29.3.2015

Pääsiäispiikkisian herkkupäivä

Meillä taisi esiintyä tänään maailman ensimmäinen pääsiäispiikkisika. Viime viikolla juteltiin virpomisista ja siitä, että yleensä pukeudutaan noidaksi, kissaksi tai pupuksi. Juniori 4 v. mietti hetken ja ilmoitti haluavansa olla pääsiäispiikkisika. Joten meillä oli tänä vuonna noidan lisäksi pääsiäispiikkisika. Tukka piikikkääksi geelattuna ja nenä mustaksi värjättynä esiintyi pieni onnellinen mies.


Piikkisialla sattui olemaan tänään myös nimipäivä, joten sen vuoksi jätettiin perinteinen virpomiskierros väliin ja kutsuttiin virvottavat meille. Näinkin poikien herkkusaalis oli varsin kattava. Tällä asuinalueella pieniä lapsia on lähes joka talossa, joten ovikello soi päivän tasaiseen tahtiin noitien, kissojen ja pienten pupujen käydessä virpomassa.


Nimpparitarjottavia mietittäessä kuopus ilmoitti toiveekseen suklaakakun, mielellään kuulemma kolmikerroksisena kuten Suomen paras leipomo -ohjelman hääkakut. Jouduin tuottamaan pettymyksen, sillä kolmea kerrosta ei nimpparikakkuun tämä äiti taio, mutta suklaakakun lupasin toteuttaa. Sattumalta viime viikolla kahvipöytäkeskustelussa työkaveri hehkutti uutta mokkapalareseptiään, joten pyysin siitä kopion itselleni.


Olikin ihan hurjan mehevää kakkua. Olen tähän mennessä aina leiponut mokkaruudut vuosia vanhalla ohjeella, mutta nyt poikkeus sääntöön kannatti.  Siirsin tämän ohjeen heti suosikit -kansiooni. 


 Sekoita kuivat aineet keskenään (paitsi suola). Kiehauta margariini, vesi, kaakaojauhe ja suola. Yhdistä jauhoseos ja kaakaoseos. Lisää tämän jälkeen jogurtti ja kun taikina on hieman jäähtynyt sekoita joukkoon kanamunat. Levitä uunipellille ja paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Anna jäähtyä ja kuoruta.

Kuorrutteen valmistus:
Kiehauta margariini, maito ja kaakaojauhe, lisää sen jälkeen tomusokeria kunnen kuorrute on sopivan vahvuista levitettäväksi päälle. Ps. Ohjeessa on jo tuplattu kuorrutteen määrä, sillä mielestäni sitä pitää olla reilusti. Ei siis kannata tuplata enää uudelleen ;)

Suklaista sunnuntaita teillekin!

28.3.2015

Järjestelyä ja raivausta

Täällä on tänään käyty taistelua flunssaa vastaan ihan tosissaan. Aamulla olo oli aika kurja, ääni poissa ja nenä tukkeessa. Luulin jo, että päivä kuluu sohvalla maaten. Aamupäivän aikana olo kuitenkin jo parani. Nenä tosin vuotaa vieläkin. Vastaiskuun on käyty kaikenlaisin vitamiinipommein. Appelsiiniä, sitruunaa, pinaattia, inkivääriä...



Koska kelikään ei ole houkuttanut lähtemään ulos, olen viettänyt päivän siivouskomerossa. Juu, luit oikein... siivouskomerossa... .

Kyseessä on rappusten alle jäävä pieni huone/komero, joka on fiksusti otettu säilytyskäyttöön. Pisteet siitä oivalluksesta. Ne pisteet tosin ropisevat kun oven avaa. Muuttaessamme jokunen vuosi sitten komerossa majaili yksinään imuri. Sen jälkeen on lisätty hyllyjä ja lisätty lisää hyllyjä. Kyseessä on varsinainen monitoimitila; siivouskomero, kierrätyspiste, viinikellari, varasto, arkisto yms. muita tilapäisiä käyttötarkoituksia. Sieltä löytyy kaikki matkalaukuista tauluihin, joulukoristeista vanhoihin lehtiin. Lasten pelejä ja askartelutarvikkeita. Kauhistuttaa ajatellakin missä nämä tavarat olisivat ellei tätä tilaa olisi tehty... Mieheni suostuu astumaan tuonne ainoastaan silloin kun asiaa on viinihyllylle. Muuten kuulemma aina laukeaa joku ansa ja tavaraa tippuu ohi oikealta ja vasemmalta. Olen tätä komeroa aika ajoin päälisin puolin siivonnut, mutta karttanut perusteellista putsausta.

Siispä ammattijärjestäjän ottein karmeista kiinni ja sisään. Laatikko kerrallaan kävin tavaroita läpi. Jotain kierrätykseen, jotain roskikseen, paljon uudelleenjärjestelyä. Huomaan olevani hamsteri. Mulla on paperikassi täynnä paperikasseja, pussillinen viinipullonkorkkeja, toinen kauniita käpyjä, varmuuden vuoksi säilytettyjä erilaisten vimpaimien pahvilaatikkoja.... Niin paljoin kuin selkeydestä tykkäänkin muualla talossamme, se ei selkeästikään ulotu tähän komeroon. Paljon juttuja säilössä varmuuden vuoksi (säilöstä löytyy tasan tarkkaan kaikkien meidän talon vempainten käyttöohjeet, myös niiden joissa ei voi muuta tehdä kuin patterin vaihtaa...).  "Jos vaikka joskus askartelen tästä jotain" hokemaa on myös taidettu käyttää aika useasti..

Olen kuitenkin nyt tyytyväinen tämän päivän tulokseen. Hyllyt selkeytyivät ja tavara väheni. Myös täysin tyhjää hyllytilaa tuli (hetkeksi) esiin. Tiedän, että vieläkin olisi karsittavaa, mutta jatketaan tästä sitten joku toinen kerta....

27.3.2015

Päässä surisee....

Tämä viikko on ollut ensimmäinen uusissa työtehtävissä. Päässä surisee, vaikka työssä paljon tuttuja juttuja onkin. Monissa asioissa pitää silti päivittää omaa osaamistaan ja kerrata aiempia juttuja. Onneksi vieressä istuu työkaveri, jolta voi aina pyytää apuja. Etsinnässä on vielä myös tämän työn rytmi, mikä onkin ihan erilainen kuin aiemmassa työtehtävässä. Rytmin myötä sitten tulevat ne omat rutiinitkin.


Puuh, tämä viikonloppu tulee siis todella tarpeeseen. Pari viime päivää kurkkua on kutittanut ja nyt on nenä vähän tukossa. Täytyy taltuttaa tauti ennenkuin se kunnolla iskee. Suunnitelmissa onkin pitkät yöunet ja rentoilua perheen kesken. Ehkä myös pientä nimpparisankarin juhlintaa sunnuntaina.

Mukavaa viikonloppua!

21.3.2015

Lauantain herkkuhetki

Elämä on selvästi voittanut täällä sairastuvalla. Koska eilen kuumeiltiin, ollaan tämä päivä vietetty vielä neljän seinän sisällä. Energiaa tosin alkaa olla enemmän kuin tupaan mahtuu. Tiedätte ehkä miten paljon energiaa kahteen poikaan kertyy kun pari päivää menee levätessä. Ovat kuin sheikattuja vissypulloja, energia purkautuu syöksymällä ja törmäilee seiniin. Hyvässä ja pahassa. Vaikka hermoja tänään vaaditaankin niin silti mieluummin katselen näitä sähikäisiä kuin sohvan pohjalla kalpeana makaavia potilaita.


Kun pari päivää meni lähinnä paastotessa, oli ilo kuulla ruokatoiveita pikkumiehiltä. Pannukakkua toivottiin ja pannukakkua myös syötiin. Ohjeena käytin tätä vanhaa tuttua reseptiä, joka on mielestäni ehdottomasti paras pannukakkuohje mitä maa päällään kantaan.

Aikuisempaan makuun lauantaiherkku on tänään patonki ja thaimaasta inspiraationsa saanut chiliöljy. Tätä öljyä on alunperin tehty meillä paistin kaveriksi, jolloin loppuöljy on kaavittu leivällä purkin pohjalta. Nyt jo muutama viikonloppuna peräjälkeen on tehty öljyä ihan varta vasten patongin kaveriksi. Sillä se todella vie kielen mennessään.


Tämä öljy on mieheni käsialaa ja siksi tarkkoa mittoja ei ole tarjolla. Öljy tehdään fiilispohjalta ja maku vaihtelee hieman joka kerta. Chilin mukaan voi sitten valita kuinka väkevää öljystä tulee. Meillä oli viime kesänä niin ärhäköitä chilejä, että pari pientä riittää maustamaan koko satsin. Meillä chilit tuottivat viime kesänä tosi ison sadon, joten niitä pakastettiin pussikaupalla myöhempää käyttöä varten. Pieni vinkki myös yrttien ystäville. Lidlissä myydään ainakin kausittain pakastekuivattuja yrttejä ja tämä korianteri korvaa hyvin tuoreen. 


Nyt vielä pienelle iltalenkille ja sitten herkutellaan!

20.3.2015

Terveisiä sairastuvalta!

Tästäkin viikosta tuli sitten yllättäen tynkäviikko töissä. Eilen soittivat päiväkodista hakemaan pahoinvoivan lapsen kesken päivää ja nyt toinen on kuumeessa. Itsekin olen taistellut etovaa oloa vastaan, mutta nyt tuntuisi olo jo paremmalta. Sairasaalto on jyllännyt töissä ja päiväkodissa, joten ei tämä nyt yllätyksenä päässyt tulemaan.

Ajankohta toki olisi voinut olla parempikin, sillä töissä olen tämän viikon ollut vielä kahden työn loukussa ja tekemistä olisi ollut paljonkin. Ensi viikolla pääsen siirtymään kokonaan uusiin tehtäviin, mutta alkuviikkoon jäi nyt sitten hoidettavaksi vielä muutama rästityö. Innolla kuitenkin jo odotan ensi viikkoa ja uusia tuulia. Monenlaista projektia on tuloillaan.



Saatiin viime viikolla myös varattua vihdoin se aikuisten viikonloppuloma. Lähdemme miehen kanssa toukukuussa käymään Tukholmassa. Kauemmas ei tällä kertaa lähdetty budjettisyistä. Tukholma on kuitenkin meille enemmän kuin mieluinen kohde. Ennen lapsia käytiin vuosittain, nyt takana on monen vuoden tauko. Toivottavasti ilmat suosivat ja saadaan tutustua keväiseen Tukholmaan auringon paisteessa.


Lasten kanssa siroteltiin jo vähät pääsiäiskoristeemme ympäri huushollia. Ehtivät sitten hetken olla esilläkin. Pääsiäisruoho on kasvamassa ja ensimmäiset pääsiäismunat syöty.

Aurinkoa viikonloppuunne!


16.3.2015

Suupielet ylöspäin

Eilinen päivä oli ihan huippu. Täynnä kaikkea kivaa aamusta iltaan. Kirkkaalta taivaalta paistanut aurinko oikein kruunasi päivän. Aamulla noukin ystäväni kyytiin ja suuntasimme kohti Naantalia ja Supertreenejä. Tuo tapahtuma on mun kevään merkkini. Ystäväni kanssa laskeskeltiin, että ekan kerran ollaan tuolla taidettu olla 12-13 vuotta sitten. Väliin on jäänyt vain pari lasten vauvavuotta. Eikä tapahtuma taaskaan pettänyt. Hyvää fiilistä, hikistä menoa, huiput ohjaajat ja päälle vielä runsaat tuotekassit.


Me aloitimme päivän rennolla kuubalaisella salsalla. Ramon Silverio todellakin laittoi lanteet liikkeelle. Letkeää musiikkia ja helpot liikesarjat, ihana aamunaloitus. Seuraavana suuntasin MFC -tunnille. Mulla on perinne, että joka vuosi kokeilen jotain uutta lajia. Välillä on löydetty hittejä, välillä menty hutiin ja kunnolla. MFC meni hittipuolelle.

MFC on painopalloharjoittelua, jota kuvattiin näin " Ammattilaisten tehokkaiksi toteamat moniulotteiset harjoitusliikkeet aktivoivat yhtä aikaa monet lihasryhmät ja nivelet." Harjoitukset voi tehdä yksin tai pareittain, nyt teimme pareittain. Se olikin virkistävää vaihtelua muihin tunteihin verrattuna. Hiki tuli ja harjoitus tuntui tehokkaalta vaikka liikkeet olivatkin yksinkertaisia. Tätä voisin kokeilla joskus uudelleenkin.


Lounaan jälkeen loput energiat tiristettiin ulos LessMillsin Bodycombat ja Sh´bam tunneilla. Kimmo Jukurin vetämä Sh´bam on ihan huippu, ollut jo monena vuotena mun suosikki. Tunnilla on niin hyvä ja positiivinen energia. Päivän päätteeksi kokeilin vielä Rumbitaa, mutta se ei sitten ollut lainkaan mun juttuni vaan poistuin kesken kaiken takavasemmalle.

Varsinaista liikunnan  iloa koko päivä. En itseasiassa ole moneen, moneen aikaan ollut ryhmäliikuntatunneilla, sillä olen ollut niin innostunut kotitreeneistä. Nyt sain taas kipinää lähteä kokeilemaan muitakin tunteja.


Sokerina pohjalla oli vielä illan musiikkipläjäys. Kotona ehdin vain nopeasti suihkuun ja syömään, sillä illaksi meillä oli poikien kanssa liput Elastisen keikalle. Paikallisessa liikuntahallissa oli tunnelma katossa, kun Ela räppäsi hitin toisensa perään. Mun treenisaldokin kasvoi vielä kunnon käsitreenillä, kun vuorotellen heijasin kumpaakin poikaa ylös katsomaan illan tähteä. Keikka oli ihan huippu ja suupielet todellakin ylöspäin kotiinpäin ajaessa.

13.3.2015

Varaslähtö viikonloppuun

Tänään otin varaslähdön viikonloppuun ja pidin päivän vapaata. Minulla on vielä muutama lomapäivä jemmassa, jotka on pakko pitää pois ensi kuun loppuun mennessä. Suunnittelen pitäväni niitä tällä tavalla päivän kerrallaan viikoloppuja pidentäen.

Aamu alkoi eskarilaisen päiväkotikeskustelulla, jatkui siitä hierojalle ja kaupungille pyörimään. Pari uutta vaateliikettä oli avautunut keskustaan ja kävin kurkkaamassa valikoiman. Voi, mitä ihania värejä liikkeet olivatkaan tällä hetkellä pullollaan. Tämä on minulle otollista aikaa todellisille hutiostoksille. Harmaan talven jälkeen kaikki värit tuntuvat niin houkuttelevilta. Mutta totuus on, että värikkäät vaatteeni jäävät kuitenkin hyllyille pölyttymään. Niinpä päästin itseni irti vasta Essien kynsilakkahyllyjen luona. Houkutteleva tarjous sai sortumaan useampaankin lakkaan. Olkoon tämä minun vaatekaappini kevätpäivitys...


Puolilta päivin hain pojat päiväkodista seurakseni uimahalliin. Puolityhjissä altaissa oli mukava sukellella ja iso liukumäki sai pojat hihkumaan onnesta. Nyt saunan jälkeen ollaan vaan rentoiltu ja annettu viikonlopun fiiliksen vallata kodin. Ennen perjantain pizzahuipennusta taidan kuitenkin ottaa annoksen aurinkoenergiaa kävelylenkillä. Tänään muuten tulee toinen niistä Voicen jaksoista, jonka nauhoituksia olimme kummityttöni kanssa tammikuussa katsomassa. Hauska nähdä millainen lopputulos on saatu aikaan...


Aurinkoista viikonloppua sinullekin!

11.3.2015

Toiveista totta...

Miettiessäni tällä vuodelle toiveita ja haaveita, oli yksi kohdista muutos työhöni. Uutta koulutusta, työtehtävää, työpaikkaa... en osannut tarkemmin määritellä mitä, mutta muutosta kaipasin. Työtehtävät, joita olen viimeiset puolitoista vuotta tehnyt, eivät ole enää tarjonneet sitä haastetta jota työltäni kaipaan.

Viimeksi tuskailin työni takia puolitoista vuotta sitten. Olin ollut viisi vuotta putkeen äitiys- ja vanhempainvapaalla. Sinä aikana työpaikallani oli ulkoistettu, fuusioitu ja organisoiduttu uudelleen niin monta kertaa, että henkilöt ja työtehtävät vastassani olivat aivan uusia. Entistä työtehtävääni ei enää ollut. Itseasiassa minulle ei meinannut löytyä paikkaa ollenkaan, ei ainakaan koulutustani vastaavaa. Tuntui, ettei osaamiseeni luotettu ja vähitellen aloin uskoa siihen itsekin. Jokainen pienten lasten vanhempi tietää, että pahimman yöheräilyputken aikaan sitä on kuin zombie automaattiohjauksella.  Ehkä olinkin unohtanut kaiken, enkä kykene enää mihinkään aivotoimintaa vaativaan tehtävään. Tunteet heittelehtivät turhautumisesta kiukkuun.

Lopulta otin pitkinhampain vastaan tehtävän, jota tarjottiin ja vannoin hakevani uutta työtä niin pian kuin mahdollista. Nyt jälkikäteen pystyn sanomaan, että kyseessä on ennakkoluuloa kyseistä tehtävää kohtaan ja toisaalta pakko myöntää, että ajattelin myös aika paljon mitä muut ajattelevat, kun palaan aivan eri tason tehtävään kuin aiemmin.



Onneksi olin kuitenkin väärässä, uusi työtehtävä imaisi mukaansa. Paljon uusia asioita ja uusia näkökulmia. Olen ollut samassa yrityksessä töissä koko työurani ja seilannut vuosien aikana eri osastojen ja tehtävien välillä.  Tämä tehtävä vei kuitenkin ihan uusille alueille ja perehdytti nopeasti takaisin työelämään ja tähän alaan. Olen myös ensimmäistä kertaa tehnyt töitä tiimissä ja nauttinut siitä kovasti. Apu on aina ollut yhtä lähellä kuin lähin työkaveri. Työt jäävät työpaikalle eikä niitä ole tarvinnut kotona stressata. Jos lapset olivat kipeinä, joku toinen hoiti hommat maaliin. Itseasiassa näin jälkeenpäin ajateltuna hyvinkin täydellinen aloitus pitkän vapaan jälkeen. Ja kyllä, aika moni ihmetteli miksi olin palannut niin erilaisiin tehtäviin, mutta itse taisin tehdä asiasta päässäni paljon isomman kuin se sitten olikaan...

Kuitenkin nyt talvella huomasin kaipaavani lisää haastetta... lisää jotain... Tuntui, että hallitsen jo kaiken sen mitä tässä tehtävässä tarvitsen enkä pysty kehittymään lisää. Aloin katsella työpaikkoja, miettiä kouluttautumista. Kuitenkin hieman jäsentymätöntä ajattelua tulevasta.  Hattaraa, niinkuin tammikussa kirjoitin. Pari kuukautta ja tilanne on harpannut jättiaskeleen eteenpäin. Viikon päästä olen uuden edessä. Tuttua ja turvallista työpaikkaani en jätä, mutta työtehtäväni vaihtuvat. Uusi työni tulee koostumaan asioista, joista pidän: kirjoittamisesta, organisoinnista, suunnittelusta, markkinoinnista. Enemmän liikkumista ja aiempaa vapaampaa ja vastuullisempaa työntekoa. Nyt odotan innolla tulevaa...

8.3.2015

Maailman parhaat lihapullat

Mikä valoilmiö se tänään pilkistikään kaiken harmauden keskeltä. Lähdetiin jäähallille luistelemaan ankean harmauden vallitessa ja ulos tullessa vastassa oli yllättävä ja ihana auringonpaiste. Tätä lisää kiitos!

Viikonloppuisin otan mielelläni ruokatoiveita vastaan ja tänä viikkonloppuna esikoisen toive oli välimeren lihapullat. Siis juurikin ne lihapullat, joiden ohjeen sain sieltä kansalaisopiston Tapas-kurssilta ja joita jo ehdin kehua. Mun lihapullahistoria on varsin surullinen. Yritelmiä on vaikka muille jakaa, mutta onnistumiset ovat olleet harvassa (niitä ei ole). Olen yrittänyt maustaa pullia milloin milläkin, paistaa pannulla tai uunissa. Tuhoon tuomittuja kaikki. Seuraava vaihe olisi ollut mennä anopin oppiin katsomaan vierestä miten ne poikien lempipullat tehdään.  Tämä resepti kuitenkin räjäytti potin. Helppoja, maukkaita ja vihdoinkin onnistuneita lihapullia.


Välimerelliset lihapullat
50 kpl

400g naudan jauhelihaa
½ dl korppujauhoja
1 dl tomaattikastiketta (ohje alla)
6-8 kpl oliiveja silputtuna
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria

Tomaattikastike
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
500g paseerattua tomaattia
1 kasvisliemikuutio
1 rkl sokeria
1/4 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
(½ dl tuoreita yrttejä timjamia, oreganoa, basilikaa) 
Tässä kohtaa laiska kokki ostaa yrttimaustettua paseerattua tomaattia ja on silti hyvin tyytyväinen lopputulokseen.

Tee ensin tomaattikastike. Pilko sipuli ja valkosipulit ja kuullota ne oliiviöljyssä. Lisää paseerattu tomaatti, liemikuutio, sokeri ja mausteet. Hauduta n. 10 minuuttia.

Sekoita lihapulla-ainekset tasaiseksi murekemassaksi. Pyörittele massasta pieniä lihapullia pellille. Paista 225 C n. 12-15 minuuttia.

Nosta valmiit pyörykät tomaattikastikkeeseen ja sekoita varovasti ne kastikkeen sekaan. Nauti pastan, muusin tms. kanssa.



Meillä on varsinainen härdelliviikko tulossa, joten siirryn vielä sohvan puolelle keräilemään voimia. Aurinkoista viikkoa!

5.3.2015

Kevättä ilmassa

Eilen räntäsateen piiskatessa maata pujahdimme ystäväni kanssa hetkeksi keväisempiin tunnelmiin Adalmiinan Helmeen. Paimion perukoilla olevasta sisustusliikkeestä olen kirjoittanut yleensä ennen joulua, jolloin liike on puettu tunnelmalliseen joulunodotukseen. Täytyykin tunnustaa, että joulukauppana putiikki on minulle päällimmäisenä jäänyt mieleen, vaikka olenkin tiennyt sen olevan auki lähes vuoden ympäri. Olikin ihanaa, että Annarina kutsui meidät nyt tutustumaan Helmen kevääseen.





Näin kevään korvalla navetta oli täyttynyt hempeistä väreistä ja rennosta tunnelmasta. Jouluinen tunnelma oli tiessään ja tilalla ihania ideoita ja tavaroita kevätkodin sisustukseen. Eihän tuolta pystynyt tyhjin käsin lähtemään...




Joulun jälkeen kodista riisuttiin värit ja koristeet ja talvi on menty hyvinkin neutraalilla sisustuksella. Nyt kevään tullessä sitä alkaa kaipaamaan pieniä väriläikkiä ympärilleen. Sinistä, keltaista, pinkkiä, turkoosia, vihreää.... Kaikkiä näitä löytyi Adalmiinan helmen keväästä. Itseäni miellyttää tänä keväänä erityisesti vihreä. Täytyykin lähteä kukkakauppaan hakemaan tuoretta vihreää ympärille. Jostain kumman syystä viherkasveissani on tänä talvena käynyt kato...

1.3.2015

Helmikuun hetket

Yleensä helmikuu on minulle vuoden hankalin kuukausi. Kevät tuntuu olevan vielä kaukana ja talvi on jatkunut jo ihan tarpeeksi. Ulkona ankean näköistä ja aurinko tuntuu kadonneen lopullisesti. Tänä vuonna helmikuu on kuitenkin ollut niin täynnä ohjelmaa, että koko kuukausi on vilahtanut ohi nopeammin kuin huomasinkaan.


Helmikuussa minua on ilahduttanut erityisesti...

Nepalilainen ruoka. Kotikaupunkiimme avattiin uusi ravintola Bhanchha Ghar, joka tarjoaa nepalilaista ruokaa. Helmikuun aikana ehdin käydä siellä jo kahdesti. Maukasta ruokaa, uusia makumaailmoja.

Elokuvat. Joskus menee kuukausia etten käy lainkaan elokuvissa.  Tänä vuonna olen käynyt jo kolmesti. Lasten kanssa katsoimme Paddigtonin ja Risto Räppääjän, työkavereiden kanssa kotimaisen höpsötyksen Viikossa aikuiseksi. Kyllä leffateatterissa vaan on oma tunnelmansa...

Johan Falck. Jos on elokuvia käyty katsomassa leffateatterissa niin on niitä katsottu ahkerasti myös kotona. Lauantai-illan vakionauhoitus on ruotsalainen Johan Falck elokuvasarja, joka sitten sunnuntaisin yleensä katsotaan.

Minilomat Naantaliin ja Helsinkiin. Pienikin irtiotto arjesta aina piristää.

Lihapullaresepti. Lihapullat ovat olleet minun keittiöni heikko kohta. Ei onnistu, ei sitten millään. Tapas-kurssilla saimme espanjalaisten lihapullien reseptin ja siinä se vihdoin oli. Resepti, jolla minäkin saan lihapullat onnistumaan. Lisäilen tännekin kun meillä seuraavaksi on lihapullapäivä.

Pinaatti ja passion. Helmikuun vakituiset keittiövieraat. Hedelmiä ja vihanneksia on muutenkin nautittu normaalia enemmän. Smoothiekokeilut jatkuvat mitä yllättävimmillä yhdistelmillä...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...