Maistuisiko sushi? - muutama vinkki aloittelijalle

Meidän perheen miehillä alkoi perjantaina syysloma. Itse liityn joukkoon vasta vähän myöhemmin, sillä alkuviikon paiskin hommia ihan normaalisti. Loman alkajaisiksi meillä on tapana tehdä jotain spesiaaliasapuskaa. Pojat saavat päättää ja nykyään valinta kohdistuu lähes aina sushiin. Tämä sopii meille aikuisille myös paremmin kuin hyvin.

Sushi ja meidän yhteinen taival alkoi vähän yllättäen, sillä aikamoisista ennakkoluuloja liittyi tuohon nykyiseen herkkuumme. Onneksi naapurin taiwanista kotoisin oleva rouva toi meille kerran laatikollisen noita vihreitä kääröjä. Varovasti maisteltiin kun ei kehdattu kieltäytyäkään. Yllätyimme positiivisesti. Käytiin hakemassa kahvilasta laatikko jos toinenkin. Kävin kansalaisopistolla yhden illan kurssilla opettelemassa rullan käärimistä. Kuopus innostui seuraavaksi ja pian esikoinen seurasi perässä. Jokaisella meillä on omat makumieltymykset, joten kotona rullia tehdään aika montaa eri sorttia.

Vaikka periaatteessa sushien kääriminen on varsin yksinkertaista niin muutama jutun olen kuitenkin kantapään kautta oppinut. Tärkeimmässä roolissa on riisi ja sen oikea kypsyys. Sen kanssa ei kannata oikoa, sillä hosumisen huomaa lopputuloksessa.

Meillä susheja tehdään paljon ja siltikään niitä ei juuri riitä seuravalle päivälle. Keitänkin aina kerralla koko sushiriisipaketin. Eri riisimerkeillä on vähän erilaiset keitto-ohjeet, mutta olen tykästynyt tähän Hakumaki sushiriisiin, joka huuhdellaan kylmällä vedellä useaan kertaan ennen keittämistä. Itse teen sen niin, että laitan riisin kulhoon, vettä reilusti päälle, sekoittelen vähän ja kaadan veden pois ja toistan 4-5 kertaa. Tämän jälkeen riisi kattilaan ja vettä päälle ja keitetään ohjeen mukaan. Keittämisen jälkeen riisin on hyvä antaa levätä kannen alla vielä ainakin yhtä pitkän ajan.

Parhaimman lopputuloksen saat, kun lisäät lopuksi riisin mukaan riisiviinietikkaseoksen. Yhden paketin riisisatsiin tein seoksen 1 dl riisiviinietikasta, reilu 1/2 dl sokerista ja 2 tl suolaa. Lämmitä riisiviinietikka ja sekoita kunnes sokeri ja suola ovat sulaneet. Älä keitä. Lisää seos riisin joukkoon ja sekoita. Anna riisin jäähtyä.

Riisin jäähtyessä on hyvä aika pilkkoa väliin tulevat ainekset. Väliinhän voit laittaa oikeastaa mitä vain, rohkeasti vaan testaamaan. Meillä sushin sisältä löytyy useimmiten kylmäsavustettua lohta, tonnikalaa, katkarapuja, avokadoa, kurkkua ja paprikaa erilaisina comboina. Tällä kertaa uutuutena oli Bonjour Wasabi Twist - tuorejuusto, joka toi aika mukavan twistin susheihin. Lapsille oli liian tulista, mutta meille aikuisille maistui hyvin.

Yhdestä riisipaketista tulee meidän tyylillä 7-8 pötköä sushia, tarvitset siis 2 pakettia merileväarkkeja. Levitä ohut kerros riisiä levylle. Saat sen levitettyä helpoiten märillä sormillä. Kannattaa pitää lähellä pieni kuppi, jossa on vettä niin saat välillä kastettua sormet. Muista jättää leväarkin yläreunaan n. 1,5 cm "tyhjää" kiinnitystä varten. Laita haluamasi täytteet alareunaan ja rullaa. Kasta yläreunan tyhjä alue, jotta saat rullan liimattua kiinni. Itse laitan valmiit rullat vielä hetkeksi jääkaappiin ennen paloiksi leikkaamista, tulevat jotenkin kiinteämmäksi niin ja leikkaaminen on helpompaa. Jos leikkaaminen tuntuu hankalalta, niin kastele veitsi ennen leikkaamista. Riisi ei tartu veitseen niin helposti. Yhdesä pötköstä saat n. 8 sushipalaa.

Nautitaan soijakastikkeen kera. Ja jos tykkäät pienestä poltteesta niin lisää kastikkeen joukkoon wasabia.  Nam!

Copenhagen Torvhallerne

Luonnoksiin oli unohtunut vielä tämä yksi postaus Kööpenhaminasta. Toisaalta ajankohtainen, sillä Kööpenhamina on tänä viikonloppuna ollut taas mielessä. Takataskusta löytyy nimittäin keväälle jälleen liput tuonne suosikkikaupunkiini. Tällä kertaa matkaseuraksi lähtee 4 ihanaa ystävääni, joten luvassa on taas erilainen näkökulma kaupunkiin.

Nämä kuvat ovat Kööpenhaminan kauniista kauppahallista, joka lumosi tarjonnallaan. Aika usein kauppahallithan ovat vanhoja arvokkaita tiilirakennuksia ja pitävät sisällään hyvinkin perinteistä tarjontaa historian havinalla höystettynä. Kauppahallit kuuluvat meillä aina käyntikohteisiin ja edellä kuvattua tunnelmaa odotin nytkin. Kööpenhallin kauppahallit tarjosivat kuitenkin tunnelmaa hyvinkin modernilla twistillä. Kaksi isompaa hallia ja niiden väliin jäävä ulkoalue tarjosivat nimittäin herkkujen lisäksi silmänruokaa. Kaikki oli kauniisti esillä ja perinteisten kala- ja lihatiskien lisäksi tarjolla trendikkäästi luomua ja lähiruokaa, herkkuja ja smoothieita, mukaanotettavia annoksia useista ravintoloista. Kulinaristille hallit ovat aarreaitta. Kannattaa tulla nälkäisenä ja herkutella vaikka useammassakin pisteessä ja sen jälkeen napata täältä mukaan tuliaiset.

Olen ihan fiiliksissä siitä, että toukokuussa suunta on jälleen Tanskaan. Monenkaan visiitin jälkeen kaupunki ei tunnu tylsältä kohteelta vaan odotan mitä uutta se nyt meille tarjoaa...

Menovinkki viikonloppuun - Slow food festival

Jos olet kiinnostunut luomusta ja lähiruuasta, niin viikonloppuna kannattaa suunnata Fiskarsiin.  Jo kahdeksannet Slow Food Festivaalit pidetään ruukin alueella lauantaina ja sunnuntaina klo 10 - 16. Alueelle on vapaa pääsy. Mukana on kuutisenkymmentä lähiseudun tuottajaa ja valikoima kattaa niin lihat, jauhot, vihannekset kuin eksoottisemmatkin lähiruuat. Lisäksi paikalla on ravintoloita tarjoamassa Street Food tyyppisesti annoksia. Ja toki kaikki Fiskarsin putiikit ovat myös auki.

Joten jos viikonlopuksi ei ole vielä ohjelmaa, niin suosittelen kurvaamaan Fiskarsin kauniiseen ruukkikylään. 

8 tapaa käyttää avokadoa

Ei ole kauaa siitä, kun suhtauduin noihin ruttuisiin ruskeisiin pallukoihin hyvin epäilevästi. Mistä ihmeestä voi tietää koska ne ovat kypsiä? Mihin niitä nyt oikein voisi käyttää?

Jostain se innostus sitten kuitenkin lähti ja nykyään avokadoja löytyy meiltä lähes aina. Yrityksen ja erehdyksen kautta oikea kypsyys on löytynyt ja käyttötapojakin löytyy aina vaan uusia. Toki avocadon voi syödä sellaisenaankin, kuten se parhaiten maistuu kuopuksellemme. Tässä kuitenkin joitakin muita tapoja nauttia avocadosta.

1. Salaatissa
Salaattiin avocado kannattaa pilkkoa vasta juuri ennen tarjoilua, sillä se tummuu herkästi. Välillä on hauskaa tehdä vaikkapa kokonaan vihreä salaatti: salaattia, parsakaalia, avokadoa, vihreitä rypäleitä, kurkkua, basilikaa.

2. Susheissa

Ehdottomasti aina mukana. Useimmiten seurana tonnikalaa tai lohta sekä kurkkua.

3. Smoothiessa
Tämän hetken lemppari vihreä smoothie rakentuu seuraavasti: 1 avocado, 3-4 palaa pakastettua pinaattia, 2-3 pehmeää taatelia (niitä pahvirasiassa myytäviä), ½ sitruunan mehu, ½ tl inkivääriä, loraus vettä (omenamehua). Jätän usein smoothien aika paksuksi ja syön sen kulhosta myslin kanssa.

4. Leivän päällä

Lämmin ruisleipä ja päälle muutama siivu avokadoa, tomaattia ja ripaus suolaa. Se on siinä.

5. Guacamolessa
Hyvä koostumus tulee esim. tällä reseptillä: 2 avocadoa, 1 tomaatti (poista vetinen keskusta), 1 sitruunan mehu, sormisuolaa, basilikaa/korianteria. Maista välillä, guacamole vaatii aika reippaasti suolaa! Guacamole taas maistuu lähes minkä tahansa kanssa. Itse tehty voittaa purkissa ostetun mennen tullen ja on todella helppoa valmistaa.

6. Avokadopasta
Tuo kuuluisa avokadopasta Safkaa -kirjasta. Uppoaa yllättävää kyllä koko perheelle. Ohje löytyy vaikkapa täältä.


7. Pizzassa
Eipä olisi tullut ensimmäisenä mieleen, mutta ystävän luona tuli testattua tämänkin. Sen jälkeen avocado on päätynyt omaankin pizzaani varsin useasti.

8. Munakkaassa
Kun tuon pizzakokeilun jälkeen hoksasin mahdollisuudet käyttää avocadoa myös lämpimänä, olen lisäillyt sitä sinne ja tänne. Yksi onnistuneimpia kokeiluja on ollut mun pikalounasmunakkaani. Paista ensin pannulla kasviksia esim. parsakaalia, kukkakaalia, porkkanaa (käytän usein myös pakastesekoitusta), kun kasvikset ovat kypsyneet, lisää pannulle kuutioitu avocado. Paista pieni hetki ja lisää kanamunat (3-4 kpl). Suolan sijaan lisään syödessä hieman soijaa, joka tuo kivan maun munakkaaseen.

Olisi vielä uusia ideoita avocadon käyttöön?

PS. Ostan usein avocadoja pussissa. Osa saattaa olla ostettaessa vielä vihreitä, mutta ne kypsyvät ruskeiksi muutamassa päivässä. Tämän jälkeen siirrän ne jääkaappiin, sillä huoneenlämmössä ne muuttuvat ylikypsiksi hetkessä. Jääkaapissa käyttöikää tulee lisää päiväkaupalla. Parhaimmillaan avocado on kun se antaa hieman periksi painettaessa. Se ei saa kuitenkaan olla pehmeä.

Tea for two

Syksyn lähestyminen on palauttanut jälleen arkirutiineihin teehetken. Kesällä en osaa nauttia lämpimistä juomista, mutta nyt aika on taas otollinen teen nauttimiselle.

Parin viime vuoden aikana tee on todella löytänyt tiensä keittiöömme. Aiemmin kaapista löytyi muutama paketti pussiteetä vierasvaraksi, mutta nykyään valinnanvaraa on koko hyllyllinen. Irtoteetä, helmiä. Mustaa, valkoista, vihreää, punaista. Hedelmäistä, mausteista, kukkaista, marjaista... Joka lähtöön jotakin.

Ymmärrän nyt, että teen tekeminen on taitolaji. Niin monella asialla on merkitystä. Veden lämpötilalla, teelehtien määrällä, haudutusajalla. Ei ihme, etten aiemmin ole tykännyt teestä. Olen nimittäin tehnyt kaikkeni pilatakseni sen. Käyttänyt pussiteetä, kaatanut päälle kiehuvaa vettä ja hauduttanut aivan liian kauan. Tuloksena on ollut kitkerää lientä, jonka juominen on ollut nautinnosta kaukana.

Onneksi aina voi oppia uutta. Laadukkaat irtoteet, sopivan lämpöinen vesi ja oikeat haudutusajat ovat avanneet minulle aivan uuden makumaailman. Nykyään teehetki on minulle lähes rituaali. En tee teetä koskaan, jos on kiire. Enkä juuri nauti teen juomisesta esimerkiksi asiakastapaamisissa tai jos olen tekemässä jotakin. Haluan nauttia teeni rauhassa ja ajan kanssa. Seuraan sopii parhaiten hyvä kirja.

Myös mieheni innostui teen juomisesta ja on korvannut ison osan kahvinjuonnistaan teellä. Niinpä teevalikoimamme on kasvanut pikkuhiljaa. Nykyään emme pääse teekaupan ohi ilman ostoksia. Melkein joka ulkomaanreissusta ollaan myös tuotu tuliaisina itsellemme muutama pussillinen makumuistoja. Valikoima on niin laaja, että aina löytyy uusia makuja kokeiltaviksi. Valikoimaa kasvattaa myös se, että teemakumme ovat hyvin erilaiset. Mieheni juo useimmiten mausteista chai lattea maidon kanssa. Lisäksi hänen lempimakuihinsa kuuluu valkoinen tee ja vihreä itsetehty jäätee.  Minulle taas maistuu parhaiten vihreä tee hunajalla maustettuna. Myös rooibos kelpaa paremmin kuin hyvin. Makuja vaihtelen fiiliksen mukaan.

Tänään päivääni kuuluu iso pannullinen lakritsiteetä. Jäin kotiin etätöihin ja silloin päivä alkaa normaalia rauhallisemmin. Teetä ja hiljaista taustamusiikkia, voittaa normaalin avokonttorin melskeen.

Copenhagen Street Food

 

Ihanaa, viikonloppu edessä. Käsi ylös kuinka moni tekee perjantaisin jotain spesiaalia ruokaa? Meillä perjantai on viikon herkkuruokapäivä. Tänään syötiin tortilloja, aika usein leivotaan pitsaa ja hampparit ranskalaisillakin meillä tehdään useimmiten perjantaisin. Vähän sellaista street food -tyylistä helppoa ja herkullista kaikille maistuvaa ruokaa. Tästä pääseekin mukavan aasinsillan kautta takaisin Kööpenhaminaan.

Olen ikuisesti kiitollinen sille kanaaliristeilyn oppaalle, joka vinkkasi meille Copenhagen Street Food alueesta. Koko paikka olisi saattanut jäädä meiltä käymättä tai löytynyt vasta viimeisenä päivänä. Nyt meillä oli mahdollisuus käydä siellä loman aikana kolme kertaa. Kertonee jotain siitä, että viihdyimme...

Vanhaan paperinkierrätysvarastoon on tehty mieletön katukeittiöiden taivas. Halli on täytetty konteilla ja vaunuilla, joista myydään street foodia kaikista maailman kolkista. On korealaista, japanilaista, italialaista, meksikolaista. On antipastoja, pitsoja, falafeleja, hamppareita, smoothieita, salaatteja, pannukakkuja, sushia, vegeä, pastoja, hodareita, drinkkejä, kakkuja.... vaikka mitä. Ihan varmasti jokaiselle jotakin. Malliannokset saivat kuolan valumaan suupielistä ja valinnanvaikeus iski väkisinkin.

Ja se miljöö... yksi kulttuurien, värien, tuoksujen, musiikkien ja yksityiskohtien sekamelska. Löytyy avotulta, kynttilöitä ja glitterilehmiä. Ulkona terassilla on jatkuvat festarit. Istumapaikkoja on sadoille ja aurinkoisilla keleillä kaikki paikat varattuina. Musiikki soi ja puheensorina täyttää ilman. Yhdestä kontista nostettiin kasoittain aurinkotuoleja, joita sai levittää kanaalin varteen. Istua siinä kanaalin rannalla laivoja katsellen auringosta nauttien. Aahh, loman parhaita hetkiä...

Ruokapaikat avaavat kello 12, joten ennen ei kannata mestoille saapua. Siitä paikka onkin auki  iltayhdeksään - kymmeneen. Itse olimme liikkeellä aina lounasaikaan, mutta uskoisin että iltaisin paikan tunnelma vaan nousee, sillä silloin lauteille nousee DJ:t ja muut artistit.

Tänä kesänä Kööpenhaminassa avattiin uusi pyöräilijöille ja kävelijöille tarkoitettu silta Nyhavnin kohdalle. Papirøen, jossa Copenhagen Street Food sijaitsee, on melkeinpä suoraan vastarannalla. Sillan yli ja vasemmalle pienen sillan yli, jonka jälkeen taas tiukka vasen. Todennäköisesti löydät perille vain seuraamalla ihmismassaa.

Lehtikaalisipsit pistaasiöljyllä

Matkapostausten väliin vähän jotain muutakin...

Tänään ollaan vietetty viimeistä lomapäivää. Huomenna esikoinen palaa koulun penkille ja me aikuiset töihin. Juniori saa lomailla vielä kuun loppuun ja nauttii isovanhempien hellästä huolenpidosta lähiviikot. Hieman taas ahdistaa palata rennon kesän jälkeen tähän aikataulutettuun arkeen, mutta eiköhän se tästä muutamassa viikossa tasoitu.

Tänään nappasin kaupasta ostoskoriini lehtikaalia, tuota superruokaa, jota viime kesänä kaikki lehdet hehkuttivat. Tein jo silloin muutamaan otteeseen niistä sipsejä, mutta ihan täydellistä onnistumista en saanut aikaan. Kokeilut kuitenkin jatkuivat. Tänään onneksi oliiviöljy oli loppu ja pohdin mitä sipseihini käyttäisin. Keittiöstä löytyi avaamaton pistaasiöljy. Purkissa luki, että öljy on voimakkaan makuinen ja todella jo tuoksukin oli todella oliviiöljystä poikkeava. Kaksi voimakkaanmakuista elementtiä yhteen, lopputuloksen oli joko oltava ihan hirveää tai sitten onnistunutta. Onneksi tällä kertaa jälkimmäistä. Sipseihin tuli kiva hieman pähkinäinen maku ja ne katosivat kiposta alta aikayksikön. Pienet miehetkin söivät näitä mielellään.

Lehikaalisipsit

3-4 lehtikaalin lehteä

pistaasiöljyä

suolaa

(savupaprikajauhetta)

Irrota lehtikaalista keskellä oleva puumainen lehtiruoti. Sekoita purkissa lehtien mukaan hieman öljyä, vähän suolaa ja halutessasi paprikajauhetta. Levitä pellille. Paista uunissa 150 astetta n. 15 min (kiertoilmalla riittää vähempikin). Itse tykkään lisätä suolan vasta kun sipsit ovat valmiita, jolloin vähempi riittää.

Ravintolasuositus Tallinnaan - Leib Resto & Aed

 

 

Viime viikolla vietimme pari ihanaa päivää Tallinnassa ystäväpariskunnan kanssa. Teemaksi muodostui lähes huomaamatta hyvä ruoka, sillä kaikki ruoka- ja kahvilavalinnat menivät nappiin ja saimme syödäksemme huippuhyviä annoksia.

Vaikka Tallinnan hintataso muuten onkin ihan Suomen tasolla, on ravintolaruoka hieman edullisempaa ja hyviä annoksia saa kohtuuhintaan. Ravintoloita on pilvin pimein, joten kannattaa nähdä hieman vaivaa ja kulkea Raatihuoneen toria kauemmas. Suosittelen myös rohkeasti kurkkaamaan ravintolan ovista sisään, sillä resuisenkin ulkokuoren sisältä voi paljastua todellinen helmi.

Meidän reissumme ehdottomaksi kohokohdaksi nousi Leib Resto & Aed -ravintola. Onneksi olin lukenut paikasta etukäteen, sillä tätä paikkaa tuskin olisimme muuten löytäneet. Ravintola sijaitsee aivan Uus - kadun lopupäässä, jossa ei enää ole putiikkeja tai juuri mitään muutakaan. Viereisien talojen rikkinäiset ikkunat ja graffiteilla koristellut seinät eivät luo kovin houkuttelevaa kuvaa seudusta. Itse ravintolaan pujahdetaan lähes huomaamattoman kaariportin alta ja kiivetään muutama rappunen ylöspäin sisäpihalle. Rappusten yläpäässä olo on lähinnä epätodellinen, sillä kontrasti kadun näkymille on niin suuri. Voiko näin kaunista ravintolaa olla? Sisäpihan perällä olevat ravintola on levittäytynyt puutarhaan ja tunnelma on kuin suoraan puutarhajuhlista.

Ravintola Leib on kahden kaveruksen unelmien täyttymys. Ravintola, joka käyttää mahdollisimman paljon lähellä tuotettuja raaka-aineita ja vaihtelee menuta raaka-aineiden sesonkine mukaan. Jotain menun vaihtelevuudesta kertoo jo se, että nyt kotisivuilla näkyvä lista on osittain eri, kuin mistä me tilasimme ruokamme. Ravintolassa on päivällä lounasaikaan käytössä supistettu lista ja illalla laajempi menu.


Söimme illalla pitkän kaavan mukaan; alkuruuan, pääruuan ja jälkkärit. Koska kaikki tilasivat vähän eri annoksia, tuli listaa testattua kattavasti. Ruoka oli odotusten mukaisesti herkullista. Itse söin savustettua taimenta, joka suorastaan suli suussa.

Ravintolaan kannattaa ehdottomasti tehdä pöytävaraus. Me kävimme iltapäivällä "tiedustelukäynnillä" kun etsimme illallispaikkaa ja teimme varauksen tässä yhteydessä. Illallista syödessämme paikalla kävi lukuisia seurueita ilman varausta ja joutuivat valitettavasti kääntymään takaisin.

Loppuun vielä muutama muukin vinkki:

Ravintola Lusikas - (Aia 7) - kävimme syömässä toisena päivänä täällä, koska ravintolasta oli hyvät kokemukset viime reissulta. Niistä kokemuksista lisää täällä.

Kohvik Komeet - (kauppakeskus Solaris 4. krs) - kauppakeskuksena paikka oli ihan olematon, mutta meillä oli paikallisvinkki kahvilasta. 4. kerroksessa oleva Kohvik Komeet tarjoaa kivat näkymät kaupunkiin ja tunnelma on olohuonemainen. Kakkukaapissa oli tarjolla toinen toistaan herkullisempia kakkuviipaleita. Näiden lisäksi kahvila tarjoaa myös ruokaa ja vilkuilu muihin pöytiin vakuutti, että nekin annokset saattaisivat olla kokeilemisen arvoisia. Aurinkoisella ilmalla kannattaa kiivetä vielä kerrosta ylemmäs, jossa on mieletön aurinkoterassi. Tämä on kuulemme "the Paikka", jossa paikalliset julkkikset käyvät patsastelemassa.

Kahvila Maiasmokk - (Pikk 16) - Maismokk taitaa olla sama kuin Fazerin kahvilat Suomessa, sillä kyseessä on viron vanhin edelleen toimiva kahvila. Kahvila löytyy vanhasta kaupungista ihan Raatihuoneentorin läheisyydestä. Taaskin ulkokuori hämää, itsekin olen monta kertaa mennyt kyseisen paikan ohi kiinnittämättä siihen juurikaan huomiota. Nyt menimme kurkkaamaan sisälle ja päätimmekin jäädä istumaan. Katutason kahvilatila saattaa olla ruuhkainen, joten kannattaa suunnata toiseen kerrokseen, jossa on useita rauhallisia huoneita kahvitteluun. Toisessa kerroksessa on pöytiin tarjoilu ja pääset rauhassa nauttimaan kahvilan yli 100 vuotta lähes samana pysyneestä sisustuksesta.

Halpamatkalla Helsingissä

Talviloma aloitettiin mukavasti aikuisten kesken Helsingissä. Kyseessä oli varsinainen halpamatka, sillä hotelliin käytettiin vanhentumassa olevat palkintopisteet ja matkatkin taitettiin edullisesti Express bussilla.

Ollaan usein suosittu Scandicin hotelleja lasten kanssa matkustaessa. Syynä lähinnä se, että tietää aika tarkalleen mitä saa. Nyt yövyimme Scandic Grand Marinassa ja tykättiin hotellista kovin. Usein ollaan Helsingissä yövytty Marskissa  sen keskeisen sijainnin takia, mutta hotellina Grand Marina miellytti paljon enemmän.

Reissulle ei ollut mitään suunnitelmia, mikä sinänsä on harvinaista minulle. Yleensä askelmerkit on hyvinkin tarkkaan mietitty. Nyt lähdettiin vaan fiilistelemään. Kierrettiin ajan kanssa Akateemisessa ja Stockkan herkussa. Mä olen varmaan jossain edellisessä elämässä ollut kirjastossa töissä. Nautin sekä kirjastossa että kirjakaupoissa kiertelystä. Hipelöin kirjojen kansia. Lueskelen takakansia. Vaellan osastolta toiselle. Laadin mielessäni listoja kirjoista joihin haluan palata.

Herkussa sama juttu. Kierreltiin osastolta toiselle, tutkittiin uusia tuotteita. Napattiin maistiaiset sieltä ja toiset täältä. Jotain pientä sujautettiin ostoskoriinkin.

Yksi pyrähdys tehtiin Fredrikinkadulle aivan ihanaan The Ounce teekauppaan. Ovesta sisään astuttaessa tuntuu siirtyvänsä vuosikymmeniä ajassa taaksepäin. Miljöö on kuin vanhassa englantilaisessa putiikissa taustamusiikkeineen, palvelu todella hyvää ja ihania teelaatuja lukuisia. Teepussien etiketitkin kirjoitetaan aidolla musteella. Suosittelen pistäytymään jo ihan tunnelmankin vuoksi.


Näillä eväillä reissu olisi ollut todellakin halpismatka, mutta sitten päätettiin laittaa elämä kerralla risaiseksi ja illallistaa ravintola Brondassa. Olemme molemmat hyvän ruuan ystäviä, joten nautimme kahdeksan ruokalajin maistelumenun. Tämän kaltaista ravintolaelämystä en ole ennen kokenut, mutta kerta tuskin jäi viimeiseksi. Ihania makuja, uusia yhdistelmiä. Loistavalla palvelulla höystettynä. Tykättiin miljööstä, ruuasta, palvelusta, fiiliksestä. Ehdottomasti suosittelun arvoinen ravintola ja kokemus.

Hassu sattuma oli, että ystävämme melkein naapurista olivat myöskin viettämässä aikuisten viikonloppua Helsingissä. Tämä selvisi lauantaina toistemme facebook päivityksiä lukiessa, joten sunnuntaina istahdettiin yhdessä kahville ja kierreltiin vielä vähän kaupungilla ennen kotimatkaa.

Ihana pieni irtiotto arjesta. Itseasiassa loma olisi aina hyvä aloittaa lähtemällä jonnekin, sillä niin pääsee kerralla irti arkikuvioista ja työjutuista....

Joulun tuoksua ja makuja

Glögi ei ole juurikaan kuulunut mun jouluuni. Kunnes ymmärsin, että värillä on väliä. Punainen glögi ei ole mun mieleeni, mutta vaalea onkin ihan toinen juttu. Tosin senkin suhteen olen aika kranttu. Ei saa olla liikaa mausteita, ei mitään ihme makuyhdistelmiä ja alkoholillisista en välitä lainkaan.

Parhainta on Opaliinan itsekeittämä glögi. Paikallisista omenoista puristettua mehua ja jouluisia mausteita mm. tähtianista, kanelia, inkivääriä. On nyt jo monena jouluna kuulunut mun ostoslistalle. Valitettavasti tämä glögi taitaa olla saatavilla vain Herkku- ja lahja Murenasta Salossa. 

Nyt ostin kokeiluun Salon ruokarenkaan kautta Bornemannin mehustamon glögiä. Saapa nähdä onki siitä Opaliinan glögin kilpailijaksi.

Jouluähky

 

Edelleenkään en oikein ole päässyt joulufiilikseen kiinni, mutta jouluruokaa on tullut vedettyä kuluneella viikolla ähkyksi asti. Iso osa työtäni on tapahtumien järjestäminen ja nyt on vuorossa joululounaskierros asiakkaiden kanssa. Kolme runsasta joululounasta syöty tällä viikolla ja ainakin yksi edessä ensi viikolla. Enpä ole tainnut koskaan syödä jouluruokaa tällaista määrää, varsinkin kun joulu vielä häämöttää edessä.

Hyvän ruuan lisäksi olen päässyt nauttimaan ihanista ympäristöistä. Yllä olevat kuvat ovat Pukkilan kartanosta. Hieman kaupungin ulkopuolella oleva juhlakäyttöön kunnostettu vanha, vuonna 1860 rakennettu kivinavetta. Onpa navetan ylisillä kuulemma oma kappelikin. Ihanat paksut valkoiseksi kalkitut kiviseinät, iso loimottava takka ja näkyvissä olevat kattoparrut tekivät paikasta todella tunnelmallisen. Saliin mahtuu kuulemma jopa 150 vierasta, mutta vaikka meitä oli kolmasosa tuosta määrästä sali ei ollut lainkaan kolkko tai tyhjän tuntuinen.  Herkulliset ruuat paikalle taikoi Salon Seurahuone, jonka kattaus on aina maittava. Olisi ollut ihana istahtaa viinilasi kourassa tuohon takan edustan nojatuoleihin, mutta ehkäpä joku toinen kerta...

 

 

 

 Mustion Linna Lohjalla oli minulle tuttu paikka. Vaikka vettä satoi ja ilma oli harmaa, on alueessa silti jotain todella viehättävää. Kesällä puistossa pääsee kuljeskelemaan ja ihailemaan patsaita ja siltoja. Nyt talvella tunnelma oli toisenlainen, mutta silti karulla tavalla kaunis.

Linnankrouvi oli puettu jouluun ja täälläkin iso takka piti huolen lämpimästä tunnelmasta. Ja voi taivas sitä ruokaa....Ei ravintolaa ole turhaan valittu Suomen parhaimmaksi maaseuturavintolaksi. Näitä ruokia olisi halunnut syödä vain lisää ja lisää, vaikka vatsa oli jo aivan täynnä. Ihania makuja, hyvä palvelu, kaunis ympäristö. Suosittelen ehdottomasti käymään. Nyt joulun aikaan 7. - 18.12 tarjolla on maanantaista perjantaihin tämä herkullinen joululounas, jonka mekin siis söimme.