28.2.2016

Väsymyksen kierre




Viime viikonlopun "Ahaa, helmikuu" -oivalluksen jälkeen aloin miettimään kevättä, väsynyttä oloa ja elon ankeutta. Huomasin joutuneeni alavireiseen kierteeseen, joka vei ainoastaan kohti enemmän ja enemmän väsynyttä olotilaa.

Kevät on ollut töissä huippukiireinen, resurssit on tiukilla ja työasiat vaivanneet mieltä kotonakin. Paikatakseni kiirettä olen ruokatunnilla vain haukannut nopeasti eväät kahvion puolella ja palannut nopeasti työpöydän ääreen. Virhe numero 1.  

Kotiin tullessa olen ollut väsynyt ja helpoin vaihtoehto on ollut käpertyä sohvan nurkkaan potemaan väsymystä ja usein myös pientä päänsärkyä. Virhe numero 2.  Seurauksena se, että saattoi mennä useampi päivä, että haistelin ulkoilmaa ainoastaan kiiruhtaessani auton ja ulko-oven väliä. Kotijumppailutkin ovat jääneet muutamia venyttelyhetkiä lukuunottamatta todella vähälle.

Sohvan nurkasta on suora näköyhteys keittiön herkkukaapille ja vaikka normaali ruokavalioni onkin terveellinen ja sisältää niin kasviksia kuin hedelmiäkin, on herkkukaapin ovi auennut viime aikoina aivan liian usein. Virhe numero 3. 

Väsynyt ja nuukahtanut olo on tehnyt sen, etten tunnu saavan mitään aikaiseksi. Töissä kyllä, mutta kotona eri projektit ovat jääneet pölyttymään. Ulkoilman puutteesta ja sokerin syönnistä johtuen väsymys vaan kasvaa, tulee huono fiilis ja sitä vajoaa aina vain syvemmälle kurjaan fiilikseen.

Helmikuu- oivalluksen jälkeen seuraava pysäyttävä ajatus olikin, että miksi en ole tehnyt asian hyväksi mitään. Pysäyttänyt kierrettä. Ok, on ankeaa ja väsyttää, mutta väsyttäisikö vähän vähemmän jos raahaisi takamuksensa ulos lenkille, jättäisi suklaat kääreisiinsä kaappiin ja tekisi listan kaikesta keskeneräisestä. Ottaisi niskalenkin tästä ankeasta keväästä, näyttäisi kieltä ja päättäisi porskuttaa täysillä kohti kesää.

Viime viikolla etenin pienin askelin sanoista tekoihin. Lähes päivittäin olen töiden jälkeen suunnannut kävelylle tai hiihtämään. Olen vaihtanut suklaan appelsiineihin ja tarttunut niihin keskeneräisiin projekteihin väkisin ja vienyt niitä eteenpäin edes hitusen. Kierre on katkaistu ja suunnan muutos käynnissä!
 

27.2.2016

London calling





Viime viikonloppuna manasin tätä ankeaa kevättä ja väsynyttä fiilistä. Mikä piristäisikään mieltä yhtä paljon kuin lentolippujen varaaminen? Takataskusta löytyy nyt liput Lontooseen ja pää on suunnitelmia täynnä.

Matkaa on suunniteltu jo pidemmän aikaa. Tänä keväänä vietämme 10 -vuotis hääpäivää ja ajattelimme juhlistaa sitä karkaamalla kahdestaan jonnekin. Paljon erilaisia suunnitelmia pyöriteltiin ja pieni kriisikin saatiin aiheesta aikaiseksi (minä sain). Nyt kuitenkin on liput varattu pitkään viikonloppuun. Suunnitelmissa olisi ainakin musikaali ja perinteinen afternoon tea.

Mun edellisestä visiitistä Lontooseen on ehtinyt vierähtää yli 15 vuotta. Silloin koluttiin kaupunkia läpi veljeni kanssa. Onkin kiva lähteä nyt verestämään muistoja ja katsomaan miten kaupunki on muuttunut.

21.2.2016

Kevätväsymystä




Hetken taas jo ihmettelin, mikä on kun ei kiinnosta, ei innosta, väsyttää ja harmittaa. Kaikki on vaan latteaa ja harmaata. Suunnitelmat eivät etene ja yleisesti ärsyttää.

Sitten alkoi jostain mielen sopukoista nousta ajatus, että tämähän on tuttu tunne. Muiden hehkuttaessa piteneviä päiviä ja tulppaanikimppuja, mua väsyttää eikä valoa tunnu näkyvän missään. Etsin vikaa suuremmasta kuvasta, kunnes muistan tämä on mulle se raskain vuodenaika. Mua ei syksyn pimeys ei haittaa tai väsytä, silloin suunnitellaan joulua ja poltellaan kynttilöitä. Mutta tässä kohtaa vuotta ahdistaa.

Yleensä jo tähän havahtuminen auttaa. Ei ole mitään vikaa missään vaan se on tämä vuodenaika, se on tämä "mun juttu", se on tämä kevätväsymys. Kohta fiilis taas nousee ja saan minäkin kiinni kevään odotuksesta.  Pitäisi varmaan kirjoittaa kalenteriin valmiiksi "kevätahdistus" niin ei tarvitsisi turhaan pohtia missä mättää.

Ehkäpä nousu alkaa jo tästä viikosta. Pidän muutaman ylimääräisen vapaan lomaillakseni perheen miesväen kanssa. Suunnitelmissa on nukkua pitkään ja rentoilla.

PS. Iloa harmauteen tuo kukkiva orkidea. Sain tämän Ikeasta muutamalla eurolla ostetun orkidean kukkimaan uudelleen. Nämä kukat aukesivat ennen joulua ja edelleen ovat täydessä terässä. Ilmeisesti mun hoidakunmuistat -menetelmäni puree siihen...

14.2.2016

Ystävänpäivänä...


♥ testasin olisiko minusta aamujoogaajaksi, kun kävin korvaamassa yhden poissaolotunnin aamulla. Aluksi tuntui kroppa kankealta kuin rautakanki, mutta kyllä se siitä vertyi. Taidan kuitenkin edelleen mieluummin käydä joogaamassa iltaisin,  jolloin tunnin jälkeen voi vaan olla ja rentoutua. Nyt nimittäin oli päivänkäynnistysvaikeuksia tunnin jälkeen...

♥ vietin puoli päivää keittiössä. Pitkästä aikaa myös kädet taikinassa.. Sämpylöitä, pullia, maalaissalaattia, papupataa, omenahyvettä.

♥ herkuttelin laskiaispullilla. Tehtiin näitä ystävänpäivän jälkkäriksi kun ei laskiaisena ehditty ja muistettu.

♥ kirjoitin ystävälle kuulumisia. Tämäkin ollut suunnitelmissa vaikka kuinka kauan, mutta vihdoin sain aikaiseksi.

♥ toivotan sinulle hyvää ystävänpäivää!


7.2.2016

Siivouksen elämänmullistava taika



 Tämän viikonlopun teemaksi näyttää muodostuneen raivaus. Jokakeväinen ilmiö, jossa tavaranmäärä alkaa ahdistaa ja nurkkia pitää saada väljemmiksi.

Aloitin lasten vaatekaapeista. Ensin kävin läpi esikoisen kaapin, siirsin pienet suoraan kuopuksen hyllyyn ja vastaavasti sieltä kassikaupalla vaatetta pois. Olin jopa niin tehokas, että siinä samassa jo lajittelin vaatteet eri pinoihin; myyntiin, serkkupojalle, UFF:lle ja kierrätykseen. Nyt kassit odottavat tuossa ovensuussa matkaansa eteenpäin.

Jatkettiin siitä meidän "kierrätyskulman" tyhjentämiseen. Nyt täytyy myöntää, että rakennusvaiheessa ei kierrätyksen sujuvaan mahdollistamiseen tullut paneuduttua tarpeeksi. Ei ollut siinä kohdassa se ykkösprioriteetti, kun piti valita tapetteja, lattioita ja muuta mukavaa. Yritän parhaani mukaan kierrättää kaiken mahdollisen, joten erilaisia kierrätysastioita / keräyspisteitä tarvitaan useita. Onneksi alakerrassa on rappujen alle jäänyt tila otettu käyttöön varastona, niin saan sinne piilotettua kierrätykseen menevän. Piilossa kyllä, mutta käytännöllisyyden kanssa on vähän niin ja näin. Nyt harmaita hiuksia aiheuttaa alueellamme aloitettu muovin keräys. Mihinkäs nämä muovit sitten laitetaan? Suoritin keittiössä uudelleen järjestelyjä, mutta ihan varma en vielä ole tämän järjestelyn toimivuudesta.

Kun vauhtiin pääsin niin siivosin samalla tuon varaston ja jatkoin sieltä alakerran vaatehuoneeseen, joka myöskin toimii samalla esim. urheilutavaroiden ja off-season vaatteiden varastona. Nuo molemmat huoneet ovat niitä, jotka hyvinkin äkkiä ovat kuin pommin jäljiltä. Sinne tyrkkään tavarat, kun äkkiä pitää saada jotain piiloon ja pois esiltä. Mulla on myös "systeemi", jossa siirrän tarpeettomat tavarat samantien vaatehuoneen perähyllylle odottamaan kiertoon lähtöä. Nyt tuo hylly alkaa taas olemaan aivan täynnä ja pohdiskelen miten niistä hankkiudun eroon. Kirppispöydä, FB-kirputori, lahjoituksena jonnekin...

Hyvänä motivaattori raivaukseen on ollut Marie Kondon Konmari -kirja. Tätä kirjaa on hehkutettu monessa paikassa, joten pakkohan se oli lukea. Luin kirjan lähes yhdeltä istumalta viime syksynä. Mielenkiintoinen metodi, joka yksinkertaisuudessaan menee niin, että aina yksi tavararyhmä otetaan käsittelyyn ja jokaisen tavara kohdalla kysytään "tuottaako tämä minulle iloa?".  Vain iloa tuottavat esineet jätetään. Koko koti pitäisi mennä läpi muutamassa kuukaudessa. Aika radikaalikin menetelmä, jota sellaisenaan en kykenisi millään toteuttamaan. Mutta jotain kirja sai aikaiseksi. Tavarasta luopuminen on tullut entistä helpommaksi. Kirjan luettuani marssin omien vaatehyllyjeni luokse ja nakkasin samantien kolme muovikassillista tavaraa ulos. Vaikka vain vähän aiemmin olin omasta mielestäni tyhjentänyt kaiken turhan pois.

Kannattaa muuten kurkata youtubesta KonMari aiheisi videoita. Siellä on mm. vaatteiden viikausohjeet, joilla ihan oikeasti säästää hurjasti tilaa kaapeissa. Esikoisen vaatteet olen tuon mukaan järjestänyt ja laatikot pysyvät paljon paremmassa järjestyksessä nykyään.


6.2.2016

Pyykkipäivä





Meillä pyykkipäivä on usein torstai. Periaatteesta en halua käyttää siihen viikonloppua, joten koska torstaisin mies käy töiden jälkeen harrastamassa on pyykkipäiväksi vakiintunut hikivaatteiden johdosta torstai. Normaalioloissa pesen 1-2 koneellista pyykkiä viikossa, mutta tällä viikolla aloitin pyykinpesun torstaina puoliltaöin ja pesin 5 koneellista pyykkiä.

Miten se vatsatauti alkaakin aina yöllä? Pienimmäinen oli kuitenkin tosi reipas. Ei itkeä tirauttanut kyyneltäkään ja nukahti aina heti uudelleen. Minä taas en nukkunut koko yönä. Korva tarkkana kuuntelin ja yritin ehtiä ajoissa paikalle. Pyykin määrästä voi arvata, että en aina ehtinyt. Onneksi uusia taudin uhreja ei ole ilmaantunut ja pyykkikorikin on jo tyhjä...

Lasten ollessa pieniä pyykinpesu tuntui uuvuttavalta, kunnes hiekkalaatikolla käydyssä keskustelussa koin ahaa -elämyksen. Kukaan muu ei tuntunut silittävän pyykkejään vaan siirsivät ne suoraan narulta kaappiin. Kotona nähdyn mallin mukaisesti olin tunnollisesti silittänyt joka ainoan vaatekappaleen. Voitte vaan kuvitella millainen vuori sitä silitettävää yleensä kertyi... Kun ensimmäisen kerran viikkasin vaatteita suoraan narulta pinoihin, odotin vähintäänkin jonkin salaman iskevän. Ei iskenyt, enkä ole sen jälkeen silittänyt kuin ne paremmat vaatteet. Pyykinpesu muuttui kertaheitolla astetta miellyttävämmäksi.

Viime syksynä se muuttui vielä miellyttävämmäksi kun kokeilin ensimmäistä kertaa pyykkietikkaa. Paitsi että se tuo pyykkeihin aivan ihanan tuoksun, on sillä lukuisia muitakin hyvä puolia. Se mm. poistaa pesuaineiden jäämät pyykistä, pyykistä tulee pehmeää (korvaa huuhteluaineen, jonka tarkoitusta muuten itse en ole ikinä ymmärtänyt), pitää pesukoneen puhtaana, poistaa hajuja (on siinä todella tehokasta), kirkastaa värejä ja poistaa kellastumia. Lisäksi pyykkietikka on vielä ekologistakin.

Nämä Le Pere pelletierin pyykkietikat ovat lisäksi kauniita pitää esillä. Omani olen ostanut Herkku- ja lahja Murenasta, josta tätä myydään kuulemma pullotolkulla. Aina erän tullessa sana kiertää ja hyllyt ovat hetkessä tyhjät. Tuoksuja on useita erilaisia, omani olen valinnut miedoimmasta päästä. Harvapa ostaisin lahjaksi huuhteluainetta, mutta tätä ostin äidilleni joululahjaksi. Kovasti on kehunut tuotetta. Parasta ehkä on koko kodinhoitohuoneeseen leviävä ihana tuoksu. Sarjaan kuuluu paljon muitakin tuotteita mutta niitä en ole vielä kokeillut. Oletko sinä jo kokeillut pyykkietikkaa?

5.2.2016

Nähtävää Berliinissä - osa 2



Palataan hetkeksi vielä Berliiniin. Kaiken synkän historian lisäksi kaupungilla on paljon muutakin annettavaa. Välipäivinä kaupunki tarjosi runsaasti jouluisia tunnelmia. Jouluvalot ja tunnelmat olivat lähinnä luokkaa "överit", kultaa, valoja, lisää kultaa ja lisää valoja. Myös joulumarkkinoita oli tarjolla useita. Ennen joulua näitä olisi vielä enemmän, mutta nytkin tunnelmaan pääsi loistavasti. Joulumarkkinoilla pääpaino oli ruuassa; makkaroita, perunoita, herkkuja, crepeksiä, pähkinöitä, gluhweinia.. Toki niitä perinteisiä krääsäkojujakin oli jonkin verran. Oli mukavaa kuljeskella ja nauttia tunnelmasta. Napata yhdestä kojusta makkarat ja seuraavasti munkit.



Koska hotellimme sijaitsi Potsdamer Platz aukion lähellä, liikuimme luonnollisesti paljon niillä kulmilla. Joulumarkkinoiden lisäksi aukion läheltä löytyi paljon katsottavaa. Kauppakeskus Arkaden sijaitsee muutaman askeleen sivuun aukiolta. Shoppailijalle suosittelen kuitenkin ottamaan muutaman askeleen täysin vastakkaiseen suuntaan, jossa sijaitsee vielä isompi ostoskeskus Mall of Berlin, jonka yli 300 liikettä tarjoavat viihdykettä kaikille. Täältä löytyy myös muutama leluliike, jotka ainakin puolta meidän retkiseurueesta kiinnosti kovastikin. Itse yritin suorittaa tuolla jonkinlaista shoppailukierrosta, mutta keskus voitti mut 1-0. En jaksanut kiertää kuin pienen osan liikkeistä.




Potsdamer Platzilta löytyy myös kuuluisa Sony Center, viihteen keskus, jossa on mm. lukuisia elokuvasaleja ja lapsille Legoland Discovery Centre. Kannattaa ainakin käydä kurkkaamassa paikan arkkitehtuuri, sen verran upea on tuo kattorakennelma. Ainakin näin jouluna kattoa valaistiin eri väreillä ja keskellä ohjelmalavalla oli jouluista ohjelmaa. Hauska yksityiskohta centerissä on vanha Keisarin sali. Vanhaa rakennusta siirrettiin Sony Centerin edestä joitakin metrejä ja upeasti restauroidut huoneet ovat lasiseinien takana ihailtavina kaikille ohikulkijoille.

Vinkki lapsiperheille: maksullisen Legoland Discovery Centren "kellarissa" sijaitsee legokauppa, mutta käynti sinne on hassusti aivan eri puolelta rakennusta kuin itse keskukseen. Suuntaa siis Sony Centerin keskusaukiolta leffateatterin ovista sisään ja portaita pari kerrosta alaspäin. Sieltä pääset kaupoille. Tosin vielä isompi legokauppa löytyy KaDeVe -kauppakeskuksen läheltä Kurfurstendammilta.




Potsdamer Platzilta löytyy myös kiva näköalapaikka. Yksi Berliinin suosituimpia kohteitahan on TV-torni, jonka huipulle pääsee katsomaan näköaloja. Tämä Panoramapunkt Berlin on mielestäni aika hyvä vaihtoehto sille. Euroopan nopein hissi vie sinut 20 sekunnissa 24 kerrosta ylöspäin. Sieltä aukeaa hyvät näköalat Berliinin yli. Terassi kulkee koko talon ympäri ja halutessasi voit vielä kiivetä yhden kerroksen ylöspäinkin. Maksu näköaloista oli kohtuullinen ja mielestäni hinnan arvoinen, jonottamaankaan emme joutuneet. Ylhäällä on myös kahvila, joten siellä viihtyy pidemmänkin tovin. Me kävimme tuolla uudenvuoden aattona pimeyden jo laskeuduttua. Katsottiin raketteja ja jo tutuksi tulleita maamerkkejä.


Shoppailijan kannattaa suunnistaa myös Kurfursdamme -kadulle ja sen läheisyyteen. Siellä on kauppaa kaupan viereen, luksuksesta ketjuliikkeisiin. Koska meille shoppailu ei ollut pääasia, kävimme tuolla lähinnä vain toteamassa, että kauppoja on. Mutta vaikka shoppailu ei olisikaan reissun päätarkoitus, kannattaa silti käydä kurkkaamassa KaDeVen tavaratalo. Seitsemän kerrosta shoppailijan paratiisia. Kaupassa vierailee päivittäin 180 000 (!) asiakasta. (Musta tuntuu että törmäsin niihin jokaiseen meidän käynnin yhteydessä) ja heitä palvelee 2000 myyjää. Kuhinaa siis riittää ja varsinkin noina joulun välipäivinä.

Itseäni kiinnostaa aina kauppojen ruokaosastot, joista voi bongata uusia, mielenkiintoisia tuotteita. KaDeVen herkkuosastosta olin lukenut etukäteen, mutta silti se mykisti. Kokonainen kerros herkkua herkun perään. Oikeastaan se oli ruokakeidas, jossa ostosten lisäksi oli mahdollista nauttia tiskien antimia, vaikkapa hummeria tai shampanjaa. Nämä pienet pisteet tekivät osastosta viehättävän ja elävän, mutta valitettavasti näin ruuhkaisina päivinä myös tuskastuttavan sumpun.



Suosittelen pistäytymään myös aivan ylimmässä kerroksessa, jossa on kunnollinen ravintola (ja kunnon isot wc-tilat :) ) Kuvittelin paikan olevan aivan törkyhintainen, mutta lounasvaihtoehtoja oli lukuisia ja esim. keittolounas oli vain 5,50 €. Lisäksi oli mahdollista koota oma annos "kilohinnalla". Näppärää varsinkin lasten kanssa.  Ja arkkitehtuuri maisemineen oli tuollakin aivan omaa luokkaansa.




 Näiden lisäksi vierailimme kaupungin keskustassa olevassa eläintarhassa. Näin talviaikaan tarhassa oli todella rauhallista, mutta eläimet silti hyvin esillä. Kesällä kokemus olisi varmasti aivan erilainen, mutta hyvin saimme tuolla nytkin aikaa kulutettua emmekä edes tutustuneet kaikkiin lajeihin.


Viimeisenä vinkkinä on vilkaista kaupungin liikennevaloja. Niissä seikkailee ihana Herra Ampelmann. Itä Saksalainen liikennepsykologi halusi luoda hahmon, jota myös vetoaisi lapsiin ja olisi helposti ymmärrettävä myös vanhuksille. Symppis Herra Ampelmann meinattiin Saksojen yhdistymisen jälkeen korvata modernimmilla tekeleillä, mutta suunnitelmaa vastaan kampanjoitiin kovasti. Nykyään Herra Ampelmannin asema on turvattu ja ympärille onkin kehittynyt aikamoinen business ja kaupungista löytyy useampikin kauppa täynnä Ampelmann tavaraa. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...