Tummien perhosten maa - ajatuksia taiteesta

Taide on mielenkiintoinen aihe. Eri tyylisuuntia on monia ja jokaisella niistä mielipiteensä ja jokainen on yhtä oikeassa. Itse mietin usein mikä tekee jostain taiteilijasta halutun ja kiinnostavan jonkun toisen jäädessä ikuisesti harrastelijaksi. Mikä tekee jostain taulusta arvokkaan ja toisesta suttupaperin. Kuka päättää mikä on arvokasta ja mikä ei. Miksi taide voi olla myös rumaa ja inhottavaakin? Ottaisinko seinälleni arvokkaan taulun, josta en lainkaan pitäisi?

Keväällä Lontoon matkalla vierailimme aika monessa taidemuseossa. Tutustuttiin niin klassiseen muotokuvamaalaukseen kuin moderniin nykytuotantoonkin. Tutkittiin niin vuosisatoja vanhoja valokuvantarkkoja maalauksia kuin moderneja "vessanpytty väärinpäin" -asetelmia. Kaikki herättivät ajatuksia ja tuntemuksia. Toiset ihailevia, toiset enemmänkin "mikä erottaa tämän oman 5-vuotiaani maalauksesta" -fiiliksiä. En voi sanoa ymmärtäväni kaikkea ja siksi taiteen määrittely onkin mielenkiintoista. Kuka sanoo, että tämä on taidetta? Kuka päättää, että tästä teoksesta kannattaa maksaa vaikkapa 200 000 euroa?

Onneksi itse saa päättää mitä omille seinilleen laittaa ja mitä taidetta päivittäin katselee. Viime keväänä tein pitkään harkitun hankinnan ja ostin olohuoneen seinälle Kristina Isakssonin taulun. Taulun, joka ilahduttaa päivittäin. Sen jälkeen olen passiivisesti etsinyt seuraavaa kohdetta. Minulla on muutama taiteilija, joiden tuotantoa seuraan tiiviimmin, odotellen mahdollisesti meille sopivaa täydellistä yksilöä.  Yksi mielenkiintoinen nimi on Sampsa Sarparanta, paikallinen taiteilija, jonka osasta töitä tykkään kovasti ja osasta en lainkaan. Työt ovat isoja ja näyttäviä ja voisin hyvin nähdä jonkun niistä kotimme seinällä. Ainoa ongelma on, että mallina on usein hänen vaimonsa, joka sattuu olemaan joogaopettajani. Tuntuisi hassulta ripustaa kotimme seinälle hänen kuvansa. Vai tulisikohan siitä lisää puhtia tehdä joogaharjoituksia kotonakin...

Toinen enemmän seuraamani taiteilija on Kristina Isaksson, jonka taulun siis viimeksikin hankin. Tykkään todella kovasti hänen tyylistään. Löysin Kristinan FB-sivut hetki sitten ja liityin tykkääjien joukkoon. Kuin sattumalta muutama päivä liittymiseni jälkeen hän lisäsi uusien maalauksien kuvia sivuilleen. Sieltä bongasin tämän Tummien perhosten maan. Taulun, jossa on sitä jotain. Jotain, minkä piti päästä kotimme seinälle. Sain sovittua taulun jälleen toimitettavasti Turun taidelainaamon kautta, joka on mitä mahtavin palvelu. Taidetta kotiin korottomalla kk-maksulla. Uutta minulle oli, että tällainen taidelainaamon kautta ostaminen sujuu myös vaikka taulu ei olisikaan valmiina heidän valikoimissaan. Taidelainaamosta kertoivat, että kaikkien heidän listoillaan olevien taiteilijoiden töitä voi pyytää ostettavaksi myös lainaamon kautta. Ihan hurjan kätevää, jo pelkästään Turun taidelainaamon listoilta löytyy 120 taiteilijaa...

Koreat ja höyhenen kevyet korvakorut

Olen haikaillut pitkän aikaa isompia ja näyttävämpiä korvakoruja. Käytän korvakoruja itseasiassa äärettömän harvoin, mutta aina joskus olisi kiva laittaa korviin jotain näkyvämpää. Toisaalta koska käytän koruja harvoin, en pysty käyttämään vähääkään painavia koruja enkä mielelläni mitään häiritsevästi heiluviakaan. Isot ja näyttävät, ei saa painaa mitään eikä häiritä tai oikeastaan edes tuntua. Aika mahdoton yhtälö ollut tähän asti.

Viime reissulla Fiskarsissa löysin kuitenkin jotain ihanaa ja kriteerit täyttävää. Second Chancen  puodissa oli Vuonue ja Viipsinpuun korvakoruja. Olen Fiskarsista löytänyt monta kertaa jotain uniikkia ja hauskaa ja nämä korut menevät samaan kategoriaan.

Korvakorut on tehty Piikkiöläisten maatiaiskanojen sulista. Jokainen korvispari on siis uniikki. Valinnanvaraa eri sulkavärien kanssa oli runsaasti ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyin näihin monikäyttöisiin harmaisiin. Korvikset ovat unelman kevyet, joten nyt sain kaipaamaani näyttävyyttä ilman painoa. Erityistä plussaa vielä symppiksestä rasiasta, joka kruunaa kokonaisuuden.

Korviksia voi ostaa netistä ainakin Weecos -verkkokaupasta, joka on ekologisiin ja eettisiin tuotteisiin keskittynyt verkkokauppa.

Strömsö minikasvihuone

Olen haaveillut pienestä kasvihuoneesta. Sellaisesta, jossa saisin pidettyä yrtit hengissä. Ei mitään isoa, sillä puutarhurinkykyni ovat varsin rajalliset. Valikoima vaan on ollut kehnonlainen. Liian isoja tai rumia. Tämän vuoden hullujen päivien esitteessä se vihdoin tuli vastaan. Juuri minulle sopiva kasvihuone, Strömsö kapea kasvihuone. Vain muutama hylly, tyylikäs ulkoasu ja mikä parasta todella edullinen hinta. Arvatkaapa vaan muistinko olla linjoilla juuri tiettynä päivänä uusien tuotteiden tullessa myyntiin. Niinpä....

Onneksi netissä kaikki on vain muutaman klikkauksen päässä ja samaa mallia löytyi lopulta monestakin paikasta. Ja samalla hullulla hinnalla. Niinpä kotiutin tämän pienen söpöliinin Verkkokauppa.comista.

Kokosin minikasvihuoneeni ihan itse (koska oli pakko saada se valmiiksi heti, eikä seuraavana päivämä) ja se kätkee sisälleen miniviljelmäni. Basilikaa (jota muuten en ole koskaan saanut pysymään hengissä näin kauaa), piparminttua ja persiljaa. Oikeastaan persilja on kaapissa tällä hetkellä vain piilossa, sillä lapset tykkäävät syödä sitä suoraan ruukusta. Raukka alkoi olla niin harva, että saa nyt kaapissa rauhassa kasvattaa lisää versoja.

Tämä minikasvihuone ilahduttaa joka päivä ♥

Antiikkia, antiikkia

Viime kuukauden aikana meidän huushollin irtaimiston keski-ikä nousi heittämällä vuosia, sille meille kotiutui muutamia iäkkäitä aarteita. Vaikka sisustuksemme on pääasiassa aika selkeä ja skandinaavinen niin pienet tyylistä poikkeamat tekevät mielestäni sisustuksesta vain mielenkiintoisemman.

Ensimmäinen aarre matkasi kotiimme Lontoosta. Mieheni on innostunut vanhoista kartoista ja niitä löytyykin meiltä jo muutama. Lontoo on vanhojen karttojen aarreaitta ja tarjontaa on runsaasti. Portobello Roadin markkinoilla käväisimme karttakaupassa selaamassa kartan jos toisenkin. Lopulta haaviin jäi tämä 1600 -luvulta oleva skandinavian kartta. Tämä tulee saamaan ympärilleen tumman metsänvihreän paspartuurin ja yksinkertaiset kehykset. Loppusijoituspaikka on työhuone, johon muutenkin olen haaveillut sellaista vanhan englannin kirjastotyyliä.

Toinen meille muuttanut vanhus on yli 100-vuotias lypsyjakkara. Itse olen tällaisesta haaveillut jo kauan, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan. Enkä oikeastaan edes uskonut mieheni sellaista sisustukseemme hyväksyvän. Yllätys, yllätys tämä kaunis yksilö on kuitenkin juurikin mieheni bongaama ja hankkima.

Jakkara löysi tiensä meille mieheni ystävän second hand -liikkeestä. Four Seasons  on Skandinaaviseen designiin keskittynyt verkkokauppa, josta olemme tehneet aiemminkin löytöjä. Itse käyn säännöllisesti ihailemassa mm. teak huonekaluja, joille haluaisin löytää paikan kodistamme.

Virittäytymistä joulun tunnelmaan

 

 

Kuluneella viikolla fiilistelin ensikertaa joulua. Ihanasti juuri mun stressipäivän aattoon osui Herkku  ja Lahja Murenan joulunavaus. En muistanut jännittää keskiviikkoista tapahtumaakaan (joka meni muuten aivan nappiin!), kun vietettiin lähiseudun bloggareiden kanssa mukavaa iltaa jouluisessa puodissa.

Murenan kauppias Miina oli jälleen loihtinut apulaistensa kanssa valloittavan jouluilmeen liikkeeseen. Ei ihme, että Murena on yksi Salon suosituimmista paikoista hankkia joululahjoja. Ihania herkkuja, kauniita sisustustavaroita ja lapsille iloisia yllätyksiä. Sainpa itsekin hankittua kerhotätien joulumuistamiset ja ainekset isänpäivälounaalle. Eikä puhuta mitään niistä parista kynttilälyhdystä, jotka myös ostin. Mies nimittäin on antanut ehdottoman kiellon tuoda yhtään uutta sellaista taloon. En ole vieläkään uskaltanut ottaa ostoksiani esiin...

Miinalla on ihana tapa kutsu paikalle myös omia yhteistyökumppaneitaan ja muita paikallisia yrityksiä. Tällä kertaa paikalla oli luksusteebrändi Niipperi ja Kauneushoitola Ametisti. Todella mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia molemmat.

Mehän ollaan mieheni kanssa hurahdettu teenjuontiin viimeisen parin vuoden aikana. Keittiöstä löytyy hyllyllinen erilaisia teelaatuja, mustaa, vihreää, valkoista, rooibosta. Niinpä olikin ihanaa maistella uusia teemakuja sekä muita herkkuja, joita Niipperin tytöt olivat valmistaneet. Enpä ollut ennen tullut ajatelleeksi, että teetä voi käyttää myös ruuissa. Teevalikoimasta monikin maku houkutteli, mutta lopulta ostoskoriini löysi tiensä ihanan savuinen Lapsang Souchong.

Kauneushoitola Ametistin nimen olin kuullut ennenkin, mutta muuten liike oli ihan vieras. Yllätyinkin erittäin positiivisesti siitä, että kyseinen hoitola tekee kasvohoidot luonnonkosmetiikalla. Hoitolan omistajan Miian kanssa keskusteltiin pitkät pätkät luonnonkosmetiikasta ja ravinnosta. Päätin jo, että vielä ennen joulua varaan itselleni hetken rentoutumiseen Miian käsissä.

Nyt kun joulufiilistely on aloitettu, voi sitä hyvillä mielen jatkaa jouluun asti. Ensimmäinen joululehti on ostettu, ekat lahjatkin hankittu ja Pinterestistä haettu fiiliksiä.

Edit. Parhaat palat unohtuivat. Kun käyt Murenassa jouluostoksilla ja mainitset kassalla blogini nimen, saat 10% alennusta.

Uusia tuotteita peilikaapissani

Viime postaukset ovat olleet ruokaa, ruokaa ja ruokaa, joten laitetaan väliin jotain muuta. Mulla on meinaan vielä muutama ruoka-aiheinen juttu mielessä ;)

Sen lisäksi, että luomu valtaa meidän jääkaappia, on myös vessan peilikaapissa tapahtunut muutosta. Kosmetiikkani on vaihtunut aikalailla kokonaan luonnonkosmetiikkaan. Näistä kokeiluista olen kirjoitellut aiemminkin. Nyt on ollut vähän taukoa, koska en kestä miljoonaa purkkia kaapissa vaan olen järjestelmällisesti käyttänyt olemassa olevia loppuun. Toisin sanoen ostolakkoa olen kärsinyt tässä jo pidemmän aikaa...

Kaapit ovat kiitettävästi tyhjenneet ja nyt olen pitkästä aikaa sallinut itseni ostaa ja kokeilla uusia tuotteita. Kosmetiikassa olen suosittelijoiden vietävissä. Kun luen jostain tuotteesta ylistäviä kommentteja, olen heti koukussa. Kuvissa näkyvät tuotteet ovat tarttuneet mukaani blogeista lukemieni kokemusten perusteella. Blogeissa myös usein vilahtelee alennuskoodeja, joita osaa jo odottaa ja "iskeä" kun aika on sopiva.

Olen nyt pariin otteeseen tilannut tuotteita Naturelle -verkkokaupasta, enkä voi muuta kuin suositella. Luonnonkosmetiikan laatutuotteita todella nopealla toimituksella ja erinomaisella palvelulla höystettynä. Erityisesti minuun teki vaikutuksen miten kauppa hoiti ikävän " tuote on loppunut hyllystä" -tilanteen.

Saara Sarvas suositteli edesmenneessä blogissaan Tata Harperin kasvonaamiota. Kaiken hehkutuksen ansiosta klikkailin minäkin tuon ihmeaineen ostoskoriini. Sain sähköpostiini hyvinkin pian viestin, että tuota naamiota ei juuri nyt ole saatavilla vaan toimitus kestää normaalia pidempään. Olin jo tähän tyytyväinen, olinhan saanut tiedon jälkitoimituksesta nopeasti. Olisikohan ollut noin viikon kuluttua sain postilaatikkooni paksun kuoren. Viestissä pahoiteltiin uudelleen, ettei naamiota ole vielä voitu toimittaa. Lohdukkeena mukana oli Tata Harperin huulivoide. Huulivoide oli sen verran arvokas, että tuskin olisin tullut sitä koskaan kokeilleeksi. (Nyt olen addiktoitunut siihen, mahtava tuote). Itse naamio saapui muutamaa viikkoa myöhemmin ja jälleen mukana oli ylimääräinen luonnonkosmetiikan tuote. Positiivisen kokemuksen yllättämänä tein myös seuraavan tilauksen Naturellen kautta.

Seuraava tilaukseni oli Anne Kukkohovin hetki sitten lanseeraamat Supermood -sarjan uudet tuotteet. Näiden hehkutuksen bongasin Katja Kokon hyvinvointiblogista, josta löytyy myös tarkat selvitykset tuotteiden vaikuttavista aineista ja vaikutuksista. Nyt tuotteet löytyivät suoraan hyllystä ja naamio oli kasvoilla pari päivää tilauksesta. Tilauksen mukana tuli jälleen yllätys tuotenäytteiden kera.


Paitsi, että olen ollut tyytyväinen verkkokauppaan, myös tuotteet ovat olleet mieleeni. Luonnonkosmetiikasta löytyy todellisia helmiä. Vielä kun löytäisin toimivan shampoon luonnonkosmetiikan puolelta, olisin todella tyytyväinen. Saa vinkata :)

Kesäkirppiksellä Adalmiinan Helmessä

Tänään olen fiilistellyt. Olin työkeikalla Loimaalla ja ajellessani pitkin maaseutureittejä nautin maisemista, pikkuhiljaa ruskettuvista pelloista, sinisestä taivaasta, ojanpientareilla lentelevistä perhosista, kouluun polkevista lapsista, hiljaisista pikkuteistä. Rinnassa sellainen hyvä kesäinen olo. Onnellinen, yhteen sanaan tiivistettynä.

Viikonloppuna fiilisteltiin ystäväni kanssa yhtä kesäisissä tunnelmissa Paimiossa. Ravintolapäivä oli saanut monet myös pitämään pihakirppareita. Me valittiin kohteeksi Adalmiinan Helmen järjestämä pihakirppis.

Oltiin paikalla heti kun kirppistely alkoi ja niin oli muuten aika moni muukin. Onneksi kuitenkin järjestelyt toimivat moitteetta. Auto pellolle parkkiin ja aarteita metsästämään. Helmen pihamaalle oli tavaransa levittänyt parikymmentä myyjää. Astioita, kirjoja, vaatteita, leluja, vaikka mitä.  Myyjät olivat ihanasti lähteneet liikkeelle oikeilla kirppishinnoilla ja paikalta pystyi tosiaan tekemään löytöjä. Ja tavara tuntui vaihtavan omistajaa tiuhaan tahtiin.

Itse ostin kuvassa näkyvät pari metallista astiaa. Vain 2 euroa kappale. Ihanasti kuluneet ja elämää nähneet. Samalta myyjältä ostin myös vanhoja piirakkamuotteja tuikkujen alustaksi. 50 senttiä kappaleelta, ei paha. Näitä olen nähnyt kirppiksillä myytävän muutaman euronkin kappalehintaan.

Paikalla oli myös ihana "pystykaffela", josta ostettiin todella herkulliset piiraat. Istuttiin pitkillä penkeillä pihamaalla ja nautittiin tunnelmasta. Kyllä se kesä tuntuu kesältä vaikka näin elokuussakin..

Yhteistyöllä enemmän

Piti kirjoittaa Tammisaaresta. Siitä miten vietettiin siellä tällä viikolla aikuisten "lomaa" yhden yön verran. Löydettiin hyvä ravintola ja tutustuttiin kaupunkiin kävelemällä se ympäri.

Mutta päädynkin nyt kirjoittamaan yrittämisestä ja yhteistyöstä. Kolmesta naisyrittäjästä ja kolmesta yrityksestä, joita selvästi luotsataan rakkaudesta.

Poikettiin Tammisaaresta tullessa nimittäin Perniön asemalla kesäkahvila Opaliinassa. Pikkuinen kahvila on auki toista kesää ja jo saavuttanut oman vankan ihailijajoukkonsa. Tarjolla on Veronikan rakkaudella tehtyjä leivonnaisia, jotka vievät kielen mennessään. Herkulliset tarjottavat yhdessä hurmaavan ympäristön kanssa tarjoavat tunnelmallisen pysähdyspaikan. Tänä kesänä Opaliinan pihalle oli noussut uusi piharakennus, jonka sisustuksesta on vastannut Adalmiinan Helmen Annariina.

Adalmiinan Helmi on Paimiossa vanhassa navettamiljöössä oleva sisustusliike. Uutta ja vanhaa kauniina kerrostumina. Liike, jonne ajetaan kauempaakin hakemaan kodin kaunistusta. Liike sijaitsee Annariinan kodin pihapiirissä ja on saanut alkunsa hänen antiikkiharrastuksestaan. Annariinan sisustuksia on mahdollista tänä kesänä bongata myös asuntomessuilta. 

Opaliinan tiskin vierestä löytyy mukaan ostettavaksi monenlaisia erikoisherkkuja. Mehuja, makeisia, mausteita. Nämä taasen ovat salolaisen Herkku ja Lahja Murenan valikoimista. Miinan luotsaama Murena on viime vuosina vakiinnuttanut paikkansa Salon parhaana tuliais- ja lahjaliikkeenä. Valikoimista löytyy herkkujen lisäksi mm. lähiruokaa ja sisustustavaroita.

Kolme naista: Veronika, Annariina ja Miina. Kolme yritystä: Opaliina, Adalmiinan Helmi ja Murena. Itse en tiedä yrittämisestä mitään, mutta olen päässyt kuuntelemaan kaikkien kolmen tarinaa yrityksen syntymisestä ja itse yrittämisestä. Vaikka nämä yritykset ovat erilaisia, on yhteistä se, että kaikki kolme ovat syntyneet intohimosta. Intohimosta omaa erikoisosaamista kohtaan, on se sitten ruokaa tai sisustusta. Halusta antaa asiakkaille ainutlaatuisia kokemuksia. Tuon intohimon ja halun huomaa selvästi kun heidän kanssaan puhuu. Sen huomaa erinomaisesta palvelusta ja laajasta tuotetiedosta. Myytävät tuotteet on valittu huolella ja tarinat niiden takana tunnetaan.

Ei ole yrittäminen aina helppoa ja työtunteja tuskin lasketaan. Mutta kaikki kolme ovat mielestäni onnistuneet luomaan jotain uutta ja siksi myös menestyneet. Kaikissa liikkeissä olen saanut poikkeuksetta erinomaista palvelua hymyllä höystettynä. Onkin ollut mukava huomata, että yritykset tekevät yhteistyötä keskenään ja saavat näin aikaiseksi vielä enemmän. Pari talvea sitten Opaliina piti joulun aikaan kahvilaa Adalmiinan Helmen tiloissa. Opaliinan herkkuja on myynnissä kausittain Murenassa. Annariinan pettämätön sisustussilmä on taas luonut Opaliinan kahvilasta nautinnon myös silmille.

En tiedä, mutta uskon, että tämä yhteistyö antaa yrityksille enemmän kuin pelkkää kassavirtaa. Uskon, että se ylläpitää positiivista virettä ja tekemisen meininkiä. Nostan hattua näille naisille. Hyvää työtä!

Murenasta lisää täällä
Adalmiinan Helmestä täällä ja täällä

Antiikkipäivien löytö

Fiskarsin antiikkipäivillä tehtiin myös pieniä ostoksia, löytöjä. Ei antiikkia, mutta löytöjä kuitenkin. Kun oltiin lähes koko messualue kierretty, oli mietintämyssyyn jäänyt muutama juttu. Vakavimmin mietittiin yhtä Wirkkalan maljakkoa. Päätettiin kuitenkin vielä miettiä ja käydä kurkkaamassa niiden muutaman raukan osasto, jotka olivat veitsihallin ulkopuolella. Sadekuurot olivat hakanneet maan mutavelliksi ja astiat täynnä vettä. Toki heillä oli katos pään päällä, mutta olosuhteet olivat silti heikohkot.

Sadekuurojen välissä päästiin kuitenkin nuokin osastot tutkimaan. Yhden pitkän pöydän keskellä oli teräksinen viinicooleri. Eleetön, moderni, sellainen meidän näköinen. Tarkempi tutkiminen paljasti sen Steltonin valmistamaksi. Kyseinen cooleri on edelleen tuotannossa, joten mistään antiikista ei todellakaan ollut kyse. Kauppias puolihuolimattomasti lähes vilkaisematta heitti hinnaksi 25 euroa.

Sitten näin samalla pöydällä useita vanhoja lasisia Iittalan säilöntäpurkkeja. Samanlaisia löytyy meiltä jo useampia ja tykkään säilyttää niissä siemeniä, myslejä, pastoja ja muuta. Olen bongaillut näitä eri kirppiksiltä ja kartuttanut kokoelmaa vähitellen. Purkkien hinnat vaihtelevat todella paljon. Messuilla pyydettiin jopa paria kymppiä purkilta, kirppikseltä saattaa löytää alle kympin hintalapulla. Nyt mieheni heitti pöytään kaikista yhteensä pienen könttätarjouksen, jolla yllätyksemme saimme purkit ja coolerin itsellemme. Halvalla lähti, sillä kotona katsoimme pelkän coolerin hinnaksi yli 70 euroa.

Cooleri osoittautui myös oivaksi maljakoksi kun kävin pelastamassa pionit sateiden alta sisälle. Täydellinen löytö!

Vuittonin metsästäjä

Huomaan olevani metsästäjä. Kun tiedän mitä haluan, olen valmis etsimään ja kyttäämään haluamaani pitkäänkin. Harvoin enää ostan mitään hetken mielijohteesta, sillä olen tietoisesti pyrkinyt pois heräteostoksista. Isompia ostoksia harkitsen pitkään ja vertailen vaihtoehtoja.

Vihjasinkin jo hankkineeni tässä kuussa kaksi pitkäaikaista haavetta. Toinen roikkuu nyt seinällä ja se toinen käsipuolessä. Yksi pitkään himoitsemani kohde on ollut nimittäin Louis Vuittonin Speedy.

Speedy vei sydämeni jo vuosia sitten, mutta äitiyslomalla laukun hankinta oli utopiaa. Olen etsinyt laukkua nimenomaan second handina, sillä edullisemman hinnan lisäksi pidän laukun nahkaosista enemmän patinoituneena. Sopivan hintaista ja hyväkuntoista yksilöä olen kytännyt epäaktiivisesti ainakin pari kolme vuotta.

Muutama viikko sitten ihmeellinen kohtalonketju puuttui peliin. Juttelin ystäväni kanssa käytettyjen tavaroiden myynnistä ja ostamisesta ja hän mainitsi tori.fi -palvelun. Tuo palvelu on jäänyt minulta kokonaan seuraamatta, sillä olen käyttänyt lähinnä huuto.netiä. Muutaman päivän kuluttua menin tori.fi-palveluun nakuttamaan ne tutut hakusanat "Vuitton Speedy".  Muutamia hakutuloksia, joista yksi vastasi täydellisesti vaatimuksiani. Oikea koko, hinta kohdillaan ja laukun kunto vaikutti kuvissa todella hyvältä. Laitoin viestiä ja kysyin lisätietoja. Myyjä mainitsi asuvansa Tukholmassa, joten postitus kustantaisi vähän enemmän. Kuinka ollakaan sinnehän me juuri olimme seuraavana viikonloppuna menossa.  Treffattiin kaupungilla ja sain tutkia laukun ennen ostoa ja säästin useamman kympin postikulut.

Nyt kassi on keikkunut viikon käsivarrella enkä voisi tyytyväisempi olla. Meistä tuli pitkäaikaiset kumppanit. Hei Vuitton, sinut oli tarkoitettu minulle!

Taidelainaamosta seinälle

Viime viikko oli kuin joulu keskellä kesää. Hankin saman viikon aikana kaksi pitkäaikaista haavetta. Ensimmäinen niistä on taulu, jota olen etsinyt pitkään. Olen ennenkin kertonut tästä taulujen hankkimisen vaikeudesta meidän taloudessa. Lähtökohtaisesti taulumakumme ovat valovuosien päässä toisistaan. Mieheni pitää geometrisistä ja abstrakteista tauluista, minä taas enemmän esittävistä tauluista, mutta en nyt kuitenkaan mistään kukka-asetelmista. Jossain kohtaa tultiin tulokseen, että ostetaan molemmat omat taulumme, jotta saadaan edes jotain seinille. Tuon päätöksen tekeminen on vauhdittanut taulujen ostoa ja ollaan loppujen lopuksi molemmat oltu tyytyväisiä kaikkiin hankintoihin.

Itse löysin taiteilijani jo pari vuotta sitten. Tutustuin Kristina Isakssonin töihin netin kautta ja ihastuin. Olen kuitenkin pari vuotta etsinyt sitä juuri meille täydellistä yksilöä. Käynyt katsomassa tauluja niin Turussa kuin Helsingissäkin. Ollut suoraan yhteydessä taiteilijaan. Jostain syystä aina jättänyt ostamatta.

Huhtikuun alussa selailin jälleen Turun taidelainaamon sivuja. Kristinan töitä on ollut siellä tarjolla muutamia, joita olen käynyt katsomassa sivuilla kymmeniä kertoja. Tällä kertaa teoksia olikin enemmän, joista yksi täydellinen. Meinasin tulla hulluksi sen illan aikana. Olin varma, että joku nappaa taulun silmieni edestä. Soitin heti seuraavana päivänä ja sain kuin sainkin varattua taulun itselleni. Olin valmistautunut lähtemään suoraan hakureissulle, mutta Kristina oli taidelainaamon huhtikuun taiteilija ja jouduin odottamaan toukokuun puolelle. Nyt se kuitenkin komeilee seinällä. Moni muukin olisi tämän halunnut, sillä jonotuslistalla oli useampia nimiä. Voin kuitenkin kertoa, etten aio tästä luopua...

Samalla voisin tässä suositella taidelainaamoita taiteen hankintaan. Ei voi helpompaa olla. Ainakin Turun taidelainaamolla on kattava sivusto netissä. Voit ostaa taulun kertamaksulla tai vuokrata sen. Vuokratun taulun voi halutessaan palauttaa, mutta toisaalta vuokra myös lyhentää korottomasti taulun hintaa eli vuokra-ajan päätyttyä taulu on omasi. Edullisimmillaan kk-maksu on 10 euroa. Taulun voi myös maksaa kokonaan pois koska tahansa vuokra-ajan aikana. Kätevää...

Tauluja toki voi käydä katsomassa paikanpäälläkin. Turun taidelainaamo sijaitsee vanhalla suurtorilla. Porttikongista sisäpihalle ja heti käännös oikeaan. Lainaamo on avoimma ti-pe 12-18 ja la 11-15.

Ja se toinen toteutunut haave.... liittyy kirjaimiin LV, ruskea ja kannetaan kädessä. Arvaatko?

Vinkit Tukholmaan

Tukholmassa käytiin monissa meille tutuissa paikoissa, mutta löydettiinpä tälläkin kertaa jotain uutta. Tässä muutamat meidän vinkit Tukholmaan:

Kauppahallit

Jos vain mahdollista niin käymme aina matkoillamme kauppahalleissa fiilistelemässä. Ei välttämättä osteta mitään vaan katsellaan ja kuljeskellaan. Tukholmassa kivoja kauppahalleja ovat Östermalms saluhallen ja Hötorgshallen.

Östermalms saluhallen sijaitsee 1800 luvulla rakennetussa hallissa Tukholman kalliimmalla alueella. Samoilta kulmilta löytyy merkkiliikkeitä toistensa vierestä.  Tyylikäs vanha halli tarjoaa ruokaa ja herkkuja. Voit ostaa kaikkea leipomoherkuista vihanneksiin, juustoista kalaan, laadukkaista raaka-aineista valmiisiin ruoka-annoksiin. Voit myös istahtaa kahvilaan katsomaan ohikulkijoita. Halli on menossa ensi vuoden alussa remonttiin, joten kannattaa käydä ennenkuin kaksivuotinen remontti käynnistyy.

 

Hötorgshallen sijaitsee lähellä Tukholman vilkkainta kävelykatua Drottninggatania. Tämä halli on Östermalmin halliin verrattuna "kansanomaisempi", mutta yhtälailla mielenkiintoista katsottavaa riittää. Hallista löytyy myös useita ruokapaikkoja.

Ja ehdottamasti kannattaa myös pistäytyä NK:n ruokaosastolla tavaratalon pohjakerroksessa. Erilaista valikoimaa kuin Suomessa, varsinkin luomupuoli on valovuosia edellä Suomea.  

Mood Stockholm

Tukholmassa on useita kauppakeskuksia, mutta minulle uusi paikka oli Mood Stockholm. Ulkoapäin rakennus oli vaatimaton tai tiedä mistä takapihalta sitten satuin sisään menemään. Mutta sisällä odotti yllätys. Ilmassa kuului lintujen liverrys ja kauppakeskus oli sisältä kuin pieni kaupunki. Käytävät näyttivät enemmän kaduilta, sillä liikkeiden ikkunat oli pikkuruutuisia ja ihan kuin kadun varrella olevia putiikkeja. Käytäviltä löytyi myös ihania istuskelupaikkoja, kuin pieniä salaisia puutarhoja.  Luin kauppakeskuksen kotisivuilta, että paikan tarkoitus on tuottaa nautintoja inspiroivassa ympäristössä, eikä sinne edes haluta isoja ketjuliikkeitä. 

 

Itse vietin aikaa eniten Leila leipoo -myymälässä, tutkailemassa kokkaus- ja kattaustarvikkeita. Jouduin todella taistelemaan itseni kanssa, etten ostanut tuolta lasten seuraavia synttäreitä varten koko kattaussettiä. Tuo toinen puoliskoni ei todellakaan  olisi ymmärtänyt, jos olisin kantanut paperimukeja ja serviettejä Tukholmasta asti kotiin...

Illums Bolighus

Sisustuksen ystävän must-kohde on Illums Bolighus. Vastapäätä NK:ta sijaitseva tanskalainen sisutustalo tarjoaa kolme kerrosta pohjoismaista designia. HAY, Normann Copenhagen, Georg Jensen, Design House Stockholm, Vitra jne... Me molemmat pidämme pohjoismaisesta muotoilusta, joten vietimme tuolla aika hyvän aikaa ihan vaan kierrellen ja katsellen, lottovoitosta haaveillen.

Design Torget

Design torget kuuluu meidän vakiokohteisiin. Sergelin torilta löytyvä liike tahtoo nostaa esiin uusia ruotsalaisia designereita. Kekseliäitä tuotteita, hauskoja ideoita, putiikissa tulee aina vastaan jotain uutta, sillä valikoima elää. Koruja, astioita, valaisimia, sisustusta, vaikka mitä. Tällä kertaa löysimme sieltä pojille tuliaisiksi tarinanopat, jotka ovat olleet ihan hittejä.

Pong restaurang

Jos pidät aasialaisesta ruuasta, suosittelen lämpimästi Pong -ravintolaa. Me kävimme ketjun Stureplanin ravintolassa. Annokset olivat todella kauniita ja ah, niin herkullisia. Mieheni söi ensimmäistä kertaa sashimia ja minä ensimmäistä kertaa dumplingseja. Voi miksi en kokeillut näitä silloin kun Salossa vielä oli sushipaikka... Ravintola oli hintatasoltaan aika edullinen, sillä hinnat olivat 10-20 euroa annokselta.  

Kahvilat

Tukholma on kahviloiden luvattu maa. Niitä on joka nurkalla ja niissä riittää väkeä. Mikä onkaan mukavampaa kuin pysähtyä hetkeksi katsomaan ohi kulkevia ja nauttia samalla kahvilan antimista. Itse en juo kahvia, mutta olen viimeisen vuoden aikana oppinut nauttimaan teestä. Ensimmäistä kertaa kokeilin Chai tea lattea ja sehän vei kielen mennessään. Juu, makusiirappia on varmasti lorautettu ihan reilulla kädellä, mutta lomalla kaikki on sallittua ;) Kahviloista löytyy runsaasti tarjontaa myös tällaisille ei-kahvinjuojille.

 Näköala Tukholman yli
  Yhtenä ajatuksena tämänkertaisella reissulla oli nähdä Tukholma yläilmoista. Ensisijaisesti olin ajatellut Globenia, jonka katolle pääsee näköalahissillä. Sinne kuitenkin suositeltiin ostamaan liput etukäteen ja olisi pitänyt mennä metrolla ja ja... ei sitten jaksanutkaan. Mieheni ehdotti televisiotornia (kaknästornet), mutta sinne olisi joutunut kävelemään niin pitkän matkan, että jalkani huusivat siihen tiukan Ein.

Olimme jo hylänneet koko ajatuksen näköaloista yli Tukholman, mutta kävellessämme kohti Södermalmia näimme korkean rakennelman, jonka päällä kulki ihmisiä. Sitä kohti siis. Selvitin myöhemmin, että paikka on Katarinahissen, 1883 rakennettu hissirakennelma. Hissi ei ole enää käytössä, mutta tuolta hissirakennelman päältä avautuvat loistavat näkymät kaupunkin yli. Kesällä myös ravintola on auki. Korkeuksiin pääset helpoiten siltaa pitkin, joka lähtee Södra Teaternin kulmalta.

Huh, tulipa kilometripostaus. Toivottavasti sait uusia ideoita seuraavaan Tukholman matkaasi!