Jaksaa, jaksaa...

Olen aikamoinen stressaaja. Myönnän stressaavani välillä täysin turhiakin asioita ja asioita, joille en voi mitään. Otan helposti kantaakseni myös muitten huolia ja murheita ja lupaan ottaa hoitaakseni pikkujuttuja, kunnes kalenterini on ihan piukassa. Oikein stressaavalle kaudelle laitan yleensä jonkun kiintopisteen, johon asti täytyy jaksaa. Nyt tuo piste on ensiviikon keskiviikko. Siihen asti jaksaa, jaksaa...

Tämä syksy on ollut töiden puolesta varsin kuluttava ja se on näkynyt täällä blogissakin valitettavana hiljaisuutena. Tiimimme väki väheni loppukesällä ja töitä on jaettu uudelleen. Olemme työparini kanssa joutuneet tekemään paljon aiemmin tekemättä jäänyttä työtä, selvittelemään asioita ja lisäksi todistelemaan, että homma on meillä hanskassa. Viime perjantaina oli yksi hyvin tärkeä etappi, jonka saimme kiitettävin arvosanoin maaliin. Se helpotti henkistä taakkaa, mutta vielä on yksi projekti kesken, jonka haluan suorittaa kiitettäväksi. Ei ne työt keskiviikkoon tietenkään lopu, mutta tuo on itselleni tärkeä projekti.  Sen jälkeen aion/lupaan ottaa rennommin.

Yksi syksyn isoimmista opeista onkin ollut keskeneräisyyteen tottuminen. Sen hyväksyminen, että välillä on mentävä sieltä mistä aita on matalin. Sen, että välillä käsistä pitää päästää jotain muuta kuin priimaa, jos yleensä haluaa asioiden etenevän. Oman toiminnan johtamisen opiskelemista. Asioiden tärkeysjärjestykseen asettamista.

Onneksi tasapainoa löytyy. Viime viikonloppuna upeissa keleissä tehtiin poikien kanssa retki läheisille lintutorneille. Kiikaroitiin lintuja ja ihasteltiin syksyn värejä. Aika upea syksy kaikesta hektisyydestä huolimatta!

Tapahtumien pyörteissä

Yhdelle ystävällä tokaisin pari päivää sitten, että jos selviän järjissäni seuraavat kaksi viikkoa niin hyvä...

Työhöni kuuluu yrityksemme tapahtumien järjestäminen ja tähän ja ensi viikkoon on mahdutettu yhteensä kahdeksan tapahtumaa. Niin monta palloa on välillä ollut ilmassa, että ihan hirvittää. Olenko muistanut vahvistaa sen ja tuon, roudannut oikeat kamat oikeaan paikkaan, muutos siellä ja toinen täällä, säädetään ja sävelletään. Maantieteellisesti tapahtumat ovat ympäri lounais-suomea, joten tässä on suhattu kuin taksikuski paikasta toiseen. 

Ja kuten tapana on, asiat kasaantuvat. Mun erikoispäivät vaativat myös muulta perheeltä joustoa ja erikoisjärjestelyjä kuljetusten suhteen. Ja mitä olisikaan tällainen viikko ilman yhtä korvatulehdusta. Lisäksi huomenna esikoinen täyttää tärkeät 7 vuotta ja sitä juhlitaan kymmenen pojankoltiaisen kanssa. Voin kertoa, että huomenna illalla seitsemän jälkeen tämä äiti nostaa jalat kohti kattoa ja henkäisee syvään.

Valitettavasti näissä kohdissa blogi joustaa eli kun muualla on kiirettä niin täällä on valitettavan hiljaista.  Ajatuksia ja ideoita olisi paljonkin, mutta tänne asti en ehdi niitä nyt tuottaa...

Viikon varrelta

Voihan hujaus! Miten se viikko taas karkasikaan käsistä. Mulla on ollut ajatuksena tehdä sellainen päivä kuvina postaus, mutta tehdään nyt tällä kertaa tällainen viikko lyhyesti kuvina.

Töitä on painettu joka päivä. Huomaa kesän lähestyvät, kun kaikilla on kiire saada työpöytiä tyhjemmäksi. Viime viikolla työpäivät ovat olleet toistensa ääripäivä. Muutama toimistopäivä, jolloin on istuttu koneen ääressä koko päivä erilaisia markkinointijuttuja tehden. Torstaina taas jotain ihan muuta. Aamulla ajoin Lohjalle pystyttämään meidän pientä messuosastoa ja jäin paikalle aamupäiväksi kuuntelemaan mielenkiintoisia seminaariesityksiä somesta. Siitä takaisin Saloon kuivaa lounassämpylää vauhdissa syöden. Jouduin yllätyksekseni adoptoimaan toimistolta pari eksyneen oloista TET-poikasta ja pikapikaa keksittynä hommana tyhjensin heidän avustuksellaan yhtä varastoa. Seminaarivaatteet tyylikkäästi pölykerroksen peittäminä yritin vielä keskittyä muutaman asiakaskirjeen rustaamiseen huonolla menestyksellä. Hakiessani poikia päiväkodista kävin vielä golfkentän laidalla valokuvaamassa otoksia kisakutsuja varten.

Vapaa-ajan ongelmiakaan ei ole juuri ollut. Jalkapalloa, jalkapalloa, jalkapalloa ja siihen suunnistuskoulua kaupan päälle. Kävin esikoisen kanssa muutaman viikon mittaisessa hipposuunnistuskoulussa ja hän innostui kovasti. Taidettiin siis löytää uusi harrastus...

Tänään juhlistettiin viikonlopun alkua käymällä Prisman pihalle pystytetyssä huvipuistossa. Äiti oli hövelillä päällä ja osti muutaman lipun laitteisiin. Pääsinpä itsekin törmäilyautoja ajamaan. Kotiin tultiin kirjaston kautta. En muista koska olisin viimeksi ollut näin ajan kanssa siellä kiertelemässä. Voi kuinka nautin siitä vaeltamisesta hyllyjen välissä. Taas löytyi mielenkiintoista luettavaa vinopino. Älkää ihmetelkö pinossa olevia karttoja. Olkoot vaan GPS:t ja TomTomit, mä haluan katsoa meidän ajoreitin ihan oikealta kartalta. Mulla on aika hyvä kuvamuisti, joten haluan luoda isolta kartalta sellaisen yleismielikuvan miten sinne Billundin suuntaan ajetaan.

Niin ja käytiinhän me kaupassakin. Miten voikin muuten olla, että kuopuksen pissahätä tulee aina siinä vaiheessa kun kärryt on täynnä tavaraa ja vessa mahdollisimman kaukana?

TGIF

Puuh, sanoo hän nostaen jalat pöydälle. Olipa viikko. Meillä elellään pääasiassa hyvin rutinoitua arkea, joka pyörii omalla painollaan. Mutta välillä tulee näitä erikoisviikkoja, kun mikään rutiini ei pelaa vaan kaikki menot kasautuu aiheuttaen oikean suman. Minä olen tällä viikolla suhannut pitkin maakuntaa työreissuilla ja olen joutunut lähtemään töihin paljon normaalia aikaisemmin. Tämä on sotkenut tehokkaasti koko perheen normaalit aamurutiinit. Iltapäivää sotkemassa taas ovat olleet harrastukset. Tämä on se viikko, kun kesä- ja talvilajit menevät päällekkäin, joten joka ilta on ollut menoa suuntaan tai toiseen. Mieheni vetämä harrasteryhmä teki kalenterin jo mahdottomaksi eli selviämiseen tarvittiin myös isovanhemmat mukaan. Ihme kyllä kaikessa säädössä ollaan oltu kaikki oikeissa paikoissa oikeaan aikaan.

Ja mitä olisikaan hässäkkäviikko ilman pientä kuumeilevaa miestä, liian helppoako? Riesana vielä huonosti nukutut yöt. Mun sisäinen herätyskelloni varmistaa, että jos aamulla pitää olla tiettyyn aikaan jossain, herään ainakin tuntia liian aikaisin. Niinpä olen tällä viikolla useampana aamuna herännyt jo viiden jälkeen. Sanoinko jo, että onneksi on perjantai.

Mies lähti koko viikonlopuksi "terassitalkoisiin", joten me otetaan iisiä. Suunnittelin ensin siivoavani tänään, mutta nyt kroppa sanoo, että levätään. Ehtii sitä huomennakin. Kun tänään olen saanut pienet miehet unten maille aion hemmotella itseäni itseäni jalkakylvyllä ja kasvonaamiolla, sipsikulholla ja muutamalla Silta-jaksolla (kyllä, olen taas koukuttanut itseni..)

Rentouttavaa viikonloppua!

Vuoden 2015 tavoitteet - missä mennään nyt?

Minä olen vielä tänään lomaillut poikien kanssa. Käyty uimassa ja rämmitty tunteja metsässä geokätköjen perässä. Nyt pikkuhiljaa yritetään orientoitua huomiseen arkeen. Onneksi viikko on nyt niin lyhyt, että viikonloppu kolkuttelee jo oven takana.

Olen tässä loman aikana mietiskellyt tammikuussa tälle vuodelle asettamiani tavoitteita. Nyt voisi olla hyvä aika tehdä välitsekkaus missä mennään. Tavoitteita tein niin hyvinvoinnin, matkailun, työn kuin elämyksienkin osalta.

Hassua on, että kaikista epämääräisin tavoitteistani eli työelämän muutokset, tulivat jo saavutettua. Halusin muutosta ja kehittyä lisää. Muutos tulikin sitten nopeammin kuin ajattelinkaan. Työtehtäväni vaihtui mielekkäämpään ja pääsen nyt kehittämään taitojani eteenpäin. Tavoitteet tuli saavutettua, mutta eipä sitä kannata siihen tyytyä kun on vauhti päällä. Olen mielessäni jo miettinyt lisätavoitteita oman ammattitaidon kehittämiseen.

Matkailun osalta suunnitelmat selkenevät pikkuhiljaa. Tavoitteena oli kolme ulkomaanmatkaa tänä vuonna ja ne näyttäisivät nyt toteutuvan. Mies alkoi jo suunnitella neljättäkin, mutta katsotaan nyt ...
Aikuisten viikonloppuloman varaukset on tehty ja Legolandin lomakin alkaa hahmottua. Siihen tulenkin palaamaan piakkoin. Syksyksi on budjetoitu loma lämpimään. Kroatia, Italia, Kreikka... kohde on vielä avoin. Suurimmat vaatimukset ovat lämpö ja aurinko.

Halusin myös kotimaan matkailuun uusia kohteita. Meillä on ollut tapana kesäisin retkeillä pääasiassa aina samoissa paikoissa. Vielä uusia kohteita ei ole suunnitelmissa, mutta puskista tuli yksi varsin eksoottinen ehdotus. Aluksi vitsillä heitetty, mutta kun ajatus oli heitetty,  lähti se itämään. Siitä enemmän myöhemmin, jos saadaan kaikki palikat kohdilleen. Mutta kävi tämän idean kanssa kuinka tahansa, pitää kesään keksiä myös jotain uutta.

Halusin myös lisätä meidän perheen "elämyksiä" eli teatteria, musiikkia jne. Niitä juttuja joiden jälkeen tulee aina sanottua " miksei tehdä tätä useammin?" Elämyksien osalta alkuvuosi on ollut aikamoista haipakkaa, on käyty teatterissa, elokuvissa, konsertissa, tv-kuvauksissa. Nyt pitänee vaan pitää sama vauhti yllä loppuvuosi. 

Ikuinen kestosuosikki tavoitteissa ja lupauksissa on oma hyvinvointi. Tämä korostui itselläni viime syksyn pitkän sairastelukierteen jälkeen. Ravinto ja kuntoilut kuosiin hemmottelua unohtamatta. Ravinnon osalta mulla on muutama kompastuskivi, joihin törmään jatkuvasti. En millään muista juoda tarpeeksi päivän aikana, en vaikka vesipullo seuraa aina mukana. Lisäksi kasvisten syömistä saisin lisätä ihan todella reippaasti. Parannusta on tapahtunut, mutta tehtävää vielä riittää. Sokerilakko oli ja meni. Tammikuussa en sortunut, helmikuukin oli vielä ok, mutta maaliskuusta alkoi repsahtaminen, joka on huipentunut tähän pääsiäissyömiseen. Nyt onkin taas aika ottaa itseään niskasta kiinni. Muuten ei ole bikineissä rannalle asiaa...

Kuntoilu puoli onkin sitten sujunut koko ajan mallikkaasti. Jokaviikkoinen jooga on mun henkireikäni. Sen lisäksi olen innostunut kotitreeneistä. Minä, joka olen aina ilmoittanut, että kotona treenaaminen ei missään nimessä ole mun juttuni. 2-3 kotitreeniä viikossa, jooga + pari reipasta kävelylenkkiä on iso harppaus syksyn vähistä liikunnoista eteenpäin.

Näin täällä. Mites sinun uuden vuoden lupauksesi tai tavoitteesi voi?

Päässä surisee....

Tämä viikko on ollut ensimmäinen uusissa työtehtävissä. Päässä surisee, vaikka työssä paljon tuttuja juttuja onkin. Monissa asioissa pitää silti päivittää omaa osaamistaan ja kerrata aiempia juttuja. Onneksi vieressä istuu työkaveri, jolta voi aina pyytää apuja. Etsinnässä on vielä myös tämän työn rytmi, mikä onkin ihan erilainen kuin aiemmassa työtehtävässä. Rytmin myötä sitten tulevat ne omat rutiinitkin.

Puuh, tämä viikonloppu tulee siis todella tarpeeseen. Pari viime päivää kurkkua on kutittanut ja nyt on nenä vähän tukossa. Täytyy taltuttaa tauti ennenkuin se kunnolla iskee. Suunnitelmissa onkin pitkät yöunet ja rentoilua perheen kesken. Ehkä myös pientä nimpparisankarin juhlintaa sunnuntaina.

Mukavaa viikonloppua!

Toiveista totta...

Miettiessäni tällä vuodelle toiveita ja haaveita, oli yksi kohdista muutos työhöni. Uutta koulutusta, työtehtävää, työpaikkaa... en osannut tarkemmin määritellä mitä, mutta muutosta kaipasin. Työtehtävät, joita olen viimeiset puolitoista vuotta tehnyt, eivät ole enää tarjonneet sitä haastetta jota työltäni kaipaan.

Viimeksi tuskailin työni takia puolitoista vuotta sitten. Olin ollut viisi vuotta putkeen äitiys- ja vanhempainvapaalla. Sinä aikana työpaikallani oli ulkoistettu, fuusioitu ja organisoiduttu uudelleen niin monta kertaa, että henkilöt ja työtehtävät vastassani olivat aivan uusia. Entistä työtehtävääni ei enää ollut. Itseasiassa minulle ei meinannut löytyä paikkaa ollenkaan, ei ainakaan koulutustani vastaavaa. Tuntui, ettei osaamiseeni luotettu ja vähitellen aloin uskoa siihen itsekin. Jokainen pienten lasten vanhempi tietää, että pahimman yöheräilyputken aikaan sitä on kuin zombie automaattiohjauksella.  Ehkä olinkin unohtanut kaiken, enkä kykene enää mihinkään aivotoimintaa vaativaan tehtävään. Tunteet heittelehtivät turhautumisesta kiukkuun.

Lopulta otin pitkinhampain vastaan tehtävän, jota tarjottiin ja vannoin hakevani uutta työtä niin pian kuin mahdollista. Nyt jälkikäteen pystyn sanomaan, että kyseessä on ennakkoluuloa kyseistä tehtävää kohtaan ja toisaalta pakko myöntää, että ajattelin myös aika paljon mitä muut ajattelevat, kun palaan aivan eri tason tehtävään kuin aiemmin.

Onneksi olin kuitenkin väärässä, uusi työtehtävä imaisi mukaansa. Paljon uusia asioita ja uusia näkökulmia. Olen ollut samassa yrityksessä töissä koko työurani ja seilannut vuosien aikana eri osastojen ja tehtävien välillä.  Tämä tehtävä vei kuitenkin ihan uusille alueille ja perehdytti nopeasti takaisin työelämään ja tähän alaan. Olen myös ensimmäistä kertaa tehnyt töitä tiimissä ja nauttinut siitä kovasti. Apu on aina ollut yhtä lähellä kuin lähin työkaveri. Työt jäävät työpaikalle eikä niitä ole tarvinnut kotona stressata. Jos lapset olivat kipeinä, joku toinen hoiti hommat maaliin. Itseasiassa näin jälkeenpäin ajateltuna hyvinkin täydellinen aloitus pitkän vapaan jälkeen. Ja kyllä, aika moni ihmetteli miksi olin palannut niin erilaisiin tehtäviin, mutta itse taisin tehdä asiasta päässäni paljon isomman kuin se sitten olikaan...

Kuitenkin nyt talvella huomasin kaipaavani lisää haastetta... lisää jotain... Tuntui, että hallitsen jo kaiken sen mitä tässä tehtävässä tarvitsen enkä pysty kehittymään lisää. Aloin katsella työpaikkoja, miettiä kouluttautumista. Kuitenkin hieman jäsentymätöntä ajattelua tulevasta.  Hattaraa, niinkuin tammikussa kirjoitin. Pari kuukautta ja tilanne on harpannut jättiaskeleen eteenpäin. Viikon päästä olen uuden edessä. Tuttua ja turvallista työpaikkaani en jätä, mutta työtehtäväni vaihtuvat. Uusi työni tulee koostumaan asioista, joista pidän: kirjoittamisesta, organisoinnista, suunnittelusta, markkinoinnista. Enemmän liikkumista ja aiempaa vapaampaa ja vastuullisempaa työntekoa. Nyt odotan innolla tulevaa...

New Year, new life

Uusi vuosi, tuo lukuisten lupausten aika. Tänä vuonna olen tosin ollut huomaavinani, että trendinä ainakin blogeissa on puhua ennemminkin tavoitteista kuin lupauksista. Minäkin kaivoin vuodenvaihteessa esiin paperia ja kynän ja mietin tulevaa vuotta. Mind map tyylillä kirjoittelin ajatuksia ja toiveita tulevaan vuoteen liittyen ja sieltä aika helposti löytyivät ne asiat, jotka ovat omia tavoitteitani tulevalle vuodelle.

Oma hyvinvointi, matkailu, työelämän muutokset ja elämykset ovat siis omat tämän vuoden teemani. Kaikkiin teemoihin ajattelin palata vuoden varrella muutamaan otteeseen, päivittämään tilanteen. 

Niinkuin varmasti monella muullakin joulun herkuttelujen jälkeen mielessä on oman hyvinvoinnin parantaminen. Itselläni tämä istumatyö on varsin tappavaa, lisäksi sairastelut saivat syksyllä aikaan yleisen löysistymisen, sekä kuvaannollisesti että käsin kosketeltavasti. Siinä missä aidot terveysintoilijat flunssan kourissa vääntävät mitä terveellisempiä viherpirtelöitä, minä luotin Fazerin sinisen parantavaan voimaan. Vuosi 2015 tuokoon mukanaan enemmän kasvisruokaa, vähemmän sokeria, enemmän liikuntaa...

Matkailun suhteen kuume kasvaa ja kaikenlaisia suunnitelmia on ilmassa. Viime kesänä päätettiin tämän kesän kohteeksi Legoland. Salaa mielessäni olen haaveillut lisäksi lomasta auringon alla. Kun haaveestani sitten ääneen puhuin, huomasimme kaikki haluavamme myös rantalomalle.  Nyt sitten budjetoidaan perheen menoja uudelleen ja pohditaan mahdollisuuksia molempien lomien toteuttamiseen. Lisäksi tavoitteena aikuisten kesken pieni matka ja kotimaassakin haluaisin uusia kesälomakohteita vanhojen tuttujen lisäksi...

Myös työelämään kaipaisin muutosta, mutta vielä tällä hetkellä ajatukset ovat varsinaista hattaraa eli mitään konkreettisia tavoitteita en itselleni vielä osannut nimetä. Haastetta, uusia tuulia, kouluttautumista...

Viimeisenä kohtana mid mappiini nousivat elämykset.  Viime vuosi piti sisällään muutaman mukavan teatteri- ja konserttiretken, jonka jälkeen tuli aina sanottua ne perinteiset "miksei tätä tule tehtyä useammin".  Tänä vuonna tulee, sen olen päättänyt. Teatteria, konsertteja, elokuvia, näyttelyitä. Muutamat liput on jo varattu ja muutama tapahtuma siintää haaveissa. Tänään kuitenkin aloitetaan elämykset Voice of Finland nauhoituksista, jonne matkaamme vanhimman kummityttöni kanssa. Taidetaan molemmat olla yhtä fiiliksissä tästä uudesta kokemuksesta...

Joko sinulla on lupaukset tai tavoitteet tälle vuodelle mietittynä?

Sateista maanantaita

Olisi se ensimmäinen kouluviikko voinut hieman aurinkoisemmissakin merkeissä alkaa. Harmaata, harmaata ja harmaata. Se on näköjään tämän maanantain väri.

Meilläkin arki alkoi osittain kun mies palasi töihin. Minulla on vielä pari viikkoa lomaa. Sitten alkaa arki meillä kaikilla. Vihdoin ja viimein työkuvioni ovat selvillä, mutta mikään ei mennyt niinkuin suunnittelin ja aikamoisia kompromisseja jouduin tekemään. Viiden vuoden kotona suoritettu käytännön johtamis- ja organisointikurssi ei selvästikään ole työelämässä mikään meriitti.

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta en suostu katumaan yhtä ainoatakaan päivää, jonka olen lasteni kanssa kotona viettänyt. Kaikista päivistä olen nauttinut, vaikka eivät aina niin aurinkoisia ole olleetkaan. Ja ihan positiivisella mielellä olen töihinkin palaamassa. Mennyttä on turha surra, uudet kuviot tuovat uusia asioita mukanaan. Sain myös mahdollisuuden tehdä syksyn nelipäiväistä viikkoa ja viettää aina maanantaipäivät poikien kanssa kotona. Se on iso asia minulle.

Nyt nautin näistä vapaaviikoista ja aikatauluttomuudesta. Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä...

Ps. Kokeilin nyt näitä isompia pystykuvia. Minun silmääni on häirinnyt kun pystykuvat kulkevät eri linjassa, mutta ovatko pystykuvat nyt jo liian suuria... kommentteja kaipaisin :)