29.9.2015

Herkkunäkkäri

Vihjailinkin jo viime postauksessa herkullisesta näkkäriohjeesta. Niin herkullisesta, että on vaikeaa uskoa sen olevan vielä terveellistäkin.


Resepti kulkeutui meille mieheni työpaikalta. Työkaveri oli tarjonnut kollegoilleen terveyttä puhkuvat smoothiet ja siemennäkkäriä. Lähtökohtaisesti mieheni suhtautuu kaikki "terveyshörhöilyyn" vähän skeptisesti, mutta tähän näkkäriin oli hurahtanut heti. Kiikutti reseptin mulle ja sanoi, että parasta näkkäriä mitä on koskaan syönyt.


Olihan reseptiä sen hehkutuksen päälle pakko kokeilla samantien, kun lähes kaikki aineksetkin löytyivät kotoa. Syötiin se eka pellillinen melkein siltä istumalta. Uskomattoman herkullista. Voittaa aiemmin kokeilemani näkkärireseptit mennen tullen.


Siemennäkkäri

1 dl auringonkukan siemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
½ dl pellavansiemeniä
½ dl chian siemeniä
½ dl kurpitsansiemeniä
1 tl suolaa
2 dl kiehuvaa vettä
½ dl öljyä

Sekoita kuivat aineet. (Mulla ei ollut seesaminsiemeniä, joten laitoin näitä muita siemeniä lisää sen desin verran.) Lisää kiehuva vesi ja öljy. Sekoita ja anna turvota n. 15 minuuttia. Levitä leivinpaperin päälle ohueksi levyksi. Tästä tulee yksi pellillinen. Paista 175 C  n. 50-60 minuuttia. Pinta saa vähän paahtua, silloin näkkäriin tulee lähes popparin maku. 

27.9.2015

Parasta just nyt...

Arki on tällä hetkellä täyttä, mutta onneksi mukana on paljon positiivisia hetkiä. Viime viikkoina minua on ilahduttanut erityisesti:


Sirkuskoulu. Syksyn harrastus kuopuksen kanssa. Akrobatiaa, tasapainoilua, hassuttelua, yhteistä aikaa. Tekisi hyvää varmasti jokaiselle kieriä lattialla kivenä tai tehdä norsupäälläseisontaa... Hauskaa se ainakin on.
Pimenevät illat. Kynttilät, takka, sohvan nurkassa peiton alla. Tarviiko muuta sanoa?
Herkkunäkkäri. Tämä resepti on varmasti suuri huijaus. Terveellistä ja sairaan hyvää. Onko mahdollista? Reseptiä seuraa myöhemmin.
Työhaasteet. Tällä hetkellä kiirettä, vastuuta, haasteita, yllättäviä tilanteita,  mutta kuitenkin niin mun juttua.
Jalkapallokauden päätös. Vihdoinkin kalenterista myös vähenee jotain. Kaksi vapaata iltaa viikkoon. Jei!
♥ Sadonkorjuu.  Meidän ihana uusi pakastin on pullollaan kesän makuja. Viimeksi on pakastettu puolukkaa ja tyrnejä talven varalle. Pienin poimija nukahti tyrnipuun alle nautiskellen auringon paisteesta.
Ystävät. Viidentoista vuoden tauon jälkeen istuttiin opiskelukavereiden kanssa saman pöydän ääreen. Ja kauan istuttiinkin. Vuosien aikana polut menneet eri suuntiin, perustettu perheitä, tehty työuria. Toisten kanssa pidetty enemmän ja toistan kanssa vähemmän yhteyksiä. Siitä kuitenkin jatkettiin mihin viimeksi jäätiin. Sovittiin, että seuraavaa tapaamista ei odoteta viittätoista vuotta.
Ystävät uudelleen. Viime viikonloppuna vietettiin ystävän 40-vuotisjuhlia. Tavattiin tuttuja ja ystäviä vuosien ja vuosien takaa. Niitä parhaita, jotka on ja pysyy.
♥  Ystävät vielä kolmannenkin kerran. Vietettiin vielä yhdet synttärikutsut. Ystäviä mieheni lapsuudesta. Neljän miesporukka tuplaantui ensin naisten myötä ja nyt heimo on kasvanut kahdeksan aikuisen ja yhdeksän lapsen laumaksi.
♥  Vauvantuoksu. Viime viikonlopun pienin vieras oli vain kaksi viikkoa vanha. Ihana, tuhiseva nyytti. Miten sitä olikaan unohtanut kuinka pieniä ne vastasyntyneet ovatkaan.
Jooga. Piiiiitkän tauon jälkeen. Lihakset tuli niin kipeäksi ja se oli ihanaa. Miksen saa tehtyä tätä kotona???
Sinkkonen. Käytiin ystävän kanssa kuuntelemassa kasvatusguru Sinkkosen luentoa. Hyvää puhujaa on ilo kuunnella oli aihe mikä hyvänsä. Hauska mies ja tärkeää asiaa kasvatuksesta, peleistä, säännöistä. Ensi viikolla mennään kuuntelemaan Alf Rehniä. Mielenkiinnolla odotan sitäkin...
Uudet juoksutossut. Näillä mä lennän. Hankin samalla uutta treenimotivaatiota parin topin ja uuden joogamaton muodossa.

20.9.2015

Unohtuiko jotain? - Hyvinvointia metsästämässä

Vuoden vaiheessa tein itsellesi tavoitelistan tämän vuoden asioita. Osa tavoitteista on saavutetu, mutta osa on jäänyt hunningolle kesän jälkeen.

Hyvinvointi kuuluu varmasti jokaisen toivelistalle. Minulla viime syksyn sairastelut nostivat tämän prioriteettilistalla korkealle. Keväällä sainkin todella hyvän treeniputken päälle. Liikuin useamman kerran viikossa kahvakuulaa, kävelyä, joogaa. Kunnes alkoi kesä ja kaikelle tuli stoppi. Ainoa liikuntamuoto mitä kesällä säännöllisesti harrastin oli lenkkeily. Pari kertaa viikossa pieni pyrähdys lähimaastossa. Ei muuta. Kahvakuulat ovat pölyttyneet kaapissa, pyöräillyt olen lapsen kanssa pari hassua kertaa. Lasten harrastuksissa toki on tullut liikuttua, mutta ei se ihan kunnon liikuntasuoritusta vastaa. No sitten syksyllä.... ajattelin.

Jostain syystä nyt tökkii ja pahasti. Tiedän, että kyllä se siitä kun saisi rytmin päälle. Mutta kun... ei tänään kun on ollut niin kiireinen päivä... ei tänään kun täytyy kuskata lasta harrastuksiin... ei tänään kun viikonloppu alkaa... ei tänään kun väsyttää.... Tekosyitä on riittänyt vaikka muille jakaa. En vaan saa aikaiseksi. Tulevalla viikolla onneksi alkaa jooga, jospa se toisi jotain ryhtiä tähän löysäilyyn.



Eikä hyvin mene siellä terveellisen syömisenkään puolella. Tavoitteena oli skarpata, muistaa juoda vettä ja lisätä kasvisten syömistä. Juu, en muista sitä vettä edelleenkään. Vesipullo nököttää kyllä koko päivän siinä vieressä. Sen saisi juoda pariin otteeseen päivän aikana tyhjäksi, nyt saan hädin tuskin kerran. Pitäisi vissiin ladata puhelimeen joku sovellus joka muistuttaisi hörppäämään hetken tullen, sellaisiakin kuulemma on...


Jos juominen tökkii niin syömiset myös. Jouduin viime syksynä syömään pari todella vahvaa antibioottikuuria keuhkokuumeeseen ja mykoplasmaan. Nämä jättivät ilmeisesti jälkensä suolistooni ja vatsani on ollut todella herkkä kevään ja kesän aikana. Olen kokeillut laktoositonta sekä gluteiinitonta ruokavaliota, käynyt keliakiatesteissä, syönyt maitohappobakteereja, boulardia, tuskaillut ja stressannut. Ainoa positiivinen puoli näissä haasteissa on ollut, että vaivat ovat samalla automaattisesti ohjanneet ruokavaliota terveellisempään suuntaan. Kasvisten määrä lautasella on kasvanut, salaatteja menee entistä enemmän, herkkujen syönti on vähentynyt. Tästä on ollut seurauksena muutaman kilon häviäminen. Lopputulos on hyvä, mutta ei tämä nyt ihan niin ole mennyt kuin suunnittelin. Sopivan ruokavalion etsintä siis jatkuu.

Joten tiedänpähän nyt mihin syksyllä keskityn. Taidanpa aloittaa sen vedenjuontisovelluksen lataamisella. Saisikohan sieltä ladattua myös liikuntamotivaatiota?


17.9.2015

Hyvä Suomi

Selvisin hengissä. Kaikki työhöni liittyvät tapahtumat hoidettu kunnialla maaliin. Näiden tapahtumien perässä olen suhannut ympäri maakuntaa. Usein lähtenyt jo aamuvarhaisella reissuun. Parhainta aikaisissa aamulähdöissä on hiljainen liikenne ja huikeat auringonnousut. Reittini kulkivat tasaisten maalaismaisemien halki. Hehtaareittain keltaisia viljapeltoja, jotka katoavat aamun usvaan.

Siellä traktoreiden ja puimureiden perässä hitaasti ajaessani on aikaa ajatella syntyjä syviä. Sitä kuinka hieno maa Suomi on, kuinka hyvin meillä täällä on asiat. Varmasti osalla on heikommat olosuhteet kuin toisilla, mutta silti kaikki on pääosin hyvin. Ei tarvitse pelätä sotaa, ei maanvyöryjä, hurrikaaneja tai muita luonnonkatastrofeja. Voi juoda puhdasta vettä hanasta ja kaupat ovat pullollaan ruokaa. Saa esittää mielipiteensä ja olla eri mieltä pelkäämättä. Meillä on puhdas luonto ja tilaa ympärillä. Isot asiat ovat täällä hyvin. Välillä tuntuu, että liiankin hyvin. Otamme nuo upeat etuoikeudet itsestäänselvyytenä ja sorrumme valittamaan pienistä.


Viime aikoina tuota valitusta ja negatiivisia asioita on vyörynyt joka tuutista. Uutiset, lehdet ja some täynnä. Pakolaisista, sunnuntailisistä, sairaslomista. Lakkoja, mielenilmauksia. Ei saa tulla tänne, ei saa ottaa meiltä. Äärimmäisiä mielipiteitä, suuria tunteita.

Mutta oikeasti meillä on asiat täällä hyvin, tosi hyvin. Tämä maa on lottovoitto. Ja kyllä tästä lottovoitosta riittää jaettavaa niillekin, kenellä ei tällä hetkellä ole niin hyvin.

14.9.2015

Synttärihumusta selvinneet

Perjantaina vietettiin esikoisen 7-vuotis synttäreitä. Itseasiassa ensimmäiset isot kaverisynttärit, jotka olemme järjestäneet. Kutsuttiin koko luokan pojat + pari bonusta päälle. Kauhujuttuja lasten synttäreistä on kuultuani mietin kyllä hetken haluanko ihan oikeasti kymmenen pientä poikaa riehumaan sokerihumassa kotiini. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin ja juhlien jälkeen mieheni kanssa istuskeltiin sohvalla vähän hölmisteneinä ja ihmeteltiin, että tässäkö se nyt oli? Ei riehumisia, ei kovaa ääntä, ei sotkua, ei päänsärkyä, ei stressiä...

Olisihan sitä voinut ulkoistaa synttärit jonnekin muuallekin, mutta ainoa varteenotettava vaihtoehto oli varattuna ja muut vaihtoehdot tuntuivat suhteettoman kalleilta. Mies oli kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että hyvä siitä tulee kun kotona juhlitaan. Katastrofit välttääksemme mietittiin juhlien käsikirjoitus valmiiksi ennen bileitä. Keksittiin (ainakin omasta mielestämme) muutama hyvä jippo.


Yksi hyvin toimiva ratkaisu oli kahden kattauksen taktiikka. Ensimmäisten ohjelmien jälkeen syötiin suolainen kattaus, pitsaa, nakkeja, lihapullia, rypäleitä. Kun makeaa ei ollut tarjolla lainkaan, suolainen maistui pojille hyvin ja kulhot tyhjenivät nopeasti. Suolaisen kierroksen jälkeen jatkettiin ohjelmalla ja vasta hieman myöhemmin oli makeiden vuoro. Tarjoiluissa menttiin tällä kertaa sieltä mistä aita on matalin. Itse tein ainoastaan pitsaa eikä kakkua ollut ollenkaan, koska sankari itse ei niistä tykkää. Makeasta pöydästä löytyi pipareita ja karkkia, poppareita ja suolakeksejä. Päätarjoiluna oli jätskibaari. Useampia eri jäätelömakuja, kastikkeita, karkkeja yms, joista jokainen sai tehdä oman tilauksensa. Jätkibaarin täti sitten toiveita toteutti parhaansa mukaan. Pojat tykkäsi kovin ja osa kiersi kioskissa useaan kertaan.

Kahden tunnin synttäriaika tuntui juuri sopivalta, syömisen lisäksi lapset ehtivät juuri sopivasti leikkiä. Meillä oli ohjelmaa lähes koko ajaksi ja myös sen koin hyväksi. Mieheni toimi ohjelmavastaavana ja minä huolehdin muusta.

Alkuun arvottiin vuorotellen lahjanantajat. Se ketä sai antaa lahjan sai myös arpoa seuraavan.
Kun lahjat oli avattu, siirryttiin koristelemaan pöytäliinaa. Olimme teipanneet ruokapöydän päälle ison valkoisen paperin. Jokainen sai sitten piirtää ja koristella oman paikkansa. Itse vähän epäilin että noinkohan pojat jaksavat piirtää, mutta pöydän ääressä viihdyttiin pitkään ja hartaasti ja saimme todella hauskan pöytäliinan aikaiseksi.



Ekan kattauskierroksen jälkeen oli aarteenetsinnän aika. Itse suhtaudun vähän negatiivisesti nykyiseen tapaan jakaa lahjoja kaikille osallistujille, mutta mietittiin sitten siihenkin sopiva ratkaisu. Ekaluokkalaisten keskuudessa pokémon -kortit ovat tällä hetkellä todella in. Niinpä piilotimme pihalle jokaiselle oman pokékortin (tai mieheni piilotti ja unohti sitten mihin oli osan piilottanut ja minä piilotin lisää ;) Siellä pojat rynnivät ryhmässä ympäri pihaa kortteja metsästäen. Saaduista korteista riittikin sitten juttua hyväksi toviksi. Lopussa oli aikaa leikkiä vielä vapaasti, mutta poikaset viihtyivät yllättävän hyvin olohuoneen lattialla korttejansa vertaillen.

Meillä oli mukavaa ja varsin leppoisaa, joten ehkäpä uskaltaudun pitämään kotisynttäreitä jatkossakin :)



10.9.2015

Tapahtumien pyörteissä

Yhdelle ystävällä tokaisin pari päivää sitten, että jos selviän järjissäni seuraavat kaksi viikkoa niin hyvä...


Työhöni kuuluu yrityksemme tapahtumien järjestäminen ja tähän ja ensi viikkoon on mahdutettu yhteensä kahdeksan tapahtumaa. Niin monta palloa on välillä ollut ilmassa, että ihan hirvittää. Olenko muistanut vahvistaa sen ja tuon, roudannut oikeat kamat oikeaan paikkaan, muutos siellä ja toinen täällä, säädetään ja sävelletään. Maantieteellisesti tapahtumat ovat ympäri lounais-suomea, joten tässä on suhattu kuin taksikuski paikasta toiseen. 

Ja kuten tapana on, asiat kasaantuvat. Mun erikoispäivät vaativat myös muulta perheeltä joustoa ja erikoisjärjestelyjä kuljetusten suhteen. Ja mitä olisikaan tällainen viikko ilman yhtä korvatulehdusta. Lisäksi huomenna esikoinen täyttää tärkeät 7 vuotta ja sitä juhlitaan kymmenen pojankoltiaisen kanssa. Voin kertoa, että huomenna illalla seitsemän jälkeen tämä äiti nostaa jalat kohti kattoa ja henkäisee syvään.

Valitettavasti näissä kohdissa blogi joustaa eli kun muualla on kiirettä niin täällä on valitettavan hiljaista.  Ajatuksia ja ideoita olisi paljonkin, mutta tänne asti en ehdi niitä nyt tuottaa...

4.9.2015

Merellinen Örö

Viime maanantain työpäivän vietin merellisissä tunnelmissa. Iso osa työtäni on erilaisten tapahtumien järjestäminen ja luontaisetuna sitä pääsee itsekin osalliseksi monenlaisista reissuista. Maanantain reissu oli ehdottomasti sieltä mukavimmasta päästä. Koko päivä saaristossa auringon paistaessa ja lämmittäessä.



Kohteena meillä oli Örön saari, joka avautui tavallisille tallaajille vasta tämän vuoden alusta. Aiemmin se on ollut puolustusvoimien käytössä. Kasnäsistä meidät poimi kyytiin kaljaasi Inga, jonka tasaisessa kyydissä matkasimme Örötä kohden. Örö on kaunis saari ja ollut tänä kesänä todella suosittu kohde. Pieni satama on ollut täynnä päivä toisensa jälkeen. Nyt tunnelma oli rauhallinen eikä meidän lisäksi paikalla ollut kuin muutama muu. Saarella on ainutlaatuinen luonto ja sellaisia lajeja, joita ei muualta Suomesta löydy.  Kuulimme valittuja paloja saaren historiasta ja kävimme tutustumassa armeijan tykkeihin.



Nähtävää olisi ollut enemmänkin, mutta pääpaino tällä reissulla oli kuitenkin vieraiden viihdyttämisellä. Täytyy ensi kesäksi suunnitella saareen ihan oma retki. Kasnäsistä Örösen pääsee myös yhteysaluksella ja saarella voi vaikka yöpyä. Ainakin kannattaa poiketa ravintolassa, jonka annokset todella veivät kielen mennessään.








Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...