Huolettomia päiviä

Mä alan todellakin päästä lomailun makuun. Päivät sujahtaa ohi toki aika äkkiä, mutta olen vihdoin ehtinyt tehdä niitä juttuja joita olen kaivannut. Hankin vihdoin sen salikortin, jonka hakemista olen suunnitellut vuoden vaihteesta lähtien. Pari kertaa olen jo ehtinyt salilla käydäkin ja piiitkästä aikaa kävin myös uimahallilla. Olo oli kuin olisi kotiinsa tullut. Molempia raskausaikoina kävin ahkerasti uimahallin salilla ja uimassa. Päiväsaikaan siellä mammojen ja pappojen kanssa on aika leppoisaa. Maanantaina olin jälleen siellä harmaiden panttereiden seassa kuuntelemassa kaupungin kuumimmat juorut ;)

Urheilun lisäksi on haettu kampaajalta uusi look, nähty kavereita ja hoidettu rästijuttuja. Olo on pitkästä aikaa kevyt ja ajatus juoksee. Itseasiassa ajatus juoksee sitä tahtia, että mieleen pulpahtelee asioita, joita olen kevään aikana unohtanut hoitaa. Hups! Esikoisen iltapäiväkerhopaikka haettu vain kuukausi liian myöhään, kuopuksen neuvolassa käyty muutama kuukausi myöhässä, sähköpostiin unohtunut lasku maksettu. Samalla uusittu passi, asennettu vihdoin kodin tulostin oikeaan verkkoon. Pieniä juttuja, jotka vihdoin tulivat hoidettua.

Tänään vietin rentouttavan parituntisen kuumakivihieronnassa. Tämä on ollut "listallani" marraskuusta asti. Silloin Herkku - ja lahja Murenan asiakasillassa oli kauneushuone Ametistista Miia kertomassa palveluistaan. Kirjoitin silloin tänne blogiinkin, että varaan vielä ennen joulua ajan itselleni hemmotteluun. No... kävi taas vanhanaikaisesti ja vasta nyt varasin ajan.

Ensimmäistä kertaa minulle kävi niin, että hoidon aikana meinasin nukahtaa. Niin rentouttava tuo hoito oli. Miia hieroi minut varpaista päälakeen asti. Aina osan kerralla ensin kuumilla kivillä ja sitten vielä käsillä. I was in heaven! Itse hoidon lisäksi arvostin kiireettömyyden tuntua. Miialla oli aikaa kysellä omia mieltymyksiä hieronnan suhteen eikä hoidon jälkeenkään ollut kiirettä mihinkään. Liikkeen ovi on suljettuna hoidon aikana eli mikään ei pääse häiritsemään rauhallista tunnelmaa. Hoidot tehdään ekologisilla tuotteilla, josta myös iso plussa. Hoidon jälkeen päätin jälleen, että tätä itsensä hemmottelua pitää harrastaa useammankin.

Jos sinäkin olet unohtanut itsesi hemmottelun, niin varaapa kalenterista hetki vain itsellesi ja tee jotain mistä nautit. Miia lupasi teille -15% alennusta kauneushuone Ametistin hoidoista huhtikuun 2016 loppuun asti, kun varatessa mainitsette lukeneenne tarjouksen blogistani.

Väsymyksen kierre

Viime viikonlopun "Ahaa, helmikuu" -oivalluksen jälkeen aloin miettimään kevättä, väsynyttä oloa ja elon ankeutta. Huomasin joutuneeni alavireiseen kierteeseen, joka vei ainoastaan kohti enemmän ja enemmän väsynyttä olotilaa.

Kevät on ollut töissä huippukiireinen, resurssit on tiukilla ja työasiat vaivanneet mieltä kotonakin. Paikatakseni kiirettä olen ruokatunnilla vain haukannut nopeasti eväät kahvion puolella ja palannut nopeasti työpöydän ääreen. Virhe numero 1.  

Kotiin tullessa olen ollut väsynyt ja helpoin vaihtoehto on ollut käpertyä sohvan nurkkaan potemaan väsymystä ja usein myös pientä päänsärkyä. Virhe numero 2.  Seurauksena se, että saattoi mennä useampi päivä, että haistelin ulkoilmaa ainoastaan kiiruhtaessani auton ja ulko-oven väliä. Kotijumppailutkin ovat jääneet muutamia venyttelyhetkiä lukuunottamatta todella vähälle.

Sohvan nurkasta on suora näköyhteys keittiön herkkukaapille ja vaikka normaali ruokavalioni onkin terveellinen ja sisältää niin kasviksia kuin hedelmiäkin, on herkkukaapin ovi auennut viime aikoina aivan liian usein. Virhe numero 3. 

Väsynyt ja nuukahtanut olo on tehnyt sen, etten tunnu saavan mitään aikaiseksi. Töissä kyllä, mutta kotona eri projektit ovat jääneet pölyttymään. Ulkoilman puutteesta ja sokerin syönnistä johtuen väsymys vaan kasvaa, tulee huono fiilis ja sitä vajoaa aina vain syvemmälle kurjaan fiilikseen.

Helmikuu- oivalluksen jälkeen seuraava pysäyttävä ajatus olikin, että miksi en ole tehnyt asian hyväksi mitään. Pysäyttänyt kierrettä. Ok, on ankeaa ja väsyttää, mutta väsyttäisikö vähän vähemmän jos raahaisi takamuksensa ulos lenkille, jättäisi suklaat kääreisiinsä kaappiin ja tekisi listan kaikesta keskeneräisestä. Ottaisi niskalenkin tästä ankeasta keväästä, näyttäisi kieltä ja päättäisi porskuttaa täysillä kohti kesää.

Viime viikolla etenin pienin askelin sanoista tekoihin. Lähes päivittäin olen töiden jälkeen suunnannut kävelylle tai hiihtämään. Olen vaihtanut suklaan appelsiineihin ja tarttunut niihin keskeneräisiin projekteihin väkisin ja vienyt niitä eteenpäin edes hitusen. Kierre on katkaistu ja suunnan muutos käynnissä!
 

Kevätväsymystä

Hetken taas jo ihmettelin, mikä on kun ei kiinnosta, ei innosta, väsyttää ja harmittaa. Kaikki on vaan latteaa ja harmaata. Suunnitelmat eivät etene ja yleisesti ärsyttää.

Sitten alkoi jostain mielen sopukoista nousta ajatus, että tämähän on tuttu tunne. Muiden hehkuttaessa piteneviä päiviä ja tulppaanikimppuja, mua väsyttää eikä valoa tunnu näkyvän missään. Etsin vikaa suuremmasta kuvasta, kunnes muistan tämä on mulle se raskain vuodenaika. Mua ei syksyn pimeys ei haittaa tai väsytä, silloin suunnitellaan joulua ja poltellaan kynttilöitä. Mutta tässä kohtaa vuotta ahdistaa.

Yleensä jo tähän havahtuminen auttaa. Ei ole mitään vikaa missään vaan se on tämä vuodenaika, se on tämä "mun juttu", se on tämä kevätväsymys. Kohta fiilis taas nousee ja saan minäkin kiinni kevään odotuksesta.  Pitäisi varmaan kirjoittaa kalenteriin valmiiksi "kevätahdistus" niin ei tarvitsisi turhaan pohtia missä mättää.

Ehkäpä nousu alkaa jo tästä viikosta. Pidän muutaman ylimääräisen vapaan lomaillakseni perheen miesväen kanssa. Suunnitelmissa on nukkua pitkään ja rentoilla.

PS. Iloa harmauteen tuo kukkiva orkidea. Sain tämän Ikeasta muutamalla eurolla ostetun orkidean kukkimaan uudelleen. Nämä kukat aukesivat ennen joulua ja edelleen ovat täydessä terässä. Ilmeisesti mun hoidakunmuistat -menetelmäni puree siihen...

Pehmeää raparperipiirakkaa

Aurinkoista sunnuntaita!
Olkoonkin pitkä viikonloppu, mutta silti se on vierähtänyt ohi vauhdilla. Eilen pyöräytettiin käyntiin jalkapallokausi oikein kunnolla ja tästä eteenpäin aina keskiviikkoisin eri kaupunginosien joukkueet ottavat mittaa toisistaan. Turnaukset liikuttavat yli 800 lasta tällä seudulla. Näiden kuusi-seitsemän vuotiaitten peliä on niin hauska katsoa. Koko porukka juoksee pallon perässä tiiviinä ryhmänä potkien yhtä paljon toisiaan nilkoille kuin palloakin. Maaleja ei lasketa vaan tavoitteena on, että kaikilla on kivaa. Ensi viikolla starttaa myös kuopuksen jalkapalloleikkikoulu, joten meidän illat ovatkin kesän ajan hyvin pitkälti jalkapalloa ja jalkapalloa.

Pihahommiakin on ehditty vähän aloitella. Tarkoitus olisi tänä kesänä saadaan eteenpäin yhtä ikuisuusprojektia ja vihdoinkin tehdä autokatokseen ne rimoitukset, jotka jo suunnitteluvaiheessa paikoilleen piirrettiin. Nyt on ainakin suunnitelmat ja laskelmat tehty, joten silloinhan ollaan jo puolessa välissä toteutusta. Eikö?

Kukkapenkkejä peratessa huomasin, että raparperitkin ovat jo valmiita käytettäväksi. Raparperi on mun herkkua, mutta enpä siitä oikein osaa muuta kuin piirakkaa tehdä. Viime vuonna tosin onnistuin tekemään herkullista raparperimehua ja sitä aion tehdä tänäkin kesänä. Tämän raparperipiirakan ohjeen olen saanut ystävältäni ja se on todella herkullinen. Ihanan pehmeä pohja ja pinnalta mukavan rapea. Parhaimmillaan vielä lämpimänä vaniljakastikkeen kanssa.

Muutama toim. huom. yllä olevaan reseptiin. Voin sijaan olen itse käyttänyt Flora Culinessea eli juoksevaa margariinia. Ohjeessa on maitoa ja kermaa, olen tehnyt myös pelkkään rasvattomaan maitoon tai pelkkään kermaan, riippuen mitä kaapista on löytynyt.

Herkullisia hetkiä!

Lauantain puuhia

Tänään on...

...aloitettu aamu kahvakuulalla (ihmettelee samalla itsekseen miksei tee sitä useammin...)
...tehty arkisia kotihommia.
...pesty terassi.
...nautittu auringosta ja lämmöstä sekä puutarhan ensimmäisistä kukista.
...upotettu kädet multaan ja putsattu kukkapenkkejä.
...iloittu siitä, että viime kesän istutukset näyttävät olevan edelleen elossa.
...käyty taidemuseossa.
...juhlittu anopin pyöreitä vuosia.

Kuin ellun kanat

Viime päivät on täällä vietetty kuin kuvan kanat. Vatsa pinkeänä herkuista, jalat pystyssä nauttien. Kuin ellun kanat.

Hyvä ruoka kruunaa aina vapaat. Meillä on ollut jo useampana vuonna tapana paistaa pääsiäisenä peuranpaisti. Mieheni työkaverin kautta saadaan aina ostettua paisti tai pari pakkaseen. Useimmiten paistin kaveriksi on tehty uunijuureksia, mutta nyt mies halusi jotain uutta. Rosmariiniporkkanoiden lisäksi tein kroatialaisia perunoita pinaatilla. Oih, niistä tuli kaipuu aurinkoon pinjapuiden alle...
 

Lauantaiaamu aloitettiin aamu hotelliaamiaisella. Poikien toive. Pekonia, munakokkelia, croissantteja, hedelmiä. Kotihotelliaamiainen on melkeinpä parempi kuin oikea hotelliaamiainen. Pöytään voi kattaa juuri ne omasta mielestä parhaimmat herkut. Ei tarvitse jonotella tai hakea noutopöydästä, kun kaikki on käden ulottuvilla. Pieni miinus toki siitä, että itse täytyy hieman kokkailla :)

Vatsat täynnä otettiin suunta kohti Teijon kansallispuistoa. Lähdettiin kokeilemaan meille uutta reittiä Nenustannokkaan. Sopivan mittainen retki, jonka kruunasi näkymät yli Hamarijärven.

Retken päätteeksi poikkesimme vielä tutustumaan Mathildedalin kyläpanimoon. Pienen kylän oma olutpanimo perustettin vasta vähän aikaa sitten. Panimon kyljessä on pieni puoti, jossa myydään oluiden lisäksi samassa tilassa olevan leipomon leipää ja muutamia muita lähiseudun tuotteita. Tuollaiset pienet kyläpuodit ovat niin sympaattisia. Ilmeisesti monen muunkin mielestä, sillä jonoa oli ulos asti.  Itse en oluista perusta, mutta mieheni mielellään testaa pienpanimoiden tuotoksia. Ilmeisesti kokeilut olivat olleet positiivisia, koska pienestä puodista kannettiin kotiin useampi pullollinen tuliaisia.

Tänään nautitaan anopin herkuista eli jatketaan samaa kotoilua kuin tähänkin asti.  Mukavia pääsiäispyhien jatkoja!

Pääsiäispiikkisian herkkupäivä

Meillä taisi esiintyä tänään maailman ensimmäinen pääsiäispiikkisika. Viime viikolla juteltiin virpomisista ja siitä, että yleensä pukeudutaan noidaksi, kissaksi tai pupuksi. Juniori 4 v. mietti hetken ja ilmoitti haluavansa olla pääsiäispiikkisika. Joten meillä oli tänä vuonna noidan lisäksi pääsiäispiikkisika. Tukka piikikkääksi geelattuna ja nenä mustaksi värjättynä esiintyi pieni onnellinen mies.

Piikkisialla sattui olemaan tänään myös nimipäivä, joten sen vuoksi jätettiin perinteinen virpomiskierros väliin ja kutsuttiin virvottavat meille. Näinkin poikien herkkusaalis oli varsin kattava. Tällä asuinalueella pieniä lapsia on lähes joka talossa, joten ovikello soi päivän tasaiseen tahtiin noitien, kissojen ja pienten pupujen käydessä virpomassa.

Nimpparitarjottavia mietittäessä kuopus ilmoitti toiveekseen suklaakakun, mielellään kuulemma kolmikerroksisena kuten Suomen paras leipomo -ohjelman hääkakut. Jouduin tuottamaan pettymyksen, sillä kolmea kerrosta ei nimpparikakkuun tämä äiti taio, mutta suklaakakun lupasin toteuttaa. Sattumalta viime viikolla kahvipöytäkeskustelussa työkaveri hehkutti uutta mokkapalareseptiään, joten pyysin siitä kopion itselleni.

Olikin ihan hurjan mehevää kakkua. Olen tähän mennessä aina leiponut mokkaruudut vuosia vanhalla ohjeella, mutta nyt poikkeus sääntöön kannatti.  Siirsin tämän ohjeen heti suosikit -kansiooni. 

 Sekoita kuivat aineet keskenään (paitsi suola). Kiehauta margariini, vesi, kaakaojauhe ja suola. Yhdistä jauhoseos ja kaakaoseos. Lisää tämän jälkeen jogurtti ja kun taikina on hieman jäähtynyt sekoita joukkoon kanamunat. Levitä uunipellille ja paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Anna jäähtyä ja kuoruta.

Kuorrutteen valmistus:
Kiehauta margariini, maito ja kaakaojauhe, lisää sen jälkeen tomusokeria kunnen kuorrute on sopivan vahvuista levitettäväksi päälle. Ps. Ohjeessa on jo tuplattu kuorrutteen määrä, sillä mielestäni sitä pitää olla reilusti. Ei siis kannata tuplata enää uudelleen ;)

Suklaista sunnuntaita teillekin!

Minttu ja suklaa yhteen soppii...

Viikonloppuna kahviteltiin jälleen kakun äärellä. Tällä kertaa vietettiin omia synttäreitäni. Tässä kohtaa ikä on jo tietyllä tavalla menettänyt merkityksensä. Itseasiassa luulin hetken täyttäväni vuoden enemmän kuin oikeasti täytinkään. No, ikä on vaan numero ja synttärit hyvä syy lipsua arjesta ja nauttia syntisestä suklaasta kakun muodossa.

Minun paha tapani on repiä ja kopioida lehdistä ruokaohjeita. Koko ajan ja jatkuvalla syötöllä. Niinpä niitä on yksi järkyttävän iso laatikollinen. Hyvässä sekalaisessä järjestyksessä. Aina välillä otan itseäni niskasta kiinni ja perkaan ohjeista osan pois, mutta uutta silppua tulee jatkuvasti.

Tämä herkku taisi olla Kodin Kuvalehden sivuilta revitty. Mutakakku on herkkuani, mutta oli kiva saada siihenkin jotain uutta twistiä. Tosin siinä missä mutakakkuohje on simppeliäkin simppelimpi, on tässä jo muutama työvaihe enemmän. Mutta lopputulos kruunaa vaivan. Minttu ja suklaa, loistava yhdistelmä.

Minttusuklaalla maustettu mutakakku

1,5 dl pullomargariinia

150 g minttusuklaata

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 dl venhäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2,5 dl fariinisokeria

 3 munaa

1 dl maitoa

(1 dl pähkinä- tai mantelirouhetta)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele n. 24 cm irtopohjavuoka. Sulata margariini ja suklaa. Jäähdytä.  Minulla oli Maraboun minttusuklaata, mutta se ei krokanttien takia sulanut oikein kauniisti. Maku oli erinomainen eikä tuo kakun tekoa millään lailla haitannut, mutta joku muu suklaa voisi toimia paremmin. Tai vaikka tavallinen suklaa ja minttuaromi ...

Yhdistä kaakaojauhe, venhäjauhot ja leivinjauho. Vaahdota fariinisokeri ja munat. Tässä kohtaa alkuperäinen ohje oli vähän epäselvä sen suhteen miten kaikki aineet lopulta yhdistetään toisiinsa. Minä yhdistin kuivat aineet muna-sokerivaahtoon. Sen jälkeen mukaan suklaa ja lopuksi maito ja pähkinärouhe. Tuota pahkinärouhetta kakku ei mielestäni olisi välttämättä vaatinut ja ensi kerralla taidan jättää sen pois. 

Ohjeen mukainen paistoaika oli 25 minuuttia. Minulla vaati melkein 35 minuttia, että oli sopivaa. 

Ohjeen mukaan kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä. Jos maltat odottaa niin kauan, tarjoile marjojen ja kermavaahdon kanssa. 

Makoisaa vappua!

Jokos siellä ollaan vapputunnelmissa? Meillä vappua vietetään rauhallisesti vapaasta nautiskellen. Erityisiä vappuperinteitä meillä ei ole, joten vappu näkyy lähinnä herkutteluna ja värikkäinä palloina.

Vappumunkkeja olen paistanut useampana vuonna ja niiden kanssa omat taisteluni käynyt. Liian pieniä, liian suuria, pinnalta mustia, sisältä raakoja. Kaikki virheet on taidettu tehdä.

Viime vuonna kokeiluun päättyi Sikke Sumarin  munkkiohje, jolla onnistuin tekemään parhaat munkit ikinä. Muutenkin ohje oli minun makuuni, helppo, nopea ja herkullinen. Taikina on todella löysää ja munkit vaan lusikoidaan öljyn joukkoon. Täydellisiä pieniä pyöreitä munkkeja näistä ei saa tekemälläkään, mutta näilläpä voikin leikkiä vaikka "tinan valantaa". Mitä sinun munkkisi ennustaa tulevalle kesälle...

Siken vappumunkit

 

(Ohjeesta tulee n. 16 munkkia)
Taikina:

175g vehnäjauhoja

1 rkl sokeria

ripaus suolaa

1 rkl kuivahiivaa

1 tl vaniljasokeria
(1 tl kardemummaa)

1 dl vettä

1 dl maitoa

 Friteeraukseen:

1 l kasvisöljyä

 Päälle:

(reilusti) sokeria

1. Sekoita kulhossa kuivat aineet. Siken ohjeessa ei ollut kardemummaa, mutta minulle se on must. Lisää seokseen pikkuhiljaa ensin lämmin vesi ja sitten lämmin maito.
2. Vatkaa taikinasta tasaista ja joustavasti venyvää. Peitä kulho kelmulla ja anna kohota lämpimässä kaksinkertaiseksi.
3. Kuumenna öljy sellaiseksi, että pieni taikinapallo alkaa siinä tiristä. Ota munkkitaikinaa kylmään veteen kastetulla lusikalla (ps. minä en lusikoita kastanut), työnnä toisella lusikalla kuumaan öljyyn ja  paista kullankeltaiseksi. 
4. Valuta munkit talouspaperilla ja pyöräytä sitten hienossa sokerissa.

Luonnon helmassa

Aivan meidän lähellä on pieni saari. Saari, joka hädin tuskin on irti mantereesta. Saarella on leirintäalue ja luontopolku. Pieni uimaranta, kahvila, minigolfrata ja leikkikenttä. Sympaattinen pieni saari.

Tuo saari on meidän vakioretkikohde. Mukavaa vaihtelua oman kadun puistolle ja omalle pihapiirille. Saarelta löytyy aina jotain tutkittavaa ja ihmeteltävää. Joka kerta kuitenkin tietyt asiat ovat pakollisia. Leikkipuistoon kiipeilemään, luontopolkua pitkin uimarannalle syömään eväitä ja lopuksi tarkistamaan minigolfradat ja suunnittelemaan oikeat lyöntiradat.

 

Maanantainakin retkeiltiin. Pakattiin reppu ja lähdettiin katsomaan kuinka kevät on edennyt lahden toisella puolella. Katsottiin kuinka sorsat olivat löytäneet itselleen mukavan uima-altaan, nautittiin auringonpaisteesta ja leikittiin majavaa. Ja tietenkin syötiin ne eväät...

Majavat tauolla

Riehakasta vappua!

Meidän vappu menee rauhallisissa merkeissä. Tänään ollaan ihan kotona ja saunotaan ajan kanssa. Paistetaan vähän munkkeja ja syödään ne siman kanssa. Nautitaan illasta hyvän elokuvan merkeissä.

Huomenna saamme ystäväperheen kylään, grillaillaan ja chillaillaan, lapset saavat leikkiä ja aikuiset vaihtaa kuulumisia. Nautitaan vaan vapaasta.

Riehakasta vappua sinullekin!

Piha herää

Ihanaa, kun pääsee pitkästä aikaa taas pihahommiin. Viikonloppuna tuli tongittua vähän kukkapenkkiä ja kyllä siellä elämää vielä on, vaikka jänikset ja peurat tänä vuonna tekivätkin paljon tuhojaan. Joka kevät on yhtä ihanaa katsella, että mitkä kasvit ovat jo heränneet, kuinka paljon levinneet. Koska olen aika noviisi puutarha-asioissa, olen iloinen jokaisesta kasvista, joka pihallamme selviytyy ja menestyy. Kuvissa viime kesän suosikkejani :)

Kesäksi olen taas tehnyt vähän listaa töistä, jotka pitäisi tehdä. Mies jo ihan ahdistui kun kerroin suunnitelmistani. Toteutuksiin kun yleensä tarvitsen mukaan sen vahvemman käsiparin ;) Laatoituksia, maansiirtoa, muutamia istutuksia. Varaston ja autotallin perusteelliset siivoukset (siellä on vielä tarvikkeita rakennusajoilta, jos vaikka joskus tarvitsee... Joo, no ei tarvii). Koristerimotuksiakin olisi vielä laittamatta...

Meillähän ei ole mitään varsinaista pihasuunnitelmaa eli ollaan tehty palanen kerrallaan valmiiksi. Nyt vihdoin alkaa olla visio koko pihasta valmiina ja tänä kesänä haluaisin pihalla tapahtuvan paljon! Katsotaan kuinka käy...

Aurinkoista miniviikon alkua!

Olipa ihanan aurinkoinen pääsiäinen. Vaikka pääasiassa olimmekin kotona evakossa vesirokon takia, uskalsimme lauantaina lähteä pienelle eväsretkelle lähisaareen. Oi niitä muikeita ilmeitä kun istuskeltiin auringossa lämmintä mehua juoden ja keksiä syöden.

 

Virvon varvon

Aurinkoinen keli innosti koko perheen lähtemään yhdessä lasten virpomiskierrokselle. Me miehen kanssa kyllä enemmän kuskin roolissa ;)  Ajeltiin pitkin poikin maakuntaa viemässä koristeltuja oksia sukulaisille. Ihanaa katsoa vierestä heidän iloaan, kun pussukkaan sujahti suklaamuna jos toinenkin.

Aurinkoinen keli saa myös sisäisen puutarhurin heräämään talviuniltaan. Oikein odotan, että pääsen kuopsuttamaan kukkapenkkejä. Olen jo laatinut listaa mitä ensi kesänä pitää pihalla saada aikaiseksi. Laatoituksia, muutamia istutuksia, perennojen jakamista...

Vielä pitäisi kuitenkin jaksaa odottaa. Niin haluaisin jo pestä talvivaatteet ja siirtää ne perimmäiselle hyllylle. Sen sijaan tyydyn hakkaamaan harjan varrella pihan jääkerrosta ja toivon, että se sulaisi edes vähän nopeammin.

Kesän kaipuuta

Miten se viikonloppu hurahtaakin ohi aina niin nopsaan... Me yritetään pitää viikonloput usein vapaina, ettei tarvitse katsoa kelloa, vaan voidaan tehdä mitä huvittaa. Mutta niin taas tähänkin viikonloppuun mahtui yhdet synttärikutsut ja hiihtokilpailut.

Kisakausi päättyi nyt tähän. Saisi mun puolesta myös lumet lähteä, mutta ainakin tällä hetkellä lisää tulee taivaan täydeltä. Miten sitä syksyllä onkaan niin innoissaan kun ensilumi sataa ja tässä vaiheessa sitä on niin kurkkuaan myöten täynnä.

Kesää ennakoiden tehtiin viikonloppuna pitkästä aikaa pirtelöä jälkkäriksi. Jätskiä, banaania, mustikoita, hunajaa ja maitoa. Mausteena mukana ripaus appelsiininkuorta, joka toi tosi kivan lisän pirtelön makuun. Makunautinnosta ei puuttunut muuta kuin se reilu parinkymmenen asteen helle.

Kesää ennakoi myös se, että esikoisella epäillään siitepölyallergiaa. Kuulemma jostain kaukaa siitepölyä jo tänne kantautuu, vaikka ulkona onkin metri lunta. Kai se on uskottava, että kevät sieltä kohta alkaa...