30.9.2013

Kurinpalautusta

Hups, menipä se viikonloppu taas nopeasti. Tämän viikonlopun teemana mulla oli ulkoilu, sillä tiedättekö mikä on tosi helppoa? Lösähtää töiden jälkeen sohvalle ja löysäillä siinä koko ilta. Annoin itselleni luvan rentoilla ensimmäisillä viikoilla töiden alkamisen jälkeen, mutta nyt on korjausliikkeen aika ennenkuin löysäily muuttuu ihan tavaksi.


Huomasin muutenkin, että nyt on mietittävä liikkumistani vähän uudelleen. Kroppa alkoi jo muutaman työviikon jälkeen ilmoittelemaan itsestään kun yhtäkkiä istunkin koko päivän paikoillani. Oikeasti en ole istunut näin paljoa yli viiteen vuoteen. Lasten kanssa kun ei vaan kerkeä olemaan paikoillaan. Nyt työni on päätteen edessä istumista. Parilla ekalla viikolla olin niin tohkeissani töistä, etten huomannut edes pitää kahvitaukoja. Ruokkiksella sentään tajusin käydä. Ei siis ihme, että alkoi takamus puutua, hartiat jumittaa ja päätä särkeä...


Nyt oman kurinpalautukseni johdosta pidän kiinni tauosta aamu- ja iltapäivällä. Puolen tunnin ruokkiksella taas ehtii ruokailun lisäksi suorittaa pienen happihyppelyn. Vartin reipas kävely virkistää huomattavasti ja aivot saa tarvitsemansa happiannoksen. Positiivista jos hakee, niin olen muistanut juoda vettä päivisin. Minulle kun sekään ei ole itsestäänselvyys. Nyt on vesipullo koko ajan vieressä ja se tulee täytettyä useamman kerran päivän aikana.


Ulkoilmaa on myös tullut haisteltua viime viikkoina ihan liian vähän. Kotona ollessa lasten kanssa viihdyttiin pihalla melkeinpä vähintään se pari tuntia päivässä. Nyt viikolla ulkoilu on jäänyt melkeinpä kokonaan. Tänä viikonloppuna onkin haukattu happea isosti jo varastoon. Tänään käytiin eväsretkellä läheisellä lintutornilla. Kiipeltiin torneihin, heiteltiin kiviä veteen, nautittiin kivasti syysilmasta. Tavoitteenani olisi kuitenkin jatkossa muutaman kerran viikossa raahata itseni iltalenkille töiden jälkeen. Uskoisin, että näillä pienilläkin ryhtiliikkeillä on jo vaikutusta siihen nuutuneeseen oloon, joka on päässyt valtaamaan kropan koko päivän istumisen jälkeen.



 

PS. Tiedätkö mikä tämä on? Palaan tähän myöhemmin tällä viikolla :)

Loppukevennyksenä tilanteita päivän varrelta. Käytiin lasten kanssa tänään Mehiläisessä näyttämässä kuopuksen korvia. Lääkäritädillä taisi olla kahvitauko meidän jälkeen ja hän lähti huoneestaan kun olimme vielä aulassa pukemassa. Kirkkaalla äänellä esikoinen kajautti "Mihin se mehiläinen nyt meni?"

Hymyilytti :)


27.9.2013

Lämmittävä sipulikeitto

Onpas ollut vilpoista viimeiset pari päivää. Jotenkin tuntuu näin kauden vaihtuessa, että kropalta kuluu hetki tottua kylmempään ilmanalaan. Ainakin itse olen hytissyt kylmästä aamusta iltaan. Onneksi illalla on voinut lämmitellä takan ääressä. Sisäisesti lämmittää myös ihana sipulikeitto. Jotkut ruuat kuuluvat automaattisesti tiettyyn vuodenaikaan ja meillä sipulikeitto kuuluu ehdottomasti syksyyn. Sitä ei tulisi mieleenkään tehdä keväisin tai kesäisin, vaan se vaatii seurakseen pimenevän illan. Aina parempi, jos sade oikein hakkaa ikkunoihin.


Tämä ohje on poimittu vuosia sitten Yhteishyvän liitteestä. Monia muitakin sipulikeiton reseptejä olen kokeillut, mutta aina palannut tähän. Keitto on helppo tehdä, mutta sen täytyy saada muhia kunnolla eli varaa valmistamiseen aikaa reipas tunti.



Sipulikeitto

500g sipulia
2 valkosipulinkynttä
50g voita
1 rkl sokeria
1l vettä
2 kasvisliemikuutiota
2 dl valkoviiniä
ripaus suolaa ja mustapippuria rouhittuna

Pinnalle
paahtoleipää paahdettuna
emmental juustoraastetta.


Kuori ja leikkaa sipulit ohuiksi suikaleiksi. Vinkki vitosena, valitse kaupasta isoja sipuleita eikä tällaisia onnettomia pieniä kuten minä. Niiden kanssa menee ikä ja terveys ja vielä ripsiväritkin... Pilko valkosipuli pieneksi silpuksi. Pehmitä sipuleita ja valkosipuleita hiljalleen rasvassa kattilan pohjalla. Lisää sokeri ja anna sipuleiden saada myös vähän väriä. Anna pehmitä kannen alla n. 20 minuuttia. Lisää nesteet ja mausteet ja anna kiehua hiljalleen kannen alla n. 30 min. Jaa keitto annoskulhoihin. Nosta keiton pinnalle paahdettu paahtoleipä ja leivän päälle reilusti juustoraastetta. Nosta keitto uuniin ylätasolle ja kuumenna grillivastuksella kunnen juusto kuplii. Nauti heti!






25.9.2013

Made by Irene

Olen tainnut joskus vannoa, että asukuvia ei mun blogiin tule. No, poikkeus vahvistakoon säännön. Eikä tämä oikeastaan ole asukuva, tämä on neulekuva, ihastuskuva, jotain mikä nyt vaan oli pakko kuvata.

Viime perjantaina Lifestyle Outletin asiakasillasta en päässyt lähtemään tyhjin käsin. Mitään en tarvinnut ja ison kassin raahasin kotiin. Onneksi isoimman tilan kassissa vei tämä ihanainen alpakkaneule, johon menin ja ihastuin täysillä. Valitettavasti vaan kuvaajan lahjani ovat sen verran heikot, että neuleen ihanaa muhkeutta en kyennyt kuviin tuomaan. Mutta usko pois, muhkea on...





Neule oli mukana illan muotinäytöksessä ja varasti heti huomioni. Muhkea, lämmin, käsinneulottu, eettisesti tuotettu. Hinta oli 60%:n alesta huolimatta varsin korkea, mutta koska tämä oli yksi ainokainen kappale, en jäänyt miettimään sen pidemmäksi aikaa. Perustelin ostoksen itselleni palkkioksi monesta kodinhoitotuella kärvistellystä vuodesta. Ensimmäinen kunnon tili meinaan pompsahti tilille viime viikolla. Eiköhän sitä ole vähän oikeutta juhlistaakin. Uskon myös neuleen kulkevan mukanani vuosia. Ystäväni lisäksi sanoi minun pelastavan tällä ainakin yhden perulaisen käsityöläisen, joten kirjataan sekin perusteluksi ;)











22.9.2013

Lifestyle outlet

Helsingissa käydessä mun lempparikatuja ovat Bulevardi ja Fredrikinkatu. Ihania pieniä ja erityylisiä sisustusputiikkeja vieri vieressä. Pompin kadun puolelta toiselle, tunnelmasta toiseen. Viime perjantaina olin ihan kuin astuvinani Helsingin trendikkääseen sisustusmaailmaan, mutta arvatkaas mitä? Oikeasti olin täällä pienessä kotikaupungissani, vieläpä keskustan ulkopuolella, pienellä teollisuusalueella isojen hallien keskellä.


Pienestä pintaremontista tuttu stailaaja Niina Ahonen on avannut tänne Saloon Lifestyle Outlet -liikkeen. Liikkeessä myydään mm. asuntojen stailauksissa käytettyjä huonekaluja ja sisustustavaraa sekä merkkivaatteita ja koruja. Myynnissä on mallikappaleita ja pieniä eriä. Outlet-hinnoin tietysti. Merkkeinä mm. Tine K home, Pernille Corydon, Beach House, Hunkydory, Day Birger & Mikkelsen...


Perjantaina liikkeessä vietettiin asiakasiltaa, jonne minäkin ystäväni kanssa mielenkiinnolla suunnistin. En ollut itseasiassa ennen edes kuullut kyseisestä paikasta. Kontrasti oli aikamoinen kun teollisuushallin ovien takaa löytyi tällainen keidas. Kuvat puhukoot puolestaan. Sanon vain, että Tykkäsin! Isolla T:llä. Illan ohjelmassa oli niin kuohuvaa, sushia, muotinäytöstä kuin syksyn sisustustrendejäkin. Ja lisäksi tietystä shoppailumahdollisuus. Tyhjin käsin en todellakaan päässyt täältä lähtemään, mutta palataan niihin ostoksiin myöhemmin...














Tällaiset pienet liikkeet yllätyksellisissä paikoissa ovat vähän kuin helmiä. Niitä pitää osata etsiä. Ehdottomasti suosittelen pistäytymään jos näillä nurkilla asuu tai liikkuu. Lifestyle Outletilla ei ole kotisivuja, mutta facebookista löytyy lisätietoja. Tällä hetkellä liike palvelee vain perjantaisin ja lauantaisin.



21.9.2013

Arjen pyörteissä

Kolme viikkoa takana uutta arkea. Pojat viihtyvät päiväkodissa, minä töissä. Uusi rytmi on jo tullut tutuksi ja rutiinit kellotettu. Perusarjessa minä suorastaan rakastan rutiineja. Viikolla meidän elämä on todella ennalta-arvattavaa, samat jutut samoihin aikoihin. Kaupassa käynnit, ruokailut, urheilut, saunat, pyykinpesut jne. Jonkun mielestä varmaan tylsää ja puuduttavaa, minulle tämä tekee arjesta hallittavampaa. Kun rutiinit on kasassa ja toimivat, on itsellä levollinen mieli.



Itse luotan arjessa vakaasti myös ennakointiin. En voi sietää viime tipassa tehtyjä asioita. Teen mieluummin hommat heti pois alta. Minulla on seuraavan päivän vaatteet on illalla katsottuna, laukut pakattuna, eväät tehtyinä. Aamulla mieluummin nukun kymmenen minuuttia kauemmin kuin käytän sen kymmenen minuuttia tavaroiden etsimiseen. Valitettavasti tämä sama järjestelmällisyys ei toimi mulla läheskään kokonaisvaltaisesti. Mulla on mm. paha tapa ripotella tavaroita ympäriinsä. Otan sieltä, jätän tänne. Tykkään aloittaa erilaisia projekteja, mutta olen myös hyvä jättämään niitä kesken...



Arki on siis otettu haltuun varsin kunnialla. Valitettavasti uudet kuviot tekevät sen, että työpäivinä en blogin puolelle ehdi tai edes halua tulla. 7,5 tuntia tietokoneella päivässä on jo aivan riittävästi. Niinpä kirjoitustahti väkisinkin vähän harvenee ja painottuu viikonloppuihin. Toivottavasti ehdin jotain ajastamaan viikollekin, mutta stressiä en siitä aio ottaa. Ajatuksia ja aiheita kyllä riittäisi...
 


17.9.2013

Vielä juhlista...

Vielä muutama kuva talteen poikamme synttärijuhlista. Kaikki tallentuneet kuvat ovat tarjoiluista, sillä itse juhlissa unohdin koko kameran olemassaolon. Lastenjuhlissa tarjolla oli meidän lasten herkkuja eli lakua, vaahtokarkkeja ja kuivattuja hedelmiä. Sen jälkeen kun tänne avautui Punnitse ja Säästä, on meidän perheen pähkinöiden ja kuivattujen hedelmien syönti moninkertaistunut. Kuvassa olevat ananas- ja papaijapalat ovat herkkua, samoin kuin kaneli-sokeroidut omenapalat.



Alla olevissa kuvissa on se jo mainitsemani Kinuskikissan Daim-marenkikakku. Liikutuin melkein kyyneliin, kun yksi vieraana ollut mieshenkilö sanoi, että tämä oli ehdottomasti parasta kakkua mitä hän on ikinä syönyt. Ja hyvää se olikin. Ei liian makeaa, vaikka niin voisi ensin kuvitella...



Alimmaksi vielä poikieni itse kokoamia suolaisia paloja. Kuopuksen tyyli muistutti lähinnä painonnostajan painoja, mutta syödyiksi tulivat nekin. Poikien tikkutehtaalla tuotannossa syntyi vaan varsin paljon hävikkiä. Puolet aineksista tuntui häviävän parempiin suihin jo ennen tarjoilua...


16.9.2013

Kodin sydän

Vielä meillä ei ole takkakautta avattu, mutta silti takka on ehdottomasti kotimme sydän. Se sijaitsee keskellä alakertaa ja sen edestä meidän perheen useimmiten iltaisin löytää. Leikkimässä, lukemassa, katsomassa telkkaria, loikoilemassa, painimassa. Lisäksi mikä parasta sen ympäri pääsee juoksemaan. Olen sitä mieltä, että kaikissa lapsiperheissä pitäisi olla joku reitti, mitä pitkin pääsee juoksemaan ympyrää ja kuluttamaan loput iltaenergiat pois. Myös minun lapsuudenkotonani takka sijaitsee keskellä keittiö-olohuonetta ja eräät kerrat on siitä ympäri juostu veljeni kanssa ja niin juoksevat meidän lapsemme nyt.




Alunperin suunnittelimme kyseiseen kohtaa Tiilerin takkaa, mutta jostain sisustuslehdestä bongasin tällaisen kulmaluukun, jonka aivan ehdottomasti halusin. Olisi hienoa sanoa, että kyseessä olisi jonkinlainen design-takka, mutta tämän piirsi paikallinen muurari muutamalla viivalla likaiseen ruutupaperiin. Muurari, joka katosi kesken takan muurauksen kolmeksi viikoksi "metsätöihin" ja saapui sen jälkeen paikalle silmät verestäen. Mutta oli muurari mikä tahansa niin silti olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Takkatuli loimottaa kivasti sekä olohuoneen että ruokailutilan puolelle. Koko on juuri sopivan massiivinen tähän tilaan.



Takkamme päällä majailee taottu kettu. Yksi ensimmäisistä yhteisistä ostoksistamme. Ostettu vuosia sitten Turun keskiaikaisilta markkinoilta. Ostettu ennen kuin tiesimme ikinä rakentavammekaan taloa. Mitä lie kohtaloa niin tällä mäellä majailee myös ihan oikea kettu. Rakennusaikana niitä oli useampikin ja näimme niitä usein. Istuivat välillä kivellä puuhiamme ihmetellen. Nyt näköhavaintoja on enää harvemmin, mutta aina silloin tällöin punainen häntä vilahtaa pusikoissa.





14.9.2013

Yhtä juhlaa...

Tänä viikonloppuna meillä juhlitaan viisi vuotiasta. Tänään sukulaisten voimin ja huomenna jatketaan vielä pienen ystäväporukan kesken.

Koska tänään vieraita on käynyt tipoittain aamusta alkaen, tiesi se perjantaille pitkää iltaa keittiössä. Mies jo ehdotti, että tilataan osa tarjoilusta jostain, mutta halusin kuitenkin tehdä tarjottavat itse. Tykkään kokeilla uusia reseptejä ja harvoin tulee leivottua vaan omalle porukalle, joten halusin käyttää tämän tilaisuuden hyväkseni.


Tarjottavien reseptit on jälleen kerran kaivettu Kinuskikissa leipoo -kirjasta. Takuuvarmoja herkkuja. Päivänsankarin toive oli musta Angry birds -kakku, joka maistuu lakulta. Kinuskikissan kirjasta löytyy useita eri kakkupohjia ja monia täytevaihtoehtoja. Tähän kakkuun tein tavallisen sokerikakkupohjan, väliin lakuvaahtoa ja lemon curdia. Lemon curdin tein Pipsa Hurmerinnan reseptin mukaan, sillä se vaan on parasta lemon curdia mitä olen koskaan maistunut. Kakun ulkonäkö jätti aika paljon parantamisen varaa, mutta sankari oli tyytyväinen ja makukin oli mielestäni oikein onnistunut. Väliin tullutta lakuvaahtoa meillä vedeltiin suoraan purkista lusikalla, niin herkkua se oli. (Minä otin joka toisen lusikallisen lemon curd-kattilasta...)




Ja ihan ekaa kertaa elämässäni kokeilin tehdä voileipäkakkua. Voileipäkakku on kuulunut mulla niihin "must try" -kohteisiin (samaan kategoriaan kuuluu myös mm. itsetehty näkkileipä ja saaristolaislimppu). Karlan blogista luin suosituksen Kinuskikissan Kreikkalaisesta kasvisvoileipäkakusta, jota päätin itsekin kokeilla. Mieheni oli ihan kummissaan tästä valinnasta "Ihan oikeestiko meinaat tehdä voileipäkakkua? Siis eikö sinne tule edes lihaa?". Maku oli tosi hyvä ja mieskin söi kakkua tänään kolmessa eri kattauksessa eli ei tainnut lihanpuute haitata. Eikä se tekeminenkään ollut mitenkään ylivoimaista. Taidanpa tehdä joskus uudestaankin...


Mutta nyt vielä hetkeksi keittiöön. Huomisiin juhliin vielä työn alla Daim-marenkikakku. Marengit paistoin jo eilen, mutta täytteen teen vielä tänään valmiiksi. Huomiseksi jää enää kakun kokoaminen.

Aurinkoista viikonloppua!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...