Lavli Living Room

Tällä viikolla vietin muutaman päivän Helsingissä työasioissa. Aika poikkeuksellista ja luksustakin olla yksin reissussa parin yön yli. Työasioiden lisäksi kuljeskelin kaupungilla, fiilistelin tunnelmia. Joskus juuri tällainen päämäärättömästi kuljeskelu voi johtaa mieleenpainuviin kokemuksiin.

Tällä kertaa tuon kokemuksen tarjoili Galleria Esplanadista löytyvä Lavli Living Room. Facebookista olin bongannut, että keskuksesta löytyy Lorna Jane jumppavaatteita, joihin halusin tutustua. Löysin jumppavaatteet, mutta samalla jotain paljon enemmän. Oli pakko vielä seuraavana päivänä palata ottamaan muutama kuva blogia varten. Kännykkäkuvat valitettavasti ovat mitä ovat, mutta kannattaa käydä itse toteamassa paikan valloittava tunnelma.

Lavli Living Room on nimensä mukaisesti ihana olohuone keskellä kaupunkia. Galleria Esplanadin kakkoskerroksen takanurkasta löytyvä olohuone on perustaja Asta Laurilan "rakkauslapsi". Samasta tilasta löytyvät ihanat Lorna Janen urheiluvaatteet, treenisali, tee-baari ja hyvän olon olohuone. Ihastuin paikan tunnelmaan ja saamaani lämpimään vastaanottoon. Omistaja Asta kierrätti minut tiloissa ja kertoi paikan ideologiasta. Tila on tarkoitettu naisille unelmien toteuttamista varten. Voit poiketa tilaan vaikka työskentelemään hetkeksi teekupposen äärellä. Syksyn aikana tilassa tulevat pitämään luentoja ja workshoppeja esimerkiksi rakkaustohtori Emilia Vuorisalmi, Karita Tykkä ja Maaret Kallio.

Vaikka Helsingin humusta mielelläni palailin jo kotiin tänne pikkukaupunkiini, niin kyllähän sitä välillä kaipailisi tällaisia keitaita ja tapahtumia lähelleen.

Syksy on mahdollisuuksia täynnä

Kuulutko sinäkin meihin, jotka aloittavat syksyisin uuden paremman elämän? Lupaat syödä enemmän kasviksia, liikkua enemmän, treffailla enemmän ystäviä, kokkailla vain terveellistä ruokaa, käydä salilla, juoksemassa, jumpissa...

Syksyllä käännetään puhdas sivu kalenterista, jätetään taakse kesän löysäilyt ja aloitetaan tarmolla uusia juttuja. Mä teen näin joka syksy, vaikka jossain kohtaa elämän reaaliteetit yleensä lyö vastaan, vuorokauteen kun ei tullutkaan lisää tunteja...

Lähde: http://nyt.fi/fokit/s1306067845332

Jotain pientä kuitenkin toivon joka vuosi pystyväni parantamaan. Yhtenä syksynä tein päätöksen lisätä reilusti kasvisten syöntiä. Rehellisesti sanoen, olen ollut todella huono kasvisten syöjä. Vihaan kuorimista ja pilkkomista, joten on ollut helpompaa skipata heviosasto kokonaan. Koska luontaisesti en vihanneksia himoinnut, päätin, että kauppareissuilla vietän eniten aikaa juuri vihannesten ja hedelmien luona. Kun siellä hyllyjen välissä haahuilee, tarttuu mukaan väkisinkin entistä enemmän kasviksia. Tämä päätös on pitänyt ja edelleenkin käytän heviosastolla eniten aikaa kauppareissuilla. Tosi kivaksi jutuksi olen huomannut ainakin Prismassa hienosti esillä olevan satokausi-ajattelun. Siitä on tullut kokeiltua useampia uusia juttuja. Voin suositella esimerkiksi kyssäkaalia, joka tuoreena ja mehukkaana lähentelee jo lähes melonia maultaan. Meillä kelpaa lapsille välipalana ihan sellaisenaan.

Tänä syksynä yksi päätös, jonka toivoisin voivani pitää, on tavoitteellisempi liikunta. Olen aina ollut liikunnallinen, mutta sellainen on-off -tyyppi. Kokeilen ja innostun jostain, sitten taas vaihdan lajia ja innostun siitä. Oikeastaan ainoa laji, jonka on pysynyt jo vuosia on jooga ja sitäkään en saa aikaiseksi tehdä yksin ilman ohjausta. Viime keväänä innostuin taas kuntosalista ja kävinkin n. kerran viikkoon nostelemassa painoja. Ilman mitään kunnon ohjelmaa, sinne tänne sutien.  Salaa olen haaveillut pt-tunnista, jossa joku tekisi mulle valmiin ohjelman tavoitteilla.  Kynnys on ollut kuitenkin yllättävän korkea.

Syksyn uutta elämää suunnitellessa tuo pt-tunti tuli taas mieleeni. Tällä kertaa päätin myös toimia ja uusiessani salikorttia varasin heti samalla myös pt-tunnin kuntosaliohjelmaa varten. Nyt tässä kohtaa uuden ohjelman ja tapaamisen jälkeen voin vain sanoa ne kuuluisat; Miksi en ole tehnyt tätä aiemmin ???

Sain kiva ohjelman, joka on suunniteltu juuri tarpeisiini ja on muokattavissa helposti myös kotitreeniksi. Lisäksi paljon vinkkejä ja tietoa, motivaatiota. Ymmärrän nyt, miksi mun keväinen heiluminen kuntosalilla ei ole johtanut juuri mihinkään muuhun kuin hyvään omaantuntoon. Nyt suunnitelmissa on noudattaa tätä ohjelmaa ja jossain välissä ottaa uusi ohjaus ja päivittää ohjelma. Askel kohti sitä tavoitteellisempaa liikkumista on otettu, nyt pitää vain huolehtia ettei vauhti hiivu...

Tänä syksynä toteutin myös yhden pitkään haavelistalla olleen asian. Kävin tutustumassa ilmajoogaan. Ainakin pari vuotta olen halunnut kokeilla keikkumista liinan varassa, mutta aina jostain syystä jättänyt menemättä. Nyt näin ilmoituksen kokeilukerrasta ja päätin syksyn energiapuuskassani toteuttaa nyt myös tämän haaveen. Hauskaa oli ja mielellään lisääkin kokeilisin. Harmi vaan, että Salossa ei pysty tuota harrastamaan kuin kurssimuotoisesti ja aikataulu ei sovi meidän perheen kalenteriin millään. Ehkä joskus myöhemmin...

Hyvin alkanut energinen syksy tyssäsi tosin tähän viikonloppuun. Jo loppuviikosta hytisin kylmästä ja aivastelin. Flunssa iski päälle perjantaina ja viikonloppu on mennyt sohvan pohjalla lepäillessä.

Tea for two

Syksyn lähestyminen on palauttanut jälleen arkirutiineihin teehetken. Kesällä en osaa nauttia lämpimistä juomista, mutta nyt aika on taas otollinen teen nauttimiselle.

Parin viime vuoden aikana tee on todella löytänyt tiensä keittiöömme. Aiemmin kaapista löytyi muutama paketti pussiteetä vierasvaraksi, mutta nykyään valinnanvaraa on koko hyllyllinen. Irtoteetä, helmiä. Mustaa, valkoista, vihreää, punaista. Hedelmäistä, mausteista, kukkaista, marjaista... Joka lähtöön jotakin.

Ymmärrän nyt, että teen tekeminen on taitolaji. Niin monella asialla on merkitystä. Veden lämpötilalla, teelehtien määrällä, haudutusajalla. Ei ihme, etten aiemmin ole tykännyt teestä. Olen nimittäin tehnyt kaikkeni pilatakseni sen. Käyttänyt pussiteetä, kaatanut päälle kiehuvaa vettä ja hauduttanut aivan liian kauan. Tuloksena on ollut kitkerää lientä, jonka juominen on ollut nautinnosta kaukana.

Onneksi aina voi oppia uutta. Laadukkaat irtoteet, sopivan lämpöinen vesi ja oikeat haudutusajat ovat avanneet minulle aivan uuden makumaailman. Nykyään teehetki on minulle lähes rituaali. En tee teetä koskaan, jos on kiire. Enkä juuri nauti teen juomisesta esimerkiksi asiakastapaamisissa tai jos olen tekemässä jotakin. Haluan nauttia teeni rauhassa ja ajan kanssa. Seuraan sopii parhaiten hyvä kirja.

Myös mieheni innostui teen juomisesta ja on korvannut ison osan kahvinjuonnistaan teellä. Niinpä teevalikoimamme on kasvanut pikkuhiljaa. Nykyään emme pääse teekaupan ohi ilman ostoksia. Melkein joka ulkomaanreissusta ollaan myös tuotu tuliaisina itsellemme muutama pussillinen makumuistoja. Valikoima on niin laaja, että aina löytyy uusia makuja kokeiltaviksi. Valikoimaa kasvattaa myös se, että teemakumme ovat hyvin erilaiset. Mieheni juo useimmiten mausteista chai lattea maidon kanssa. Lisäksi hänen lempimakuihinsa kuuluu valkoinen tee ja vihreä itsetehty jäätee.  Minulle taas maistuu parhaiten vihreä tee hunajalla maustettuna. Myös rooibos kelpaa paremmin kuin hyvin. Makuja vaihtelen fiiliksen mukaan.

Tänään päivääni kuuluu iso pannullinen lakritsiteetä. Jäin kotiin etätöihin ja silloin päivä alkaa normaalia rauhallisemmin. Teetä ja hiljaista taustamusiikkia, voittaa normaalin avokonttorin melskeen.

Kirjaholistin yöpöydältä

Hei, olen Iina ja olen kirjaholisti. Täysin riippuvainen painetuista kirjoista, vieroitusoireet alkavat hyvinkin nopeasti kirjattoman päivän jälkeen.

Pienenä haaveenani oli tulla kirjastontädiksi. Mikä upea ammatti, olla kaiket päivät kirjojen keskellä. Lukea uutuudet ensimmäisenä. Edelleenkin nautin kirjastossa vaeltelusta. Kuljen pitkin hyllyvälejä poimien kirjan sieltä toisen täältä. En pääse ulos ilman raskasta kirjapinoa. Hyvän kirjan osuessa kohdalle en voi jättää sitä paikoilleen. En, vaikka kotona jo odottaisi vino pino hyviä odottamassa.

Kirjakaupoissa käyn katsomassa mitä uutuuksia on tullut ja teen listoja kirjastoa varten. Englannissa asuessani vierailin täydellisissä kirjakaupoissa, joissa oli kirjoja lattiasta kattoon. Siellä täällä nahkaisia nojatuoleja, joihin voi istahtaa selailemaan käteen osuvia opuksia. Sellaisia vanhan ajan kirjakauppoja, joissa on aivan omanlaisensa henki.


Yksi asia, jonka haluan lapsilleni opettaa kun juuri lukemisesta nauttiminen. Molemmilla pojilla on ennen nukkumaanmenemistä lukuaika. Seitsemänvuotias on kahlannut jo läpi kaikki Harry Potterit ja lukee viikossa useampia satoja sivuja. On lukiessaan kovin samanlainen kuin minä, uppoutuu täysin toiseen maailmaan, täysin ulottumattomiin. Viisivuotiaalle eivat sanat vielä aukene, joten iltasatu luetaan yhdessä. Sen jälkeen jää vielä itsekseen selailemaan sivuja. Aapisesta tavailee jo joitakin sanojakin.

Kesän aikana kirjastossa tuli käytyä moneen otteeseen ja sen kyllä näkee yöpöydälläni. Useimmiten luen illalla, sillä tarvitsen hetken, oman rauhallisen hetken, ennen nukkumaanmenoa. Tartun fiiliksen mukaan johonkin kesken olevaan kirjaan joita saattaa olla kolme neljäkin yhtäaikaa.

Kuvista näkee mitä luen juuri nyt. Dekkaripuolella ehdoton suosikki tällä hetkellä on Lars Kepler. Kirjat on pakko ahmia lähes yhdeltä istumalta. Iltaisin menee pitkään kun "luen vielä yhden luvun, ja vielä yhden..." Tätä Vainoojaa en suosittele yksinäisiin iltoihin, sen verran riipivän jännittävä se oli. Uusi tuttavuus on Michael Katz Krefeld, jonka kaikki kirjat olet nyt tätä lukuunottamatta lukenut putkeen. Hömppäosastotta vakkarisuosikki on Nora Roberts. Kevyttä ja nopeasti luettavaa, aina onnellisia, ennalta-arvattavia loppuja. Uusi ahmintakohde, kuten kuvasta näkyy, on Cecilia Samartin. Jostain blogista nappasin suosituksen, tykkäsin kuvailevasta elämänmakuisesta tekstistä ja hain loputkin odottelemaan lukuvuoroa.

Keittokirjat on mun heikkous. Usein lainaan ensin kirjastosta ja jos löytyy monia hyviä ohjeita, käyn hakemassa kirjan omaksi. Nettireseptit ei vaan ole mun juttu. Nyt Kööpenhaminan Street Foodin innoittama pari aiheeseen liittyvää kirjaa; Jenni Häyrisen Katuruokaa: parempaa roskaruokaa ja Geraldino Olivon Street Food: inspiroivia ohjeita urbaaniin makuun. Jennin kirja on jo toista kertaa lainassa ja vahva ehdokas omaan hyllyyn hankittavaksi. Olivon kirjassa taas liian monessa ohjeessa oli kikhernejauhoja, jotka menee mun listalla "liian hankalaa hankkia". Ei jatkoon. Emmi-Liia Sjöholmin Viljaton kattaus tarttui käsiini uutuushyllystä. Paljon herkullisen oloisia oheita kauniilla kuvilla höystettynä.

Uutuushyllystä nappasin mukaani myös Kaisa Jaakkolan Hyvän olon hormonidieetin ja Leena Putkosen Superhyvää suolistolle. Molemmista olin kuullut jo aiemmin, joten mielenkiinnolla tartuin näihin. Hyvinvointi ja ravinto ovat muutenkin aiheita, jotka tällä hetkellä kiinnostavat kovin. Näistä varsinkin tuo Putkosen kirja oli hyvin selkeästi ja kivasti kirjoitettu perusopas herkkävatsaisille esim. FODMAPista. Hyvän olon hormonidieetti on myös mielenkiintoista luettavaa, mutta ihan kirjan kohderyhmään en tainnut osua.

Hyvinvoinnin puolelta löytyy myös useampi "hyvän elämän opas". Näistä omaksi olen ostanut Sanna Wikströmin Hyvän elämän reseptit ja Sara Karlssonin ja Pia Sievisen Hyvän elämän anatomian.  Näitä tykkään lukea kappaleen silloin toisen tällöin. Näistä enemmän tykkään Hyvän elämän resepteistä, joka kauniilla kuvillaan ja käytönnänläheisemmillä teksteillään on noussut iltalukemisen suosikiksi. Paljon ajattelemisen aihetta ja ahaa-elämyksiä. Samasta aihealueesta suosittelen myös Saku Tuomisen Hyvä Elämä -kirjaa. Tämä pieni kirja löytyi mieheni kirjahyllystä ja on tullut luettua sen jälkeen jo useampaan otteeseen. Ystävän suosituksen pohjalta lainasin myös Krista Launosen Luovuus lähtee käsistä : käytännön ohjeita värikkäämpään työelämään, mutta jostain syystä tuo kirja ei tahdo edistyä vaikka mielenkiintoinen onkin. Ja yksi ikisuosikki Anna Perhon Superarkea. Siihen palaan aika kun tuntuu etten saa mitään aikaiseksi. Virtuaalinen potku takapuoleen. Kakkososakin multa löytyy, mutta se oli tähän ensimmäiseen verrattuna pettymys.

Kirjaholistina etsin aina uusia hyviä kirjailijoita ja kirjoja. Onko suosituksia?

Yllättävää omaa aikaa

Perheemme miesväki lähti tänään Tammisaaren kesäasunnolle. Varsinkin 5-vuotias oli kovin tohkeissaan selittäessään tästä "miestenmatkasta". Miestenmatkasta, jonka pääohjelmanumerot ovat Leijonapuisto ja uiminen. Jäävät yön yli reissuun ja siitä tuloksena hämmentävä tila: Olen yksin kotona. Sitä aina välillä haaveilee hiljaisesta hetkestä yksin kotona. Nyt olo on hieman eksynyt. Mitä sitä oikein tekisi?

Päivällä kävin ystäväni ja pikkuisen kummityttöni kanssa Perniön ihanassa kesäkahvila Opaliinassa. Jokakesäinen must-kohde. Opaliina ei pettänyt, jälleen kahvilan herkut veivät kielen mennessään ja heidän omatekoista raparperimehua juodessa oli olo kuin hienompaakin drinkkiä siemaillessa.

Kotiin tullessa mahdollisuuksia oli monia. Meillä on muutamia keskeneräisiä kotiprojekteja, joita olisin voinut jatkaa; sokkelin maalausta, entisöintiprojektini hiomista, katon putsausta. No, katolle en yksin kotona ollessa voi mennä eikä mikään muukaan nyt oikein kutsunut omaan aikaa tuhlaamaan. Niinpä olen puuhaillut pientä leppoisaa siivoilua hyvää musiikkia kuunnellen. Kohta taidan laittaa saunan päälle, kaivaa kaapeista kaikki mahdolliset kasvonaamiot ja uppoutua illaksi joko hyvään kirjaan tai elokuvaan. Kuulostaa aika hyvältä suunnitelmalta vai mitä? Olkoon tämä hyvä valmistautuminen huomiseen, sillä silloin lähdemme ystäväni kanssa "naistenmatkalle" Helsinkiin.

Iloa tuottavia loma-ajatuksia

 

Tällä viikolla eteeni tuli alla oleva teksti:

"Usein karsimme kiireessä juuri niistä asioista, jotka tuottavat meille hyviä tunteita: Kun on paljon tekemistä, jatkamme velvollisuuksien suorittamista, sen sijaan että lähtisimme tekemään jotain, mikä tuottaa meille iloa."

Kolahti ja kovaa. Näinhän olin toiminut koko kevään. Suorittanut ja suorittanut väsymykseen asti. Työntänyt syrjään kaiken iloa tuottavan. Puskenut eteenpäin härkäpäisellä otteella.

Niinpä olenkin viime viikolla keskittynyt tekemään nimenomaan iloa minulle tuottavia asioita. Ahminut kirjahyllyssä keväästä asti odottaneita romaaneja, nukkunut hävyttömän myöhäiseen ja torkkunut vielä vähän päälle. Aloittanut yhden isomman tuunausprojektin. Leiponut suolaista ja makeaa. Siivonnut kaappeja antaumuksella ja käynyt lasten kanssa iltatorilla niitä myymässä. Korkannut Tammisaaren ja Fiskarsin kesän. Löhönnyt aurinkotuolissa ja maistellut mansikoita. Heittänyt talviturkin Sahajärven rantaan. Suunnitellut tulevia reissuja ja unelmoinut matkoista maailmalle. Tanssinut olohuoneessa 90-luvun hittien tahtiin ja katselut Game of Thrones viimeisimmän kauden maratonina läpi. Miettinyt maailman menoa ja omia haaveita.

Juuri nyt katselen ikkunasta takapihalla vesipyssyillä toisiaan jahtaavia nakupellejä. Se jos mikä tuottaa iloa ♥

Shotti flunssan karkotukseen

Aioin tänä viikonloppuna laittaa talvivarusteita pois, tehdä vähän pihahommia ja siivota muutenkin kotona. Sen sijaan loppuviikolla aloin aivastalla ja hytistä kylmästä. Perjantaipäivän aikana nenä meni jo ihan tukkoon ja pää alkoi olla raskas. Nyt olenkin viettänyt viikonloppua pääosin sohvan nurkassa. Kuumetta ei sentään ole, mutta olo on ihan tukkoinen ja päätä särkee. Joten siirsin suunnitelmat seuraavalle viikonlopulle ja keskityn nyt pelkästään flunssan karkottamiseen.

Mieheni yritti tyrkyttää mulle sinkkitabletteja, mutta niiden maku oli karmiva. Niiden sijaan olen nauttinut greippi - inkivääri - hunaja shotteja.

Huolettomia päiviä

Mä alan todellakin päästä lomailun makuun. Päivät sujahtaa ohi toki aika äkkiä, mutta olen vihdoin ehtinyt tehdä niitä juttuja joita olen kaivannut. Hankin vihdoin sen salikortin, jonka hakemista olen suunnitellut vuoden vaihteesta lähtien. Pari kertaa olen jo ehtinyt salilla käydäkin ja piiitkästä aikaa kävin myös uimahallilla. Olo oli kuin olisi kotiinsa tullut. Molempia raskausaikoina kävin ahkerasti uimahallin salilla ja uimassa. Päiväsaikaan siellä mammojen ja pappojen kanssa on aika leppoisaa. Maanantaina olin jälleen siellä harmaiden panttereiden seassa kuuntelemassa kaupungin kuumimmat juorut ;)

Urheilun lisäksi on haettu kampaajalta uusi look, nähty kavereita ja hoidettu rästijuttuja. Olo on pitkästä aikaa kevyt ja ajatus juoksee. Itseasiassa ajatus juoksee sitä tahtia, että mieleen pulpahtelee asioita, joita olen kevään aikana unohtanut hoitaa. Hups! Esikoisen iltapäiväkerhopaikka haettu vain kuukausi liian myöhään, kuopuksen neuvolassa käyty muutama kuukausi myöhässä, sähköpostiin unohtunut lasku maksettu. Samalla uusittu passi, asennettu vihdoin kodin tulostin oikeaan verkkoon. Pieniä juttuja, jotka vihdoin tulivat hoidettua.

Tänään vietin rentouttavan parituntisen kuumakivihieronnassa. Tämä on ollut "listallani" marraskuusta asti. Silloin Herkku - ja lahja Murenan asiakasillassa oli kauneushuone Ametistista Miia kertomassa palveluistaan. Kirjoitin silloin tänne blogiinkin, että varaan vielä ennen joulua ajan itselleni hemmotteluun. No... kävi taas vanhanaikaisesti ja vasta nyt varasin ajan.

Ensimmäistä kertaa minulle kävi niin, että hoidon aikana meinasin nukahtaa. Niin rentouttava tuo hoito oli. Miia hieroi minut varpaista päälakeen asti. Aina osan kerralla ensin kuumilla kivillä ja sitten vielä käsillä. I was in heaven! Itse hoidon lisäksi arvostin kiireettömyyden tuntua. Miialla oli aikaa kysellä omia mieltymyksiä hieronnan suhteen eikä hoidon jälkeenkään ollut kiirettä mihinkään. Liikkeen ovi on suljettuna hoidon aikana eli mikään ei pääse häiritsemään rauhallista tunnelmaa. Hoidot tehdään ekologisilla tuotteilla, josta myös iso plussa. Hoidon jälkeen päätin jälleen, että tätä itsensä hemmottelua pitää harrastaa useammankin.

Jos sinäkin olet unohtanut itsesi hemmottelun, niin varaapa kalenterista hetki vain itsellesi ja tee jotain mistä nautit. Miia lupasi teille -15% alennusta kauneushuone Ametistin hoidoista huhtikuun 2016 loppuun asti, kun varatessa mainitsette lukeneenne tarjouksen blogistani.

Tuntuu lomalta

Viikonloppu Helsingissä, kylpyläpäivä lasten kanssa, kuumakivihieronta, kampaaja, minipyrähdys Lontooseen. Kuulostaa aikalailla lomalta!

Matkasuunnitelmien muuttuessa kävi niin, että en pitänyt talvilomaani muun perheen kanssa samaan aikaan. Niinpä tapahtuu sellainen harvinaisuus kuin "omaloma". Muiden perheenjäsenten ollessa töissä/koulussa/päiväkodissa, minä olen lomalla!

Tämän kevään työrutistuksen jälkeen olen lomani ansainnut. Aion todellakin työntää työhuolet mielestäni ja hemmotella itseäni. Ylempänä mainittujen hemmottelujen lisäksi aion hoitaa vinon pinon rästihommia, kuitenkin leppoisalla mielellä omaan tahtiin hermoja kiristelemättä.

Ajatuksissa on aktivoitua taas blogiin kirjoittamisessakin, mutta katsotaan miten loma vie mukanaan :)

Väsymyksen kierre

Viime viikonlopun "Ahaa, helmikuu" -oivalluksen jälkeen aloin miettimään kevättä, väsynyttä oloa ja elon ankeutta. Huomasin joutuneeni alavireiseen kierteeseen, joka vei ainoastaan kohti enemmän ja enemmän väsynyttä olotilaa.

Kevät on ollut töissä huippukiireinen, resurssit on tiukilla ja työasiat vaivanneet mieltä kotonakin. Paikatakseni kiirettä olen ruokatunnilla vain haukannut nopeasti eväät kahvion puolella ja palannut nopeasti työpöydän ääreen. Virhe numero 1.  

Kotiin tullessa olen ollut väsynyt ja helpoin vaihtoehto on ollut käpertyä sohvan nurkkaan potemaan väsymystä ja usein myös pientä päänsärkyä. Virhe numero 2.  Seurauksena se, että saattoi mennä useampi päivä, että haistelin ulkoilmaa ainoastaan kiiruhtaessani auton ja ulko-oven väliä. Kotijumppailutkin ovat jääneet muutamia venyttelyhetkiä lukuunottamatta todella vähälle.

Sohvan nurkasta on suora näköyhteys keittiön herkkukaapille ja vaikka normaali ruokavalioni onkin terveellinen ja sisältää niin kasviksia kuin hedelmiäkin, on herkkukaapin ovi auennut viime aikoina aivan liian usein. Virhe numero 3. 

Väsynyt ja nuukahtanut olo on tehnyt sen, etten tunnu saavan mitään aikaiseksi. Töissä kyllä, mutta kotona eri projektit ovat jääneet pölyttymään. Ulkoilman puutteesta ja sokerin syönnistä johtuen väsymys vaan kasvaa, tulee huono fiilis ja sitä vajoaa aina vain syvemmälle kurjaan fiilikseen.

Helmikuu- oivalluksen jälkeen seuraava pysäyttävä ajatus olikin, että miksi en ole tehnyt asian hyväksi mitään. Pysäyttänyt kierrettä. Ok, on ankeaa ja väsyttää, mutta väsyttäisikö vähän vähemmän jos raahaisi takamuksensa ulos lenkille, jättäisi suklaat kääreisiinsä kaappiin ja tekisi listan kaikesta keskeneräisestä. Ottaisi niskalenkin tästä ankeasta keväästä, näyttäisi kieltä ja päättäisi porskuttaa täysillä kohti kesää.

Viime viikolla etenin pienin askelin sanoista tekoihin. Lähes päivittäin olen töiden jälkeen suunnannut kävelylle tai hiihtämään. Olen vaihtanut suklaan appelsiineihin ja tarttunut niihin keskeneräisiin projekteihin väkisin ja vienyt niitä eteenpäin edes hitusen. Kierre on katkaistu ja suunnan muutos käynnissä!
 

Puhtaat sivut

Vuoden vaihteeseen liittyy mulla aina tunne uuden aloittamisesta. Kalenterin sivut ovat vielä tyhjät ja mikä vaan vaikuttaa mahdolliselta. Tulevaan vuoteen suhtautuu uteliaasti, mitä kaikkea sitä onkaan tulossa? Ja näin parin viikon jälkeen  kalenterin sivut ovat taas täynnä merkintöjä ja arki rullaa normiaikataulujen suhteen, mutta silti vielä on hyvä hetki miettiä mitä tulevalta vuodelta haluaa.

Viime vuoden vaihteessa piirtelin ja kirjoittelin paperille mitä haluaisin tehdä ja kokea. Matkoja, työelämän muutoksia, elämyksiä ja hyvinvoinnin parantamista. Noihin sivuihin palasin vuoden aikana useamman kerran. Tänä vuonna en ole ainakaan vielä tehnyt samaa, vaikka sen hyväksi keinoksi koinkin selkeyttää omia ajatuksia.

Yksi asia on kuitenkin selkeänä mielessä. Tänä vuonna haluan stressata vähemmän kuin viime vuonna. Työhöni kuuluu deadlineja deadlinen perään ja mun on pakko oppia olemaan stressaamatta niitä. Oppia jättämään työasiat niiden ovien taakse. Muistaa, että kaikkii asioihin en pysty vaikuttamaan. Oppia luottamaan siihen, että kaikki sujuu stressaamattakin. Muistaa, että stressaaminen ei ainakaan vie asiaa millään tavalla eteenpäin. Viime vuonna aika monta sunnuntai-iltaa meni seuraavaa työviikkoa miettien. Ja se ei kovinkaan paljon mielialaa yleensä nostata.

Miten sitten olla stressaamatta? Joitakin ihan konkreettisia asioita olen jo alkanut muuttaa tekemisissäni.

• Pyrin hoitamaan ikävätkin asiat heti. Moni juttu kasvaa mielessä isompiin mittakaavoihin, kuin mitä se todellisuudessa on. Tiedäthän juttuja joiden tekemistä lykkäät viikkokaupalla ja lopulta itse homma on muutaman minuutin juttu. Sitten ihmettelet, miksi ihmeessä tuli lykättyä sitäkin niin kauan.
• Opettelen sanomaan ei, silloin kun omat aikatauluni eivät anna periksi. (Tässä sitä opeteltavaa riittääkin. Liian helposti sorrun sanomaan, että kaikki onnistuu...)
• Työsähköposti pysyy kiinni kotona. Muutenkin sähköpostin käytössä olen ottanut käyttöön muutamia niksejä, joiden avulla minä hallitsen sähköpostia eikä sähköposti minua. 
• Yritän olla murehtimatta asioita, joihin en pysty vaikuttamaan ja joiden toteutumisesta en tiedä. Helpommin sanottu kuin tehty. 
• Joogaan myös kotona muutaman kerran viikossa. Joogalla on aina ihanan rauhoittava vaikutus. Ostin jo vuoden lisenssin Yoogaiaan, jossa on ohjattuja tunteja vaikka millä mitalla.
• Värityskirjakin on ostettu oikein pahoja stressipäiviä varten ;)

Uusia tuotteita peilikaapissani

Viime postaukset ovat olleet ruokaa, ruokaa ja ruokaa, joten laitetaan väliin jotain muuta. Mulla on meinaan vielä muutama ruoka-aiheinen juttu mielessä ;)

Sen lisäksi, että luomu valtaa meidän jääkaappia, on myös vessan peilikaapissa tapahtunut muutosta. Kosmetiikkani on vaihtunut aikalailla kokonaan luonnonkosmetiikkaan. Näistä kokeiluista olen kirjoitellut aiemminkin. Nyt on ollut vähän taukoa, koska en kestä miljoonaa purkkia kaapissa vaan olen järjestelmällisesti käyttänyt olemassa olevia loppuun. Toisin sanoen ostolakkoa olen kärsinyt tässä jo pidemmän aikaa...

Kaapit ovat kiitettävästi tyhjenneet ja nyt olen pitkästä aikaa sallinut itseni ostaa ja kokeilla uusia tuotteita. Kosmetiikassa olen suosittelijoiden vietävissä. Kun luen jostain tuotteesta ylistäviä kommentteja, olen heti koukussa. Kuvissa näkyvät tuotteet ovat tarttuneet mukaani blogeista lukemieni kokemusten perusteella. Blogeissa myös usein vilahtelee alennuskoodeja, joita osaa jo odottaa ja "iskeä" kun aika on sopiva.

Olen nyt pariin otteeseen tilannut tuotteita Naturelle -verkkokaupasta, enkä voi muuta kuin suositella. Luonnonkosmetiikan laatutuotteita todella nopealla toimituksella ja erinomaisella palvelulla höystettynä. Erityisesti minuun teki vaikutuksen miten kauppa hoiti ikävän " tuote on loppunut hyllystä" -tilanteen.

Saara Sarvas suositteli edesmenneessä blogissaan Tata Harperin kasvonaamiota. Kaiken hehkutuksen ansiosta klikkailin minäkin tuon ihmeaineen ostoskoriini. Sain sähköpostiini hyvinkin pian viestin, että tuota naamiota ei juuri nyt ole saatavilla vaan toimitus kestää normaalia pidempään. Olin jo tähän tyytyväinen, olinhan saanut tiedon jälkitoimituksesta nopeasti. Olisikohan ollut noin viikon kuluttua sain postilaatikkooni paksun kuoren. Viestissä pahoiteltiin uudelleen, ettei naamiota ole vielä voitu toimittaa. Lohdukkeena mukana oli Tata Harperin huulivoide. Huulivoide oli sen verran arvokas, että tuskin olisin tullut sitä koskaan kokeilleeksi. (Nyt olen addiktoitunut siihen, mahtava tuote). Itse naamio saapui muutamaa viikkoa myöhemmin ja jälleen mukana oli ylimääräinen luonnonkosmetiikan tuote. Positiivisen kokemuksen yllättämänä tein myös seuraavan tilauksen Naturellen kautta.

Seuraava tilaukseni oli Anne Kukkohovin hetki sitten lanseeraamat Supermood -sarjan uudet tuotteet. Näiden hehkutuksen bongasin Katja Kokon hyvinvointiblogista, josta löytyy myös tarkat selvitykset tuotteiden vaikuttavista aineista ja vaikutuksista. Nyt tuotteet löytyivät suoraan hyllystä ja naamio oli kasvoilla pari päivää tilauksesta. Tilauksen mukana tuli jälleen yllätys tuotenäytteiden kera.


Paitsi, että olen ollut tyytyväinen verkkokauppaan, myös tuotteet ovat olleet mieleeni. Luonnonkosmetiikasta löytyy todellisia helmiä. Vielä kun löytäisin toimivan shampoon luonnonkosmetiikan puolelta, olisin todella tyytyväinen. Saa vinkata :)

Parasta just nyt...

Arki on tällä hetkellä täyttä, mutta onneksi mukana on paljon positiivisia hetkiä. Viime viikkoina minua on ilahduttanut erityisesti:

♥ Sirkuskoulu. Syksyn harrastus kuopuksen kanssa. Akrobatiaa, tasapainoilua, hassuttelua, yhteistä aikaa. Tekisi hyvää varmasti jokaiselle kieriä lattialla kivenä tai tehdä norsupäälläseisontaa... Hauskaa se ainakin on.
♥ Pimenevät illat. Kynttilät, takka, sohvan nurkassa peiton alla. Tarviiko muuta sanoa?
♥ Herkkunäkkäri. Tämä resepti on varmasti suuri huijaus. Terveellistä ja sairaan hyvää. Onko mahdollista? Reseptiä seuraa myöhemmin.
♥ Työhaasteet. Tällä hetkellä kiirettä, vastuuta, haasteita, yllättäviä tilanteita,  mutta kuitenkin niin mun juttua.

♥ Jalkapallokauden päätös. Vihdoinkin kalenterista myös vähenee jotain. Kaksi vapaata iltaa viikkoon. Jei!
♥ Sadonkorjuu.  Meidän ihana uusi pakastin on pullollaan kesän makuja. Viimeksi on pakastettu puolukkaa ja tyrnejä talven varalle. Pienin poimija nukahti tyrnipuun alle nautiskellen auringon paisteesta.
♥ Ystävät. Viidentoista vuoden tauon jälkeen istuttiin opiskelukavereiden kanssa saman pöydän ääreen. Ja kauan istuttiinkin. Vuosien aikana polut menneet eri suuntiin, perustettu perheitä, tehty työuria. Toisten kanssa pidetty enemmän ja toistan kanssa vähemmän yhteyksiä. Siitä kuitenkin jatkettiin mihin viimeksi jäätiin. Sovittiin, että seuraavaa tapaamista ei odoteta viittätoista vuotta.
♥ Ystävät uudelleen. Viime viikonloppuna vietettiin ystävän 40-vuotisjuhlia. Tavattiin tuttuja ja ystäviä vuosien ja vuosien takaa. Niitä parhaita, jotka on ja pysyy.
♥  Ystävät vielä kolmannenkin kerran. Vietettiin vielä yhdet synttärikutsut. Ystäviä mieheni lapsuudesta. Neljän miesporukka tuplaantui ensin naisten myötä ja nyt heimo on kasvanut kahdeksan aikuisen ja yhdeksän lapsen laumaksi.
♥  Vauvantuoksu. Viime viikonlopun pienin vieras oli vain kaksi viikkoa vanha. Ihana, tuhiseva nyytti. Miten sitä olikaan unohtanut kuinka pieniä ne vastasyntyneet ovatkaan.

♥ Jooga. Piiiiitkän tauon jälkeen. Lihakset tuli niin kipeäksi ja se oli ihanaa. Miksen saa tehtyä tätä kotona???
♥ Sinkkonen. Käytiin ystävän kanssa kuuntelemassa kasvatusguru Sinkkosen luentoa. Hyvää puhujaa on ilo kuunnella oli aihe mikä hyvänsä. Hauska mies ja tärkeää asiaa kasvatuksesta, peleistä, säännöistä. Ensi viikolla mennään kuuntelemaan Alf Rehniä. Mielenkiinnolla odotan sitäkin...
♥ Uudet juoksutossut. Näillä mä lennän. Hankin samalla uutta treenimotivaatiota parin topin ja uuden joogamaton muodossa.

Unohtuiko jotain? - Hyvinvointia metsästämässä

Vuoden vaiheessa tein itsellesi tavoitelistan tämän vuoden asioita. Osa tavoitteista on saavutetu, mutta osa on jäänyt hunningolle kesän jälkeen.

Hyvinvointi kuuluu varmasti jokaisen toivelistalle. Minulla viime syksyn sairastelut nostivat tämän prioriteettilistalla korkealle. Keväällä sainkin todella hyvän treeniputken päälle. Liikuin useamman kerran viikossa kahvakuulaa, kävelyä, joogaa. Kunnes alkoi kesä ja kaikelle tuli stoppi. Ainoa liikuntamuoto mitä kesällä säännöllisesti harrastin oli lenkkeily. Pari kertaa viikossa pieni pyrähdys lähimaastossa. Ei muuta. Kahvakuulat ovat pölyttyneet kaapissa, pyöräillyt olen lapsen kanssa pari hassua kertaa. Lasten harrastuksissa toki on tullut liikuttua, mutta ei se ihan kunnon liikuntasuoritusta vastaa. No sitten syksyllä.... ajattelin.

Jostain syystä nyt tökkii ja pahasti. Tiedän, että kyllä se siitä kun saisi rytmin päälle. Mutta kun... ei tänään kun on ollut niin kiireinen päivä... ei tänään kun täytyy kuskata lasta harrastuksiin... ei tänään kun viikonloppu alkaa... ei tänään kun väsyttää.... Tekosyitä on riittänyt vaikka muille jakaa. En vaan saa aikaiseksi. Tulevalla viikolla onneksi alkaa jooga, jospa se toisi jotain ryhtiä tähän löysäilyyn.

Eikä hyvin mene siellä terveellisen syömisenkään puolella. Tavoitteena oli skarpata, muistaa juoda vettä ja lisätä kasvisten syömistä. Juu, en muista sitä vettä edelleenkään. Vesipullo nököttää kyllä koko päivän siinä vieressä. Sen saisi juoda pariin otteeseen päivän aikana tyhjäksi, nyt saan hädin tuskin kerran. Pitäisi vissiin ladata puhelimeen joku sovellus joka muistuttaisi hörppäämään hetken tullen, sellaisiakin kuulemma on...

Jos juominen tökkii niin syömiset myös. Jouduin viime syksynä syömään pari todella vahvaa antibioottikuuria keuhkokuumeeseen ja mykoplasmaan. Nämä jättivät ilmeisesti jälkensä suolistooni ja vatsani on ollut todella herkkä kevään ja kesän aikana. Olen kokeillut laktoositonta sekä gluteiinitonta ruokavaliota, käynyt keliakiatesteissä, syönyt maitohappobakteereja, boulardia, tuskaillut ja stressannut. Ainoa positiivinen puoli näissä haasteissa on ollut, että vaivat ovat samalla automaattisesti ohjanneet ruokavaliota terveellisempään suuntaan. Kasvisten määrä lautasella on kasvanut, salaatteja menee entistä enemmän, herkkujen syönti on vähentynyt. Tästä on ollut seurauksena muutaman kilon häviäminen. Lopputulos on hyvä, mutta ei tämä nyt ihan niin ole mennyt kuin suunnittelin. Sopivan ruokavalion etsintä siis jatkuu.

Joten tiedänpähän nyt mihin syksyllä keskityn. Taidanpa aloittaa sen vedenjuontisovelluksen lataamisella. Saisikohan sieltä ladattua myös liikuntamotivaatiota?

Kotitreeneissä

Tervetuloa kotisalilleni! Tällä salilla on aina vapaana paikka peilin edessä, musiikkina soi vain lempikappaleet ja treenitkin noudattelevat osallistujien toiveita. Treenata voi  juuri sellaisena kuin on ja mihin aikaan tahansa. Toisinaan treenin päätteeksi saa hieronnan, pikkuautoilla tai ilman. Miinuksena salin poikki menevä kulkureitti saniteettitiloihin ja välillä turhankin innokkaasti mukana jumppaavat mini-ihmiset.

Olen ollut aina sitä mieltä, että minusta ei ole kotona treenaajaksi. Ei riitä motivaatio eikä itsekuri. Jotain on kuitenkin tapahtunut, sillä kotitreenit ovat tällä hetkellä mun pääasiallinen treenaustapani. Kaikki alkoi mieheni innostuttua kahvakuulasta, hankki ensimmäisen kuulan kotiin ja alkoi pari kertaa viikossa treenaamaan tietyn ohjelman mukaan. Suoraan sanottuna alkoi ottaa päähän, että miksi en itse muka pysty samaan. Keskittymään kotona.

Aloin tehdä samaa ohjelmaa kahvakuulalla ja pienen harjoittelun jälkeen homma alkoi toimimaan. Yksi asia on vaikuttanut kotitreenieni onnistumiseen ratkaisevasti. Ipad. Se, että saan Spotifyn viereen pauhaamaan lempimusiikkiani ja se, että samalla Swing timer nakuttaa sekunteja. Tiedän täsmälleen kuinka monta minuuttia tehty, kuinka monta tekemättä. Mun motivaattori.

Teen kotitreenin 2-3 kertaa viikossa. Se on huomattavasti enemmän kuin mitä kävisin salilla tai jumpissa muualla. Kotitreenin ehdoton plussa on se, että voin tehdä treenin omien aikataulujeni mukaisesti.  Aikaa ei kulu matkoihin ja tarvittaessa treenin voi vetää juuri sen pituisena kuin haluaa. Voisi kuvitella,että helpommin tekee treenin vajaana, mutta mielestäni on käynyt juuri päinvastoin. Joskus kun ei lainkaan huvittaisi treenata, ajan itseni tekemään vaikkapa vain yhden kahvakuulakierroksen. Kun on itsensä liikkeelle saanut, seuraavat kierrokset tulevat jo automaattisesti.

Tällä hetkellä kotitreenini koostuu kahvakuulasta, jonka teen kiertoharjoitteluna. Tästä jatkan Kayla Itsinesin vatsalihassarjalla (voin suositella, kyllä tuntuu..) ja loppuun teen vielä joogavenytyksiä. Harjoitus kestää 50 - 75 minuuttia. Hiki tulee ja paikat kipeäksi.

Vuoden 2015 tavoitteet - missä mennään nyt?

Minä olen vielä tänään lomaillut poikien kanssa. Käyty uimassa ja rämmitty tunteja metsässä geokätköjen perässä. Nyt pikkuhiljaa yritetään orientoitua huomiseen arkeen. Onneksi viikko on nyt niin lyhyt, että viikonloppu kolkuttelee jo oven takana.

Olen tässä loman aikana mietiskellyt tammikuussa tälle vuodelle asettamiani tavoitteita. Nyt voisi olla hyvä aika tehdä välitsekkaus missä mennään. Tavoitteita tein niin hyvinvoinnin, matkailun, työn kuin elämyksienkin osalta.

Hassua on, että kaikista epämääräisin tavoitteistani eli työelämän muutokset, tulivat jo saavutettua. Halusin muutosta ja kehittyä lisää. Muutos tulikin sitten nopeammin kuin ajattelinkaan. Työtehtäväni vaihtui mielekkäämpään ja pääsen nyt kehittämään taitojani eteenpäin. Tavoitteet tuli saavutettua, mutta eipä sitä kannata siihen tyytyä kun on vauhti päällä. Olen mielessäni jo miettinyt lisätavoitteita oman ammattitaidon kehittämiseen.

Matkailun osalta suunnitelmat selkenevät pikkuhiljaa. Tavoitteena oli kolme ulkomaanmatkaa tänä vuonna ja ne näyttäisivät nyt toteutuvan. Mies alkoi jo suunnitella neljättäkin, mutta katsotaan nyt ...
Aikuisten viikonloppuloman varaukset on tehty ja Legolandin lomakin alkaa hahmottua. Siihen tulenkin palaamaan piakkoin. Syksyksi on budjetoitu loma lämpimään. Kroatia, Italia, Kreikka... kohde on vielä avoin. Suurimmat vaatimukset ovat lämpö ja aurinko.

Halusin myös kotimaan matkailuun uusia kohteita. Meillä on ollut tapana kesäisin retkeillä pääasiassa aina samoissa paikoissa. Vielä uusia kohteita ei ole suunnitelmissa, mutta puskista tuli yksi varsin eksoottinen ehdotus. Aluksi vitsillä heitetty, mutta kun ajatus oli heitetty,  lähti se itämään. Siitä enemmän myöhemmin, jos saadaan kaikki palikat kohdilleen. Mutta kävi tämän idean kanssa kuinka tahansa, pitää kesään keksiä myös jotain uutta.

Halusin myös lisätä meidän perheen "elämyksiä" eli teatteria, musiikkia jne. Niitä juttuja joiden jälkeen tulee aina sanottua " miksei tehdä tätä useammin?" Elämyksien osalta alkuvuosi on ollut aikamoista haipakkaa, on käyty teatterissa, elokuvissa, konsertissa, tv-kuvauksissa. Nyt pitänee vaan pitää sama vauhti yllä loppuvuosi. 

Ikuinen kestosuosikki tavoitteissa ja lupauksissa on oma hyvinvointi. Tämä korostui itselläni viime syksyn pitkän sairastelukierteen jälkeen. Ravinto ja kuntoilut kuosiin hemmottelua unohtamatta. Ravinnon osalta mulla on muutama kompastuskivi, joihin törmään jatkuvasti. En millään muista juoda tarpeeksi päivän aikana, en vaikka vesipullo seuraa aina mukana. Lisäksi kasvisten syömistä saisin lisätä ihan todella reippaasti. Parannusta on tapahtunut, mutta tehtävää vielä riittää. Sokerilakko oli ja meni. Tammikuussa en sortunut, helmikuukin oli vielä ok, mutta maaliskuusta alkoi repsahtaminen, joka on huipentunut tähän pääsiäissyömiseen. Nyt onkin taas aika ottaa itseään niskasta kiinni. Muuten ei ole bikineissä rannalle asiaa...

Kuntoilu puoli onkin sitten sujunut koko ajan mallikkaasti. Jokaviikkoinen jooga on mun henkireikäni. Sen lisäksi olen innostunut kotitreeneistä. Minä, joka olen aina ilmoittanut, että kotona treenaaminen ei missään nimessä ole mun juttuni. 2-3 kotitreeniä viikossa, jooga + pari reipasta kävelylenkkiä on iso harppaus syksyn vähistä liikunnoista eteenpäin.

Näin täällä. Mites sinun uuden vuoden lupauksesi tai tavoitteesi voi?