Täydellinen lomapäivä

Pari ylimääräistä lomapäivää tuntuu tässä kohden syksyä luksukselta. Pieni breikki kiireen keskelle. Ja vaikka lomasuunnitelmat näyttävätkin muuttuvan lennossa niin ei haittaa. Parasta just nyt on oma aika perheen kanssa. Tänään nukuttiin koko perhe hävyttömän pitkään ja aamupäivän vietin keittiön puolella. Enpä olisi kymmenen vuotta sitten uskonut, että sitä voi rentoutua ruokaa laittamalla. Että kKuinka ihanaa onkaan upottaa kädet taikinaan ja pyöritellä sämpylöitä. Tätäkin pitäisi harrastaa entistä useammin.

Ruuan jälkeen lähdettiin porukalla metsäretkelle Teijolle. Tarkoituksena oli testata Sahajärvelle tehtyä käsikäyttöistä "lossia", mutta ei ihan tiedetty missä se on. Lähdetiin tietenkin kiertämään järveä väärään suuntaan vain huomataksemme kauimmaisessa kulmassa, että ollaan täysin väärässä paikassa ja järvi on paaaljon suurempi kuin luulimmekaan. Eipä auttanut muu kuin kääntyä takaisin ja jättää lossin käyttö toiseen kertaan. Onneksi keli oli mitä parhain, eväitä mukana ja kenellekään ei tullut känkkäränkkää. Pojat olivat alkuun toki pettyneitä kun eivät päässeet lossia hinaamaan, mutta onneksi pari uutta pokemonia haihdutti pahan mielen.

Kotona kaivettiin kaapista esiin pastakone. Kumpikaan meistä ei oikein muista mistä tuo kone meille on tullut, mutta seurusteluaikana tehtiin aina silloin tällöin itse ravioleja. Sitten tuli raksa ja sitten lapset ja pastakone on saanut olla lähes 10 vuotta kaapin perällä käyttämättömänä. Muistikuva oli, että jotenkin puuha oli aina vähän hankalaa, mutta lopputulos maistuvaa. Tänään kuitenkin pastan teko sujui kuin tanssi. Taikina oli juuri sopivaa, kuopus innostui koneen pyörittämisestä ja mies teki loistavat täytteet. Ehkäpä omissa kokkaustaidoissakin on tässä vuosien kuluessa tapahtunut kehittymistä. Varmaa kuitenkin on, että enää koneen ei anneta pölyttyä nurkassa vaan tehdään pastaa useamminkin itse.

Vaikka päivä ei ollut ollenkaan sellainen kuin alunperin suunniteltiin, oli se täydellinen lomapäivä. Kun normaalisti on päivät nenä kiinni ruudussa, on ihanaa puuhastella kaikenlaista omaa. Nyt on aika nostaa jalat pöydälle ja nauttia kuppi teetä kynttilänvalossa. Samalla aion ahmia loppuun Cecilia Samartinin kirjan Nora ja Alicia, johon olen ihan koukussa. 

Tea for two

Syksyn lähestyminen on palauttanut jälleen arkirutiineihin teehetken. Kesällä en osaa nauttia lämpimistä juomista, mutta nyt aika on taas otollinen teen nauttimiselle.

Parin viime vuoden aikana tee on todella löytänyt tiensä keittiöömme. Aiemmin kaapista löytyi muutama paketti pussiteetä vierasvaraksi, mutta nykyään valinnanvaraa on koko hyllyllinen. Irtoteetä, helmiä. Mustaa, valkoista, vihreää, punaista. Hedelmäistä, mausteista, kukkaista, marjaista... Joka lähtöön jotakin.

Ymmärrän nyt, että teen tekeminen on taitolaji. Niin monella asialla on merkitystä. Veden lämpötilalla, teelehtien määrällä, haudutusajalla. Ei ihme, etten aiemmin ole tykännyt teestä. Olen nimittäin tehnyt kaikkeni pilatakseni sen. Käyttänyt pussiteetä, kaatanut päälle kiehuvaa vettä ja hauduttanut aivan liian kauan. Tuloksena on ollut kitkerää lientä, jonka juominen on ollut nautinnosta kaukana.

Onneksi aina voi oppia uutta. Laadukkaat irtoteet, sopivan lämpöinen vesi ja oikeat haudutusajat ovat avanneet minulle aivan uuden makumaailman. Nykyään teehetki on minulle lähes rituaali. En tee teetä koskaan, jos on kiire. Enkä juuri nauti teen juomisesta esimerkiksi asiakastapaamisissa tai jos olen tekemässä jotakin. Haluan nauttia teeni rauhassa ja ajan kanssa. Seuraan sopii parhaiten hyvä kirja.

Myös mieheni innostui teen juomisesta ja on korvannut ison osan kahvinjuonnistaan teellä. Niinpä teevalikoimamme on kasvanut pikkuhiljaa. Nykyään emme pääse teekaupan ohi ilman ostoksia. Melkein joka ulkomaanreissusta ollaan myös tuotu tuliaisina itsellemme muutama pussillinen makumuistoja. Valikoima on niin laaja, että aina löytyy uusia makuja kokeiltaviksi. Valikoimaa kasvattaa myös se, että teemakumme ovat hyvin erilaiset. Mieheni juo useimmiten mausteista chai lattea maidon kanssa. Lisäksi hänen lempimakuihinsa kuuluu valkoinen tee ja vihreä itsetehty jäätee.  Minulle taas maistuu parhaiten vihreä tee hunajalla maustettuna. Myös rooibos kelpaa paremmin kuin hyvin. Makuja vaihtelen fiiliksen mukaan.

Tänään päivääni kuuluu iso pannullinen lakritsiteetä. Jäin kotiin etätöihin ja silloin päivä alkaa normaalia rauhallisemmin. Teetä ja hiljaista taustamusiikkia, voittaa normaalin avokonttorin melskeen.

Leppoisia kesäpäiviä

Voihan kesä ja kärpäset! Kesäpäivät ne vaan vilisevät silmissä. Viimeiset pari viikkoa ovat menneet vauhdilla. Työt alkoivat ja vaikka tahti on siellä näin heinäkuussa hyvinkin leppoisa, on tietokonekiintiö tullut päivän aikana täyteen. Edelleen olen mennyt aikaisin aamulla töihin, niin että olen päässyt vastaavasti lähtemään aikaisin iltapäivällä kotiin. Tuntuvat ihan lomapäiviltä kun ehtii iltapäivän aikana tekemään vaikka mitä. Arki kummittelee jo siellä muutaman viikon päässä, joten näistä päivistä on nautittava.


Viime viikkojen päivät ovat täyttyneet kaikella kesäisellä. Käyty ystävien kanssa kahvittelemassa, poimittu marjoja, oltu vesisotaa pihalla, jahdattu pokemoneja kaupungilla ja tehty pieniä retkiä lähiympäristöön. Ollaanpa käyty pariin otteeseen poikien kanssa iltatorilla myymässä lelujakin. Viime viikonloppu nautiskeltiin vielä Tammisaaren ja Hangon maisemista. Luovutettiin kesäkodin avaimet hieman haikeina, sillä ensi kesänä tätä mahdollisuutta ei enää ole.

Nyt olisi pari päivää töitä ennen viimeistä lomapätkää. Sen voimalla pitääkin jaksaa sitten koko pitkä syksy...

Yllättävää omaa aikaa

Perheemme miesväki lähti tänään Tammisaaren kesäasunnolle. Varsinkin 5-vuotias oli kovin tohkeissaan selittäessään tästä "miestenmatkasta". Miestenmatkasta, jonka pääohjelmanumerot ovat Leijonapuisto ja uiminen. Jäävät yön yli reissuun ja siitä tuloksena hämmentävä tila: Olen yksin kotona. Sitä aina välillä haaveilee hiljaisesta hetkestä yksin kotona. Nyt olo on hieman eksynyt. Mitä sitä oikein tekisi?

Päivällä kävin ystäväni ja pikkuisen kummityttöni kanssa Perniön ihanassa kesäkahvila Opaliinassa. Jokakesäinen must-kohde. Opaliina ei pettänyt, jälleen kahvilan herkut veivät kielen mennessään ja heidän omatekoista raparperimehua juodessa oli olo kuin hienompaakin drinkkiä siemaillessa.

Kotiin tullessa mahdollisuuksia oli monia. Meillä on muutamia keskeneräisiä kotiprojekteja, joita olisin voinut jatkaa; sokkelin maalausta, entisöintiprojektini hiomista, katon putsausta. No, katolle en yksin kotona ollessa voi mennä eikä mikään muukaan nyt oikein kutsunut omaan aikaa tuhlaamaan. Niinpä olen puuhaillut pientä leppoisaa siivoilua hyvää musiikkia kuunnellen. Kohta taidan laittaa saunan päälle, kaivaa kaapeista kaikki mahdolliset kasvonaamiot ja uppoutua illaksi joko hyvään kirjaan tai elokuvaan. Kuulostaa aika hyvältä suunnitelmalta vai mitä? Olkoon tämä hyvä valmistautuminen huomiseen, sillä silloin lähdemme ystäväni kanssa "naistenmatkalle" Helsinkiin.

10-vuotis hääpäivä

Tämä ilo ylittää kaiken muun ilon  

tänään käy toteen unelma, josta tuskin uskalsin uneksia.  

Kaikki onni on läsnä, kaikki toivo ja varmuus.  

Tänä päivänä me alamme rakentaa elämää –  

suurempaa kuin kumpikaan meistä  

olisi yksin kyennyt rakentamaan.

Näillä sanoilla kutsuimme vieraamme häihimme, jotka vietettiin tasan 10 vuotta sitten. Rehellisyyden nimissä, ei oltaisi itse tätä päivää edes muistettu, ellei anoppi olisi tuonut kuoharipulloa lahjaksi. Mehän juhlistimme tätä tasavuositaivalta jo keväällä Lontoon matkallamme.

Kaivoin hääkuvamme esille tätä kirjoitusta varten ja jäinkin selaamaan kansioita pitkäksi aikaa. Tuntuu, että häistä on vain hetki, mutta silti niin paljon on ehtinyt tapahtua. On rakennettu talo, perustettu perhe, reissattu siellä sun täällä ja pääasiassa nautittu ihan tavallisesta arjesta. Menty ylämäkia ja alamäkiä, kuitenkin tiukasti yhdessä. Mieheni isovanhemmat ehtivät olla yhdessä yli 60 vuotta. Meidän molempien vanhemmat taas ovat olleet naimissa yli 40 vuotta, joten junnujahan me silti tässä touhussa vielä ollaan ja särmiä vielä hiotaan ;)


Kuvien myötä huomasi, että paljon on tapahtunut myös muille. Kuvissa on isovanhempia, jotka eivät ole enää keskuudessamme. Puolisoita, joiden tiet ovat eronneet. Ystäviä, joiden kanssa elämät ovat kulkeneet eri suuntiin. Työkavereita, jotka ovat jo jatkaneet matkaansa uusiin haasteisiin. Ystäviä, joiden perheet ovat vuosien mittaan kasvanut lapsella jos toisellakin. Lapsia, jotka nyt jo lähestyvät kovaa vauhtia aikuisuutta. Vauva, jonka kymmenvuotissynttäreitä juuri vietimme. Paljon ihania hetkiä tallennettuina muistoiksi.

Takarajalla

Olin antanut itselleni tälle keväälle takarajan. Takarajan, johon asti pitää tsempata ja jaksaa. Takarajan, joka tuntui jossain vaiheessa olevan ihan hurjan kaukana. Takarajan, joka vihdoin tuli vastaan tänä viikonloppuna.

Kun kevään on yrittänyt tehdä yksin kahden ihmisen työpanoksen, on panokset kaikkeen muuhun olleet vähän heikonlaiset. Työasiat ovat valvottaneet ja välillä jopa itkettäneet. Ajatukset olleet koko ajan jossain muualla. Mietin mitä olen unohtanut, tuliko kaikki sovittu tehtyä. Potenut huonoa omatuntoa niistä asioista joita en ole ehtinyt tehdä.

Koti on ollut hunningolla, sosiaalinen elämä...  hunningolla, blogi... hunningolla. Lapsista sentään on pidetty huolta, mutta valitettavan monta lelupäivää ja liikuntavaruste unohdusta sain tämän kevään aikana aikaiseksi. Onneksi mitä vaan jaksaa kun tietää että se on väliaikaista. Viime viikko puristettiin tosissaan ja uusi työparinikin aloitti vihdoin. Tilanne tasoittuu...

Niinpä olinkin ajatellut, että tämä viikonloppu otetaan tosi rennosti. Nukutaan pitkään ja ollaan vaan. Liekö syy sitten ihana auringonpaisteen vai minkä energiapiikin ollaan tänään puuhattu vaikka mitä. Kahdeksalta jo pesin jääkaappia ja ennen yhdeksää oltiin koko perhe matkalla ruokakauppaan. Nyt on järjestelty ja siivottu, haettu feng shuit kohdilleen huushollissa. Pyöräilty yhdessä torijätskille. Fiilis on kevyempi kuin pitkään aikaan. Kohta ajattelin vielä pinkaista pienen juoksulenkin ja sen jälkeen suoraan saunaan. Grilli kuumaksi ja vapun viettoon. Ei ole ilmapalloja tai vappukoristeita, ei munkkeja eikä simaa. Nakkeja ja perunasalaattia löytyy, eiköhän se vappu tule tänä vuonna niilläkin.

Aurinkoista vappua sinullekin!

Ystävänpäivänä...

♥ testasin olisiko minusta aamujoogaajaksi, kun kävin korvaamassa yhden poissaolotunnin aamulla. Aluksi tuntui kroppa kankealta kuin rautakanki, mutta kyllä se siitä vertyi. Taidan kuitenkin edelleen mieluummin käydä joogaamassa iltaisin,  jolloin tunnin jälkeen voi vaan olla ja rentoutua. Nyt nimittäin oli päivänkäynnistysvaikeuksia tunnin jälkeen...

♥ vietin puoli päivää keittiössä. Pitkästä aikaa myös kädet taikinassa.. Sämpylöitä, pullia, maalaissalaattia, papupataa, omenahyvettä.

♥ herkuttelin laskiaispullilla. Tehtiin näitä ystävänpäivän jälkkäriksi kun ei laskiaisena ehditty ja muistettu.

♥ kirjoitin ystävälle kuulumisia. Tämäkin ollut suunnitelmissa vaikka kuinka kauan, mutta vihdoin sain aikaiseksi.

♥ toivotan sinulle hyvää ystävänpäivää!

Pyykkipäivä

Meillä pyykkipäivä on usein torstai. Periaatteesta en halua käyttää siihen viikonloppua, joten koska torstaisin mies käy töiden jälkeen harrastamassa on pyykkipäiväksi vakiintunut hikivaatteiden johdosta torstai. Normaalioloissa pesen 1-2 koneellista pyykkiä viikossa, mutta tällä viikolla aloitin pyykinpesun torstaina puoliltaöin ja pesin 5 koneellista pyykkiä.

Miten se vatsatauti alkaakin aina yöllä? Pienimmäinen oli kuitenkin tosi reipas. Ei itkeä tirauttanut kyyneltäkään ja nukahti aina heti uudelleen. Minä taas en nukkunut koko yönä. Korva tarkkana kuuntelin ja yritin ehtiä ajoissa paikalle. Pyykin määrästä voi arvata, että en aina ehtinyt. Onneksi uusia taudin uhreja ei ole ilmaantunut ja pyykkikorikin on jo tyhjä...

Lasten ollessa pieniä pyykinpesu tuntui uuvuttavalta, kunnes hiekkalaatikolla käydyssä keskustelussa koin ahaa -elämyksen. Kukaan muu ei tuntunut silittävän pyykkejään vaan siirsivät ne suoraan narulta kaappiin. Kotona nähdyn mallin mukaisesti olin tunnollisesti silittänyt joka ainoan vaatekappaleen. Voitte vaan kuvitella millainen vuori sitä silitettävää yleensä kertyi... Kun ensimmäisen kerran viikkasin vaatteita suoraan narulta pinoihin, odotin vähintäänkin jonkin salaman iskevän. Ei iskenyt, enkä ole sen jälkeen silittänyt kuin ne paremmat vaatteet. Pyykinpesu muuttui kertaheitolla astetta miellyttävämmäksi.

Viime syksynä se muuttui vielä miellyttävämmäksi kun kokeilin ensimmäistä kertaa pyykkietikkaa. Paitsi että se tuo pyykkeihin aivan ihanan tuoksun, on sillä lukuisia muitakin hyvä puolia. Se mm. poistaa pesuaineiden jäämät pyykistä, pyykistä tulee pehmeää (korvaa huuhteluaineen, jonka tarkoitusta muuten itse en ole ikinä ymmärtänyt), pitää pesukoneen puhtaana, poistaa hajuja (on siinä todella tehokasta), kirkastaa värejä ja poistaa kellastumia. Lisäksi pyykkietikka on vielä ekologistakin.

Nämä Le Pere pelletierin pyykkietikat ovat lisäksi kauniita pitää esillä. Omani olen ostanut Herkku- ja lahja Murenasta, josta tätä myydään kuulemma pullotolkulla. Aina erän tullessa sana kiertää ja hyllyt ovat hetkessä tyhjät. Tuoksuja on useita erilaisia, omani olen valinnut miedoimmasta päästä. Harvapa ostaisin lahjaksi huuhteluainetta, mutta tätä ostin äidilleni joululahjaksi. Kovasti on kehunut tuotetta. Parasta ehkä on koko kodinhoitohuoneeseen leviävä ihana tuoksu. Sarjaan kuuluu paljon muitakin tuotteita mutta niitä en ole vielä kokeillut. Oletko sinä jo kokeillut pyykkietikkaa?

Paras vapaapäivä

Meidän viisivuotiaan mielestä vapaapäivä on vapaapäivä vasta silloin kun ei ole mitään sovittua menemistä. Esimerkiksi kaupungilla käynti tai kyläreissu pilaa vapaapäivän. Ja täytyy sanoa, että olen vähän samaa mieltä. Paras vapaapäivä on sellainen, jossa kalenteri näyttää tyhjää. Ei mitään sovittuja juttuja ja kelloon katsomisia. On sitten aivan eri asia lähteä extempore jonnekin, esimerkiksi uimahalliin kuten tänään.

Tämä viikonloppu on meillä tyhjää täynnä. Kaiken viikon menon ja melskeen jälkeen hyvinkin toivottu olotila. Tänäänkin vanuttiin yöpuvuissa puoleen päivään. Rakennettiin legoja ja olla möllötellään. Kotoa ei olla poistuttu sitä uimahallireissua enempää. Huomisen suunnitelma on yhtä avoin, katsotaan kelin ja fiiliksen mukaan.

Hiukan kyllä harmittaa, että nuo kuvan kelit menivät jo. Muuten oltaisiin varmasti suunnattu ladulle koko porukka. Tiistaina kuopusta hoitoon viedessä maisema oli vielä kauniin tunnelmallinen. Oli pakko pysähtyä nappaamaan fiilis talteen. Tänään uimahallille mennessä sama maisema oli täysin vihreä...

Fiiliksissä viikonlopusta

 

Mukava viikonloppu takana. Paljon ulkoilua ja mukavia juttuja. Mulle viikonlopussa ehdottomasti parhainta on aikatauluttomuus. Mieli lepää kun ei tarvitse katsoa kelloa ja juosta paikasta toiseen.

Pojat pääsi perjantaina mummilaan yökylään ja me elokuviin. Käytiin katsomassa miehen toiveesta Star Wars. En ole tainnut yhtä ainutta Star Warsia ennen katsoa alusta loppuun, mutta ihan hyvähän tuo oli. Ensimmäinen kerta mulla myös 3D elokuvissa ja olihan se vaikuttavaa kun avaruusalukset kiisi ohi oikealta ja vasemmalta. Lauantaina käytiin vielä kahden kaupungilla lounaalla ja ostoksilla ennenkuin haettiin nappulat kotiin.

Kelit ovat olleet niin mainiot, että viikonlopun aikana on tullut harrastettua kattavasti talviliikuntaa, hiihtoa, luistelua ja pulkkamäkeä. Pienimmäinen oli ensimmäistä kertaa kunnolla hiihtämässä. Ensimmäiset kaksi metriä mentyään totesi, että kyllä hän voi toisenkin kierroksen mennä. Aika optimistista kun kierrosta on siinä vaiheessa puoli kilometriä edessä. Mutta niin vaan sisulla meni puolitoista kierrosta kunnes oli aivan loppu.

Tänään lähdettiin iltapäivällä vielä Mathildedaliin ulkoilemaan. Monta kertaa mainittu ja yksi lempparikohteita tässä lähistöllä. Auringon laskiessa maisemat olivat aivan upeat. Käytiin myös katsomassa noita karvakavereita, jotka ovat aika vastustamattomia otsatukkiensa alla. Pakollinen vierailu oli myös Ruukin kehräämö, sillä sormiani on syyhyttänyt aloittaa uusi kutomisprojekti.

Sunnuntain kruunaa tänään vielä sauna ja uunituoreet leivät. Näillä eväillä reippaana tulevaan viikkoon.

Juhlan kautta arkeen

Ihana tällainen välipäivä ensimmäisellä loman jälkeisellä työviikolla. Aamut ovat olleet todella takkuisia, kun lomalla tuli nukuttua pitkään. Iltapäivällä taas ovat väsyttäneet aikaiset aamut. Tehokkuus on ollut aika kaukana tämän viikon työpäivistä. Tänään on vedetty henkeä ja kerätty energiaa loppuviikoksi.

Työn lisäksi ollaan tällä viikolla juhlittu. Kuopus täytti eilen tärkeät viisi vuotta. Nämä olivat hänelle ensimmäiset syntymäpäivät, joita hän on odottanut kuin kuuta nousevaa. Päivästä on puhuttu paljon ja suunnitelmia tehty. Eniten huolta aiheutti se, että minulla oli työpäivä enkä olisi kotona kun hän herää. Sain onneksi järjestettyä niin, että tein aamulla töitä kotoa ja pystyin olemaan mukana herättämässä ja laulamassa päivänsankarille.

Lahjan kuopus valitsi itselleen Berliinistä ja halusi sen itse itselleen myös paketoida. Myös kakkua suunniteltiin tarkkaan ja harkiten. Meillä syntymäpäiväksi saa toivoa haluamansa kakun ja minä yritän sitä sitten parhaani mukaan toteuttaa. Kuopuksen valinta osui lopulta äidille aika armolliseen kirjainkakkuun. Suklaakakku suklaakuorutteella, väliin toivottiin hilloa ja "parsimaania". Marsipaani vaihtui lopulta vaniljakastikkeeseen, mutta muuten mentiin juniorikokin toiveiden mukaan. Tein kakun levykakkuna ja uunipellillisestä saikin mukavasti kolmikerroksisen J:n. Päällisen tein mokkapalojen kuorruteohjeella.

Sukulaisjuhlien lisäksi kestittiin kummit lastensa kanssa. Tänään juhlaa on jatkettu pappan synttäreillä ja ensi viikonloppuna juhlitaan vielä toinen pappakin. Sen jälkeen tämä äiti laittaa perheen sokerihanat kiinni muutamaksi viikoksi, sillä nyt on viime viikot eletty pelkästään herkuttelemalla.

Vuoden 2015 päätös

Viime vuonnakin tein yhteenvedon tämän kysymyspatteriston kanssa kuluneesta vuodesta. Nyt onkin kiva tehdä sama tämän vuoden osalta

1. Mitä sellaista teit viimeksi kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?
Viime kesänä vuokrasimme kesäasunnon Tammisaaresta. Hauska kokemus, vaikka kesä ei parhaita puoliaan näyttänytkään ja rantaelämää ei päästy viettämään.

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?
Tein vuodelle tavoitteita, joista osa on saavutettu. Osa taas jäänyt vähän hatarammalle pohjalle. Toivoin vuodelle 2015 uusia tuulia työrintamalle ja niitä sain jo alkuvuodesta. Lisäksi haaveena oli matkustella ja myös niiden osalta toiveet toteutuivat, mitä nyt aurinkoloma vaihtui jouluiseen Berliiniin. Kolmantena oli elämykset. Halusin käydä enemmän teattereissa, näyttelyissä, elokuvissa, konserteissa. Tämänkin suhteen olen tyytyväinen. Takana on mm. loistavia konsertteja, huikea teatterielämys ja vaikuttava taidenäyttely. Tavoitteena oli myös parantaa omaa hyvinvointia terveellisen ruokailun ja kuntoilun osalta. Ruuan puolesta ollaan ihan hyvällä tolalla, mutta kuntoilut ovat jääneet lähinnä ajattelun tasolle. Keväällä olin hyvässä iskussa, mutta sitten tuli kesä ja sen jälkeen olen jäänyt jumiin. Liikkumatta en toki ole ollut, ulkoilu, jooga ja juoksu ovat pitäneet siitä huolen. Lihaskunnon harjoittaminen on jäänyt aivan liian vähälle. Olisikos siinä tavoitetta tulevalle vuodelle...

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?
Työn puolesta olen tavannut valtavan määrän uusia ihmisiä. Mutta tähän voisin nostaa nykyisen työparini, jonka kanssa pinnallisesti tunnettiin jo ennen tätä vuotta.  Vuoden kuluessa olemme kuitenki tutustuneet paremmin kun päivittäin olemme työpöydät vastakkain. Työn lisäksi jaamme yhteisen mielenkiinnon hyvinvointiin, joten päivän aikana puheenaiheet liikkuvat somemarkkinoinnista raakakakkuihin ja kuvankäsittelystä stressinhallintaan. Kaikki työpaineetkin on paremmin siedettävissä kun vieressä ymmärretään täysin tilanne ja ollaan samassa veneessä.

4. Menetitkö ketään läheistäsi?
Viime vuonna tässä luki, että hyvästelimme mieheni isoäidin. Tänä vuonna hyvästelimme samalle matkalle hänen miehensä, mieheni isoisän. Ikävä toisen luokse oli niin kova, että lopulta voimat loppuivat. Nyt saavat olla jälleen yhdessä.

5. Missä maissa vierailit?
Keväällä teimme parin päivän aikuisten retken Ruotsiin, Tukholmaan. Monen vuoden tauon jälkeen kaupunki näytti jälleen parhaat puolensa, viihdyimme loistavasti. Kesäkuussa pakkasimme koko perheen autoon ja teimme kauan odotetun ja onnistuneen automatkan Tanskan Legolandiin. Vuoden viimeiset päivät vietämme puolestaan Saksassa Berliinissä.


6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut?
Aurinkoloman... Parasta on, että se on jo varattuna :)


7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?
12.8.2015 Esikoinen aloitti koulun. Jännittävä päivä pienelle miehelle ja äidille.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?
Aloittaessani keväällä uudessa työtehtävässäni oli siihen ladattu paljon odotuksia myös työnantajan puolelta. Kesän lopussa haasteet kasvoivat, kun yksi pomoporras putosi välistä pois ja jouduimme työparin kanssa ottamaan lisää vastuuta. Tunnen, että olen onnistunut työssäni ja osannut vastata noihin odotuksiin.

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?
Mitään suurta pettymystä ei vuoteen mahtunut. Eniten harmittaa se, että en ole saanut itseäni niskasta kiinni ja salille.

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?
Viime vuosi oli edellistä parempi tässä suhteessa. Mitään flunssaa kummempaa en ole sairastanut. Edellisen loppuvuoden runsaat antibioottikuurit tosin jättivät jälkensä suolistooni, ja se on hieman varjostanut hyvinvointia.

11. Mikä oli paras ostoksesi?
Viime vuonnakin tässä kohtaa oli taulu ja samalla linjalla jatketaan. Löysin vihdoin täydellisen taulun olohuoneeseemme. Kristina Isakssonin taulu ilahduttaa minua päivittäin olohuoneen seinällä. Toinen löytö oli Louis Vuittonin Speedy, jonka Tukholmasta kotiutin.

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?
Päällimmäisenä mielessä ovat Pariisin terroristi-iskut. En pysty ymmärtämään näitä terroritekoja.

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Edelleen suurin osa sujahtaa pankille lainanmaksuun. Myös olohuoneen taulu oli normaalia isompi sijoitus, tosin taidelainaamon kautta sekin ostos realisoituu pikkuhiljaa kuukausien kuluessa.

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?
Uudesta työstäni. Vuosi on tarjonnut aikamoisen vuoristoradan sen suhteen. Paljon stressiä, mutta myös paljon onnistumisen tunteita. Olen oppinut paljon kuluneen vuoden aikana.

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?
Arttu Wiskarin kappaleet. Käytiin miehen kanssa hänen konsertissaan ja biisejä on veivattu kotona aika paljon kuluneen vuoden aikana.

16. Viime kauteen verrattuna, oletko:
i. onnellisempi vai onnettomampi: onnellisempi. Mukavampi työ, terveys, lasten kehittyminen.
ii. laihempi vai lihavampi: Aika vakionumeroissa mennään. Kesällä taisin olla pari kiloa kevyempi, mutta joulu tasoittaa saldon mukavasti.
iii. Rikkaampi vai köyhempi: Kyllä tilipussin koko on pysynyt samana

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Käynyt salilla. Keväällä tein ahkerasti kotitreenejä, nyt nekin ovat jääneet :(

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Stressanut työasioita. Olen miettinyt niitä välillä aivan liikaa kotonakin. Ja eiväthän ne asiat stressaamalla ainakaan parane...

19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?
Joulu meni jälleen saman kaavan mukaan meillä kotona sukulaisten kanssa. Juhannusta emme ole koskaan juurikaan erityisesti juhlineet.


20. Rakastuitko kauden aikana?
Rakastan omaa perhettäni.

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
Tänä vuonna olen katsonut Silta -sarjan kaikki kaudet. Kestosuosikki on edelleen Greyn anatomia. nyt syksyn aikana ollaan katsottu ahkerasti Wallander -elokuvia netflixistä.

22. Vihaatko mitään tai ketään jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna?
Viha on niin voimakas sana, että sitä en käytä.

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Kuluneen vuoden aikana olen lukenut todella paljon ja monipuolisesti. Yhdeksi mieleen jääneeksi täytyy mainita Saku Tuomisen " Hyvä elämä - lyhyt oppimäärä". Luin sen putkeen kaksi kertaa. Ja tiedän, että tulen lukemaan tulevaisuudessa vielä useaan otteeseen. Paljon hienoja käyttöönotettavia ajatuksia paremman elämän puolesta.

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Suomalainen musiikki jyrää meillä edelleen. Tänä vuonna on veivattu paljon Arttu Wiskaria.

25. Mitä halusit ja sait?
Halusin uusia työtehtäviä ja niitä sain. Olen tykännyt kaikesta stressistä huolimatta.

26. Mitä halusit, mutta et saanut?
Aurinkoloman. Ei saatu aikaiseksi, siksi vuonna 2016 tuo asia on ehdottomasti korjattava.

27. Mikä oli vuoden paras elokuva?
Uusin Bond. Järjestimme asiakkaille ennakkonäytöksen, joten ensimmäiseltä riviltä tuli niska kenossa leffa katsottua. Daniel Graig on tehnyt Bondista minunkin suosikkini.

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?
Täytin 38 enkä muista yhtään mitä tein syntymäpäivänäni. Tuskin siis mitään erikoista.

29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman?
Vatsaongelmat olisin mielelläni jättänyt kokematta. On tullut murehdittua sen takia kaikenlaista.

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?
Tyyli pysyy samana eli varsin klassisella linjalla mennään.

31. Mikä piti sinut järjissäsi?
Perhe, se pitää jalat maassa ja muistuttaa siitä mikä on kaikkein tärkeintä.

32. Ketä julkkista himoitsit eniten?
Himoitsit.... hmmm.... No, Bondia oli ainakin kiva katsella...

33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikautti sinua eniten?
Kaikki terrorismiin liittyvä on puhututtanut aika paljon tänä vuonna.

34. Ketä kaipasit?
Ystäviä ehtii nykyään nähdä aivan liian vähän.

35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?
Vaikea kysymys... lapset ovat tietenkin ihan ehdottomasti parhaita, mutta jos valitaan perheen ulkopuolelta niin voisin mainita vaikka joogaopettajani. Hän huokuu ulospäin sellaista tyyneyttä ja rauhaa, että sitä haluaisin imeä itseenikin...


36. Mikä tai kuka yllätti sinut viime vuonna?
Se miten sujuvasti esikoisen koulutie alkoi. Sinne sujahti ihan kuin olisi aina käynyt koulua. Olisin itse tainnut tarvita jonkun pehmeän laskun asiaan.


37. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksesi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia, vaan henkilökohtaisia tavoitteita.

1. Haluan nähdä enemmän ystäviä.
2. Haluan käydä konserteissa ja teattereissa.
3. Haluan nähdä uusia maailmankolkkia.
4. Haluan kehittyä työssäni
5. Haluan stressata vähemmän

Puuuh.... Jaksoitko lukea tänne asti... aikamoinen patteristo vastattavaksi...

Vapaa päivä

Enpä muista koska kalenterissa olisi ollut päivä, jossa ei ole mitään merkintöjä. Ei menoa minnekään, ei mitään pakollista tehtävää. Kun viikko oli taas täynnä kaikenmoista ja kaikki illat ohjelmoitu, olen nauttinut tästä täysin vapaasta lauantaista oikein erityisen paljon. Jo perjantaina vaihdoin firman pikkujoulut leffailtaan perheen kanssa. Tehtiin herkkuruokaa ja viihdyttiin InsideOut -elokuvan parissa.

Tänäänkin olisi ollut vaikka mitä kivoja joulumyyjäisiä, mutta niiden sijaan olen viettänyt koko päivän kotosalla tehden niitä asioita mistä tykkään. Nautin hitaasta aamusta, koko pannullisesta haudutettua teetä, lehtien lukemisesta ajan kanssa. Kehtaanko sanoakaan, että itseasiassa mulla on koko päivän ollut pyjamapaita päällä. Ja kaikesta huolimatta tuntuu, että olen saanut aikaiseksi vaikka mitä.  Kokeillut uutta thai-reseptiä, leiponut sämpylöitä ja pipareita. Innostunut myymään lastenhuoneista ylimääräistä tavaraa. (Tähän hurraa -huuto FB-kirpparille, sillä aamulla myyntiin laitetut tavarat on jo nyt illalla haettu nurkista pois.) Käynyt lasten kanssa lenkillä, jossa tuuli riepotteli meitä mennen tullen. Parasta kaikessa, että kelloa ei ole tarvinnut katsoa koko päivänä. Ollaan puuhailtu kaikenlaista, mutta omaan tahtiin.

Nyt ajattelin vielä kirjoitella joulukortit valmiiksi ja ehkäpä uppoutua siivoamaan vaatehuonetta. Olen lukenut Konmaria ja odotellut koska inspiraatio iskee. Nyt saattaisi olla sellainen päivä...

Rentouttavaa lauantaina!

Pikakelauksella

Taas on painettu pikakelausnäppäintä ja päivät tuntuvat kiitävän ohi kiihtyvällä tahdilla. On ollut iltatöitä ja ala-asteeni avointen ovien päivää. Töissä loppuvuoden kiireet alkavat todenteolla konkretisoitumaan, kun nyt yritetään kiivaasti tehdä kaikki se, mitä tälle vuodelle oli suunniteltu. Ainakin viikko vielä on edessä samaa tahtia, sitten toivottavasti helpottaa...

Viime viikolla tajusin, että joulu on jo ihan nurkan takana ja olen normiaikataulustani myöhässä. Pahasti myöhässä... Yleensä tähän aikaan on joululahjat vähintäänkin mietittynä valmiiksi, joulukortit kirjoitettuna odottamassa postitusta, joulun ruokalista pähkittynä. Tänä vuonna olen yhtenä iltana askarrellut pari korttia... Kyllähän aikaa vielä on, mutta yleensä olen ajoissa ja pidän siitä että saan tehdä asiat omaan tahtiin ja rauhassa. Nyt tunnelmointi on jäänyt arkikiireiden jalkoihin.

Perjantaina oli ensimmäinen kokonainen ilta kotona tällä viikolla ja päätinkin hakea sen joulufiiliksen siivouskomeron perältä. Kaivoin esiin jouluvaloja, tein muutaman jouluisemman asetelman, muutaman joululahjaideankin sain puuhaillessani.

Kaiken kiireen vastapainoksi vietettiin eilen miehen kanssa rentouttava päivä Turussa. Aamupäivällä kuljeskeltiin kaupungilla. Tein mm. maailman nopeimmat takkikaupat. Musta villakangastakki on ollut ostoslistalla jo aika kauan, mutta en ole asian eteen tehnyt mitään. Nyt kävelin Stockmannin takkiosastolle, kokeilin yhtä ja marssin kassalle. Aivan epätyypillinen ostosprosessi mulle. Yleensä pitää kokeilla kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja harkita päätöstä pitkään.

Ostoslistalla oli myös teetä. Kauppahallin ihanasta teekaupasta ostettiin pussi jos toinenkin kotiin tuotavaksi. Myös muutama juustokimpale ja punaviinipullo tarttuivat mukaan. Joulu oli jo vallannut kauppahallin ja lounastaessa taustalla soivat jazzahtavat joululaulut. Kyllä livemusiikki vaan on ihanaa...

Samoin kuin liveteatteri.  Jo kesällä varasimme liput Turun kaupunginteatteriin Breaking the Waves -esitykseen. Alkuperäinen idea oli mennä ystäväperheen kanssa ja käydä yhdessä esityksen jälkeen syömässä. Aikataulut kuitenkin sakkasivat viime metreillä, joten liput muuttuivat isänpäivälahjaksi omalle isälleni. Reilu vuosi sitten kävimme katsomassa Turun kaupunginteatterissa musikaalin Jekyll ja Hyde, joka oli todella hyvä. Sen jälkeen taas kerran toisteltiin , että pitäisi käydä useammin teatterissa. Hakea näitä kokemuksia. Eilinen esitys sai taas huokaamaan samaa. Breaking the Waves oli niin hyvä. Harvoin kuuluu yleisöstä sellainen niiskutus kuin esityksen loppukohtauksen jälkeen.

Tänään otetaan vielä rennosti. Aamulla tosin sain siivoushepulin ja raivasin esikoisen huoneesta lattian esiin kaikkien legojen alta.

Hyvää pyhäinpäivää!

Meillä tuoksuu korvapuusti, kynttilät palavat ulkona ja sisällä. On käyty anoppilassa syömässä, käyty viemässä kynttilät hautausmaalle, kahviteltu mun vanhempien kanssa. Vietetty hyvin, hyvin rauhallista lauantaita.

Mä olen anti-halloween ihminen. En oikeasti voi sietää kaikkea sitä Halloweeniin liittyvää krääsää, jota kaupat pursuavat nyt ennenkuin kantavat joulukoristeet sisään. Meillä ei ole hämähäkinseittejä, luurankoja tai muuta rekvisiittaa. Ei oransseja kynttilöitä, kurpitsoja. Ei olla syöty haamuleivoksia tai pääkallokarkkeja. Olen se tylsä äiti, joka ei anna lasten ostaa uusia hurjia naamiasvetimiä vaan sanoo vanhojen riittävän ihan hyvin halloweendiscoon. En edes muistanut ostaa varalle karkkia, jos pikkunoitia tai haamuja tulee ovikelloa soittamaan. Onneksi kaapista taitaa jotain varalta löytyä.

Ennemmin nautin tästä pyhäpäivästä rauhallisesti oleillen. Unohtaen hetkeksi sen hektisen arjen, jota nyt viikot tuppaa koko ajan olemaan.

Tunnelmallista pyhäinpäivän iltaa sinullekin!

Mikä viikko!

Johan on viikko takana. Oikeaa vuoristorataa, välillä ylös huipulle ja välillä ryminällä alas.

Olen mm...

...maannut päivän pimeässä peittojen alla kärsien elämäni pahimmasta migreenistä.
...tuntenut äärimmäistä epätoivoa kun kolme työpuhelinta soi yhtäaikaa ja kaikki tuntuu leviävän käsiin.
...voittanut liput Osaava nainen -messuille.
...hoitanut yhden asiakastilaisuuden täyteen väkeä ja panikoinut samalla, ettei toiseen tule yhtä ainuttakaan ihmistä.
...unohtanut täysin ajankulun ystävän kanssa geokätköillessä.
...tehnyt hienoja tehtävälistoja, joita en ole saanut toteutettua lainkaan.
...tehnyt huippulöydön kirpparilta.
...surfannut matkailusivuilla tunteja ja varannut lopulta lentoliput loppuvuoteen.

Tähän ei ole kuin kolme sanaa:
Onneksi on viikonloppu!

Arki yllätti bloggaajan

Näin taisi käydä viime syksynäkin. Syksyllä aikataulutettu arki iskee niin "yllättäen" ja äkkiä, että koneisto hyytyy. Haluan olla kotona ollessa läsnä ja kuunnella poikien tohinaa päivän puuhista. Varsinkin pieni koululaisemme törmää nyt päivittäin uusiin asioihin ja on tärkeää, että hän pääsee niistä juttelemaan. Toinen syy blogihiljaisuuteen on iltaisin iskevä tietokoneallergia, joka iskee kun loman jälkeen viettääkin taas päivästään tunteja koneen ääressä työpaikalla. Sitä ei vaan halua olla enempää nenä ruudussa kiinni. Jotain on kuitenkin vuodessa opittu. Viime vuonna olisin tässä kohtaa ollut ahdistunut, kun en ole kirjoittanut blogiin yli viikkoon, nyt en oikeastaan noteerannut koko taukoa mitenkään. Sisäinen piiskurini on oppinut hellittämään ja laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen.

Meillä tällaiset aikataululliset muutoskohdat tarkoittavat aina myös levottomampia öitä. Lapsilla on ollut paljon uutta opittavaa ja käsiteltävää, niinpä pää taitaa surista yölläkin. Yön aikana tassutellaan edestakaisin ja aamuisin meidän sängystä löytyykin X määrä ylimääräisiä varvaspareja. Niin ihanaa kuin tuhiseva pikkumies kainalossa onkin, vaikuttaa se väkisinkin omaan unen laatuun. Eikä meillä riehuva flunssa mitenkään ole edesauttanut pirteitä päivä.

Viikonloppuna harrastin lasten perässä juoksemista sanan nimenomaisessa merkityksessä. Kuopus on ahkerasti harjoitellut ilman apupyöriä ajamista ja palkinnoksi lupasin jätskit torilla. Reilu neljän kilometrin matka taittui reippaasti ja sain ihan todella juosta koko matkan pikkumiehen rinnalla. Voi mikä ilo ja ylpeys paistoi kuopuksen silmistä kun saavuttiin torille. Iltapäivällä pääsin juoksemaan myös isomman perässä kun hän osallistui ensimmäiseen suunnistuskilpailuunsa. Kahden hikisen lenkin palkkioksi sain auton ilmastoinnista flunssan eikä tällä viikolla päässä ole liikkunut mikään muu kuin räkä. Onneksi pikkuhiljaa alkaa jo helpottaa. Eilen huomasin energian riittävän jo siivoamiseenkin. Miten se huusholli karkaakin käsistä kun pari päivää lintsaa kotitöistä...

Nyt odottelen jo viikonlopun alkua. Luvassa juoksukisoja, lasten kuskausta harrastuksiin, siivousta ja synttärisuunnittelua...

Mun eka

Esikoisen ensimmäinen koulupäivä. Päivä täynnä tunteita; odotusta, jännitystä, iloa, haikeutta. Haikeutta enemmän kyllä äidillä kuin pojalla. Mihin hävisi se pieni rinnalla pötköttävä vauva? Pieni koululainen, mutta silti jo niin iso. Klisee mikä klisee, mutta mihin se aika on kadonnut? Vuodet todellakin ovat viime aikoina lyhentyneet.

Tätä päivää on meillä odotettu keväästä alkaen. Kesän aikana harjoiteltu uusia taitoja, puhelimen käyttöä, yksin kotona olemista, laajennettu reviiriä. Jos on poika opetellut uusia asioita, niin olen itsekin joutunut opettelemaan uutta. Höllentämään talutusnuoraa, uskomaan siihen, että hän osaa itsekin. Pientä luopumisentuskaa on ollut havaittavissa.

Tänään kuitenkin huomasin luottavani siihen, että kaikki sujuu. Niin reippaasti pieni koululainen otti ensimmäiset askeleensa koulutiellä. Vilkutti iloisesti ja lähti opettajan ja kavereiden perässä luokkaan. Tutut opettajat, tuttu koulu, tutut kaverit. Siinä on pohjaa onnistuneelle ensimmäiselle vuodelle. Toivon saman innon ja reippauden jatkuvan koko pitkän koulutien.

Olin ajatellut pehmeää laskua koulunkäyntiin ja varannut kalenteriini etäpäiviä tähän alkuun. Koululainen haluaa kuitenkin jo huomenna jäädä iltapäiväkerhoon kavereiden kanssa. Taisi pehmeä alku olla enemmän äidin tarve kuin koululaisen.

Hyvää matkaa

Unien näkijä

Tuolla järvellä kaukana on saari.

Ei kovin ole suuri, mitä lie, no, hehtaari.

Sen rannat niin jyrkät, kallioiset.

Sen keskellä muuri, tai mikä lie.

Ei sinne polkua, on vain linnuntie.

Miten sinne nyt päästä vois,

kun ihmiseltä Luoja jätti siivet pois.

Mä tartun kiinni vaikk´sateenkaareen.

Sen väreissä ehkä pääsen mä pieneen saareen.

Kun ilta tulee, ehkä kuutamossa nään.

Hopeaa ja kultaa hohtavan sillanpään.

Luotanko kuunsiltaa ja sateenkaareen?

Niiden myötä ehkä pääsen pienoiseen saareen.

Voi, miksi Luoja jätti ihmiseltä siivet pois.

Tuo järvi on uni, sen saari on uni.

Unta sen muuri ja jyrkät rannat.

Totta vain se, että haaveeni tuo

vie mieleni joskus sen saaren luo.

Silloin yli sen muurin katsoa saan

ja näen tuon kauniin unieni maan.

Tiedän, ei Luoja unohtanut ihmiseltä siipiä pois. 

-R.L.-

Tämä  runo on mieheni isoisän kirjoittama. Tänään toivotimme isopappalle hyvää matkaa tuonne unien saareen, jonne isomummin talvella aiemmin saattelimme. Yhdessä jälleen ♥

Viikon varrelta

Voihan hujaus! Miten se viikko taas karkasikaan käsistä. Mulla on ollut ajatuksena tehdä sellainen päivä kuvina postaus, mutta tehdään nyt tällä kertaa tällainen viikko lyhyesti kuvina.

Töitä on painettu joka päivä. Huomaa kesän lähestyvät, kun kaikilla on kiire saada työpöytiä tyhjemmäksi. Viime viikolla työpäivät ovat olleet toistensa ääripäivä. Muutama toimistopäivä, jolloin on istuttu koneen ääressä koko päivä erilaisia markkinointijuttuja tehden. Torstaina taas jotain ihan muuta. Aamulla ajoin Lohjalle pystyttämään meidän pientä messuosastoa ja jäin paikalle aamupäiväksi kuuntelemaan mielenkiintoisia seminaariesityksiä somesta. Siitä takaisin Saloon kuivaa lounassämpylää vauhdissa syöden. Jouduin yllätyksekseni adoptoimaan toimistolta pari eksyneen oloista TET-poikasta ja pikapikaa keksittynä hommana tyhjensin heidän avustuksellaan yhtä varastoa. Seminaarivaatteet tyylikkäästi pölykerroksen peittäminä yritin vielä keskittyä muutaman asiakaskirjeen rustaamiseen huonolla menestyksellä. Hakiessani poikia päiväkodista kävin vielä golfkentän laidalla valokuvaamassa otoksia kisakutsuja varten.

Vapaa-ajan ongelmiakaan ei ole juuri ollut. Jalkapalloa, jalkapalloa, jalkapalloa ja siihen suunnistuskoulua kaupan päälle. Kävin esikoisen kanssa muutaman viikon mittaisessa hipposuunnistuskoulussa ja hän innostui kovasti. Taidettiin siis löytää uusi harrastus...

Tänään juhlistettiin viikonlopun alkua käymällä Prisman pihalle pystytetyssä huvipuistossa. Äiti oli hövelillä päällä ja osti muutaman lipun laitteisiin. Pääsinpä itsekin törmäilyautoja ajamaan. Kotiin tultiin kirjaston kautta. En muista koska olisin viimeksi ollut näin ajan kanssa siellä kiertelemässä. Voi kuinka nautin siitä vaeltamisesta hyllyjen välissä. Taas löytyi mielenkiintoista luettavaa vinopino. Älkää ihmetelkö pinossa olevia karttoja. Olkoot vaan GPS:t ja TomTomit, mä haluan katsoa meidän ajoreitin ihan oikealta kartalta. Mulla on aika hyvä kuvamuisti, joten haluan luoda isolta kartalta sellaisen yleismielikuvan miten sinne Billundin suuntaan ajetaan.

Niin ja käytiinhän me kaupassakin. Miten voikin muuten olla, että kuopuksen pissahätä tulee aina siinä vaiheessa kun kärryt on täynnä tavaraa ja vessa mahdollisimman kaukana?