Synttärihumua

Esikoinen täytti viime viikonloppuna 8-vuotta ja tänä lauantaina vuorossa oli kaverisynttärit. Pikkukaupungin ongelma on, että kaikki synttärivaihtoehdot on jo nähty ja koettu. Esikoisen toive oli kuitenkin jotain muuta kuin kotisynttärit. Onneksi vaihtoehto löytyi lopulta hyvinkin läheltä, sillä saimme käyttöömme liikuntasalin. Aivan täydellinen pienille pojille. On tilaa niin äänille kuin vauhdillekin.

Meillä synttäreiden järjestämisvastuut menee niin, että minä huolehdin ruokapuolesta ja mies ohjelmasta. Valmennusjuttujen ja työn kautta tuo rooli tulee hänelle luonnostaan. Niinpä pojat saivat hikoilla ensin futsalin ja sitten säbän parissa. Pari tuntia vierähti nopeasti.

Tarjoilupuoli meni tällä kertaa todellakin sieltä mistä aita on matalin. Koska 8 -vuotiaitten poikien arvostus kaikkea itsetehtyjä kakkuja ja hörhellyksiä kohtaan tunnetaan, en nähnyt turhaa vaivaa keittiössä. Pitsaa leivoin, mutta kakkua tai pullia ei näillä synttäreillä nähty, varsinkaan kun sankari itsekään ei niistä piittaa.

Ja hei, yksi hyväksi koettu vinkki. Käytä juhlissa kahden kattauksen taktiikkaa. Ensin suolaiset ja toisessa kattauksessa makeat. Tiedäthän miten käy jos kaikki on tarjolla yhtä aikaa.... karkit kyllä häviää, mutta suolaiset jää ja kohta on tupa täynnä sokerihumalassa häröileviä lapsia. Meillä ensin pelattiin, sitten syötiin pitsaa ja nakkeja. Pelit uudelleen pystyyn ja vasta hetken päästä karkit ja keksit tarjolle. Pysyy paremmin maltti niissä makeissakin :) Tämä on meillä erittäin toimivaksi koettu tapa.

Leppoisia kesäpäiviä

Voihan kesä ja kärpäset! Kesäpäivät ne vaan vilisevät silmissä. Viimeiset pari viikkoa ovat menneet vauhdilla. Työt alkoivat ja vaikka tahti on siellä näin heinäkuussa hyvinkin leppoisa, on tietokonekiintiö tullut päivän aikana täyteen. Edelleen olen mennyt aikaisin aamulla töihin, niin että olen päässyt vastaavasti lähtemään aikaisin iltapäivällä kotiin. Tuntuvat ihan lomapäiviltä kun ehtii iltapäivän aikana tekemään vaikka mitä. Arki kummittelee jo siellä muutaman viikon päässä, joten näistä päivistä on nautittava.


Viime viikkojen päivät ovat täyttyneet kaikella kesäisellä. Käyty ystävien kanssa kahvittelemassa, poimittu marjoja, oltu vesisotaa pihalla, jahdattu pokemoneja kaupungilla ja tehty pieniä retkiä lähiympäristöön. Ollaanpa käyty pariin otteeseen poikien kanssa iltatorilla myymässä lelujakin. Viime viikonloppu nautiskeltiin vielä Tammisaaren ja Hangon maisemista. Luovutettiin kesäkodin avaimet hieman haikeina, sillä ensi kesänä tätä mahdollisuutta ei enää ole.

Nyt olisi pari päivää töitä ennen viimeistä lomapätkää. Sen voimalla pitääkin jaksaa sitten koko pitkä syksy...

Synttärihumusta selvinneet

Perjantaina vietettiin esikoisen 7-vuotis synttäreitä. Itseasiassa ensimmäiset isot kaverisynttärit, jotka olemme järjestäneet. Kutsuttiin koko luokan pojat + pari bonusta päälle. Kauhujuttuja lasten synttäreistä on kuultuani mietin kyllä hetken haluanko ihan oikeasti kymmenen pientä poikaa riehumaan sokerihumassa kotiini. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin ja juhlien jälkeen mieheni kanssa istuskeltiin sohvalla vähän hölmisteneinä ja ihmeteltiin, että tässäkö se nyt oli? Ei riehumisia, ei kovaa ääntä, ei sotkua, ei päänsärkyä, ei stressiä...

Olisihan sitä voinut ulkoistaa synttärit jonnekin muuallekin, mutta ainoa varteenotettava vaihtoehto oli varattuna ja muut vaihtoehdot tuntuivat suhteettoman kalleilta. Mies oli kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että hyvä siitä tulee kun kotona juhlitaan. Katastrofit välttääksemme mietittiin juhlien käsikirjoitus valmiiksi ennen bileitä. Keksittiin (ainakin omasta mielestämme) muutama hyvä jippo.

Yksi hyvin toimiva ratkaisu oli kahden kattauksen taktiikka. Ensimmäisten ohjelmien jälkeen syötiin suolainen kattaus, pitsaa, nakkeja, lihapullia, rypäleitä. Kun makeaa ei ollut tarjolla lainkaan, suolainen maistui pojille hyvin ja kulhot tyhjenivät nopeasti. Suolaisen kierroksen jälkeen jatkettiin ohjelmalla ja vasta hieman myöhemmin oli makeiden vuoro. Tarjoiluissa menttiin tällä kertaa sieltä mistä aita on matalin. Itse tein ainoastaan pitsaa eikä kakkua ollut ollenkaan, koska sankari itse ei niistä tykkää. Makeasta pöydästä löytyi pipareita ja karkkia, poppareita ja suolakeksejä. Päätarjoiluna oli jätskibaari. Useampia eri jäätelömakuja, kastikkeita, karkkeja yms, joista jokainen sai tehdä oman tilauksensa. Jätkibaarin täti sitten toiveita toteutti parhaansa mukaan. Pojat tykkäsi kovin ja osa kiersi kioskissa useaan kertaan.

Kahden tunnin synttäriaika tuntui juuri sopivalta, syömisen lisäksi lapset ehtivät juuri sopivasti leikkiä. Meillä oli ohjelmaa lähes koko ajaksi ja myös sen koin hyväksi. Mieheni toimi ohjelmavastaavana ja minä huolehdin muusta.

Alkuun arvottiin vuorotellen lahjanantajat. Se ketä sai antaa lahjan sai myös arpoa seuraavan.
Kun lahjat oli avattu, siirryttiin koristelemaan pöytäliinaa. Olimme teipanneet ruokapöydän päälle ison valkoisen paperin. Jokainen sai sitten piirtää ja koristella oman paikkansa. Itse vähän epäilin että noinkohan pojat jaksavat piirtää, mutta pöydän ääressä viihdyttiin pitkään ja hartaasti ja saimme todella hauskan pöytäliinan aikaiseksi.

Ekan kattauskierroksen jälkeen oli aarteenetsinnän aika. Itse suhtaudun vähän negatiivisesti nykyiseen tapaan jakaa lahjoja kaikille osallistujille, mutta mietittiin sitten siihenkin sopiva ratkaisu. Ekaluokkalaisten keskuudessa pokémon -kortit ovat tällä hetkellä todella in. Niinpä piilotimme pihalle jokaiselle oman pokékortin (tai mieheni piilotti ja unohti sitten mihin oli osan piilottanut ja minä piilotin lisää ;) Siellä pojat rynnivät ryhmässä ympäri pihaa kortteja metsästäen. Saaduista korteista riittikin sitten juttua hyväksi toviksi. Lopussa oli aikaa leikkiä vielä vapaasti, mutta poikaset viihtyivät yllättävän hyvin olohuoneen lattialla korttejansa vertaillen.

Meillä oli mukavaa ja varsin leppoisaa, joten ehkäpä uskaltaudun pitämään kotisynttäreitä jatkossakin :)

Mun eka

Esikoisen ensimmäinen koulupäivä. Päivä täynnä tunteita; odotusta, jännitystä, iloa, haikeutta. Haikeutta enemmän kyllä äidillä kuin pojalla. Mihin hävisi se pieni rinnalla pötköttävä vauva? Pieni koululainen, mutta silti jo niin iso. Klisee mikä klisee, mutta mihin se aika on kadonnut? Vuodet todellakin ovat viime aikoina lyhentyneet.

Tätä päivää on meillä odotettu keväästä alkaen. Kesän aikana harjoiteltu uusia taitoja, puhelimen käyttöä, yksin kotona olemista, laajennettu reviiriä. Jos on poika opetellut uusia asioita, niin olen itsekin joutunut opettelemaan uutta. Höllentämään talutusnuoraa, uskomaan siihen, että hän osaa itsekin. Pientä luopumisentuskaa on ollut havaittavissa.

Tänään kuitenkin huomasin luottavani siihen, että kaikki sujuu. Niin reippaasti pieni koululainen otti ensimmäiset askeleensa koulutiellä. Vilkutti iloisesti ja lähti opettajan ja kavereiden perässä luokkaan. Tutut opettajat, tuttu koulu, tutut kaverit. Siinä on pohjaa onnistuneelle ensimmäiselle vuodelle. Toivon saman innon ja reippauden jatkuvan koko pitkän koulutien.

Olin ajatellut pehmeää laskua koulunkäyntiin ja varannut kalenteriini etäpäiviä tähän alkuun. Koululainen haluaa kuitenkin jo huomenna jäädä iltapäiväkerhoon kavereiden kanssa. Taisi pehmeä alku olla enemmän äidin tarve kuin koululaisen.

Retkipäivä Kaarinassa

Joskus parhaat retkipäivät syntyvät vähän vahingossa. Lauantaina aamu valkeni kauniina, joten päätettiin käyttää tilaisuus hyväksi ja lähteä retkelle. Mietittiin jo Zoolandiaakin, mutta jotenkin se ei kuitenkaan ollut sen päivän juttu. Meidän perheen miehet olivat aiemmin kesällä käyneet Raaseporin linnan raunioilla ja pojat olivat kovasti tykänneet seikkailla vanhojen muurien varjoissa. Mieheni kertoi, että kuulemma Kaarinan Kuusistossakin olisi linnanrauniot (ööö.. en ollut ikinä kuullutkaan sellaisista..?). Samalla muistui mieleen ystävän kehuma Hovirinnan puisto myöskin Kaarinassa. Suunnitelma jalostui piknik-retkeksi. Käydään ensin tutustumassa linnanraunioihin ja puistoillaan sen jälkeen. Soitettiin vielä veljelleni ja saatiin heidän perheensäkin houkuteltua mukaan, vaikka lähtöajaksi sanottiin N-Y-T, nyt.

Ajeltiin Kuusistoon, josta linnanrauniot löytyivät. Opastus paikalle oli aika onnetonta, mutta kun kääntyy Kuusiston kirkolle päin ja jatkaa matkaa niin pitkälle kun tietä riittää, tulee pakostakin päätyneeksi raunioille. Tien varrella on kyltti parkkipaikalle, mutta kannattaa jatkaa siltikin vielä eteenpäin. Raunioitten luona on tilaa useammalle autolle ja kävelymatka parkkipaikalta voi uuvuttaa pikkuseikkailijat jo etukäteen.

Itse rauniot olivat positiivinen yllätys. Pojat nauttivat kun saivat juosta sokkeloissa ja tutustua raunioitten eri osiin, kiipeillä muurien päällä ja leikkiä piilosta. Mieheni rankkasi nämä paljon Raaseporin raunioita paremmiksi, jossa pieniä oli pitänyt aivan eri tavalla vahtia vaarallisten paikkojen takia. Tutustuminen raunioihin muuttuikin muutaman tunnin linnaralliksi. Aurinkokin lämmitti ja eväät nautittiin nurtsilla keskellä raunioita. Tuntui kesältä.

Porukan pienimmän väsähdettyä ja veljen perheen lähtiessä kotiin, mekin suunnittelimme kotiin lähtöä. Etupenkin väki ajatteli takapenkin jo väsyneen ja raunioitten ajaneen puiston unohduksiin. Mitä vielä, takapenkki muisti kyllä, että puistosta oli puhetta, joten lupaus on lupaus ja jatkoimme vielä sinne hovirinnan leikkipuistoon. Kuusistosta Kaarinaan ja Hovirintaan päin. Kun seuraa uimarannan kylttejä, löytää perille.

Täytyy sanoa, että onneksi annettiin periksi takapenkin väelle. Vau, mikä puisto! Kauniisti hoidettu, siisti, monipuolinen ja uusi. Pienille lapsille hiekkalaatikkoa ja pieniä kiipeilytelineitä, isoille useita kiipeilytelineitä ja aikuisillekin löytyi kuntoiluvälineet. Arkena kyljessä olisi ollut vielä ilmainen liikennepuistokin.

Vielä löytyi pojilta energiaa kiipeillä ja testata kaikki laitteet. Poikien leikkiessä apinoita ihastelin minä puiston kukkaistutuksia. Koko puisto oli todella upea ja kivasti muotoiltu. Eri osastoja oli useita ja isoilla kukkaistutuksilla reunustettuna.

Tosi kiva päivä ja tosi kivat retkikohteet. Tämä tullaan varmasti toistamaan samanlaisena vielä uudestaankin. Rauniot ja leikkipuisto yhdessä vetävät vertoja Turun seikkailupuistolle, joten suosittelen joku kerta testaamaan tämän kombon. Hovirinnassa olisi myös uimaranta, mutta näillä lämpötiloilla sen testaaminen jäi väliin..

Kiss my Turku

Luin eilen lehdestä Turussa olevista Eurooppalaisista markkinoista. Markkinoista täynnä eri maiden herkkuja. Ei tarvinne sanoa, että alkoi kuola valua suupielistä. Kotiväki innostui myös reissusta, varsinkin kun siihen luvattiin yhdistää Kupittaan seikkailupuisto.

Aamulla paistoi aurinko ja Aurajoen ranta oli täyttynyt kojuista. Pysähdyttiin syömään crepekset ja maisteltiin monesta kojusta kaikkea pientä. Poikettiin myös kauppahallissa teeostoksilla. Tähän kohtaan kuuluu taas tämä klassinen " Miksei me käydä täällä useammin?" En oikeasti muista, koska olisin viimeksi käynyt naapurikaupungissa vaan hengailemassa. Siitä on ihan liian kauan. Turku olisi pullollaan ihania ravintoloita ja pikkuliikkeitä. Lisäsin juuri "must do" -listalleni Turkupäivän.

Keskustasta livahdettiin sitten puistoilemaan. Pojat halusivat aivan ensimmäiseksi liikennepuistoon ajamaan polkuautoilla. En ole siellä käynytkään viime uudistusten jälkeen. Liikennevalot, kävelytiet, pikkutalot. Ihania! Varsinkin mua ilahdutti polkuautoilla liikkuvat poliisit, jotka antoivat pienille lempeästi ajo-ohjeita. Ajaltelkaa mikä duuni; Liikennepuiston polkuautoileva poliisi.

Seikkailupuistossa otettiin vielä turhat energiat pois pojista ja tummien pilvien saattelemina ajeltiin iltapäivällä kotiin.  Tämä retki taidetaan tehdä tänä kesänä vielä uudelleenkin!

Omalla autolla Legolandiin

Aika moni meidän tuttavapiiristä suunnittelee tälle tai ensi kesälle matkaa Legolandiin. Eikä ihme, sillä kaikilla on juuri siinä iässä olevia lapsia, että legot ja huvipuistot ovat parhainta ajanvietettä mitä ajatella voi.  Meidän matka tehtiin siis omalla autolla kotipihalta Legolandiin ja takaisin. Halusimme Legolandin lisäksi nähdä Tanskaa muutenkin, joten varasimme matkaa suunniteltaessa vain menolipun ja majoitukset muutamalle ensimmäiselle päivälle. Suunnitelmat ja aikataulut tarkentuivat sitten loman kuluessa ja lopulta olimme reissussa kuusi päivää. Ajattelin nyt ensin kirjoitella meidän matkasta muuten ja keskittyä itse Legolandiin kokonaan omassa postauksessaan.

Me lähdimme lauantai-iltana Turusta Vikingillä kohti Tukholmaa ja sunnuntaipäivä oli pyhitetty autossa istumiselle. Vikingin terminaali on Tukholmassa hyvässä paikassa ja siitä on helppo siirtyä moottoritielle, sillä satamasta E4 -kylttejä seuraamalla pääsee kaupungista ulos sujuvasti. Koska laiva on niin aikaisin perillä ei muita autoja ole riesaksi. Legolandiin autolla mennessä vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi: Autoillen Malmön ja Kööpenhaminan kautta siltoja pitkin tai lautalla yli Göteborgin tai Varbergin kohdalta.  Koska automatka oli muutenkin tarpeeksi pitkä valitsimme lautan. Varasin paikan klo 16 Göteborgista lähtevään lauttaan. Tukholmasta Göteborgiin pääsee kahta kautta; E20 (488km) tai E4 tietä (470 km). Kyltit opastavat ajamaan E20 kautta, mutta itse valitsimme E4 tien. Valinta ei perustunut mihinkään erityiseen, kunhan nyt mentiin sitä kautta. Ajoaika riitti hyvin, sillä teimme matkan aikana kolme reilua pysähdystä ja silti olimme satamassa lähes kahta tuntia ennen lautan lähtöä.

Göteborgin ja Fredrikshavnin välillä liikennoi Stena Linen lautat, jonne saa netin kautta suomenkielisiltä sivuilta varattua lipun. Menomatkalla lautta oli todella piukassa, sunnuntain iltapäivävuoro vaikutti suositulta. Laivalta löytyy pari kahvilaa, ravintola, kauppa ja lapsille pieni leikkinurkkaus. Mies vinkkaa tässä kohtaa, että mm. oluet olivat tällä laivalla huomattavasti edullisempia kuin Vikingillä. Matka kesti n. 3,5 tuntia. Meillä ensimmäinen yöpyminen oli varattu Fredrikshavniin, mutta periaatteessa olisi voinut jonkun matkaa vielä ajellakin Billundia kohti.

Maanantai aamuna lähdimme heti aamupalan jälkeen ajamaan kohti Legolandia (273 km). Takapenkillä kupli jännitystä, joten matkanteko oli lievästi levotonta. Legolandista sitten tarinaa erikseen seuraavassa postauksessa. Kaksi päivää Legolandissa oli juuri sopivasti. Toisen päivän iltapäivällä huomasi lapsista, että nyt kaikki on jo katsottu ja parhaimmissa laitteissa käyty viisi kerta. Tähän loppui meidän ennalta suunniteltu ohjelma ja varaukset. Koska legohotellin wifi ei ollut yhteistyökykyinen, lähdimme ilman varauksia eteenpäin. Nelihenkiselle perheelle huoneen löytäminen ei sitten lopulta ollutkaan ihan läpihuutojuttu, mutta löydettiinhän se huone lopulta. Suunnittelemattomuus ei ole mun juttuni, joten naputtelin koko loppuloman varaukset seuraavassa hotellissa. Aah, mikä rauha, kun tietää että kaikki on valmiiksi varattuna...

Tanskan toinen kohde oli hiekkadyynit. Suuntasimme edelleen pohjoiseen kohti Løkken kaupunkia. Jo siellä pääsimme maistamaan dyynejä. Nimenomaan maistamaan, sillä tuuli oli rannikolla niin kovaa, että hiekkaa oli suut ja silmät täynnä. Näistä dyyneistäkin on pakko kirjoittaa erikseen ja näyttää setti huikaisevia maisemia. Sitten olikin aika kääntyä takaisin Fredrikshavnia, jossa yövyimme uudelleen ja lähdimme aamulautalla kohti Ruotsia.

Periaatteessa aamulautalta olisi ehtinyt ajaa illaksi Tukholman satamaan, mutta päätimme ottaa rennommin ja yövyimme vielä yhden yön Norrköpingissä. Tämä mahdollisti pari mukavaa pysähdystä matkalla. Ulricehamnissa söimme mennentullen. Mukava tammisaaren oloinen kaupunki. Lisäksi E4 tieltä kannattaa ehdottomasti poiketa Grännan kohdalla. Tuo polkkakarkkien luvattu kaupunki on kuin postikortista. Vätternin rantaviivaa seuraavaa pienempää tietä kannattaa ajella jonkin matkaa ja nousta takaisin moottoritielle eri liittymästä.

Viimeinen lomapäivä vietettiin Norrköpingin kaupungissa. Kesä saapui kaupunkiin ja mittari kohosi 25 asteeseen. Juuri sopiva päivä viettää Folkparkenissa, isossa puistossa kaupungin keskustan tuntumassa. Pelattiin minigolfia, syötiin jäätelöä, pojat riehuivat itsensä hikeen kiipeilytelineissä. Taustalla uudet ylioppilaat juhlistivat koulun päättymistä. Täydellinen lopetus lomalle.

Ajaminen Ruotsissa ja Tanskassa oli helppoa. Kyltit ohjaavat hyvin ja autoilijat ovat kohteliaita. E4 kautta ajaessa tie on suurimman osan matkasta vähintään kaksikaistainen, vain yksi pätkä on yksikaistainen, mutta siinäkin on ohituskaistoja vähän väliä. Göteborgissa ja Tukholmassa ajaminen tietty vähän hirvittivät etukäteen. Liikennemäärät suuria ja kaistoja monia rinnakkain, mutta niistäkin selvittiin tiimityöskentelyllä.

Lisäksi on pakko antaa yksi karttasovellusvinkki. Meillä ei ole navigaatoria tai tomtomeja ja pärjättiin koko reissu mainiosti ilman. Latasin iPadiin ilmaisen maps.me -sovelluksen ja siihen erikseen Ruotsin ja Tanskan kartat, nekin ilmaisia. Kartta oli todella kätevä, zoomailu sujui nopeasti ja GPS antoi tarkan sijainnin kartalla. Kartta näytti hyvin kaikki liittymät ja siihen on merkitty ravintolat, bensa-asemat ja joka parkkialueet. Sillä mentiin niin Göteborgin keskustassa kuin Tanskan pikkuteillä. Toki reissulla kuuluu ajaa pari kertaa liittymästä ohi, mutta vika ei ollut kartassa vaan kartanlukijassa. Mutta tuon karttasovelluksen avulla selvittiin niistäkin ilman perheriitoja ;)

Terveiset Tanskan maalta!

Me kotiuduttiin reissusta tänä aamuna. Takana reilut 1700 km Ruotsia ja Tanskaa. Monta kokemusta rikkaampana. Nähty tuhansittain legopalikoita, sadoittain joulukuusia ja lehmiä, kymmenittäin liikenneympyröitä ja tuulivoimaloita. Ihailtu sekä ihmisten aikaansaannoksia että luonnon luomuksia.

Matka sujui kaikin puolin hyvin, ei eksytty, ei sairastuttu. Pieniä sydämentykytyksiä aiheutti eilen kotoa tullut liiketunnistimen hälytys, mutta onneksi on ihana naapurusto, josta pikapikaa käytiin tarkistamassa tilanne ja ilmoitettiin kaiken olevan ok. Note to myself: Ennen seuraavalle reissulle lähtöä riko kaikki ilmapallot.

Palaan tarkempien reissukuulumisten kanssa  kunhan pyykkivuori on ensin selvitetty ja Carl-Philip saatu naimisiin.

Kevennetään sitten myöhemmin...

Siinä missä useimmat vuoden vaihteen jälkeen miettivät keventämistä ja ruokavalion remonttia, suunnitellaan meillä mitä kakkua sitä leivottaisiin. Vuoden vaihteen jälkeen meillä alkaa pieni bileputki, kun viikon aikana kuopus ja molemmat pappat täyttävät vuosia. Meillä siis herkutellaan vielä hetki ja vasta sitten pistetään herkkukaapin ovi lukkoon.

Kuopuksen toive tämän vuoden synttärikakulle oli selvä, kinuskia.  Mikäpä siis olisikaan osuvampaa kuin kaivaa esille tuttu ja turvallinen Kinuskikissan kakkukirja. Tälläkin kertaa halusin kokeilla jotain uutta, joten työn alle otettiin kinuski-vadelmakakku. Kakku sai kovasti kehuja, vaikka itse olisin kaivannut vielä vahvempaa kinuskin makua.

Koristelun kanssa pieni tuuliviirimme sitten painikin ihan loppuun asti, lopulta päätyen kokin kannalta siihen helpoimpaan eli valmiiseen kakkukuvaan. En ollutkaan ennen tällaista juustokakun päällä kokeillut..

Nyt pieni välihuili ja kohta aloitetaan päivän toinen juhlakattaus.

Suunnitelman muutos

Meillä viikon ohjelma lyödään lukkoon yleensä sunnuntaina. Käydään kalenterit läpi ja kirjataan seinäkalenteriin ohjelmat ja muut muistettavat asiat. Tällekin viikolla oli jokaiselle päivälle jotain menoa. Suunnitelmat on kuitenkin tehty muutettaviksi. Eilen ja tänään on paranneltu kotona pientä kuumeista poikaa.

Niinpä uimisen ja luistelun sijaan meillä on ollut päivätreffit palomies Samin kanssa. Onneksi pieni potilas on reipas ja hyväntuulinen, joten päivät ovat sujuneet leppoisasti. Ei ole kiire minnekään ja itseasiassa vieläkin ollaan yöpuvut päällä. Takka on päällä ja pientä puuhailua on harrastettu satujen lukemisen lomassa.

Annan nyt tässä samalla sille mun rästilistalle kyytiä. Kesävaatteet on siirretty talvivarastoon, kodinhoitohuone puunattu, työhuoneen laatikot siivottu jne. Kun vielä saan viikkosiivouksen loppuun, niin illalla on hyvä käpertyä sohvan nurkkaan katsomaan Vain elämää. Jos vielä kävisi markkinoilta hakemassa jotain pientä herkkua...

Leppoisaa viikonloppua sinullekin!

Spiderman party

Meillä on tapana, että lapset saavat toivoa synttäreilleen jonkin teeman. Teeman, jota äiti yrittää sitten parhaansa mukaan toteuttaa. On ollut supermiestä, merirosvoja, jalkapalloa jne. Tänä vuonna esikoisen toive oli spidermanjuhlat.

Juhlien somisteeksi tein ihan villalangasta kattolamppujen väliin ison verkon, johon tulostin spidermanin kuvan. Lautaset ja servetit oli myös hankittu teemaan sopivaksi. Koska esikoinen ei ole täytekakun ystävä, sain idean tehdä hämiskakun juustokakkuna. Kinuskikissan mansikkajuustokakku sai päälleen mansikkahyytelön, johon sitten taiteilin suklaalla verkon. Tällä kertaa tosin ulkonäkö voitti maun, sillä kakku jäi maultaan aika pliisuksi.

Aina visio ja toteutus eivät kohtaa, eivät läheskään... Pinterestistä nappasin idean tehdä hämiscakepopseja. Punainen kuorrutus ja päälle seittikuvio. Tulee upeita! Taikinamassa onnistuikin ja oli todella hyvää, mutta mutta... unohdin etten edelliselläkään kerralla saanut kuorutusta onnistumaan. Enkä saanut nytkään. Ensin suklaa leikkasi, sitten päällys tuli liian paksuksi, lopulta tikkari valui epämääräisenä kasana pitkin tikkua. Lopputulos oli sitten alkuperäistä visiota huomattavasti köyhempi, mutta maku ainakin oli kohdillaan ja popsit hävisivät lautaselta nopeasti.

Lapsille suolaisena tarjottavana olivat pakasteriisipiirakat. Näiden olen todennut katoavan lautaselta nopeasti. Jollet vielä tiennyt, niin piirakat kannattaa paistamisen jälkeen käyttää nopeasti astiassa, jossa on maitoa ja margariinia sekaisin. Nopea dippaus sinne ja sen jälkeen pyyhkeen alle. Pehmentää piirakan pintaa ja tuo lisää makua. Myös munavoihin on tarjolla niksipirkkavinkki. Kananmunan saa helposti ja siististi pilkottua kun ensin viipaloi munan leikkurilla toiseen suuntaan ja sitten kääntää munan pystysuoraan ja leikkaa uudelleen. Tulee niin tasaista kuutiota että....

Aikuisempaan makuun tein Hellapoliisin kebab-piirakkaa, johon tosin vauhdissa vaihdoin pohjan reseptin Kinuskikissan poropiirakan hyväksi havaittuun pohjaan.  Maukas piirakka, jotta varmasti tulen tekemään toistekin. Suosittelen myös tuota poropiirakkaa, sitä tein sukulaissynttäreille suolaiseksi palaksi.

Sunnuntain juhlat juhlittiin vakioporukalla. Mukana menossa yhdeksän lasta ja kahdeksan aikuista. Tällä porukalla juhlimiset aloitettiin kun vauvat kaikille samana vuonna syntyivät. Nyt nuo vauvat ovat jo reippaita eskarilaisia ja juhliin on ilmestynyt mukaan liuta pikkusisaruksiakin. Kaikenkaikkiaan onnistuneet juhlat. Seuraavat synttärit mennäänkin sitten kuulemma kuopuksen toiveen mukaisesti sirkusteemalla :)

Sankarini mun

Kuusi vuotta sitten aamun valjetessa elämäni mullistui, minusta tuli äiti. Syliin nostettiin pieni nyytti, nyytti joka on kuin yhdessä yössä kasvanut 6-vuotiaaksi. Pieni miehenalku, joka välillä on iso ja itsenäinen, välillä käpertyy kainaloon halittavaksi.  Esikoinen, isoveli, eskarilainen, äidin kulta. Pohdiskelija ja täydellisyyden tavoittelija. Rauhallinen ja ujokin, mutta silti niin reipas. Jalkapalloilija ja supersankareiden ihailija. Juhliemme teeman varmaan arvaatte...?

Viikonloppu aloitetaan ja lopetetaan juhlien, mutta välissä karkaan ystävän kanssa Habitareen!

Maanosat seinällä

Minähän sanoin, että se componibilien hankkiminen johtaa hankaluuksiin. Uuden sisustuskappaleen hankinta kun usein johtaa kierteeseen. Pitää hankkia vielä sitä sun tätä, siirtää täältä tuonne ja takaisin.

Olen pitkään halunnut poikien nukkumishuoneen seinälle jotain kivaa. Pyöritellyt eri vaihtoehtoja maalaamisen ja sisusustarrojen välillä. Voiton vei tällä kertaa tämä Ferm Livingin maailmankartta.

Sisustustarraahan mainostetaan helpoksi tavaksi piristää seinäpintoja. Tämä ainakin oli kaikkea muuta kuin helppo. Melkein itkin, kun asennus tökki niin pahasti. En tiedä mitä tein väärin, sillä ohjeiden mukaan yritin edetä. Olikohan sitten lukuisten terävien kulmien ja pienien saarien syytä, että hommasta ei vaan meinannut tulla mitään. Lopulta otin joitakin maantieteellisiä vapauksia ja taisin hukata Kanadalta muutaman saaren. Ei sitä huomaa, eihän?

Maailmanloppuja

Terveisiä maailmanloppujen keskeltä. 2-vuotiaallamme on uhma päällä. Maailmanloppu lähestyy välillä montakin kertaa päivässä. Väärin pilkottu peruna, väärä lippis, väärät lelut... Syyksi kelpaa mikä tahansa, eikä aina syytä tarvita ollenkaan. Suosituin hokema on "minä itte" ja kun taidot ei riitä, niin taas on maailmaloppu lähellä. Heittäydytään maahan ja ja itketään ja huudetaan pahaa oloa pois. Hetken päästä onneksi taas jo naurattaa. Kyllä olisin itse loppu, jos päivän aikana eläisin tuollaista tunteiden vuoristorataa.

Samaan aikaan myös esikoisella on jokin uhmakausi meneillään.  Varsinkin kuullun ymmärtämisessä on paikoitellen ongelmia. Ja mottona joinakin päivinä selvästi "kiusa se on pienikin kiusa". Tämä yhdistettynä kaikesta kiukkuavaan 2-vuotiaaseen saa aikaan meillä kyllä sellaisen melukylä-efektin, että kuulosuojaimet pitäisi olla vakiovarustuksena sisään astuttaessa. 

Itselläkin viime viikko meni vähän syvissä vesissä. Työasiat eivät vaan ota selvitäkseen, ja jos jotain inhoan niin keskeneräisiä ja epäselviä asioita. Ei pääse eteen eikä taaksepäin. Tykkään valmistella ja valmistautua asioihin ja nyt se ei vaan onnistu. Niinpä mulla on jo plan B:n lisäksi C ja D:kin, kuinkakohan pitkälle lista tulee jatkumaan...

Huonona hetkenä oli pakko käyttää kukkaterapiaa. Pakkasin assistentit autoon ja käytiin ostamassa terassille kukkia. Kädet multaan ja johan lähti mielialakin nousuun. Ihastuin viime kesänä inkaliljoihin, joten ne olivat valintani tänäkin kesänä. Reunoille vähän murattia. Isot ruukut kipaistiin HongKongista. Joka vuosi tähän mennessä olen ostanut terassille isommat ruukut. Jokohan alkaisi koko riittämään?

Kaikki paikallaan....

Kaikelle on paikkansa ja kaikki paikoillaan. Niinpä... helpommin sanottu kuin tehty varsinkin lastenhuoneessa. Kaikelle on kyllä paikkansa, mutta paikoillaan ne eivät tahdo pysyä. Lastenhuoneen siivoaminen sujuu meillä kuitenkin varsin joutuisasti, koska kaikille leluille on se oma paikkansa.

 


Meillä on yläkerrassa kaksi lastenhuonetta. Toisessa nukutaan ja toisessa leikitään. Järjestely on ollut tosi toimiva. Leikkihuoneessa leikit voivat jäädä illalla kesken eikä tarvitse korjata leluja pois. Nukkumishuoneeseen leluja ei tuoda. Periaatteessa järjestelen leikkihuoneen kerran viikossa siivouspäivänä. Jos nyt ihan mahdoton kaaos valtaa tilan niin toki sitten korjataan jotain pois, mutta periaatteessa leikkihuone on lasten valtakuntaa ja saavat levittää tavaroita miten haluavat.

Koska kaikille leluille on oma paikkansa, lapsetkin löytävät helposti tarvitsemansa ja osaavat auttaa myös järjestelyssä. Yksi leikkihuoneen järjestelyn kulmakivistä on Ikean Expedit hyllykkö laatikoilla. Pikkuautot, pehmolelut, dublot ja junaradan osat ovat kaikki omissa laatikoissaan. Siivotessa otan kaikki laatikot puoliksi auki ja heittelen lattialta lelut omiin lokeroihinsa. Nopeaa ja kätevää.

Huoneessa on myös kolme seinäkaappia, joista yhdessä on leluja ja kirjoja ja toisessa pelejä ja palapelejä. Taktisesti kaikki enemmän ja pieniä osia sisältävät pelit on korkeimmalla hyllyllä eli ne otetaan sieltä vain äidin tai isän avustuksella. Lelukaapissa on myös kaikille erilaisille leluille omat laatikkonsa ja lisäksi pari sekalaista laatikkoa jonne heitetään loput.

Rentoillen...

Taisi jäädä viime viikon lomafiilis päälle, kun tälläkään viikolla ei tunnu saavan mitään järkevää aikaiseksi. Vaikka kerhot taas pyöriikin niin muu aika on vietetty aikalailla rentoillen. Osasyynä ehkä talouteen iskenyt man flu, joka on vienyt puhdin pois isännältä.

Esikoisen kanssa käytiin sentään tiistaina hiihtokilpailuissa. Pari vuotta tässä on jo kaikenlaisissa hippo- ym. kilpailuissa käyty ja täytyy sanoa, että on järjestelyjä ja on "järjestelyjä". Tiistain kisat oli malliesimerkki siitä miten homma hoidetaan hyvin. Ei mitään turhia odotteluja, vaan ripeästi homma käyntiin ja samalla ripeydellä loppuun asti. Alle puoli tuntia hiihtämisestä onnellinen pieni mies kantoi ylpeydellä hopeamitalia lämmin mehu mukissaan.  Joskus on odotettu ja odotettu, isot hiihtäneet ennen pieniä, oltu loppu jo ennen kuin kisa on alkanutkaan. Näistä kisoista jäi hyvä fiilis, joten innolla odotetaan seuraavia...

Synttärijuhlintaa

Kuopus joutuu kärsimään siitä, että on syntynyt näin lähellä joulua. Herkkukiintiö on täynnä ja eikä suunnitteluihinkaan ehdi panostaa niin paljon kuin isoveljellä. Puhuttamattakaan siitä tuskasta keksiä joulun lahjavuorten jälkeen jotain järkeviä lahjatoiveita. Joka tavalla mennään siis pienemmällä kaavalla kuin isoveljen kanssa. Pieni syyllisyyden pistos tuntuu äidin rinnassa....

Sukulaiset kuitenkin kahvitetaan ja kakkua laitetaan pöytään. Nyt mentiin teemalla Angry birds.  Kakkuna sama kinuskikissan ohjeilla tehty kakku, jota tein isoveljen synttäreillä syksyllä. Mehevä suklaakakkupohja ja dajm-mascarpone-vadelma -täyte. Koristelu on tehty marsipaanilla ja lakumatolla. Lisäksi tein aina yhtä herkullisia päärynä-vuohenjuustoneliöitä, joihin ohje tulossa lähipäivinä.

Hellyyttävä yksityiskohta synttäreillä oli, että isoveli oli itse keksinyt ja suunnitellut ohjelmaa. Kaikki vieraat saivat onkia ja palkintona oli hänen koristelemiaan angry birds -lippuja. Angry birds -viirit on ladattu täältä. Sieltä löytyy vaikka mitä kivaa lastenjuhliin. Meillä vaan jostain syystä tulostin kieltäytyi tulostamasta mustaa, joten ei muuta kuin tussi käteen ja piirtämään puuttuvat osat.