31.3.2013

Keittokirjamania

Miten voikaan ihmisen tehdä mieli keittokirjoja...

Mä nautin selailla niitä, katsella herkullisia kuvia ja napata ideoita. Lainailen keittokirjoja kirjastosta aika usein, mutta aina välillä tulee tarve saada joku kirja omaksi asti. Hankintalistalla ovat nyt olleet kirjat Safkaa sekä Pipsan keittiössä. Molemmista olen lukenut paljon hyviä arvosteluja ja kommentteja.

Teen usein tällaisista himotuksista huuto.nettiin vahteja ja jos hyvä diili tulee kohdalle niin käyn kiinni. Nyt kotiutin sieltä Pipsan keittiössä - kirjan uudenveroisena ja sopuhintaan.


Viime viikolla olen kirjaa ahkerasti selaillut ja todennut mielenkiintoiseksi. Paljon yksinkertaisia ja hyvältä kuulostavia reseptejä, joissa ei ole mitään ihmeellisiä kikkailuja. Kauniit kuvat ja kiva esipuhe jokaisesti reseptista. Ensimmäiset reseptit pääsevät kokeiluun jo nyt pääsiäisenpyhinä.




29.3.2013

Aurinkoista pääsiäistä



Meidän pääsiäinen menee mukavasti kotosalla. Kuopuksen vesirokko tuli aikataulussa ja sitä podetaan nyt pääsiäisenpyhät. Potilas itse on hyväntuulinen ja hyvinvoiva, joten mikäs meillä tässä ollessa. Leffoja, hyvää ruokaa, herkkuja ja yhdessäoloa, siitä on meidän pääsiäinen tehty!



28.3.2013

DIY: Tuunatut munat

Mulle blogit toimii jatkuvana inspiraation lähteenä. Monesta blogista saa usein aivan ihania ideoita, joita voi sitten toteuttaa oman näköisenä. Tämän idean poimin suoraan Esmeralda's blogista. Essi oli maalannut styroxmunia sekä kulta- että liitutaulumaalilla. Niin yksinkertaisen tyylikkäitä.

 Mulla oli pääsiäislaatikon pohjalla rumia keraamisia munia, jotka eivät enää vuosiin ole olleet esillä. Essin innoittamana ja liitutaulumaalilla ja kultasprayllä tuunattuina ne pääsivät heti pöydälle. Samoin maalasin kirjavan pahvisen ison avattavan munan, joka myös muuttui edukseen.







27.3.2013

Back to business

Apua, ensi viikolla pitäisi mennä töissä käymään. Keskustelemaan syksystä ja töihin paluusta. Olo on kuin työhaastatteluun menossa, sillä poissaollessani pomoni on vaihtunut neljä kertaa ja organisaatiomuutoksien määrässä en ole enää aikoihin pysynyt kärryillä. Vastassa on henkilöitä, joita en ole ikinä tavannut, jotka eivät tiedä minusta mitään. En tiedä pääsenkö palaamaan entisiin tehtäviini vai onko mulle kaavailtu jotain uutta. En oikein edes itse tiedä mitä haluaisin tehdä...



Viisi vuotta kotona on haihduttanut päästä kaikki työelämään liittyvät tavoitteet. Pitäisi miettiä mitä haluaisin tehdä, missä olen hyvä, mikä kiinnostaa. Mitä minä haluan tulevalta? Isoja, merkityksellisiä juttuja.  Huomaan kuitenkin miettiväni paljon enemmän sitä mitä laittaisin palaveriin päälle...




26.3.2013

Mukava meikkiyllätys

Mä olen nyt parin vuoden ajan käyttänyt Bare Mineralsin mineraalimeikkejä. Luin niistä ylistäviä kommentteja jostain blogista ja päätin kokeilla, koska en ollut siihen mennessä löytänyt yhtään meikkivoidetta, johon olisin ollut täysin tyytyväinen. Tilasin aloituspakkauksen ja sillä tiellä ollaan yhä. Olen tykännyt sarjasta todella paljon enkä vaihtaisi näitä tällä hetkellä mihinkään. Suomessa sarja on varsin hintava, mutta esim. feeluniquesta tilatessa hinta on lähes puolet edullisempi.
 

Bare Mineralsin tuotteista mulla on käytössä meikkipohja Original foundation, peittävämpi Multi-Tasking Bisque, kiinnittävä puuteri Mineral Veil ja aurinkopuuteri Warmth All-over face colour. Lisäksi käytän Bare Minerals luomivärejä ja huulikiiltoja. Alkuun oli tottumista jauhetyyppiseen meikkipohjaan kaikkien meikkivoidekokeilujen jälkeen, mutta mun mielestä tällä meikkipohjalla tulee todella luonnollisen näköinen meikki, jota ei edes hikoilu pysty pilaamaan. Lisäksi iso plussa riittoisuudesta. Esim. aurinkopuuteri on edelleen sama aloituspakkauksesta tullut, vaikka sitä tulee sudittua usein poskipunan sijaan. Eikä tuotteiden ulkonäössäkään ole vikaa...


Nyt luin mukava jutun koskien juuri näitä tuotteita. Kemikaalicoctail-blogissa Noora kertoi osan Bare Mineralsin tuotteista olevan 100% luonnonkosmetiikkaa. Voin siis jatkaa hyvillä mielin näiden käyttämistä eikä tarvitse edes harkita vaihtamista :) Luonnonkosmetiikkaan siirtymisprojektini otti aimo askeleen eteenpäin ihan itsestään...

PS. Kauneus ja Terveys -lehden sivuilla oli hyvä artikkeli mineraalimeikkien perusteista http://www.kauneusjaterveys.fi/artikkeli/mineraalimeikit-kayttoopas

24.3.2013

Virvon varvon

Aurinkoinen keli innosti koko perheen lähtemään yhdessä lasten virpomiskierrokselle. Me miehen kanssa kyllä enemmän kuskin roolissa ;)  Ajeltiin pitkin poikin maakuntaa viemässä koristeltuja oksia sukulaisille. Ihanaa katsoa vierestä heidän iloaan, kun pussukkaan sujahti suklaamuna jos toinenkin.


Aurinkoinen keli saa myös sisäisen puutarhurin heräämään talviuniltaan. Oikein odotan, että pääsen kuopsuttamaan kukkapenkkejä. Olen jo laatinut listaa mitä ensi kesänä pitää pihalla saada aikaiseksi. Laatoituksia, muutamia istutuksia, perennojen jakamista...



Vielä pitäisi kuitenkin jaksaa odottaa. Niin haluaisin jo pestä talvivaatteet ja siirtää ne perimmäiselle hyllylle. Sen sijaan tyydyn hakkaamaan harjan varrella pihan jääkerrosta ja toivon, että se sulaisi edes vähän nopeammin.



22.3.2013

Tavaranhallintaa

Siivouspäivä innoitti kirjoittamaan tavaran kierrättämisestä. Kun kuusi vuotta sitten muutettiin pienestä kaksiosta tähän taloon, tuntui että meidän vähät tavarat hukkuivat tänne. Monissa kaapeissa oli käytössä vain hylly tai pari. Nyt kuusi vuotta ja kaksi lasta myöhemmin niitä tyhjiä hyllyjä saa kyllä etsiä. Tavaran määrä on lisääntynyt hurjasti.

Olen huomannut, että ainoa keino pitää tavaramäärä kurissa on myös jatkuva liike ovesta ulos. Mulla on ns. yhden pysähdyksen taktiikka. Vaatehuoneessa on aina pari kassia tai pahvilaatikkoa, joissa on eteenpäin meneviä tavaroita. Sinne on helppo siirtää aina heti kaapista vastaan tullut käyttämätön/turha tavara. Vaatehuoneesta ne on kuitenkin vielä hetken palautettavissa takaisin, jos siivousinto on ollut liian kova.

En voi ajatellakaan heittäväni käyttökelpoista tavaraa roskiin, joten mulla on useita kanavia mistä laitan tavaraa kiertoon.

Lasten vaatteet on tällä hetkellä se eniten kiertävä juttu. Vaateputki menee näin: isoveljen vaatteet siirtyvät pieneksi jäätyään pikkuveljen kaappiin, jonne olen eri kokoisille vaatteille dymottanut omat paikat. Samassa kaapissa on vielä yksi hylly, jonne laitan kuopukselle pieneksi tulleet vaatteet. Tuon  hyllyn käyn säännöllisesti läpi ja lajittelen. Hyväkuntoisimmat pistän syrjään serkkupoikaa varten, osa menee myyntiin ja käyttövaatteet aika pitkälti lahjoitukseen. Täällä meilläpäin järjestetään kaksi kertaa vuodessa vaihtotori, jonne voi viedä vielä käyttökelpoisia lastenvaatteita ja -tavaroita. Tapahtumassa ei liiku raha vaan jokainen saa tuoda ja viedä mieleisensä. Jäljelle jäävät menevät paikalliseen hyväntekeväisyyteen lapsiperheille. Aivan loistava tapahtuma.



Huuto.netissä olen myynyt aika paljon kaikenlaista. Huuto.netin kaupankäynti on siitä mukavaa, että kun ne kerran on sinne koneelle nakuttanut, niin siellä on ja pysyy myyntiin asti. Varsinkin jos on ostanut Huuto Plus-palvelun niin ilmoitukset uusivat itse itsensä. Tietenkin ilmoituksen tekeminen vie vähän aikaa ja vaivaa ja postikulujen arviointi on välillä hankalaa. Näitähän on muitakin esim. tori.fi, mutta niistä mulla ei oo kokemusta.

Joskus postikulut nousevat suhteettoman suureksi hintaan nähden ja silloin olen laittanut tuotteen myyntiin paikalliselle Facebook kirppikselle. Uskoisin, että lähes joka paikkakunnalle löytyy oma ryhmänsä, jossa tavaroita voi myydä. Parhaimmillaan tämä on toiminut niin, että päivällä myyntiin laitettu tavara on jo illalla uudella omistajalla. Sopii loistavasti esim. huonekalujen myyntiin. Samaa väylää pitkin voi myös helposti lahjoittaa tavaraa. Itse olen laittanut eteenpäin esim. vanhoja sisustuslehtien vuosikertoja. Vanhat huonokuntoiset matotkin kelpasivat koiraharrastajille.

Facebookissa on myös paljon valtakunnallisia osto- ja myyntiryhmiä. Esim. Laatumerkkien flea market (parempia merkkivaatteita/-asusteita esim. DKNY, Mulberry, Burberry, Tiger of Sweden, Guess...), Sydänpyllyt (Me&I -vaatteita), Esprit kirppis, Kirpputori Po.pitus (Polarn o. Pyretin vaatteille) jne. Näissä on helppo myydä kyseiseen ryhmään kuuluvia tuotteita, koska ostajat ovat niistä nimenomaisesti kiinnostuneita. Käytännön kokemuksella voisin sanoa, että näistä saa myös paremman hinnan kuin esim. huuto.netistä. Useimmissa ryhmissä järjestetään silloin tällöin myös huutokauppa-päiviä, jolloin voi tehdä todella hyviä löytöjä tai vastaavasti saada myytyä enemmän yhden päivän aikana.

Sitten on tietty tavalliset kirpparit. Kirpparit, jonne voit lahjoittaa tavaraa myytäväksi, kirppistapahtumat, jossa olet itse myymässä sekä itsepalvelukirppikset, joista vuokraat pöydän esim. viikoksi. Täällä  on kesällä torstai-iltaisin iltatori, jossa saa myydä omia vanhoja tavaroitaan eikä maksa mitään. Hirmu suosittu tapahtuma, mutta kauppa on käynyt vähän miten sattuu. Hyvää se, että vaatteita yms. ei tarvii välttämättä hinnoitella etukäteen vaan voit määrittää hinnan lennossa. Huonoa, että tarvii olla kunnon vaihtokassa ja myynti riippuu paljon kelistä ja myyntipaikasta. Kokemuksena kuitenkin aina hauska.  Itsepalvelukirppareista olen tykännyt silloin, kun myytävää on kertynyt nurkkiin enemmän. Silloin voi tehdä kunnolla kertapuhdistuksen kaapeissa. Aikamoinen vaiva on kyllä hinnoittelussa ja kirppispöytää olisi hyvä ehtiä siivoamaan useamman kerran viikossa. Kaverin kanssa puoliksi pöydän ottaminen on ollut näppärää, kun siivousvastuun voi jakaa. Useimmissa paikoissa voi lisäksi halutessaan jättää loput tavarat hyväntekeväisyyteen.

Käytettyjä vaatteita voi lisäksi viedä UFF:n laatikkoon (vain puhtaita ja ehjiä) ja myös H&M:llä on tänä keväänä kamppis, jossa jotkin liikkeet vastaanottavat käytettyjä vaatteita (myös rikkinäisiä) ja kierrättävät ne eteenpäin. Katso lisää H&M:n kampanjasta tästä.

Ja yhtenä suosikkina tietty tavaroiden tuunaus, käyttötarkoituksen muuttaminen, korjaaminen... Mutta siihen voin palata toisen kerran, sillä tästäpä näytti tulevan kilometripostaus. Jos joku jaksoi tänne asti lukea niin  toivottavasti sait tästä vinkkejä käyttökelpoisen tavaran kierrätykseen :)

19.3.2013

Rästihommia

Kierros yksi vesirokossa alkaa saavuttaa loppuaan. Vielä täytyy muutama päivä pysytellä poissa ihmisten ilmoilta tartuntavaaran takia. On siinä hyvätkin puolensä viettää välillä päiviä kokonaan kotiseinien sisäpuolella. Ikkunoista sisään tunkeva aurinko on armoton ja olenkin kulkenut päivän rätin kanssa pesten seiniä ja kaapin ovia, järjestellen kaappeja ja laatikoita, pyörittäen monta, monta koneellista pyykkiä. Yksi jo pitkään työlistalla roikkunut homma on ollut ruokapöytämme öljyäminen. Helppo ja pieni homma, mutta vaatii kuitenkin siksi hetkeksi koko huomion. Jäänyt auttamatta aina muiden hommien varjoon. Vaan eipä enää, nyt se on tehty.




Ruokapöytä taisi olla ensimmäinen uusi kaluste, joka tähän kotiin ostettiin. Sen teki mittojen mukaan puuseppä Uolevi Nurmi. Se Uolevi, joka siinä kahvimainoksessakin aikoinaan veisteli. Mieheni vanhoja jalkapallotuttuja, joten oli selvää, että pöytä tilataan häneltä.

Pähkittiin silloin aikoinaan aika kauan, mitä puulajia haluamme pöytämme olevan. Päädyttiin lopulta jalavaan, enkä ole hetkeäkään katunut. Kaunis, elävä ja lämmin pinta. Paksuine jalkoineen pöytä on todella massiivinen, yksin en saa edes kunnolla mattoa alta pois. Täydellinen meillä juuri tuohon.



18.3.2013

Värikästä viikon alkua

Meidän viikonloppu on ollut vahvasti pilkullinen. Kaikkien niiden loppuviikon harmien lisäksi saatiin sitten vieraaksemme vesirokko. Nyt esikoinen, parin viikon päästä sitten todennäköisesti kuopus. Ei toisaalta yhtään haittaa, sillä nyt on oivallinen aika sairastaa tuo tauti. Ei mitään suunnitelmia mitä tauti voisi sotkea ja mä olen vielä kotona. Ja eikös niin sanota, että mitä aikaisemmin sairastaa niin yleensä helpommalla pääsee. Meillä ainakin näyttää varsin lievältä versiolta taudista ja ilmeisesti viime viikolla aloitetun allergialääkityksen johdosta pieni mies on säästynyt  kokonaan kutinalta. Hoitona on tarvittu vain paljon, paljon syliä.



Oli viikonlopussa jotain hyvääkin. Pääsin kuin pääsinkin sunnuntaina lähtemään kovasti odottamaani tapahtumaan, Supertreeneihin Naantaliin. Reipasta jumppailua hyvässä seurassa koko päivän. Ihan parasta oli Kimmo Jukurin vetämä Sh'bam.


Koska aurinkoa on katseltu viime päivinä vain ikkunoiden läpi (jotka kaipaavat ankarasti pesua) niin kuvatkin tällä kertaa ikkunasta. Ikkunalaudalla mieheni Mutteri kokoelma (Kaj Franck).

16.3.2013

Punainen Björn Borg

Sen pärekorin lisäksi kirppikseltä löytyi jotain, joka oli mun vaateprojektissa päätynyt ostoslistalle. Monissa Pinterestistä keräämissäni vaatekollaaseissa asuun toi väriä punainen laukku. Punainenhan on oikeastaan se yksi ja ainoa väri mitä sieltä mun vaatehuoneesta mustan, harmaan ja beigen seasta löytyy.

Kuva: orysa.polyvore.com

Kuva: wannabchef.polyvore.com



Kuva: caridiane18.polyvore.com


Kuva: fashionistatrends.com

Olin punaisia laukkuja jo sillä silmällä katsellut kaupoissa, mutta sopivaa ei kuitenkaan vielä ollut tullut vastaan. Punainen laukku ei ole vain punainen laukku, vaan sävyllä on iso merkitys. Ei missään nimessä kirkkaan punainen, ei lilaan tai oranssiin menevä vaan täydellinen punaisen sävy.



Tällainen täydellinen punainen yksilö riippui yhden kirppispöydän yllä. Rennon mallinen Björn Borg. Lähempi tarkastelu ei paljastanut mitään käytön merkkejä tai kulumia. Kiva malli, mukavat yksityiskohdat. Valitettavasti tekonahkaa, mutta hinta vain 12 euroa. Löytö!





15.3.2013

Päreiksi meni

Voisin kertoa eilisiltaisesta päivystysreissusta kuopuksen kanssa, kun käytiin otattamassa pikkulegoa nenästä tai siitä, kun auto petti tänään kesken kauppa/kerhoreissun. Mutta nämä päreet on nyt kuitenkin viime viikon kirppisreissulta.


Tämä ihana iso pärekori lähti mukaani kympillä. Se löysi heti paikkansa meidän makuuhuoneesta. Musta tällaiset vanhat esineet tuo sopivasti lämpöä ja kontrastia kivitalon tunnelmaan. Aika monessa blogissa on vilahdellut samassa käyttötarkoituksessa metallisia koreja, mutta tämä on enemmän meidän näköinen.



Huomenna esittelen vielä toisenkin löytöni samalta reissulta. Se on punaista ja vaateprojektiini liittyvää...

14.3.2013

Vaatekaapin täydennystä

Vaatekaappiprojekti on edennyt vaiheeseen täydennysostot. Tammikuussa tein ostoslistaa ja nyt olen jo jotain siitä kotiuttanutkin. Olen ollut tosi harkitsevainen ja miettinyt jo ostaessani mahdollisia asukokonaisuuksia vaatteen ympärille. Lisäksi mielessä on ollut vahvasti myös syksyllä koittava työelämään paluu.


Joulun jälkeisistä alennusmyynneistä ostin useammankin ohuen neuleen. Näille oli selkeästi tilausta mun vaatekaapissa kaikkien paksujen neuleiden rinnalla. Neuletakit on monikäyttöisiä ja mun lemppareita. Uutena kaapista löytyy nyt beige pidempi Rill's neuletakki sekä saman merkin tummempi lyhyt neuletakki. Lyhyessä neuleessa mua viehätti erityisesti sen vähän camouflagea muistuttava kuviointi. Lisäksi Benettonilta ostin kaksi 100% villaa olevaa ihanan ohutta neulepuseroa. Saa nähdä onko näissä laatu yhtä hyvä kuin äitini ainakin 15 vuotta sitten Benettonilta ostamassa neuleessa, joka on edelleen hyväkuntoisena käytössä.




Lisäksi kaappiin löytyi se kaivattu musta kynähame. Espritin hame on paksua trikoota ja siinä kulkee hauskat vinot laskokset. Myös vieressä oleva harmaa villahame on Espritin ja tämän kevään alelöytöjä. 


Lemppari alelöytöni taitaa kuitenkin olla yllä oleva Your Facen silkkipaita. Olen jo aiemmin ihastellut saman kuosista kotelomekkoa, mutta todennut sille olevan niin vähän käyttöä, että en ole sitä edes harkinnut ostavani. Kuosi kuitenkin oli mielestäni niin kaunis, että lähes joka reissulla ohi mennessä oli sitä pakko hypistellä. Nyt -80% alerekistä löytyi samaa kuosia oleva pusero, jolle käyttöä on paljon helpompi keksiä. Menee neuleen kanssa arkisemmin tai vaikkapa tuon mustan kynähameen kanssa juhlavammin.

12.3.2013

Ankeaa, mutta ekoa

Mun seikkailu luonnonkosmetiikan parissa jatkuu. Iski akuutti shampoopula ja päätin kauppareissulla hoitaa myös tuon asian. Paikallisessa Sokoksessa luonnonkosmetiikkavalikoima oli onneton, en löytänyt yhtään shampoota. Seuraavaksi suuntasin luontaistuotekauppaan. Valikoima oli himpun verran parempi, peräti kaksi vaihtoehtoa, jotka molemmat hylkäsin ankean ulkonäön ja korkean hinnan takia. Luonnonkosmetiikan valikoima tässä pikkukaupungissa on todella onneton.

Luovuinkin etsinnästä ja suuntasin ruokaostoksille. Yllätyin aika lailla, kun sieltä marketin shampoohyllyltä löytyi sama Urtekramin Aloe Vera shampoo kuin luontaistuotekaupastakin, huomattavasti asiakasystävällisempään eli melkein puolet halvempaan hintaan. Pullon ulkonäkö oli yhtä ankea täälläkin, mutta koska kehtasin tuolla myös tuoksutella shampoota löysi se tiensä meille kotiin asti.

Kuva: Urtekram.fi

Itse shampoo yllätti positiivisesti. Hiukset on pesun jälkeen kuin järvivedessä pestyt eli tosi puhtaan ja pehmeän oloiset. Shampoon koostumus tosin jätti toivomisen varaa eli oli tosi litkua. Lisäksi en ole vieläkään tottunut siihen, että nämä luonnonkosmetiikan shampoot vaahtoaa huomattavasti vähemmän kuin tavalliset. Niinpä sitä shampoota tulee laittaneeksi varmuuden vuoksi reilusti.

Vielä pitää kuitenkin ihmetellä tuota ulkonäköä monissa luonnonkosmetiikkatuotteissa (ja muissakin luomutuotteissa). Viekö uskottavuutta se, että pakkaus olisi myyvä tai edes hyvännäköinen... Mun mielestä luomu ja eko ei tarkoita samoja asioita kuin ankea ja tylsä, vaikka monista tuotteista sen käsityksen valitettavasti saakin. Voisin kuvitella, että jos pakkaus olisi houkutteleva niin entistä useampi saattaisi tehdä ekompia valintoja. Joku voisi tehdä silloin valinnan jopa jollain muulla perusteella kuin sillä, että tuote on eko. Nyt tunnutaan kuvittelevan, että näitä tuotteita ostavat vain heinähattuhipit ja ainoa myyntikeino on tuotteen ekologisuus. Mun uinuva markkinointiminä nostaa päätään....

11.3.2013

Kesän kaipuuta

Miten se viikonloppu hurahtaakin ohi aina niin nopsaan... Me yritetään pitää viikonloput usein vapaina, ettei tarvitse katsoa kelloa, vaan voidaan tehdä mitä huvittaa. Mutta niin taas tähänkin viikonloppuun mahtui yhdet synttärikutsut ja hiihtokilpailut.

Kisakausi päättyi nyt tähän. Saisi mun puolesta myös lumet lähteä, mutta ainakin tällä hetkellä lisää tulee taivaan täydeltä. Miten sitä syksyllä onkaan niin innoissaan kun ensilumi sataa ja tässä vaiheessa sitä on niin kurkkuaan myöten täynnä.


Kesää ennakoiden tehtiin viikonloppuna pitkästä aikaa pirtelöä jälkkäriksi. Jätskiä, banaania, mustikoita, hunajaa ja maitoa. Mausteena mukana ripaus appelsiininkuorta, joka toi tosi kivan lisän pirtelön makuun. Makunautinnosta ei puuttunut muuta kuin se reilu parinkymmenen asteen helle.


Kesää ennakoi myös se, että esikoisella epäillään siitepölyallergiaa. Kuulemma jostain kaukaa siitepölyä jo tänne kantautuu, vaikka ulkona onkin metri lunta. Kai se on uskottava, että kevät sieltä kohta alkaa...

8.3.2013

Viikonlopun aloitusta ja kellohaaveiluja

Alkaahan se viikonloppu lopulta. Tämä viikko on tuntunut jotenkin normaalia pidemmältä. Jälleen osa perheestä flunssassa. Kiintiö alkaa olla jo täynnä tämän kevään osalta. Lisäksi meidän reippaalla esikoisella on alkanut yhtäkkiä hirvittävä eroahdistus. Äiti ei saisi hävitä näkyvistä hetkeksikään. Kerhoon lähtemisestä on tullut yhtä painajaista. Stressaan jo etukäteen sinne viemistä kun odotan millainen itkushow on edessä. Toivotaan, että on pikaisesti ohimenevää.

Tänään olenkin viettänyt muutaman piristävän hetken haaveilemassa uudesta kellosta. Olen varsin huono käyttämään koruja, mutta kello mulla on ranteessa oikeastaan aina. Tällä hetkellä käytössä on kaksi kelloa. Sirompi Calvin Kleinin ja vähän isompi Candinon. Molemmista tykkään ihan hurjasti. CK:n kello on siro ja sitä voi käyttää juhlavienkin asujen kanssa. Candinon kellossa taas viehättää erityisesti pronssin ja teräksen yhdistäminen.


Kuvat: Ck ja Candino
Nämä kaipaisivat rinnalleen vielä kaksi kelloa. Yhden konjakin värisellä rannekkeella (se konjakin väri tunkee nyt näköjään kaikkialle) ja toisen hieman isomman metallirannekkeella.

Kuvat: Guess, Seiko ja Candino

Pikaisella surffaamisella löysin nuo Guessin ja Seikon kellot, jotka miellytti silmää. Ruskealla rannekkeella olikin sitten haastavampaa löytää kelloa, jossa ei olisi kultaista kehystä. Kaikki mun sormukset ja kaulakorut on hopeaa tai valkokultaa, joten kultainen kehys ei sovi niiden kanssa eikä ole muutenkaan miellytä silmää. Tylsää tai ei, niin Candinolta löytyy mun kellon "sisarus", joka miellyttää tosi paljon. 


En kuitenkaan voi kelloa ostaa kokeilematta. Mun ranne on niin pieni, että pakko nähdä oikeasti miltä kello ranteessa näyttää ja saako pienennettyä tarpeeksi. Voisikin seuraavana "vapaa päivänä" käydä kelloliikkeessä katsastamassa tarjontaa..

Nyt pitsan tekoon. Tilauksessa olisi yksi kinkku, yksi pekoni-pepperoni ja yksi tomaatti-mozzarella-artisokkapitsa, aika helppo arvata kenelle mitäkin... Mukavaa viikonloppua teillekin!

7.3.2013

Kunnon kotiruokaa: Makaronilaatikko

Makaronilaatikko kuuluu varmaan lähes jokaisen kodin vakiruokalistaan. Oma versioni on vuosien varrella kehittynyt usean eri reseptin pohjalta. Kuuluu meillä sellaisiin ruokiin, joiden tietää aina maistuvan. Erikoistapauksissa mukaan paistetaan pekonia, joka tekee herkusta hieman arkiruokaa paremman


Makaronilaatikko

300g makaronia
400g jauhelihaa
1 sipuli
(½ paketti pekonia)
1/3 luomu sipulikeittopussista tai muita mausteita maun mukaan
1 prk tomaattipyrettä

Munamaito:
8 dl maitoa
3 munaa
2-3 rkl pestoa
(juustoraastetta)


Keitä makaronit lähes kypsiksi runsaassa vedessä. Pilko sipuli ja paista yhdessä jauhelihan kanssa. Jos laitat mukaan pekonia, lisää myös se pannulle. Itse maustan jauhelihan lähes aina sipulikeittopussilla, mutta yhtä hyvin voit käyttää omia vakkarimausteitasi. Sekoita lopuksi mukaan tomaattipyre. Sekoita jauheliha ja makaronit uuniastiassa.

Sekoita keskenään maito, munat ja pesto, lisää jauheliha-makaroniseoksen päälle. Lisää pinnalle halutessasi  vielä juustoraastetta.  Paista 200C n. tunti.




6.3.2013

Päivän luontokuva

Tänään oli niin ihanan aurinkoinen päivä, että kuljin kameran kanssa ulkona ja kuvasin poikien ulkoleikkejä ja maisemia. Pakko jakaa teidän kanssanne tämä:


Voiko surkeamman näköistä olla... Osa tuijista on syöty kokonaan, mutta musta tää on jotenkin kaikista surkeimman näköinen. Seisoo yksin parin metrin päässä talosta puoliksi syötynä... Siihen voisi epäillyt laittaa viereen riviin ja valita syyllisen sen mukaan kenen pää ulottuu tuohon asti.

5.3.2013

Kaikki paikallaan....

Kaikelle on paikkansa ja kaikki paikoillaan. Niinpä... helpommin sanottu kuin tehty varsinkin lastenhuoneessa. Kaikelle on kyllä paikkansa, mutta paikoillaan ne eivät tahdo pysyä. Lastenhuoneen siivoaminen sujuu meillä kuitenkin varsin joutuisasti, koska kaikille leluille on se oma paikkansa.

 


Meillä on yläkerrassa kaksi lastenhuonetta. Toisessa nukutaan ja toisessa leikitään. Järjestely on ollut tosi toimiva. Leikkihuoneessa leikit voivat jäädä illalla kesken eikä tarvitse korjata leluja pois. Nukkumishuoneeseen leluja ei tuoda. Periaatteessa järjestelen leikkihuoneen kerran viikossa siivouspäivänä. Jos nyt ihan mahdoton kaaos valtaa tilan niin toki sitten korjataan jotain pois, mutta periaatteessa leikkihuone on lasten valtakuntaa ja saavat levittää tavaroita miten haluavat.


Koska kaikille leluille on oma paikkansa, lapsetkin löytävät helposti tarvitsemansa ja osaavat auttaa myös järjestelyssä. Yksi leikkihuoneen järjestelyn kulmakivistä on Ikean Expedit hyllykkö laatikoilla. Pikkuautot, pehmolelut, dublot ja junaradan osat ovat kaikki omissa laatikoissaan. Siivotessa otan kaikki laatikot puoliksi auki ja heittelen lattialta lelut omiin lokeroihinsa. Nopeaa ja kätevää.


Huoneessa on myös kolme seinäkaappia, joista yhdessä on leluja ja kirjoja ja toisessa pelejä ja palapelejä. Taktisesti kaikki enemmän ja pieniä osia sisältävät pelit on korkeimmalla hyllyllä eli ne otetaan sieltä vain äidin tai isän avustuksella. Lelukaapissa on myös kaikille erilaisille leluille omat laatikkonsa ja lisäksi pari sekalaista laatikkoa jonne heitetään loput.




2.3.2013

Terveisiä kuulan varresta!

Tänään heräsin pitkästä aikaa hyvien yhtenäisten yöunien jälkeen. Meillä on nukuttu viimeksi kulunut kuukausi todella huonosti. Ainakin toinen, useimmiten molemmat pojat ovat herättäneet kerran, kaksi yössä. Viime viikolla siihen päälle vielä miehen köhiminen ja sairastaminen. Ei siis ihme, että ei tunnu saavan mitään aikaiseksi. No nyt nukuttiin kunnolla ja kävinkin kuluttamassa ylimääräiset energiat kahvakuulatunnilla.

Kuva: kuntoguru.blogspot.fi

Tämä kuuluu näihin mun lajikokeiluihin. Kahvakuulasta mulla ei oikein ollut mitään kuvaa millaiselle tunnille olen menossa. Jokainen tunti on varmaan ohjaajansa näköinen, tällä tunnilla mulle suurin yllätys oli se, että liikkeet tehtiin omaan tahtiin. Musiikki soi kyllä taustalla, mutta vain taustamusiikkina. Tunnilla tehtiin 4 erilaista kolmen liikkeen sarjaa. Jokaista sarjaa tehtiin kolme kertaa. Ensin 20 toistoa, sitten 15 ja lopuksi 10. Tarkoitus olisi tehdä ne nousevien painojen kanssa eli vaihtaa jokaisella kierroksella isompaan kuulaan. Mulla oli vain ja ainoastaan kevyin kuula ja se riitti nyt ihan hyvin. Loppuun oli vielä 6 minuutin loppurutistus, jossa kolmea liiketta toistettiin niin, että aloitettiin 5 toistolla ja aina kierroksen jälkeen lisättiin yksi toisto. Ja jokainen siis teki ihan omaan tahtiinsa. Kivaa oli ja aion mennä toistekin, huomenna nähdään sitten kuinka kipeäksi lihakset tulee. Kipeäksi tulee, sen tiedän jo varmasti, kädet tärrää vieläkin...

Taidan vaihtaa mun viikonloppuzumbani kahvakuulaan. Zumbassa vaihtui ohjaaja ja tää uusi ei oo yhtään mun mieleen. Tunti ei olekaan enää kovinkaan tanssillinen vaan muistuttaa enemmän aerobicia. Mä haluaisin keikuttaa enemmän takapuoltani :)

Lajikokeiluihin kuuluu myös saunayoga, jota kokeilin muutama viikko sitten. Ei ollut mun juttu. Puoli tuntia lämpimässä saunassa, olisiko ollut kuusi eri liikettä joita tehtiin. Alkuun ja loppuun vielä rentoutuminen. Hiki kyllä virtasi, mutta en saanut siitä muuten mitään irti. Mieluummin menen rentoutumaan ja venyttelemään vaikka bodybalance tunnille.

Reipasta viikonloppua, mä menen vielä vähän venyttelemään, jotta pääsen huomenna edes liikkeelle...

1.3.2013

Rentoillen...

Taisi jäädä viime viikon lomafiilis päälle, kun tälläkään viikolla ei tunnu saavan mitään järkevää aikaiseksi. Vaikka kerhot taas pyöriikin niin muu aika on vietetty aikalailla rentoillen. Osasyynä ehkä talouteen iskenyt man flu, joka on vienyt puhdin pois isännältä.


Esikoisen kanssa käytiin sentään tiistaina hiihtokilpailuissa. Pari vuotta tässä on jo kaikenlaisissa hippo- ym. kilpailuissa käyty ja täytyy sanoa, että on järjestelyjä ja on "järjestelyjä". Tiistain kisat oli malliesimerkki siitä miten homma hoidetaan hyvin. Ei mitään turhia odotteluja, vaan ripeästi homma käyntiin ja samalla ripeydellä loppuun asti. Alle puoli tuntia hiihtämisestä onnellinen pieni mies kantoi ylpeydellä hopeamitalia lämmin mehu mukissaan.  Joskus on odotettu ja odotettu, isot hiihtäneet ennen pieniä, oltu loppu jo ennen kuin kisa on alkanutkaan. Näistä kisoista jäi hyvä fiilis, joten innolla odotetaan seuraavia...






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...