28.11.2015

Vapaa päivä



Enpä muista koska kalenterissa olisi ollut päivä, jossa ei ole mitään merkintöjä. Ei menoa minnekään, ei mitään pakollista tehtävää. Kun viikko oli taas täynnä kaikenmoista ja kaikki illat ohjelmoitu, olen nauttinut tästä täysin vapaasta lauantaista oikein erityisen paljon. Jo perjantaina vaihdoin firman pikkujoulut leffailtaan perheen kanssa. Tehtiin herkkuruokaa ja viihdyttiin InsideOut -elokuvan parissa.

Tänäänkin olisi ollut vaikka mitä kivoja joulumyyjäisiä, mutta niiden sijaan olen viettänyt koko päivän kotosalla tehden niitä asioita mistä tykkään. Nautin hitaasta aamusta, koko pannullisesta haudutettua teetä, lehtien lukemisesta ajan kanssa. Kehtaanko sanoakaan, että itseasiassa mulla on koko päivän ollut pyjamapaita päällä. Ja kaikesta huolimatta tuntuu, että olen saanut aikaiseksi vaikka mitä.  Kokeillut uutta thai-reseptiä, leiponut sämpylöitä ja pipareita. Innostunut myymään lastenhuoneista ylimääräistä tavaraa. (Tähän hurraa -huuto FB-kirpparille, sillä aamulla myyntiin laitetut tavarat on jo nyt illalla haettu nurkista pois.) Käynyt lasten kanssa lenkillä, jossa tuuli riepotteli meitä mennen tullen. Parasta kaikessa, että kelloa ei ole tarvinnut katsoa koko päivänä. Ollaan puuhailtu kaikenlaista, mutta omaan tahtiin.

Nyt ajattelin vielä kirjoitella joulukortit valmiiksi ja ehkäpä uppoutua siivoamaan vaatehuonetta. Olen lukenut Konmaria ja odotellut koska inspiraatio iskee. Nyt saattaisi olla sellainen päivä...

Rentouttavaa lauantaina!

22.11.2015

Pikakelauksella


Taas on painettu pikakelausnäppäintä ja päivät tuntuvat kiitävän ohi kiihtyvällä tahdilla. On ollut iltatöitä ja ala-asteeni avointen ovien päivää. Töissä loppuvuoden kiireet alkavat todenteolla konkretisoitumaan, kun nyt yritetään kiivaasti tehdä kaikki se, mitä tälle vuodelle oli suunniteltu. Ainakin viikko vielä on edessä samaa tahtia, sitten toivottavasti helpottaa...

Viime viikolla tajusin, että joulu on jo ihan nurkan takana ja olen normiaikataulustani myöhässä. Pahasti myöhässä... Yleensä tähän aikaan on joululahjat vähintäänkin mietittynä valmiiksi, joulukortit kirjoitettuna odottamassa postitusta, joulun ruokalista pähkittynä. Tänä vuonna olen yhtenä iltana askarrellut pari korttia... Kyllähän aikaa vielä on, mutta yleensä olen ajoissa ja pidän siitä että saan tehdä asiat omaan tahtiin ja rauhassa. Nyt tunnelmointi on jäänyt arkikiireiden jalkoihin.

Perjantaina oli ensimmäinen kokonainen ilta kotona tällä viikolla ja päätinkin hakea sen joulufiiliksen siivouskomeron perältä. Kaivoin esiin jouluvaloja, tein muutaman jouluisemman asetelman, muutaman joululahjaideankin sain puuhaillessani.



Kaiken kiireen vastapainoksi vietettiin eilen miehen kanssa rentouttava päivä Turussa. Aamupäivällä kuljeskeltiin kaupungilla. Tein mm. maailman nopeimmat takkikaupat. Musta villakangastakki on ollut ostoslistalla jo aika kauan, mutta en ole asian eteen tehnyt mitään. Nyt kävelin Stockmannin takkiosastolle, kokeilin yhtä ja marssin kassalle. Aivan epätyypillinen ostosprosessi mulle. Yleensä pitää kokeilla kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja harkita päätöstä pitkään.

Ostoslistalla oli myös teetä. Kauppahallin ihanasta teekaupasta ostettiin pussi jos toinenkin kotiin tuotavaksi. Myös muutama juustokimpale ja punaviinipullo tarttuivat mukaan. Joulu oli jo vallannut kauppahallin ja lounastaessa taustalla soivat jazzahtavat joululaulut. Kyllä livemusiikki vaan on ihanaa...

Samoin kuin liveteatteri.  Jo kesällä varasimme liput Turun kaupunginteatteriin Breaking the Waves -esitykseen. Alkuperäinen idea oli mennä ystäväperheen kanssa ja käydä yhdessä esityksen jälkeen syömässä. Aikataulut kuitenkin sakkasivat viime metreillä, joten liput muuttuivat isänpäivälahjaksi omalle isälleni. Reilu vuosi sitten kävimme katsomassa Turun kaupunginteatterissa musikaalin Jekyll ja Hyde, joka oli todella hyvä. Sen jälkeen taas kerran toisteltiin , että pitäisi käydä useammin teatterissa. Hakea näitä kokemuksia. Eilinen esitys sai taas huokaamaan samaa. Breaking the Waves oli niin hyvä. Harvoin kuuluu yleisöstä sellainen niiskutus kuin esityksen loppukohtauksen jälkeen.

Tänään otetaan vielä rennosti. Aamulla tosin sain siivoushepulin ja raivasin esikoisen huoneesta lattian esiin kaikkien legojen alta.

14.11.2015

Päivän ajatuksia



Tämä päivä on herättänyt paljon ajatuksia...

... jokainen lapsi syntyy maailmaan puhtaana, ilman pahoja ajatuksia, ihonväriin tai uskontoon katsomatta. Miksi maailmassa ei ole tarpeeksi rakkautta, jotta kaikista tulisi hyviä? Miten joistakin tulee niin pahoja?

... miksi ihmisrotu on tällainen? Vallanhimo sokaisee ja eri asioiden varjolla tehdään paljon pahaa. Miksi aina täytyy sotia ja taistella? Vaikka kaikki saisivat mitä haluaisivat niin silti joku keksisi taas uuden syyn tapella.

... kauheinta on ajatella, että jossain on joku joka hykertelee tyytyväisyyttään muun maailman suriessa terroritekojen uhreja. Joku jonka egoa hirmuteot hivelevät.

... Millaisen maailman me jätämme lapsillemme? Meillä on mahdollisuus valita. Minä haluaisin omille lapsilleni maailman, joka on vapaa ja suvaitsevainen. Maailman, jossa ei tarvitse pelätä. Maailman, jossa kaikilla olisi hyvä olla. Sellaisen maailman eteen minä haluan tehdä töitä.

#prayforparis

13.11.2015

DIY: joulukortit



Murenan jouluinen ilta tartutti minuun jo pienen joulun kipinän. Viime viikolla levitin keittiön pöydälle askartelutarvikkeeni ja vietin hyvän tovin askarrellen joulukortteja. Pinterestistä olin poiminut monia hauskoja ideoita kokeiltavaksi. Ystäville lähetämme todennäköisesti jälleen valokuvan, mutta kerhotädit ja opettajat saavat askarrellut kortit.

Askartelutarvikkeet kuuluvat ostoskieltolistalleni eli uusia en anna itseni ostaa ennenkuin nykyiset varastoni ovat huvenneet. Näihin kortteihinkin tarvikkeet löytyivät helposti kaapin perältä. Nuo kirppikseltä haalimani vanhat lehdet ovat kuin tehtyjä joulun ajan askarteluihin. Tällä kertaa tosin suosikikseni nousi tuo nappikortti. Mikä on sinun suosikkisi?


Tänään vietän pitkästä aikaa iltaa yksin kotona. Lapset lähtivät tahoilleen yökyläilemään ja mies on tykyillassa. Minä laitan kynttilät palamaan ja vietän illan sohvannurkassa.

Mukavaa viikonloppua!

8.11.2015

Isänpäivänä


Hyvää isänpäivää kaikille iseille!
Isänpäivää on meillä vietetty rauhallisissa merkeissä. Aamulla herätettiin iskä lahjojen kera. 4-vuotias pystyi kuin pystyikin pitämään lahjansa salassa H-hetkeen asti. Vaikeaa kyllä oli... Illalla viimeiseksi oli sanonut iskälle, että "Ethän mene katsomaan mun vaatekaappiin sukkahyllylle". Itsetehtyä risti-nolla peliä on pelattu tänään jo monta kertaa. Koululainen taas oli askarrellut hienon taulun, jossa oli isänpäiväsankarin kuva.

Hitaan ja rauhallisen aamun jälkeen viihdyinkin aika tiukasti keittiön puolella, sillä minun ja mieheni vanhemmat tulivat meille isänpäivälounaalle. Tarjolla oli aluksi Toast skagen avokado-raputäytteellä, pääruuaksi se kovasti kehumani Murenan syksyinen lohi sitruuna-inkivääri-risotolla. Jälkkäri oli kokonaan esikoisen käsialaa ja saimme herkutella kauden ensimmäisillä joulutortuilla.

Toast skageneiden ohje oli poimittu jonkun lehden mukana tulleesta Gasumin Köökki -reseptivihkosesta. Tosi herkullista. Tuossa vihkossa oli aika monta muutakin houkuttelevaa ohjetta.

 Toast skagen avokado-raputäytteellä

Saaristolaisleipää
200 g katkarapuja
1 avokado
1 tl sitruunamehua ja puolikkaan sitruunan kuori
1 pieni punasipuli
1 dl ranskankermaa
1 dl majoneesia
½-1 tl wasabia
1 tl hunajaa

Leikkaa saaristolaisleipä ohuiksi viipaleiksi. 
Kuutioi avokado kulhoon. Pese ja raasta sitruunankuori. Sekoita kuoriraaste ja sitruunamehu avokadon joukkoon.
Kuori ja hienonna punasipuli. Sekoita ranskankerma, majoneesi, wasabi ja hunaja kulhossa. Maista ja lisää tarvittaessa wasabia. Lisää joukkoon avokadokuutiot, katkaravut ja punasipuli.
Lusikoi täytettä leiville. 

Tiesitkö muuten, miten on helppo tarkistaa avokadon kypsyys? Sen lisäksi että  kuoren väri on tumma ja se tuntuu pehmeältä, voi kypsyyden tarkistaa avokadon kannasta. Kun päästä nyppäisee pois sen kannan, paljastaa alla oleva väri kypsyyden. Vihreä on raaka, keltavihreä kypsä ja ruskea ylikypsä.

7.11.2015

Virittäytymistä joulun tunnelmaan



Kuluneella viikolla fiilistelin ensikertaa joulua. Ihanasti juuri mun stressipäivän aattoon osui Herkku  ja Lahja Murenan joulunavaus. En muistanut jännittää keskiviikkoista tapahtumaakaan (joka meni muuten aivan nappiin!), kun vietettiin lähiseudun bloggareiden kanssa mukavaa iltaa jouluisessa puodissa.

Murenan kauppias Miina oli jälleen loihtinut apulaistensa kanssa valloittavan jouluilmeen liikkeeseen. Ei ihme, että Murena on yksi Salon suosituimmista paikoista hankkia joululahjoja. Ihania herkkuja, kauniita sisustustavaroita ja lapsille iloisia yllätyksiä. Sainpa itsekin hankittua kerhotätien joulumuistamiset ja ainekset isänpäivälounaalle. Eikä puhuta mitään niistä parista kynttilälyhdystä, jotka myös ostin. Mies nimittäin on antanut ehdottoman kiellon tuoda yhtään uutta sellaista taloon. En ole vieläkään uskaltanut ottaa ostoksiani esiin...

Miinalla on ihana tapa kutsu paikalle myös omia yhteistyökumppaneitaan ja muita paikallisia yrityksiä. Tällä kertaa paikalla oli luksusteebrändi Niipperi ja Kauneushoitola Ametisti. Todella mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia molemmat.

Mehän ollaan mieheni kanssa hurahdettu teenjuontiin viimeisen parin vuoden aikana. Keittiöstä löytyy hyllyllinen erilaisia teelaatuja, mustaa, vihreää, valkoista, rooibosta. Niinpä olikin ihanaa maistella uusia teemakuja sekä muita herkkuja, joita Niipperin tytöt olivat valmistaneet. Enpä ollut ennen tullut ajatelleeksi, että teetä voi käyttää myös ruuissa. Teevalikoimasta monikin maku houkutteli, mutta lopulta ostoskoriini löysi tiensä ihanan savuinen Lapsang Souchong.

Kauneushoitola Ametistin nimen olin kuullut ennenkin, mutta muuten liike oli ihan vieras. Yllätyinkin erittäin positiivisesti siitä, että kyseinen hoitola tekee kasvohoidot luonnonkosmetiikalla. Hoitolan omistajan Miian kanssa keskusteltiin pitkät pätkät luonnonkosmetiikasta ja ravinnosta. Päätin jo, että vielä ennen joulua varaan itselleni hetken rentoutumiseen Miian käsissä.

Nyt kun joulufiilistely on aloitettu, voi sitä hyvillä mielen jatkaa jouluun asti. Ensimmäinen joululehti on ostettu, ekat lahjatkin hankittu ja Pinterestistä haettu fiiliksiä.

Edit. Parhaat palat unohtuivat. Kun käyt Murenassa jouluostoksilla ja mainitset kassalla blogini nimen, saat 10% alennusta.


1.11.2015

Jaksaa, jaksaa...





Olen aikamoinen stressaaja. Myönnän stressaavani välillä täysin turhiakin asioita ja asioita, joille en voi mitään. Otan helposti kantaakseni myös muitten huolia ja murheita ja lupaan ottaa hoitaakseni pikkujuttuja, kunnes kalenterini on ihan piukassa. Oikein stressaavalle kaudelle laitan yleensä jonkun kiintopisteen, johon asti täytyy jaksaa. Nyt tuo piste on ensiviikon keskiviikko. Siihen asti jaksaa, jaksaa...

Tämä syksy on ollut töiden puolesta varsin kuluttava ja se on näkynyt täällä blogissakin valitettavana hiljaisuutena. Tiimimme väki väheni loppukesällä ja töitä on jaettu uudelleen. Olemme työparini kanssa joutuneet tekemään paljon aiemmin tekemättä jäänyttä työtä, selvittelemään asioita ja lisäksi todistelemaan, että homma on meillä hanskassa. Viime perjantaina oli yksi hyvin tärkeä etappi, jonka saimme kiitettävin arvosanoin maaliin. Se helpotti henkistä taakkaa, mutta vielä on yksi projekti kesken, jonka haluan suorittaa kiitettäväksi. Ei ne työt keskiviikkoon tietenkään lopu, mutta tuo on itselleni tärkeä projekti.  Sen jälkeen aion/lupaan ottaa rennommin.

Yksi syksyn isoimmista opeista onkin ollut keskeneräisyyteen tottuminen. Sen hyväksyminen, että välillä on mentävä sieltä mistä aita on matalin. Sen, että välillä käsistä pitää päästää jotain muuta kuin priimaa, jos yleensä haluaa asioiden etenevän. Oman toiminnan johtamisen opiskelemista. Asioiden tärkeysjärjestykseen asettamista.

Onneksi tasapainoa löytyy. Viime viikonloppuna upeissa keleissä tehtiin poikien kanssa retki läheisille lintutorneille. Kiikaroitiin lintuja ja ihasteltiin syksyn värejä. Aika upea syksy kaikesta hektisyydestä huolimatta!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...