niin, että Maijamäen liikuntahallin isossa salissa meneviin jumppiin mahtuvat mukaan kaikki paikkaa varaamatta. Ahdasta toki on, mutta myös tunnelma on katossa. Näiden jumppien lisäski lisäksi voi varata paikan kahdelle muulle tunnille, joita järjestetään pienemmissä saleissa. Varausvaiheessa nopeat syövät hitaat eli paikat jaetaan siinä järjestyksessä kun ilmoittautumisia tulee. Itse tapahtumassa on kuitenkin vielä mahdollista vaihtaa tai lisätä tunteja ohjelmaansa, sillä kaikki vapaat paikat tulevat silloin jakoon.


Minulla on ollut tavoitteena joka vuosi kokeilla ainakin yhtä itselleni vierasta lajia. On tullut kokeiltua niin hittejä kuin hutejakin. Tänä vuonna toiveeni oli päästä Crossfit -tunnille. Meidän kaupungissa ei ole Crossfittiä tarjolla, joten nyt oli hyvä tilaisuus kokeilla. Onneksi en ihan tiennyt minne olin menossa, sillä tunnin jälkeen olin niin loppu. Hyvä että sain raahattua itseni kylpylän puolelta takaisin liikuntahallille. Ja tämä oli kuitenkin käsittääkseni vain näytteenomainen tunti eikä siis vastannut ihan kokonaan varsinaista crossfit tuntia. Tehokasta kyllä, ei voi muuta sanoa... Terveisin nimim. hyväettäaamullapääsinrappusetalas

Ennen Crossfitiä olimme isossa salissa Booiaka-tunnilla. Uusi tuttavuus tämäkin. Kyse oli tanssillisesta tunnista, jossa koko tunnin ajan kehitettiin yhtä sarjaa. Tyyli oli hiphoppia, joka ei itselle ollut ihan mieluisin ja siksi tunti meneekin kategoriaan "ihan kiva".

Yksi päivän odotetuimmista tunneista oli Kimmo Jukurin vetämä Sh'bam. Että osaa mies ottaa yleisönsä. Aivan mieletön tunti, tansiittiin menemään hyviä kappaleita toisensa jälkeen. Siinä vaiheessa kun Kimmo sanoi, että nyt lähtee viimeinen biisi, oli ihan hölmistynyt olo. Juurihan me vasta aloitettiin. Ihan 10+ tunti.

Päivän päätteeksi kävimme vielä venyttelyssä. Tämäkin oli mukava poikkeus tavallisesta venyttelystä, sillä vetäjä kertoi koko ajan, mihin venytykset vaikuttavat ja miksi juuri näitä kehonosia kannattaa venyttää. Lisäksi tehtiin testiasentoja, jotka kertoivat kuinka liikkuvia tai jäykkiä kehon eri osat olivat. Taisi ainakin puolet porukasta saada polviproteesituomion jäykkyyden takia ;)

Lippu tapahtumaan maksoi tänä vuonna 43 euroa, mikä voi tuntua paljolta, mutta toisaalta sillä saa jumpata koko päivän ja lisäksi hintaan sisältyy todella kattava tuote- ja eväspaketti. Tänä vuonna kaksi muovikassillista tupaten täynnä tavaraa. Noilla eväillä olisi voinut jumpata parikin päivää.

Tapahtumassa oli jälleen todella hyvä fiilis. Osallistujia oli perusjumppaajista hinokuntoilijoihin, satamäärin naisia, kourallinen miehiä. Järjestelyt pelasivat erinomaisesti. Ohjelma oli hyvä ja monipuolinen. Ehdottomasti ensi vuonna taas uudelleen..

14.3.2014

Viikon parhaat

Sain kaivaa aurinkolasit esiin.  Ihana, ihana aurinko. Tulkoon viikonloppuna taivaalta alas mitä tahansa niin tällä viikolla olen nauttinut keväisestä fiiliksestä. Päivä on jo pitkän matkaa pidempi ja valoisampi.


Oma hetki kampaamossa. Etutukka lyhennetty taas kuosiinsa ja näkökyky palautettu.

Lasten naamiaispäivä päiväkodissa. Voi sitä suunnittelun riemua ja aamun jännitystä kun puetiin rooliasut päälle. Poliisi ja supersankari, mun pienet <3


Liikunnanilo. Tällä viikolla olen ollut superaktiivinen liikunnoissa ja johtunee juuri tuosta päivän pitenemisestä ja talviuniajan loppumisesta. Kävelylenkkejä, kahvakuulaa, Sh'bamia, joogaa.  I feel good!

Kuperkeikka. Tein esikoisen telinejumppakurssilla kuperkeikan pukin päällä. Voittajafiilis! Viis siitä, että nyt on niska jumissa. Pari isää innostui kokeilemaan myös parikuperkeikkoja, sitä en ihan heti uskaltaisi lähteä kokeilemaan...

Perjantaikimppu. Sitä ei varmaan tarvitse selittää.


Positiivissa fiiliksissä viikonlopun viettoon!


12.3.2014

11 asiaa minusta

Tykkään lukea haasteita muiden blogeista, koska niissä usein poiketaan blogin normaalista sisällöstä ja bloggaajasta paljastuu ihan uusia puolia. Niinpä nappasin Ninnumaarian Livin up a notch -blogista 11 asian haasteen ja päätin toteuttaa sen omalla tavallani. Alkuun 11 itse valitsemaani asiaa minusta ja loppuun toiset 11 asiaa, joihin poimin kysymykset Ninnumaarian blogista. Tämän jälkeen tiedät ainakin 22 pienempää tai isompaa asiaa minusta...



Rakastan tuoretta leipää. Paha tapani on aloittaa aina uusi leipäpussi ja jättää vanhat käntyt muiden syötäviksi. Juuri eilen mieheni antoi noottia kun avasin uutta ruisleipäpussia vaikka vieressä oli toinen puolillaan. Marttyyrinä otin sitten palan siitä avatusta.

Olen lentänyt kuumailmapallolla. Vanhempieni täyttäessä 50 vuotta ostimme veljeni kanssa heille lahjaksi kuumailmapallolennot. Ostin samalla lennon myös itselleni. Mieleton kokemus. Niin hiljaista ja tasaista lentoa. Välillä lensimme juuri ja juuri puiden latvojen yläpuolella, välillä korkealla. Ihmiset maan pinnalla vilkuttelivat ja rekat tööttäilivät kun lensimme yli. Voisin koska tahansa mennä uudelleen.


Rakastan kirjastoja. Kirjastot ovat ihan mieletön keksintö. Voisin vaeltaa hyllyjen välissä loputtomiin ja vaan tutkia millaisia kirjoja on tarjolla. Napata yhden sieltä ja toisen täältä. Käymme kirjastossa usein ja lainaamme isoja kassillisia kirjoja. Kun olin lasten kanssa kotona, kulmilla kävi viikoittain kirjastoauto. Mikä ihana palvelu! Tultiin kuskin kanssa tutuiksi ja hänellä olikin aina suosittaa meille uutta luettavaa. Haluan opettaa myös lapset kirjafaneiksi. 

Matkoilla käyn usein hautausmailla. Ne usein ovat todella kauniita ja puistomaisia, tunnelmallisia paikkoja. Katselen kiviä ja kuvittelen sinne haudattujen ihmisten elämäntarinoita. Kauneimpana mieleen on jäänyt Nizzassa vuoren rinteessä ollut hautausmaa. Vanhoja vinoja hautakiviä ja isoja hautaholveja, lisänä upeat maisemat yli Nizzan.


Olen hamsteri. Pidän selkeästä tyylistä, mutta paheiden pesäni on siivoukomeromme. Komero itseasiassa ei ole komero vaan rappusten alla oleva muutaman neliön pieni huone. Sinne olen jemmanut vaikka mitä, mitä voi vaikka joskus tarvita. Vai mitä sanotte kahdesta kassillisesta paperikasseja, pussillisesta viinipullonkorkkeja, pussillisesta käpyjä (niinpä!!! Mutta kun ne ovat aivan täydellisiä käpyjä...).

Minulla on tallessa kaikki saamani kirjeet. (Löytyy muuten sieltä samasta siivouskomerosta nämäkin.) Tarkoitan siis niitä ihan perinteisiä paperikirjeitä, joita tänä päivänä ei taida kukaan enää kirjoittaa... Laatikosta löytyy niin ala-asteen kirjeenvaihtokavereiden sepustuksia kuin koko kirjeenvaihto ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Ei ollut matkapuhelimia tai sähköpostia silloin käytössä (kuulostaapa todella kivikautiselta suhteelta....) Armeija-aikana sain usein jopa kymmensivuisia kirjeitä.... Löytyypä laatikosta myös rakkaita kirjeitä edesmenneeltä mammaltani kun hän kirjoitteli kuulumisiaan ollessani ulkomailla vaihdossa. Näitä laatikoita en tule tuhoamaan koskaan.

Minulla on suljetun paikan kammo. En edes tiennyt sitä ennenkuin häämatkallamme juutuimme hotellin hissiin. Ja ei, tilanne ei ollut lainkaan niin romanttinen kuin voisi kuvitella. Minulta alkoi happi loppua heti, vaikka hissin ovien välistä vilkkuivat käytävän valot. Hakkasin summeria hullun lailla siihen asti kunnes ovet avautuivat. Hissiin en sillä lomalla enää astunut. Tämän postauksen kuvat muuten ovat juuri tuolta matkalta.

Rakastan ohjeita, lomakkeita ja sääntöjä. Minusta on ihanaa täyttää lomakkeita. Ruksi sinne, toinen tänne. Minä myös asennan meillä lähes poikkeuksetta uudet laitteet, koska toinen meistä ei rakasta lainkaan niitä ohjekirjoja. Ja säännöt...aaah... tekevät elämästä niin paljon helpompaa.Meillä on paljon (hassujakin) perhesääntöjä. Ensimmäinen yhteinen sääntö mieheni kanssa taisi olla, että sohvalla rötköttävän pitää aina antaa tilaa toiselle. Tuota sääntöä edelsi kina jos toinenkin sohvan käytöstä.

Opiskeluaikoina vietin yhden lukukauden Newcastlessa. Opiskelu ei siellä antanut juurikaan, mutta opiskelun ulkopuolinen elämä sitäkin enemmän. Olen onnellinen, että muutamat noista tuon ajankohdan ihmisistä ovat edelleen elämässäni.  

Rakastan paketteja ja yllätyksiä. Aina jouluna sanon, että ei aikuisten kesken tarvitse ostaa lahjoja, mutta silti salaa toivon saavani ihania yllätyspaketteja. Ristiriitaista sen kanssa, että samalla vihaan ylimääräistä krääsää nurkissa.

Ollessani yksin kotona, soitan musiikkia täysillä ja tanssin ympäri olohuonetta. Olen tehnyt niin pienestä pitäen ja teen edelleen. Nykyään tosin saan olla yksin kotona varsin harvoin, niinpä käyn purkamassa tanssifiilikseni sh´bam tunneilla.


Ja sitten niihin valmiisiin kysymyksiin...

1. Miten mieluiten viettäisit sateisen päivän?
Näitä sateisia päiviä on tässä viime aikoina ollut ihan riittämiin. Mieluiten vietän sen kotona jotain 'projektia' tehden. Mulla on aina jotain kesken, joka vaatii tekemistä. Valokuvakirjoja, kaappien järjestelyä, tuunaamista, ompelua tms.  

2. Pelkäätkö jotain eläintä? Jos, niin mitä?
Suhtaudun eläimiin kunnioittavasti. En lähde vierasta eläintä lähestymään ellen tiedä sitä varmasti ystävälliseksi. Joten voinee sanoa, että myös pelkään, varsinkin isoja eläimiä.

3. Mikä on suosikkimakeisesi?
Pätkis. Jos kauppareissulla tekee mieli makeaa, ostoskoriin sujahtaa varmasti Pätkis-patukka.
 Usein myös Dacapo sen kaveriksi.

4. Jos voisit korjata maailmassa yhden asian, mikä se olisi?
Poistaisin itsekkyyden. Jos se, että ihmiset ajattelevat vain omaa napaansa poistuisi, uskoisin, että aika moni muukin asia korjaantuisi.

5. Jos voisit muuttaa jotain itsessäsi, mitä muuttaisit?
Minun on hyvin vaikeaa ottaa apua vastaan. On tainnut jäädä 'minä itte' -vaihe pahasti päälle tuolta lapsuusvuosista. Joskus voisi olla ihan hyödyllistä ottaa apua vastaan eikä väkipakolla vääntää kaikkea itse.

6. Mitä teknologista vempelettä ilman et osaisi enää elää?
Olisi ihana vastata, että osaisin olla ilman mitään. Mutta kyllä sitä kännykkään on niin tottunut, että hankalaa voisi olla ilman sitä. Tosin vielä opiskeluaikanani kävin kerran viikossa puhelinkopista soittamassa vanhemmilleni, että hengissä ollaan. Eikä siitä nyt sentään niin kauaa ole aikaa ;)


7. Mikä on kaunein paikka Suomessa, missä olet koskaan käynyt?
Onpa vaikea kysymys. En osaa sanoa yhtä ainoaa paikkaa. Saaristo Suomessa on todella kaunis.
 
8. Jos voittaisit 3 miljoonaa euroa lotossa, mitä tekisit?
 Maksaisin velat pois ja matkustaisin enemmän ja kauemmas.Yhtenä perhehaaveena meillä on joskus vuokrata talo ulkomailta ja viettää siellä pidempi ajanjakso. Lottovoitto tekisi tuosta haaveesta totta aika äkkiä.


9. Keräiletkö jotain? Jos, niin mitä?
En varsinaisesti keräile mitään. Silti nurkista löytyy vaikkapa niitä täydellisiä käpyjä.Pinterestiin keräilen lyhyitä tekstinpätkiä ja aforismeja. Näitä löytyy myös vihkokaupalla sieltä siivouskomerosta ;)

10. Mitä olet aina halunnut tehdä, mutta et ole uskaltanut / voinut?
Minusta olisi ajatuksentasolla ihanaa hypätä laskuvarjolla. Tosipaikan tullen en tiedä uskaltaisinko kuitenkaan.

11. Jos voisit tehdä tänään ihan mitä tahansa, mitä tekisit?
Taitaisin viettää hemmottelupäivän itseni kanssa. Liikuntaa, hyvää ruokaa ja hemmottelua kiireettömästi. 

Huh, olipa siinä juttua! Toivottavasti saitte irti jotain uutta minusta...

10.3.2014

Aikavaras. . .

. . . vai aikaoptimismi? Jompikumpi minua selvästi vaivaa.

Minulle käy todella helposti niin, että yksi asia vie toiseen ja siitä taas seuraavaan ja koko päivä sujahtaa ohi kuin huomaamatta. Viime lauantai oli siitä hyvä esimerkki. Olin aamulla esikoisen kanssa uimakoulussa. Hänen pulikoidessaa minulla on tapana käydä reippaalla kävelylenkillä. Lenkillä auringonpaistetta ihmetellessä tuli ajatus, että nyt täytyy lähteä Skanssiin haalariostoksille. Esikoisen vanhat ovat auttamattomasti liian pienet ja säätiedotus tarjoaa plus kymppiäkin tulevalle viikolle. Siis ne haalarit on ihan p-a-k-k-o mennä ostamaan nyt.


Kotona miesväki oli ajatukselle yllättävän suopea, joten lounaan jälkeen auton nokka suunnattiin kohti Turkua. Haalarit löydettiin, muutenkin vähän haahuiltiin ja katsottiin vielä akrobaattiesityskin. Kaikki tyytyväisinä takaisin kotiin. Ilma oli ihan mieletön, joten pakko päästä ulos. Talven aikana kotikulmille oli kätketty pari geokätköä lisää, joten otin nappuloiden kanssa suunnan kohti metsää. Siellä tarvottiin sitten parisen tuntia. Ihana retki, upeilla maisemilla. Kätköt löytyivät ja jalat huusi armoa kun olin siellä kalliolla kantanut pienempää yli vaikeiden paikkojen.


Kun vihdoin päästiin takaisin kotiin, kello olikin jo vaikka mitä ja päivällinen piti laittaa alulle. Ja kun uuni kerran on päällä niin kätevä emäntä leipaisee samalla parit pellilliset sämpylöitä. Kun vihdoin seitsemältä oikaisin jalat sohvalle niin kaaosprojektin selättäminen yläkerrassa ei ollut ensimmäinen asia joka mieleen tuli. Harmittelin hetken, että mihin tämä päivä oikein meni. En saanut tehtyä mitään mitä suunnittelin. Koko päivä touhuttu, mutta jotain ihan muuta kuin piti. Ja voin kertoa, että näin käy minulle usein.


Eilen pesukone surisikin sitten aamusta iltaan, kaaosprojekti otettiin haltuun ja juhlittiin mamman syntymäpäivää. Siinä se... viikonloppu <3

7.3.2014

Perjantaispesiaali

Taas on yksi viikko juossut ohi. Edessä viikonloppu vailla suunnitelmia. Tavoitteena olisi saada yksi kaaosprojekti loppuun.

Aloitin maanantaina käymään läpi lasten pieneksi jääneitä vaatteita. Pääsin vaiheeseen, jossa makkarin lattialla on iso läjä vaatteita sikinsokin. Arjen alkaessa projekti jäi niille sijoilleen. Nyt pitäisi lajitella omiin kasoihinsa vaihtotorille, myyntiin ja serkkupojalle menevät vaatteet. Vaatii vielä pientä motivointia...


Perjantaispesiaali vaihtui tällä kertaa isännän toiveesta pizzasta sushiksi. Nyt on askartelut niiden kanssa askarreltu ja osa jo nautittukin parempiin suihin. Kuopus yllätti syömällä yhtä ison annoksen kuin minäkin...

Vielä olisi edessä kahvakuulailua ennen Voice of Finlandia ja heittäytymistä sohvalle. Olen vihdoin saanut itseni innostettua myös kotitreenailuun. Minä heilun kuulan kanssa ja kuopus toistaa vierellä samat liikkeet käsilaukkuani heilutellen. Samalla käydään taistelua taustamusiikista. Risto Räppääjä ei olisi minun ensimmäinen valintani...


Spesiaalia perjantaita sinullekin!

3.3.2014

Erilainen aamu

Tänään nukuin pitkään, söin aamiaisen rauhassa hiljaisuudessa. Aamupäivän olen puuhaillut kotihommia, saanut aikaiseksi enemmän kuin joskus koko viikon aikana. Kyllä, olen kotona yksin.


Pojat lähtivät eilen yökylään mummilaan. Eilen nautittiinkin mieheni kanssa kahdenkeskisestä ajasta. Tehtiin pitkä kävelylenkki, luettiin ja katsottiin elokuvaa kerralla alusta loppuun niin, että äänet saivat kerrankin kuulua.

Tarvitsen aika-ajoin aikaa ihan vain itselleni. Yksin asuessa saatoin pistää päiväksi puhelimen kiinni ja nauttia vaan hiljaisuudesta. Lapsiperheen arjessa näiden yksinäisten hetkien löytäminen on aika lailla haastavampaa. Nappaan tuon ajan itselleni usein kävelylenkillä, jossa annan ajatuksien vaeltaa vapaasti. Mutta täytyy sanoa, että onpa ihanaa joskus olla näin useamman tunnin ajan kotonakin omissa oloissaan.


Vielä ajattelin lounastaa rauhassa lehtiä lukien ja sen jälkeen hakea nuo kultaiset pikkuhäiriköt takaisin kotiin. Rajansa sillä yksinolollakin...

2.3.2014

Vihreää teetä

Me olemme mieheni kanssa viime aikoina tutustuneet vihreään teehen. Mieheni on ollut vannoutunut kahvinjuoja ja minä taas en ole oikeastaan juonut kumpaakaan, teetä joskus harvoin. Kunnes mieheni sai maistaa sushi-ateriansa yhteydessä vihreää jasmiiniteetä. Se taisi olla ihastusta ensisipaisulla, koska samalta reissulta oli kotiintuomisena purkillinen valkoista jasmiiniteetä. Sitä aikamme tyytyväisenä maisteltuamme teimme iskun Turun tee ja mauste liikkeeseen Kauppahalliin.


Tällaisista pienistä erikoisputiikeista saa aivan erinomaista palvelua. Siellä meille teenoviiseille tuotiin eteen monia, monia ihanan tuoksuisia teelaatuja. Mukaan tarttuikin useampaa laatua. Vihreää jasmiiniteetä miehelleni, ihanan kardemummaista Yoga Chaita minulle ja hedelmäistä kastehelmi ginsengiä yhteiseen käyttöön.

Teen lisäksi saimme paljon hyviä neuvoja. Selvisipä minulle sekin mitä varten juomani tee on usein ollut kitkerää. Koska tee mielestäni harvoin maistuu yhtä ihanalta kuin tuoksuu, olen varmuuden vuoksi hauduttanut teetä reilun aikaa saadakseni maun paremmin esille. Virhe! Monissa teelaaduissa haudutusaika on juurikin se 3-4 minuuttia ja sen jälkeen maku saa sen kitkeränsävärin.


Vihreässä teessähän on vaikka mitä hyviä juttuja mukana, antioksidantteja, flavonoideja, C- ja B-vitamiineja jne. Laihduttaa, puhdistaa, hoitaa, ehkäisee jopa syövältä...  Jostain tosin luin, että kaiken hyödyn saa irti vasta kun juo päivässä 5-6 mukillista. Mutta eiköhän siitä jotain hyvän rippeitä tartu muutaman mukillisen viikkotahdillakin ;)



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...