30.9.2012

Remonttia luvassa

Nyt on viimein valinta tehty. Yläkerran aula on odottanut tapettia jo...öööh...pari vuotta. Mun on ollut aivan mahdotonta päättää minkälaisen tapetin sinne haluan. Olen selannut tapetteja niin netissä kuin rautakaupoissakin eikä yhtään "tän mä haluan" -vaihtoehtoa ole tullut vastaan. Olen luottanut siihen, että tiedän mitä haluan siinä vaiheessa kun näen sen.

Nyt se vihdoin löytyi. Hakukriteereinä olivat, että tapetissa täytyy olla jotain jujua ja näyttävyyttä, mutta kuitenkin sellainen ettei se ole liian määräävä tai silmille tuleva. Tämä Eijffingerin tapetti täyttää mun vaatimukset täydellisesti. Tapetti on kivasti kolmiuloitteinen eli valo saa sen elämään. Värimaailma on kuitenkin hillitty eli huoneen ilmettä voi muuttaa tekstiileillä yms.

Tapettia tulee vain yhdelle seinälle ja kaksi muuta seinää maalataan. Maalin sävykin saatiin nyt viikonloppuna valittua, mutta itse remonttia tehdään sitten syyslomaviikolla.

Kuva: Eijffinger

Yläkerran aulatila on ollut tähän mennessä lähinnä lasten käytössä ja kalustettu vanhoilla huonekaluillamme, joita silloin pikkukaksiostamme tänne raahattiin. Varsin sisustamaton tila siis. Tarkoitus on, että tilasta tulisi toinen olohuone, jonne voidaan sitten asentaa ne konsolipelit jne ja siellä voi sitten rauhassa pelailla tai katsella TV:tä. Kunhan saadaan tapetit ja maalit seinään niin voin vihdoin alkaa oikeasti sisustamaan tätä tilaa. Ennen - jälkeen kuvia sitten joskus kun sinne asti päästään :)


28.9.2012

Perjantain piristys!

Perjantai on meillä aina siivouspäivä. On ihanaa kun koti on edes hetken siisti. Tavarat omilla paikoillaan ja yleisilme rauhallinen. Siitä on ihana aloittaa viikonlopun vietto.

Tänään jo aamulla keli oli niin masentava, että ruokaostoksien ohella ostin kimpun keltaisia ruusuja tuomaan edes hieman aurinkoa kaiken harmaan keskelle.

Taustalla näkyvä taulu on Kristiina Lehtosen grafiikkaa. Ostettu Fiskarsista yhdellä jokakesäisistä vierailuista. Tämä taulu oli ensimmäinen, joka löysi oman paikkansa kotimme seiniltä.



Listoja, listoja...

Mä olen listaihminen. On ihanaa kirjoitella listoja milloin mistäkin. Tällä hetkellä löytyy kauppalistan lisäksi listat puutarhatoiveista, syksyn projekteista, "sitten kun on aikaa" jutuista, mielenkiintoisista blogeista, päivän töistä, kirpparille menevistä jutuista, luettavista kirjoista...

Ajatukset selkiytyy kun saa ne paperille. Mulla on oma vihko listauksia varten ja lisäksi irtolippuja siellä täällä. Jos mun täytyy saada tietyt asiat tehtyä päivän aikana, niin varmimmin ne tulee tehtyä kun kirjoitan listan.

Esmeraldan blogin kautta löysin aivan ihanan To do-listan pohjan. Kyllä on tehokas olo, kun siitä ruksaa juttuja tehdyksi ;)



27.9.2012

Viikonlopun herkut

Viikonloppuisin teemme usein vähän parempaa ruokaa. Ruoan tekemiseen käytän enemmän aikaa ja vaivaa ja raaka-aineetkin saattavat olla vähän erikoisempia ja monipuolisempia. Viime viikonloppuna herkuteltiin jälleen parin uuden reseptin kanssa.

Reseptit sain mukaani Herkku ja Lahja Murenan asiakasillasta. Ihana pieni puoti, jossa on erikoisherkkuja sekä lähi- ja luomuruokaa. Lisäksi myös lahjatavaraa. Ehdottomasti käynnin arvoinen paikka, jos Salossa liikkuu. Omistaja oli laittanut ihanan noutopöydän valikoimissaan olevista herkuista, kaikenlaista erikoista, jota ei muuten tulisi kokeilleeksi. Tyhjin käsin ei tullut kotiin lähdettyä vaan kassista löytyi monenmoisia herkkjua, joista sitten viikonloppuna kokkailtiin.


Lauantaina teimme pitsaa, toinen ihan perinteinen salamipitsa ja toinen artisokka-mozzarella pitsa. Artisokkaa en ole ennen maistanut ja täytyy sanoa, että ainakin pitsaan sopi erinomaisesti. Tämä nousi heti yhdeksi suosikkitäytteeksi. Tein tällä kertaa pitsapohjan durumvehnäjauhoista ja suosittelenkin niitä joskus kokeilemaan. Nostatukseen käytin leivinjauhetta, jotta pohja jäi mahdollisimman ohueksi.


Sunnuntaina tehtiin pastaa pekoni-tomaattikastikkeessa. Herkkua sekin. Molempien ruokien reseptit ovat Murenasta saatuja, joten en arvaa niitä täällä jakaa.

25.9.2012

Housutäydennystä Zalandolta

Ne oranssit Piecesin Funky Fox -leggarit, jotka ostin loppukesästä, ovat nousseet ihan ykköshousuikseni. Aivan ihanat päällä, pehmeät, joustavat, eivätkä ainakaan vielä ole lörpähtäneet niinkuin jotkut leggarit tekee. Ajattelinkin siis hakea paikallisesta VeroModasta näille housuille kaverit.
Kuvat: Zalando

Helpommin sanottu kuin tehty. Eipä ollutkaan heidän valikoimissaan. Koska asiaa Turkuun ei juuri nyt ollut ja housut piti saada heti, tein kierroksen nettikaupoissa. Piecesin omassa verkkokaupassa housuja tietenkin oli ja hyvällä tarjouksellakin, mutta kaupasta olisi pitänyt tilata 40 eurolla. Kaikki "pakkotilaaminen" saa mulla karvat nousemaan pystyyn. En lähtenyt väkisin hakemaan mitään muita tuotteita vaan suuntasin muille apajille. Samaan aikaan törmäsin yhdessä blogissa mainokseen uudesta Zalando-verkkokaupasta. Sinne siis. Sieltä löysin samat housut monessa värissä ilman vähimmäisostopakkoa ja vielä ilman toimituskulujakin.



Siispä kotiutin housut kahdessa värissä. Viininpunaiset (joo, muistan kun sanoin viimeksi ettei oo mun väri, mutta nainenhan saa muuttaa mieltään...) ja suklaanruskeat.  Tilaus tuli perille viikossa. Tällä kokemuksella voin suositella verkkokauppaa. Silloin tein täsmäiskun enkä juuri edes katsonut muuta valikoimaa, nyt jälkeenpäin olen katsonut, että sieltähän löytyy vaikka mitä naisille, miehille ja lapsille. Vaatetusta ja sisustusta. Merkkejä vaikka kuinka paljon, melkeinpä kaikki mun suosikkimerkit löytyi sieltä.

Ps. Tilaamalla Zalandon uutiskirjeen saa sähköpostiin etukupongin, jolla saa 10 e alennusta yli 50 e ostoksesta.

24.9.2012

Mars metsään!



Jos vähänkään tykkää suppilovahveroista, niin nyt olisi oiva aika suunnata metsään. Ainakin mun vakipaikoilla sieniä oli niin paljon, että etsimisestä ei voi puhua. Kävelin vaan ja poimin, ei ole koskaan ollut näin paljoa.
Tunnin olin metsässä ja sain muovikassillisen sieniä. Sitten oli pakko suunnata kotiin, sillä niin paljon kuin nautinkin sienien poimimisesta niin yhtä paljon inhoan niiden putsaamista. Tämän muovikassillisen kanssakin tulen vielä tuskailemaan...


Edit: Pahoittelen kuvien laatua. Yritin lisätä kuvia tänne kännykästä, mutta ei riittänyt järki eikä kärsivällisyys tämän parempaan.

Mahtava maanantai


Kelin synkkyydestä huolimatta minun maanantaini on ollut tähän mennessä mahtava. Mulla on meinaan (lapsi)vapaapäivä. Vein molemmat jo aamulla hoitoon mummin ja pappan luokse. Siitä suunnistin uimahallin kuntosalille. Raskausaikana kävin usein näin maanantaiaamuisin salilla ja ihana oli huomata, että samat pappat ne siellä edelleen käyvät. Tunnelma on hyvinkin leppoisa, sillä tuolta kuntosalilta puuttuvat lähes kokonaan ne jääkaapin kokoiset painonnostajat. Kävijäkunta koostuu lähinnä eläkeläisistä näin aamupäivisin, iltapäivällä sekaan sukeltavat sitten opiskelijat.

Salin jälkeen uin vielä hiukan ja sitten saunaan. Yhdelle tuttavalle salilla sanoinkin, että liikunnan lisäksi mulle tuo nautintoa se, että saan käydä saunassa ja suihkussa ihan rauhassa. Kotona saunomisaika on usein tosi lyhyt kun pikkuiset ei jaksa olla ja suihkussakin meitä on usein kolme yhtä aikaa. Nyt sain nautiskella saunan lämmöstä hyvän aikaa.

Sitten hain ystäväni lounaalle. Todella maistuvaa Prosciuttosalaattia kauniisti annosteltuna miellyttävässä ympäristössä. Kaupungissamme on kahvila, johon olen tutustunut vasta nyt. Annokset tarjoillaan todella kauniisti ja usein mukana on jotain pientä extraa. Ympäristö on persoonallinen, paikka kuuluu ehdottomasti kaupungin helmiin.  Nyt vietän vielä muutaman tunnin hyvässä (lue:omassa) seurassa. Toiveissa olisi saada yhtä valokuvakirjaa tehtyä aimo askel eteenpäin.

Tämän paremmin ei voi viikko alkaa. Mukavaa viikkoa myös sinulle!

19.9.2012

Viikonlopun helpot herkut

Viime viikonloppuna ei mitään hi-tech kokkailuja harrastettu vaan hyvin suoraviivaista ja helppoa (ja nopeaa).

Lauantaina tehtiin ensimmäistä kertaa teriyaki lohta. Teriyakikastike on mulle varsin uusi tuttavuus, ensimmäisen kerran taisin maistaa vasta viime keväänä. Tämä ohje kilpailee yksinkertaisuudessaan pestokalan ohjeen kanssa.


Lohta teriyakikastikkeella


lohifilee
suolaa
teriyakikastiketta

Lohifilee pellille, päälle hieman suolaa ja sivellään teriyakikastikkeella. Uuniin 200 C n. 20 min ja valmista on.

Mieheni teki aikuiseen makuun vielä mausteisen kastikkeen, johon tuli vähän kaikkea: soijaa, teriyakikastiketta, limemehua, chiliä, basilikaa, valkosipulia, seesamiöljyä... mitäköhän vielä? Nämä kastikesekoitukset ovat mieheni erikoisalaa, mä seuraan mieluummin ohjeita, hän säveltää omasta päästään...
Miehen kesäprojekti


Kuvaa kalasta ei saatu, siitä pitivät nälkäiset pienet miehet huolen. Suoraan uunista lautasille ja suuhun. Ihmettelenpä vaan, että mikä ruokamäärä meille riittää muutaman vuoden päästä, kun nyt melkein kilo kalaa hävisi muutamassa minuutissa....

Sunnuntain menu oli lähes yhtä helppo. Grillattiin broilerifileitä pekoniin käärittynä. Nam! Ei tarvitse mitään muuta maustetta ja pekoni pitää broilerin mehukkaana.

Pekoni-broilerikääröt


broilerin ohuita rintafileitä
amerikan pekonia

Mango-kermaviilikastike
1 prk kermaviiliä
1/2 prk mangososetta
currya
grillimaustetta
suolaa

Kääri jokaisen rintafileen ympärille yksi pekoni. Grillaa miedolla lämmöllä n. 15 min.


18.9.2012

Lämmin muisto

Kysymys eilisillalta: "Äiti, kuka se oli kun meni taivaaseen?" "Isomamma" "En muistanut enää." Poikien isomamma, minun äitini äiti kuoli puolitoista vuotta sitten. Esikoinen oli silloin 2,5 vuotias ja kuopus kuukauden.

Esikoinen muistaa vielä isomamman kerrostalon puiston, mutta muuten muistot alkavat haihtua. Itsellä muistot elävät hyvin vahvasti ja  mamma käy mielessä useasti. Mamma hoitamassa minua ja veljeäni koulun jälkeen. Mamma tekemässä kuumaa kaakaota ja juustohapankorppuja. Mamma kutomassa sukkaa. Mamma kertomassa äidilleni, että kyllä tytölle pitäisi jo hankkia rintsikat. Mamma kertomassa lukuisia tarinoitaan nuoruudestaan ja elämästään. Saan olla onnellinen, että mamma oli mun elämässä niin kauan. Ja ehti näkemään molemmat lapseni.


Mulle kultaakin kalliimpia aarteita on kolmet mamman kutomat villasukat. Iltaisin vedän ne jalkaan lämmittämään, mutta muuten käytän säästeliäästi.

Esikoisen ollessa pieni aloin koota sukupuuta hänelle, mieheni ja oman sukuni juuria. Varsinaista sukututkimusta en ole tehnyt, koonnut vain useista lähteistä tiedot samaan tauluun. Nimiä kirjoittaessa on herännyt halu tietää myös jotain henkilöistä nimien takana. On surullista, että eletyn elämän jälkeen jää vain nimi, jolla on syntymä- ja kuolinaika. Tutkiminen taitaa tosin vaatia enemmän aikaa ja energiaa kuin mitä siihen nyt on mahdollista laittaa.  Sillä välin kerron lapsille tarinoita isomammasta, ettei isomamma jää vain nimeksi tauluun.

Tällaisen sukupuun teen pojille vielä joku päivä.
Kuva lainattu täältä.


Vähän surullinen fiilis, mutta kevennyksenä reilun vuoden takainen tapahtuma. Esikoinen oli hyvin kiinnostunut maapallosta ja maailman maista. Karttapallosta niitä sitten tutkittiin. Kerran sormi osui Thaimaan kohdalle. "Sinnekö se isomamma lähti?" esikoinen kysyi. Nauratti ja itketti. Olisikin lähtenyt ysikympin villityksessä sinne, niin pääsisi katsomaan. IKÄVÄ!

17.9.2012

Ulkona pihalla

Nyt kun lehdet tippuu jo puista voi varmuudella sanoa kesän olevan ohi. Nautin tästä kesästä todella paljon, nyt on akut ladattu talvea varten!

Tänä kesänä saatiin meidän ikuisuuspihaprojektia potkittua aimo askel eteenpäin. Ja vihdoin samalla saatiin suunniteltua jonkinlainen kokonaiskuva siitä. Meille ei ole tehty mitään pihasuunnitelmaa vaan itse ollaan palanen kerrallaan tehty ja suunniteltu. Vauhti on välillä ollut etanamaisen hidas, mutta eipä musta mitään apuakaan ole ollut kun vuoroin olen ollut kesät raskaana tai maitoautomaattina. Tänä kesänä vihdoin pystyimme yhdessä keskittymään pihaan ja saatiinkin hyviä juttuja aikaiseksi.


Nämä istutuslaatikot tehtiin tänä kesänä autotallin ja talon väliin.

Meidän asuinalueemme on rakennettu metsän keskelle joitakin vuosia sitten.  Tonttimme sijaitsee kadun päässä ja rajoittuu vain yhdeltä sivulta naapuriin. Yksi sivu rajoittuu kaupungin tiealueeseen ja kaksi sivua  metsään. Tontillamme oli aikamoiset korkeuserot ja koska emme halunneet rinnetaloa, on tontille tuotu monta kymmentä kuormaa maata. Pihan pohjarakenteen onkin käytännössä suunnitellut tuttu kaivurimies, joka nuo maakuormat sinne tasasi.


Lähtötilanne oli siis aika karu. Kummallakaan meistää ei ollut juurikaan kokemusta pihan hoidosta, mutta tällaisia ajatuksia meillä oli: vain vähän nurmikkoa, paljon havuja, hyötypuutarha jonnekin, selkeästi rajatut kukka-alueet. Nollasta lähdettiin liikkeelle ja nyt näyttää jo aika hyvältä. Kymmenittäin kasveja istutettu, laatoitettu, tehty porrastuksia, siirretty maata ja kasveja tuonne ja tänne ja hetken päästä taas toisaalle. Paljon on kuitenkin tekemistä jemmassa vielä ensi kesälle...





15.9.2012

Kuuntelin Nooraa

Kuten jo aiemmin täällä kerroin, Noora Shingler kävi luennoimassa täällä. Kuuntelemassa oli täysi salillinen väkeä, yllättäen naisia kaikki...


Varattu pari tuntinen meni kuin siivillä. Pieni pettymys oli se, että luennossa ei tullut mitään uutta vaan sisältö oli oikeastaan kirjan "Marjoja ja maskaraa" tiivistelmä, tuttua asiaa siis kaikki. Aika hurahti vielä niin nopeasti, että kysymyksille ja keskustelulle ei jäänyt aikaa vaan ovimies oli meitä jo lähes heittämässä ulos :) Hyvää asiaa kuitenkin ja oli mukavaa tavata Noora ihan livenä.

Jotain jäi kuitenkin käteen. Tuttu vieruskaveri kertoi Kemikaalikimara -blogista, jossa myös käsitellään näitä arjen kemikaaleja. Pintapuolisesti jo kävin tutustumassa ja mielenkiintoiselta näytti. Ajattelin vinkata myös teille, jos ette vielä ole tuohon tutustuneet ja aihe kiinnostaa... Lisäksi täytyy lainata Rita Stiensin kirja Totuus kosmetiikasta, jossa kerrotaan tavallisen ja luonnonkosmetiikan eroista, haitoista ja hyödyistä.



PS. Täytyy tunnustaa, että juuri luennon lisäaineista kuunnelleena, hain eilen illalla mäkkäristä koko perheelle iltaruuat. Että näin se käytännössä ;)

14.9.2012

Juhlat nro 2

Nyt on juhlittu esikoisen synttäreitä myös sukulaisten voimin. Mieluisia lahjoja saatu, syöty herkkuja ja viihdytty. Näillä synttäreillä oli vieraina aikuisten lisäksi vain serkkupoika 10 kk, joten tarjoilut oli suunniteltu sen mukaan enemmän aikuiseen makuun.

Mirun Mökin ikkuna -blogista poimin jo jokin aika sitten idean kanttarelli-pekonipiirakasta. Toteutin sen juustopiiraani ohjeella täytettä muuttaen (ohje lopussa). En uskaltanut laittaa täytteeseen paljoakaan suolaa, koska pelkäsin pekonin olevan niin suolaista. Ensin piirakka tuntuihin vähän mauttomalta, mutta yön aikana maut olivat tasoittuneet ja juhlapäivänä piiras oli ihan ok. Ensi kerralla ripautan kuitenkin vähän enemmän suolaa ja käytän perinteistä amerikan pekonia pekonikuutioiden sijaan.




Toista täytekakkua en enää tehnyt vaan synttärikakun virkaa sai hoitaa Kinuskikissan nougat-leivokset  piirakan muotoon tehtynä. Tämä oli siis se ohje, joka alunperin piti toteuttaa lastenjuhliin. Tässä hauska idea oli pähkinäsuklaalevitteen käyttö kuorutteena. Ideoin jo, että seuraavalla kerralla voisin lisätä myös itse kakkutaikinaan pähkinärouhetta.


Molemmat piirakat oli tosi nopea tehdä. Puolessa tunnissa oli toinen jo valmis ja toinen uunissa. Tein ensin suklaakakun pohjan ja sen paistuessa tein kanttarelli-pekonipiirakan. Sen verran oli toki helpotusta, että sienet olin paistanut sipulien kanssa jo aikaisemmin, nyt vain nappasin pussin pakkasesta.

Pekoni-kanttarellipiiras


Pohja
100g nestemäistä margariiniä
25g juustoraastetta
1/2 dl kermaa tai maitoa
2 1/2 dl vehnäjauhoa
1tl leivinjauhetta

Täyte 1
pekonia
kanttarellejä
1 sipuli
2 -3 dl kermamaitoa (pelkkä maitokin käy)
3 munaa
suolaa
pippuria

Vaihtoehto täyte 2
2-3 dl kermamaitoa (pelkkä maitokin käy)
3 munaa
150 g kinkkua
150g juustoraastetta (1/2 tavall. + 1/2 homejuusto)
suolaa
pippuria

Sekoita pohjan aineet keskenään ja taputtele vuoan pohjalle ja reunoille. Taikina on aika tahmaista, joten käytä levittäessäsi reilusti jauhoja.

Sekoita täytteen ainekset keskenään. Pekonin ja kanttarellin määriä mulla ei ole antaa, mutta silleen sopivasti ;)  Kaada vuokaan ja paista uunissa 200 C n. 40 minuuttia.

12.9.2012

My Happy lights

Tässä ne nyt ovat: Omat onnellisuusvaloni :)


Tilasin valot suoraan Happylights.be :stä. Samoja valoja oli saatavilla myös Suomessa parissa verkkokaupasta, mutta tuli silti edullisemmaksi tilata ne suoraan tuolta. En sitten valinnutkaan mitään valmista yhdistelmää vaan tein ihan oman. Sivuilla on helppo työkalu, jolla suunnittelu onnistuu. Pallojen määrän, johdon värin ja pallojen väriyhdistelmän voi itse päättää. Yksi iso tekijä miksi tilasin juuri tuolta oli se, että palloja sai tilata myös yksittäin. Niinpä tilasin näiden vaaleiden pallojen lisäksi ihania viininpunaisia ja tummanruskeita irtopalloja, jotka vaihdan ketjuun joulun lähestyessä. Ovelaa vai mitä... Pallot käyvät koristeina ihan noinkin, sillä ovat tosi kauniita...



Toimitusaika oli kotiovelle 10 päivää tilauksesta. Paketissa oli mukana oikein käsinkirjoitettu juuri minulle etunimellä osoitettu tervehdys. Pientä askartelua oli myöskin luvassa, sillä pallot liitetään ketjuun itse. Palloissa toki on lovi valmiina, joten kovin isosta asennustyöstä ei ollut kyse.



Varapallot jouluksi
Valitettavasti matkassa oli pieni mutka. Kun olin saanut kaikki pallot viritettyä ja laitoin valot ekan kerran päälle kuului vähän surinaa ja ritsahdus. Johdossa oli jokin vika, eikä valot sitten enää syttyneetkään :( Lauantaina laitoin firmalle sähköpostia ja vielä samana päivänä mulle vastasi kaksikin eri henkilöä ja lähettivät minulle uuden johdon. Loistavaa asiakaspalvelua! Sillä saa pienet kömmähdykset heti anteeksi..



Kyllä nyt kelpaa olla syksyn pimenevissä illoissa. I'm happy!

11.9.2012

Hyviä lupauksia

Kuten jo aikaisemmin kirjoitinkin, on syksy mulle niin kuin uusi vuosi joillekin, monia hyviä lupauksia. Kaappien tyhjennys tuli jo suoritettua, muut lupaukset liittyvätkin sitten itseeni. Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni "muutaman" löysän vuoden jälkeen. Olen aina tykännyt kuntoilla, mutta lasten myötä tuntuu oma aika hävinneen niin minimiin, että senkin vähän on käyttänyt jossain muualla kuin salilla.

Nyt olisi aika ryhdistäytyä. Tarkoituksena ei ole niinkään vähentää kiloja vaan "ottaa löysät pois".  Kävelemisestä olen aina tykännyt ja nyt olenkin yrittänyt ainakin kerran viikossa kävellä oikein reippaasti kunnon lenkin. Jumppaan tai salillekin olisi tarkoitus mennä. Syksyn hyvät lupaukset uhkasivat katketa jo alkuunsa syysflunssaan josta kärsin pari viikkoa. Eilen kuitenkin sain itseäni niskasta kiinni ja kävin uimahallilla, ensin kuntosalilla ja lopuksi uimassa. Tykkään tuosta yhdistelmästä ja varsinkin siitä, että en ole sidottu aikatauluihin vaan voin mennä kun siltä tuntuu.



Liikunnan lisäämisen lisäksi olen vähentänyt herkkujen syömistä (nyt ei lasketa kaikkia synttärisyömisiä tältä viikolta ;) ja lisännyt juomista. Olen oikeasti niin huono juomaan. Suositeltu pari litraa on mulle ihan utopistinen. Nyt olen yrittänyt juoda aina aamuisin ennen aamupalaa kunnon lasillisen vettä ja sitten pitkin päivää myös lisää.

Nyt yritän pitää tsempin päällä ja näistä lupauksista kiinni!

10.9.2012

Merirosvojuhlat

Mieheni ystäväporukassa kaikki saivat ensimmäisen lapsensa neljä vuotta sitten. Silloin kokoonnuttiin yhteen katsomaan noita ihmeitä ja edelleenkin ainakin kaikkien näiden "vauvojen" syntymäpäivinä treffataan. Sunnuntaina vietimmekin ihanat lastenkutsut 4-vuotiaallemme. 10 aikuista ja 9 lasta, siinä menoa ja meininkiä. Tai jos totta puhutaan, rauhallisempaa kuin oletin.


Synttärijuhlia vietettiin merirosvoteemalla. Ihana ja odottamaton yllätys oli, että naapurimme toivat juuri eilen pojille matkatuliaisina T-paidat merirosvokuvilla! Ne pääsivät saman tien käyttöön.

Juhlatarjoilut oli tällä kertaa tehty Kinuskikissan innostamina. Kinuskikissa leipoo -kirjaa olen selaillut läpi jo monen monta kertaa ja sieltä poimin useamman ohjeen toteutettavaksi. Suolaisena purtavana oli lapsilla merirosvovartaita, aikuisille ruissipsejä porotäytteellä, tomaatti-mozzarella leipäsiä ja suolakeksejä juustolla ja paprikalla. Aikuisten suolapalat jäivät kuvaamatta, mutta varsinkin nuo ruissipsit porotäytteellä olivat todella herkullisia. Kinuskikissan kirjasta löytyi useita ehdotuksia tämäntyyppisiksi pieniksi suolapaloiksi.



Täytekakku oli tietenkin teemaan sopivasti koristeltu, ideoita siihen poimin googlen kuvahaun kautta. Kun pojalta kysyin, onko hyvä, oli vastaus "ei aivan" ja vähän samaa mieltä olen itsekin. Ihan kiva, mutta ei ihan sellainen mitä ajattelin. No ulkokuoren sisällä onnistuin kuitenkin hyvin. Paras täytekakku mitä olen tähän mennessä tehnyt. Yleensä mulla käy pohjan kanssa niin, että kun otan sen uunista niin kakku lässähtää ja keskelle tulee kuoppa. Tässä pohja on Kinuskikissan kirjasta Aito suklaakakkupohja ja täyte vastustamaton vadelma-daimtäyte. Suosittelen kokeilemaan! Vinkkinä tähän, että täytekakun täyttäminen on paljon helpompaa ja huolettomampaa kun laitat irtopohjavuoan reunat kakun ympärille täyttämisen ajaksi.


Kakun lisäksi piti tekemäni suklaa-nougat leivoksia, mutta koska täytekakun pohja oli niin suklainen, vaihdoin lennossa ohjetta ja teinkin kanelisilmäpullia.

Nyt on siis herkuteltu, mutta jatkoa seuraa... Huomenna juhlimme nimittäin sukulaisten kesken...

8.9.2012

Lauantaina

Huomenna juhlitaan ensimmäinen erä esikoisen synttäreitä. Tänään onkin aika kulunut keittiössä. Myös esikoinen halusi auttaa kakkunsa leipomisessa, joten mikäpä siinä... Onneksi en ole vielä siivonnut kunnolla, sillä jauhoja on käytetty reilusti ja laajassa kaaressa :)

Leipomisen lisäksi ollaan väkerretty koristeita pöytään. Esikoinen on todella tohkeissaan kaikista järjestelyistä ja olenkin yrittänyt keksiä sellaisia koristeluja, joissa hän pääsee auttamaan. Tunnelmia huomisista juhlista tulossa myöhemmin. Leppoisaa lauantaita!


Näihin tikkuihin tulee merirosvojen ateriat.
Servetit ovat vähän liiankin hurjan näköiset. 
Mihinköhän tämä merirosvojen aarre on kätketty?


7.9.2012

Pesuprojektia...

Arvatkaas mikä projekti tämä on?


Operaatio Fatboyn pesu. Meillä on Junior Fatboyt lastenhuoneessa ja olohuoneessa. Tämä olohuoneen Fatboy on kokenut kovia ja sen oli näköinenkin, siinä on syöty, siihen on pyyhitty niin naama kuin kädetkin. Läikytetty mehua, maitoa ja ties mitä muuta. Se oli siis todella likainen.

Yhtenä iltana lattialla loikoillessa huomasin, että senhän saa auki. Ja silloinhan se saa siis pestyäkin. Toimeen piti käydä heti. Fatboyn tyhjennys sujui suht mallikkaasti yksin tai olihan mulla apukäsinä 1,5 vuotias kuopus, joka ei ehkä ollut paras apuri tähän homman. Näitä styroxpallukoita oli yllättävän paljon eli jos samaan projektiin joskus ryhdyt, varmista että käden ulottuvilla on kunnon säilyttimet pallukoille. Pallukat ovat myös todella sähköisiä eli muovipussia en näille suosittele.


Säkki pesukoneeseen ja 30 C hienopesulla tuli puhdasta. Kangas kuivui aika nopeaan. Illalla pesty oli aamulla jo melkein kuiva. (Muista jättää vetoketju ja luukku auki niin kuivaa kunnolla sisäpuoleltakin). Pallukoiden takaisin laitto vaikutti sen verran haasteellisemmalta, että siihen en yksin alkanut. Sanomalehdestä tein suppilon ja mun pidellessä säkkiä ja suppiloa, mieheni kaatoi täytteet takaisin. On kuin uusi taas!
Kamut poseeraa...

Meidän molemmat Fatboyt on ostettu netistä (http://www.ambientedirect.com/), josta ainakin silloin tuli kotiovelle toimitettuna useamman kympin edullisemmin kuin mistään Suomesta hankittuna.

5.9.2012

Meikitön päivä

Huomenna vietetään Pohjoismaisen ympäristömerkin - Joutsenmerkin Meikitöntä päivää. Joutsenmerkin sivuilla kerrotaan näin: "Meikittömän päivän aikana pieni teko muuttuu Suomen erottuvimmaksi yhteiseksi ympäristöteoksi, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomio aidosti ympäristöystävälliseen kosmetiikkaan ja vaikuttaa sen määrän lisääntymiseen."




Minulle meikkaaminen on arjen piristystä. Välillä kun peilistä kurkkaa aamulla tummasilmäinen haamu, tulee huomattavasti parempi fiilis, kun laittaa vähän ripsaria ja poskipunaa. Joka päivä en kuitenkaan meikkiä laita, varsinkin viikonloppuisin tulee usein oltua ihan naturel.


Luonnonkosmetiikkaan en ole tutustunut, koska meikkien suhteen olen vähän nirso. Olen vihdoin löytänyt iholleni sopivat tuotteet, joten vaihtaminen tai kokeileminen ei innosta. Mulla ei myöskään ole mitään hirvittävää meikkiarsenaalia. Kaapista löytyy lähinnä ne tuotteet, joita myös aktiivisesti käytän. Olen ajatellut, että on ympäristölle suotavampaa, että käytän loppuun ne tuotteet joita kaapistani löytyy kuin että kokeilen uusia tuotteita, jotka saattavatkin jäädä kaapintukkeeksi. Tavoitteeksi voisin kuitenkin ottaa, että syksyn aikana kokeilen luonnonkosmetiikasta suihkusaippuaa ja hiustenpesuaineita.

Huomenna kuitenkin aion osallistua kampanjaan.Osallistu sinäkin!






4.9.2012

Tuunattuja kynttilänjalkoja

Mulla on tapana leikellä sisustulehdistä ideoita ja fiiliksiä talteen. Alla oleva leike on jo monen vuoden takaa, en edes muista mistä lehdestä. Hauska kokonaisuus erilaisista kynttilänjaloista, jotka on maalattu samanvärisiksi. Tämän olin ajatellut joskus toteuttaa.


Muistatteko vielä muutaman postauksen takaa sen myrkynvihreän kynttilänjalkakammotuksen? Tällä viikolla löysin sille kolme vihreää kaveria. Melkein hihkuin ilosta kun näin nämä. Täysin saman muoto kuin siinä aiemmassakin jalassa.



Kevyt hionta ja mustaa maalia päälle. Ja tässä lopputulos. I like! Vanhempieni luona olisi vielä puisia vähän kurvikkaampia kynttilänjalkoja muutama. Voisin nekin ottaa käsittelyyn jossain vaiheessa.






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...