Väri-ilottelua Habitaressa

Terveiset Habitaresta! Luulin jo, että reissu jää tältä vuodelta väliin, sillä tulevaan viikonloppuun on  mahdutettu esikoisen synttärit ja jalkapallokauden päätöskierros juhlallisuuksineen. Lisäksi luottoseuralaiseni kanssa aikataulut menivät pahasti ristiin. Olin jo luovuttanut kunnes eilen tajusin, että mähän olen jo tänään torstaina valmiiksi Helsingissä työasioilla. Kun vielä matkaseuralaiset yksi toisensä jälkeen peruivat osallistumisensa, alkoi suunnitelma hahmottua. Ajoreittikin osoittautui suht helpoksi, joten kokouksen jälkeen käänsin ratin kohti messukeskusta ja kävin pienellä kierroksella sisustusmaailmassa.

Yksi Habitaren selkeimmin nähtävä teema oli värit. Väistykää musta, harmaa ja valkoinen. Värit ovat tulleet takaisin. Yllätyin itsekin kuinka paljon pidin värien täyttämistä tiloista. Muuten sanoisin, että messut eivät tarjonneet suuria yllätyksiä. Kauniita yksityiskohtia ja mielenkiintoisia ratkaisuja toki löytyi useammaltakin osastolta, mutta paljon oli myös osastoa "same-old, same-old". Mutta ne värit. Ne jäivät tästä reissusta mieleen.

Tummien perhosten maa - ajatuksia taiteesta

Taide on mielenkiintoinen aihe. Eri tyylisuuntia on monia ja jokaisella niistä mielipiteensä ja jokainen on yhtä oikeassa. Itse mietin usein mikä tekee jostain taiteilijasta halutun ja kiinnostavan jonkun toisen jäädessä ikuisesti harrastelijaksi. Mikä tekee jostain taulusta arvokkaan ja toisesta suttupaperin. Kuka päättää mikä on arvokasta ja mikä ei. Miksi taide voi olla myös rumaa ja inhottavaakin? Ottaisinko seinälleni arvokkaan taulun, josta en lainkaan pitäisi?

Keväällä Lontoon matkalla vierailimme aika monessa taidemuseossa. Tutustuttiin niin klassiseen muotokuvamaalaukseen kuin moderniin nykytuotantoonkin. Tutkittiin niin vuosisatoja vanhoja valokuvantarkkoja maalauksia kuin moderneja "vessanpytty väärinpäin" -asetelmia. Kaikki herättivät ajatuksia ja tuntemuksia. Toiset ihailevia, toiset enemmänkin "mikä erottaa tämän oman 5-vuotiaani maalauksesta" -fiiliksiä. En voi sanoa ymmärtäväni kaikkea ja siksi taiteen määrittely onkin mielenkiintoista. Kuka sanoo, että tämä on taidetta? Kuka päättää, että tästä teoksesta kannattaa maksaa vaikkapa 200 000 euroa?

Onneksi itse saa päättää mitä omille seinilleen laittaa ja mitä taidetta päivittäin katselee. Viime keväänä tein pitkään harkitun hankinnan ja ostin olohuoneen seinälle Kristina Isakssonin taulun. Taulun, joka ilahduttaa päivittäin. Sen jälkeen olen passiivisesti etsinyt seuraavaa kohdetta. Minulla on muutama taiteilija, joiden tuotantoa seuraan tiiviimmin, odotellen mahdollisesti meille sopivaa täydellistä yksilöä.  Yksi mielenkiintoinen nimi on Sampsa Sarparanta, paikallinen taiteilija, jonka osasta töitä tykkään kovasti ja osasta en lainkaan. Työt ovat isoja ja näyttäviä ja voisin hyvin nähdä jonkun niistä kotimme seinällä. Ainoa ongelma on, että mallina on usein hänen vaimonsa, joka sattuu olemaan joogaopettajani. Tuntuisi hassulta ripustaa kotimme seinälle hänen kuvansa. Vai tulisikohan siitä lisää puhtia tehdä joogaharjoituksia kotonakin...

Toinen enemmän seuraamani taiteilija on Kristina Isaksson, jonka taulun siis viimeksikin hankin. Tykkään todella kovasti hänen tyylistään. Löysin Kristinan FB-sivut hetki sitten ja liityin tykkääjien joukkoon. Kuin sattumalta muutama päivä liittymiseni jälkeen hän lisäsi uusien maalauksien kuvia sivuilleen. Sieltä bongasin tämän Tummien perhosten maan. Taulun, jossa on sitä jotain. Jotain, minkä piti päästä kotimme seinälle. Sain sovittua taulun jälleen toimitettavasti Turun taidelainaamon kautta, joka on mitä mahtavin palvelu. Taidetta kotiin korottomalla kk-maksulla. Uutta minulle oli, että tällainen taidelainaamon kautta ostaminen sujuu myös vaikka taulu ei olisikaan valmiina heidän valikoimissaan. Taidelainaamosta kertoivat, että kaikkien heidän listoillaan olevien taiteilijoiden töitä voi pyytää ostettavaksi myös lainaamon kautta. Ihan hurjan kätevää, jo pelkästään Turun taidelainaamon listoilta löytyy 120 taiteilijaa...

Antiikkia, antiikkia

Viime kuukauden aikana meidän huushollin irtaimiston keski-ikä nousi heittämällä vuosia, sille meille kotiutui muutamia iäkkäitä aarteita. Vaikka sisustuksemme on pääasiassa aika selkeä ja skandinaavinen niin pienet tyylistä poikkeamat tekevät mielestäni sisustuksesta vain mielenkiintoisemman.

Ensimmäinen aarre matkasi kotiimme Lontoosta. Mieheni on innostunut vanhoista kartoista ja niitä löytyykin meiltä jo muutama. Lontoo on vanhojen karttojen aarreaitta ja tarjontaa on runsaasti. Portobello Roadin markkinoilla käväisimme karttakaupassa selaamassa kartan jos toisenkin. Lopulta haaviin jäi tämä 1600 -luvulta oleva skandinavian kartta. Tämä tulee saamaan ympärilleen tumman metsänvihreän paspartuurin ja yksinkertaiset kehykset. Loppusijoituspaikka on työhuone, johon muutenkin olen haaveillut sellaista vanhan englannin kirjastotyyliä.

Toinen meille muuttanut vanhus on yli 100-vuotias lypsyjakkara. Itse olen tällaisesta haaveillut jo kauan, mutta sopivaa yksilöä ei ole tullut vastaan. Enkä oikeastaan edes uskonut mieheni sellaista sisustukseemme hyväksyvän. Yllätys, yllätys tämä kaunis yksilö on kuitenkin juurikin mieheni bongaama ja hankkima.

Jakkara löysi tiensä meille mieheni ystävän second hand -liikkeestä. Four Seasons  on Skandinaaviseen designiin keskittynyt verkkokauppa, josta olemme tehneet aiemminkin löytöjä. Itse käyn säännöllisesti ihailemassa mm. teak huonekaluja, joille haluaisin löytää paikan kodistamme.

Oikea joulu

Kiireetöntä yhdessäoloa, pitkiä yöunia, rauhallisia aamuja, herkullista ruokaa, yhteisiä lenkkejä, pelaamista... sitä ovat olleet meidän viime päivät. Ja juuri sitä odotettiinkin...

Meillä joulua on vietetty nyt jo monta vuotta meillä. Alkuun ajattelin, että mikään muu kuin kotikotona vietetty joulu ei voi tuntua joululta. Niinpä ensimmäisinä yhteisinä vuosina juoksimme aattona sekä mieheni että omien vanhempieni luona. Kuviteltiin nappaavamme parhaat palat molemmista. Lasten kanssa tuossa ei ollut enää mitään järkeä. Ilta oli yhtä pukemista ja riisumista, kamojen siirtoa paikasta toiseen, kelloon katsomista. Niinpä päätettiin viettää joulua omassa kodissa. Kutsuttiin molempien vanhemmat, veljeni puolisoineen ja tätini. Alkuun mukana oli vielä isoäitinikin. Ekana vuonna vähän jännitti, tuntuuko nyt joululta ollenkaan kun kaikki perinteet menevät uusiksi. Tuntuuko oikealta joululta meille ja tuntuuko oikealta joululta muille. Kaikkien jouluperinteethän siinä samassa menivät uusiksi.

Nyt useampaa meillä vietettyä joulua myöhemmin, voi sanoa, että tämä on meidän joulu. Se tuntuu ja maistuu meidän näköiseltä joululta. Tämä on sellainen joulu, joka meidän lapsista tulee tuntumaan siltä "ainoalta oikealta" joululta.

Joulun järjestämisestä on myös kadonnut alkuvuosien jännitys. Alkuun sitä mietti riittääkö ruoka, onko kaikki kulmat siivottu, onko aikataulu sopiva jne. Tänä vuonna mentiin jo niin rennosti, että unohdettiin kokonaan tehdä yksi kalaruoka, unohdettiin katsoa joulurauhanjulistus, unohdettiin laittaa juustot tarjolle joulupöytään, unohdettiin osa lahjoista kaappiin...

Aattona me ei siis liikuta kotoa minnekään. Hipsitään yöpuvuissa pitkälle puoleenpäivään, katetaan pöytää, laitellaan viimeisiä jouluruokia. Vieraat tulee iltapäivällä, syödään, odotellaan tärkeintä punanuttuista vierasta, istutaan iltaa. Joulupäivänä ja Tapaninpäivänä syödään sitten minun ja mieheni vanhempien luona, mutta muuten vietetään aikaa kotona yhdessä. Tosin suunniteltuja lautapelejä en ole pelannut kuin kahden mieheni kanssa, kirjaakaan en ole ehtinyt aloittamaankaan. Ja silti joulu tuntuu juuri oikeanlaiselta..

Toivottavasti sinunkin joulusi on ollut juuri oikeanlainen.

Lomaviikon ohjelmaa

Koska hellekelit edelleen loistavat poissaolollaan, on tätä lomaa leimannut tehokkuus. Aikaa on ollut käyttää kaikeen muuhun kuin rannalla lekotteluun. Se meidän dominoefekti on pyyhkäissyt läpi koko talon siirtyen jo autotallin puolellekin. Siellä on tehty tehosiivous ja viimein heitetty pois kaikki raksa-ajan jäänteet. Mies on hionut lattiaa ja maalannut kattoa. Hankittiin sinne myös arkkupakastin ja ensimmäiset kesän maut on sinne talletettu. Mansikkaa, vadelmaa, sieniä...

Sisällä ovat kalusteet löytäneet uudet paikkansa ja tarpeettomista päästy eroon. Ai että mä tykkään näistä FB:n kierrätysryhmistä. Meille tarpeettomat löysivät uudet kodit muutamissa minuuteissa. Mies nimitti meidän eteisen "lähtevän tavaran terminaaliksi" kun vuorotellen kuskasin tavaroita siihen odottamaan noutajaa. Feng shuit parani kerralla kun pääsin ylimääräisestä eroon.

Kuvissa mieheni isovanhempien luota saatu vanha senkki, joka sopi kuin nakutettu työhuoneeseemme. Sen vitriinistä löysivät paikkansa niin isoäidin nypläämät pitsit kuin isoisän vanha kamerakin. Senkki täynnä hyviä muistoja.

Pari päivää ehdittiin viime viikolla nauttia Tammisaaressakin, kesäasunnon viimeisiä hetkiä. Ajeltiin uudelleen myös Hankoon. Tällä kertaa Hanko näytti parhaita puoliaan, vaikka lämpö edelleen puuttuikin. Hyvää ruokaa, istuskelua puistossa ja pientä kiertelyä kaupungin kaduilla. Saattaapi olla, ettei seuraavaa reissua tarvitse odottaa seitsemää vuotta.

Yksi lomasuunnitelmistani oli Helsingin visiitti. Suunnitelma eli viime metreille, mutta lopulta karkasin perjantaina ja vietin päivän Helsingissä yksikseni. Kiertelin kirppareilla, tutustuin uusiin kulmiin pääkaupungistamme, nautiskelin lounasta Kaivopuiston rannassa ja pakoilin lopulta sadetta kauppakeskuksissa. Ja vannoin taas kerran, että tätä pitäisi tehdä useammin...

Viime viikko piti sisällään myös mulle tyypillisen "lomaloppuu - kaikkikaatuupäälle" -ahdistuskohtauksen. Samanlaisista fiiliksistä kirjoittelin viime vuonna samaan aikaan. Liittyy siihen, kun loma alkaa kääntymään loppupuolelle ja tuntuu, että miljoona asiaa on vielä tekemättä. Luvattu käydä siellä ja täällä, kutsua ne ja noi, tehdä sitä ja tätä. Lisäksi pitäisi hoitaa nämä ja ne asiat. Syksyyn liittyviä käytännön asioita, jotka tulevat joka vuosi eteen olevinaan yllättäen. Kaikki tämä muuttuu päässä vellovaksi ylitsepääsemättömäksi myrskyksi, josta ei saa millään kiinni.

 Päivän taas tuskailin ennenkuin sain kaivettua paperia ja kynän esiin. Täytin paperin kaikilla muistettavilla ja hoidettavilla asioilla. Kaaos selkiytyi jo kirjoittaessa. Tuli suunnitelma. Tuli ostoslista. Tuli kalenterimerkintöjä. Nyt ostoslistalla olleet jutut on jo hankittu, hoidettu monta ilmoittautumista harrastuksista hippokisoihin. Kalenteri on hiottu viimeisen lomaviikon osalta kuntoon. Nyt voin toivottavasti nauttia levollisin mielin ensi viikosta!

Dominoefekti

Ensin kokeiltiin työhuoneen pöytää toiselle seinälle, sitten seuraavalle. Siirrettiin nojatuoleja, heivattiin pois pieni lipasto, tuotiin autotallista yksi työn alla oleva hylly tilalle. Tyhjennettiin kirjahylly, purettiin, kasattiin uudelleen eri järjestykseen.

Siirryttiin yläkerran makkariin. Tuotiin se ylijäänyt lipasto. Siirrettiin pois yksi tv-taso. Kannettiin työhuoneesta se työn alla ollut hylly sittenkin yläkertaan.

Käytiin tyhjentämässä miehen isovanhempien taloa. Tuli lipasto. Tuli sohvapöytä. Tarvitaan lisäosia työhuoneen kirjahyllyyn. Tarvitaan koululaispöytä. Tarvitaan koululaiselle kirjahylly. Tarvitaan vielä pakastinkin.

Ei riitä tila. Myytiin yksi runkopatjasänky. Hävitetään TV-taso ja sohvapöytä.

Tuli dominoefekti, joka leviää hallitsemattomasti ympäri taloa. Leviää samalla tavoin kuin kaikki ne hyllyiltä puretut lehdet, kirjat ja muut tavarat. Kuvissa tämän hetken ainoa kuvauskelpoinen paikka, porraskäytävä.

Överisti kasvihuoneilmiössä

Jos joskus haluaa överit tavarataivaassa niin kannattaa poiketa Kasvihuoneilmiössä. Tuo omalaatuinen putiikki sijaitsee Nummi-Pusulassa, pienen koukauksen päässä Turku-Helsinki moottoritieltä. En oikein tiedä miten kuvailisin paikkaa... trooppinen kasvihuone täynnä ... kaikkea.  Huonekaluista astioihin, kirjoista koruihin, armeijavarusteista naamiasvaatteisiin. Tyylisuunnat talonpoikaisesta 60-lukuun, blingblingistä itämaiseen. Antiikkia, uusvanhaa, uuttaa, kaikkea sikinsokin. Tavaraa on niin paljon, että heikompaa hengästyttää. Tavaroiden väliin on sijoitettua pöytäryhmiä missä voit nauttia lounaan tai kahvit. En yritä selittää paremmin, kuvat puhukoon puolestaan...

 

Itse kurvasin tuota kautta viime viikolla ohi ajaessani. Tällä kertaa ei tullut löytöjä, sillä olisin halunnut penkoa vanhoja tavaroita. Aiemmin tuolla oli enemmän second handia, mutta nyt valitettavasti uusvanha tuotanto on osittain syrjäyttänyt aidosti vanhan. Mutta käymisen arvoinen paikka joka tapauksessa...

Kasvihuoneilmiö

Palomäentie 2

09810 Nummi-Pusula

Avoinna ma-su 10-18

Kevättä ilmassa

Eilen räntäsateen piiskatessa maata pujahdimme ystäväni kanssa hetkeksi keväisempiin tunnelmiin Adalmiinan Helmeen. Paimion perukoilla olevasta sisustusliikkeestä olen kirjoittanut yleensä ennen joulua, jolloin liike on puettu tunnelmalliseen joulunodotukseen. Täytyykin tunnustaa, että joulukauppana putiikki on minulle päällimmäisenä jäänyt mieleen, vaikka olenkin tiennyt sen olevan auki lähes vuoden ympäri. Olikin ihanaa, että Annarina kutsui meidät nyt tutustumaan Helmen kevääseen.

Näin kevään korvalla navetta oli täyttynyt hempeistä väreistä ja rennosta tunnelmasta. Jouluinen tunnelma oli tiessään ja tilalla ihania ideoita ja tavaroita kevätkodin sisustukseen. Eihän tuolta pystynyt tyhjin käsin lähtemään...

Joulun jälkeen kodista riisuttiin värit ja koristeet ja talvi on menty hyvinkin neutraalilla sisustuksella. Nyt kevään tullessä sitä alkaa kaipaamaan pieniä väriläikkiä ympärilleen. Sinistä, keltaista, pinkkiä, turkoosia, vihreää.... Kaikkiä näitä löytyi Adalmiinan helmen keväästä. Itseäni miellyttää tänä keväänä erityisesti vihreä. Täytyykin lähteä kukkakauppaan hakemaan tuoretta vihreää ympärille. Jostain kumman syystä viherkasveissani on tänä talvena käynyt kato...

Kaupanpäällisiä

Habitaren messuilla pysähdyimme katsomaan Rosendahlin osastolle tanskalaista sisustustavaraa. Tanskalainen moderni muotoilu miellyttää sisustussilmääni kovasti ja Rosendahlinkin osastolla oli paljon ihania yksityiskohtia.

Osastolla silmääni pisti erityisesti Arne Jacobsenin suunnittelemat kellot. Meillähän ei kotona ole oikeastaan ollenkaan kelloja. Seinäkelloja ei ole lainkaan, herätyskelloja tasan yksi. Alakerrassa aika tarkistetaan ranteesta tai uunin kellosta. Koska aikoinaan sopivaa ei vaan löytynyt ja huomasimme tulevamme toimeen ilmankin, jäi kellohankinnat aikoinaan tekemättä. Lähinnä ostoskoria on ollut juurikin tällainen Jakobsenin pöytäkello. Jostain syystä jäi sekin sitten ostamatta.

Messuilla jälleen hiplasin kelloa ja kerroin ystävälleni, että voisin sellaisen kotiinikin huolia. Osastolla kellot eivät kuitenkaan olleet myynnissä. Että se siitä sitten tälläkin kertaa.

Nyt tuo kello kuitenkin nököttää työhuoneen hyllyn päällä. Muutama osastonväli eteenpäin oli Plaza Koti lehden osasto, jossa tilaajalahjana tarjottiin tuota samaisya kelloa. Lehtitilaus oli huomattavasti edullisempi kuin kellon hinta esim. Stockmannilla, joten tartuin tarjoukseen. Tilasinko lehdet ja sain kaupanpäälle kellon vai ostinko kellon ja sain kaupanpäälle parin vuoden lehdet? Minun tapauksessa jälkimmäinen taitaa olla oikeampi vastaus.

Pöytäkelloja on useammalla eri kellotaululla, joista jokainen on suunniteltu tiettyyn kohteeseen. Jakobsen suunnitteli kokonaisuuksia ja rakennuksen lisäksi hän suunnitteli myös kiinteät kalusteet ja muut sisustuselementit. Meille kotiutunut malli on Bankers, joka on suunniteltu alunperin Tanskan kansallispankkiin. Kellot valmistetaan edelleen alkuperäisten mallien mukaisesti. Kellon mukana tulleessa esitteessä on kuvattuna mainos vuodelta 1939, jossa näitä kelloja esitellään. Yksinkertainen muotoilu on kestänyt aikaa loistavasti.

Tiedättekö mikä tässä kellossa on parasta heti muotoilun jälkeen? Se ei pidä ääntä, ei lainkaan. Aika moni kello on saanut hylkytuomion äänensä takia. Kaikenlainen nakutus ja tikitys tekee minut hulluksi. Kellon pitää olla ä-ä-n-e-tö-n. Esikoisen saama herätyskellokin on nakattu kaapinperälle ilman pattereita, koska minä en saanut nukuttua talon toisessa päässä sen tikityksen takia ;)

Habitaren tuliaisia

Keittiö sai uutta piristystä Habitare -reissulta. Tykkään kovin tällaisista arjen pienistä design esineistä, jotka ilahduttavat joka päivä ja tekevät tylsistä rutiineista vähän mukavampia. Nämä arjen pelastajat löytyivät Zinotin pikkuiselta osastolta. Mukaan tarttui niin tiskiharja kuin -rättikin enkä voinut myöskään vastustaa tyylikästä metallikoria, jolle löysin kymmenittäin käyttötarkoituksia.

Musta5101 tiskiharja taitaakin jo olla tuttu kaikille. Tuo kierrätysmateriaalista valmistettu harja kiehtoo nimensä mukaisesti juuri värinsä takia. Inhoan yli kaiken sitä, kun valkoiseen harjaan tarttuu väriä. Nyt ongelma on ratkaistu. Ja onhan tämä musta myös paremmin sisustukseen sopiva kuin  edeltäjänsä. Tiesitkö muuten, että kun tämä harja tulee käyttöikänsä päähän voit lähettää se takaisin valmistajalle. Muovisen varsiosan materiaali hyödynnetään jälleen uusien tiskiharjojen valmistuksessa. Hieno juttu!

Musta5101 tiskirätti oli minulle jo vanha tuttu, sillä yksi keittiöstä jo löytyykin. Näitähän ei koskaan ole kaapissa liikaa. Olen tämän vuoden aikana siirtynyt kokonaan bambuisiin keittiörätteihin. Niitä entisiä perinteisiä rättejä ei juurikaan tullut pestyä vaan heitettyä surutta pois. Nämä kankaiset rätit tuntuu paljon luonnollisemmalta heittää pesukoneeseen. Ja ovathan nämäkin jälleen paljon isompi ilo silmälle kuin ne kirjavat wettexit.

Mayn säilytyskori pisti silmään jo Pihkala-blogissa. Tämäkin Suomessa valmistettua designia. Koreja löytyy kahdessa koossa, joista omani on kokoa S. Enkä voi kieltää etteikö myös isompi koko olisi houkuttanut...

Trash Design habitaressa

Viikonloppu sujahti aika pitkälle keittiön puolella parien synttäreikekkereiden tarjoiluja valmistellessa. Ihanaa välillä leipoa ja laittaa oikein ajan kanssa. Keittiön tuotoksista ja synttärikemuista lisää tuonnenpana, sillä viikonloppuun mahtui myös rentouttava "tyttöjen retki" Habitareen.

On aina mielenkiintoista käydä katsastamassa tämän hetken trendejä sisustuspuolella, mutta isompi merkitys tällaisella reissulla on se pieni breikki normiarkeen. Hetki omaa aikaa, vaihdetaan rauhassa kuulumisia, syödään ilman keskeytyksiä jonkun toisen laittamaa ruokaa, kuljetaan ja katsellaan juttuja omassa tahdissa. Kukaan ei roiku hihassa, keskeytä juttua tai kinua mitään. Pienenkin irtioton jälkeen jaksaa taas olla kivampi äiti kotona.

Parin vuoden tauon jälkeen Habitare yllätti positiivisesti. Paljon katsottavaa, kivoja juttuja, ideoita, jotain pientä kotiintuotavaakin. Lauantaiaamu messuilla oli rauhallinen, vasta puolen päivän jälkeen alkoi ihmismäärä ahdistaa.

Nappailin paljon kuvia, paljon niitä perinteisiä silmää miellyttäneitä sisustuksia ja tuotteita. Tällä kertaa kuvat kuitenkin jotain muuta, sillä näin mielenkiintoisia yksityiskohtia löytyi Trash Design puolelta. Minua on aina kiehtonut se, miten hylkytavarasta pystytään luomaan uutta ja käyttökelpoista. Kaikki nämä kuvissa olevat teokset ovat syntyneet tavarasta, jonka todennäköisin sijoituspaikka olisi monelle roskalava. Mutta miten upeiltä näyttävät vähän jatkojalostettuna... Vai mitä sanotte esimerkiksi ensimmäisessä kuvassa olevasta piirilevyistä tehdystä teoksesta? Tai alapuolella olevasta valtavasta kattokruunusta, jonka materiaalina on käytetty sivistyssanakirjan sivuja...

www.2elama.com  Jaime De Vizcayan

Yläpuolella oleva kultainen piirilevy näyttää minun silmissäni minikaupungilta. Ja alla olevia perhosia ajattelin itsekin leikellä jostain vanhoista kellastuneista nuottipapereista..

www.2elama.com  - Yuan Long

Mitäs tykkäät? Näyttääkö edelleen roskalta vai ihastuitko?