Väri-ilottelua Habitaressa

Terveiset Habitaresta! Luulin jo, että reissu jää tältä vuodelta väliin, sillä tulevaan viikonloppuun on  mahdutettu esikoisen synttärit ja jalkapallokauden päätöskierros juhlallisuuksineen. Lisäksi luottoseuralaiseni kanssa aikataulut menivät pahasti ristiin. Olin jo luovuttanut kunnes eilen tajusin, että mähän olen jo tänään torstaina valmiiksi Helsingissä työasioilla. Kun vielä matkaseuralaiset yksi toisensä jälkeen peruivat osallistumisensa, alkoi suunnitelma hahmottua. Ajoreittikin osoittautui suht helpoksi, joten kokouksen jälkeen käänsin ratin kohti messukeskusta ja kävin pienellä kierroksella sisustusmaailmassa.

Yksi Habitaren selkeimmin nähtävä teema oli värit. Väistykää musta, harmaa ja valkoinen. Värit ovat tulleet takaisin. Yllätyin itsekin kuinka paljon pidin värien täyttämistä tiloista. Muuten sanoisin, että messut eivät tarjonneet suuria yllätyksiä. Kauniita yksityiskohtia ja mielenkiintoisia ratkaisuja toki löytyi useammaltakin osastolta, mutta paljon oli myös osastoa "same-old, same-old". Mutta ne värit. Ne jäivät tästä reissusta mieleen.

Siivouksen elämänmullistava taika

 Tämän viikonlopun teemaksi näyttää muodostuneen raivaus. Jokakeväinen ilmiö, jossa tavaranmäärä alkaa ahdistaa ja nurkkia pitää saada väljemmiksi.

Aloitin lasten vaatekaapeista. Ensin kävin läpi esikoisen kaapin, siirsin pienet suoraan kuopuksen hyllyyn ja vastaavasti sieltä kassikaupalla vaatetta pois. Olin jopa niin tehokas, että siinä samassa jo lajittelin vaatteet eri pinoihin; myyntiin, serkkupojalle, UFF:lle ja kierrätykseen. Nyt kassit odottavat tuossa ovensuussa matkaansa eteenpäin.

Jatkettiin siitä meidän "kierrätyskulman" tyhjentämiseen. Nyt täytyy myöntää, että rakennusvaiheessa ei kierrätyksen sujuvaan mahdollistamiseen tullut paneuduttua tarpeeksi. Ei ollut siinä kohdassa se ykkösprioriteetti, kun piti valita tapetteja, lattioita ja muuta mukavaa. Yritän parhaani mukaan kierrättää kaiken mahdollisen, joten erilaisia kierrätysastioita / keräyspisteitä tarvitaan useita. Onneksi alakerrassa on rappujen alle jäänyt tila otettu käyttöön varastona, niin saan sinne piilotettua kierrätykseen menevän. Piilossa kyllä, mutta käytännöllisyyden kanssa on vähän niin ja näin. Nyt harmaita hiuksia aiheuttaa alueellamme aloitettu muovin keräys. Mihinkäs nämä muovit sitten laitetaan? Suoritin keittiössä uudelleen järjestelyjä, mutta ihan varma en vielä ole tämän järjestelyn toimivuudesta.

Kun vauhtiin pääsin niin siivosin samalla tuon varaston ja jatkoin sieltä alakerran vaatehuoneeseen, joka myöskin toimii samalla esim. urheilutavaroiden ja off-season vaatteiden varastona. Nuo molemmat huoneet ovat niitä, jotka hyvinkin äkkiä ovat kuin pommin jäljiltä. Sinne tyrkkään tavarat, kun äkkiä pitää saada jotain piiloon ja pois esiltä. Mulla on myös "systeemi", jossa siirrän tarpeettomat tavarat samantien vaatehuoneen perähyllylle odottamaan kiertoon lähtöä. Nyt tuo hylly alkaa taas olemaan aivan täynnä ja pohdiskelen miten niistä hankkiudun eroon. Kirppispöydä, FB-kirputori, lahjoituksena jonnekin...

Hyvänä motivaattori raivaukseen on ollut Marie Kondon Konmari -kirja. Tätä kirjaa on hehkutettu monessa paikassa, joten pakkohan se oli lukea. Luin kirjan lähes yhdeltä istumalta viime syksynä. Mielenkiintoinen metodi, joka yksinkertaisuudessaan menee niin, että aina yksi tavararyhmä otetaan käsittelyyn ja jokaisen tavara kohdalla kysytään "tuottaako tämä minulle iloa?".  Vain iloa tuottavat esineet jätetään. Koko koti pitäisi mennä läpi muutamassa kuukaudessa. Aika radikaalikin menetelmä, jota sellaisenaan en kykenisi millään toteuttamaan. Mutta jotain kirja sai aikaiseksi. Tavarasta luopuminen on tullut entistä helpommaksi. Kirjan luettuani marssin omien vaatehyllyjeni luokse ja nakkasin samantien kolme muovikassillista tavaraa ulos. Vaikka vain vähän aiemmin olin omasta mielestäni tyhjentänyt kaiken turhan pois.

Kannattaa muuten kurkata youtubesta KonMari aiheisi videoita. Siellä on mm. vaatteiden viikausohjeet, joilla ihan oikeasti säästää hurjasti tilaa kaapeissa. Esikoisen vaatteet olen tuon mukaan järjestänyt ja laatikot pysyvät paljon paremmassa järjestyksessä nykyään.

Pyykkipäivä

Meillä pyykkipäivä on usein torstai. Periaatteesta en halua käyttää siihen viikonloppua, joten koska torstaisin mies käy töiden jälkeen harrastamassa on pyykkipäiväksi vakiintunut hikivaatteiden johdosta torstai. Normaalioloissa pesen 1-2 koneellista pyykkiä viikossa, mutta tällä viikolla aloitin pyykinpesun torstaina puoliltaöin ja pesin 5 koneellista pyykkiä.

Miten se vatsatauti alkaakin aina yöllä? Pienimmäinen oli kuitenkin tosi reipas. Ei itkeä tirauttanut kyyneltäkään ja nukahti aina heti uudelleen. Minä taas en nukkunut koko yönä. Korva tarkkana kuuntelin ja yritin ehtiä ajoissa paikalle. Pyykin määrästä voi arvata, että en aina ehtinyt. Onneksi uusia taudin uhreja ei ole ilmaantunut ja pyykkikorikin on jo tyhjä...

Lasten ollessa pieniä pyykinpesu tuntui uuvuttavalta, kunnes hiekkalaatikolla käydyssä keskustelussa koin ahaa -elämyksen. Kukaan muu ei tuntunut silittävän pyykkejään vaan siirsivät ne suoraan narulta kaappiin. Kotona nähdyn mallin mukaisesti olin tunnollisesti silittänyt joka ainoan vaatekappaleen. Voitte vaan kuvitella millainen vuori sitä silitettävää yleensä kertyi... Kun ensimmäisen kerran viikkasin vaatteita suoraan narulta pinoihin, odotin vähintäänkin jonkin salaman iskevän. Ei iskenyt, enkä ole sen jälkeen silittänyt kuin ne paremmat vaatteet. Pyykinpesu muuttui kertaheitolla astetta miellyttävämmäksi.

Viime syksynä se muuttui vielä miellyttävämmäksi kun kokeilin ensimmäistä kertaa pyykkietikkaa. Paitsi että se tuo pyykkeihin aivan ihanan tuoksun, on sillä lukuisia muitakin hyvä puolia. Se mm. poistaa pesuaineiden jäämät pyykistä, pyykistä tulee pehmeää (korvaa huuhteluaineen, jonka tarkoitusta muuten itse en ole ikinä ymmärtänyt), pitää pesukoneen puhtaana, poistaa hajuja (on siinä todella tehokasta), kirkastaa värejä ja poistaa kellastumia. Lisäksi pyykkietikka on vielä ekologistakin.

Nämä Le Pere pelletierin pyykkietikat ovat lisäksi kauniita pitää esillä. Omani olen ostanut Herkku- ja lahja Murenasta, josta tätä myydään kuulemma pullotolkulla. Aina erän tullessa sana kiertää ja hyllyt ovat hetkessä tyhjät. Tuoksuja on useita erilaisia, omani olen valinnut miedoimmasta päästä. Harvapa ostaisin lahjaksi huuhteluainetta, mutta tätä ostin äidilleni joululahjaksi. Kovasti on kehunut tuotetta. Parasta ehkä on koko kodinhoitohuoneeseen leviävä ihana tuoksu. Sarjaan kuuluu paljon muitakin tuotteita mutta niitä en ole vielä kokeillut. Oletko sinä jo kokeillut pyykkietikkaa?

Arki yllätti bloggaajan

Näin taisi käydä viime syksynäkin. Syksyllä aikataulutettu arki iskee niin "yllättäen" ja äkkiä, että koneisto hyytyy. Haluan olla kotona ollessa läsnä ja kuunnella poikien tohinaa päivän puuhista. Varsinkin pieni koululaisemme törmää nyt päivittäin uusiin asioihin ja on tärkeää, että hän pääsee niistä juttelemaan. Toinen syy blogihiljaisuuteen on iltaisin iskevä tietokoneallergia, joka iskee kun loman jälkeen viettääkin taas päivästään tunteja koneen ääressä työpaikalla. Sitä ei vaan halua olla enempää nenä ruudussa kiinni. Jotain on kuitenkin vuodessa opittu. Viime vuonna olisin tässä kohtaa ollut ahdistunut, kun en ole kirjoittanut blogiin yli viikkoon, nyt en oikeastaan noteerannut koko taukoa mitenkään. Sisäinen piiskurini on oppinut hellittämään ja laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen.

Meillä tällaiset aikataululliset muutoskohdat tarkoittavat aina myös levottomampia öitä. Lapsilla on ollut paljon uutta opittavaa ja käsiteltävää, niinpä pää taitaa surista yölläkin. Yön aikana tassutellaan edestakaisin ja aamuisin meidän sängystä löytyykin X määrä ylimääräisiä varvaspareja. Niin ihanaa kuin tuhiseva pikkumies kainalossa onkin, vaikuttaa se väkisinkin omaan unen laatuun. Eikä meillä riehuva flunssa mitenkään ole edesauttanut pirteitä päivä.

Viikonloppuna harrastin lasten perässä juoksemista sanan nimenomaisessa merkityksessä. Kuopus on ahkerasti harjoitellut ilman apupyöriä ajamista ja palkinnoksi lupasin jätskit torilla. Reilu neljän kilometrin matka taittui reippaasti ja sain ihan todella juosta koko matkan pikkumiehen rinnalla. Voi mikä ilo ja ylpeys paistoi kuopuksen silmistä kun saavuttiin torille. Iltapäivällä pääsin juoksemaan myös isomman perässä kun hän osallistui ensimmäiseen suunnistuskilpailuunsa. Kahden hikisen lenkin palkkioksi sain auton ilmastoinnista flunssan eikä tällä viikolla päässä ole liikkunut mikään muu kuin räkä. Onneksi pikkuhiljaa alkaa jo helpottaa. Eilen huomasin energian riittävän jo siivoamiseenkin. Miten se huusholli karkaakin käsistä kun pari päivää lintsaa kotitöistä...

Nyt odottelen jo viikonlopun alkua. Luvassa juoksukisoja, lasten kuskausta harrastuksiin, siivousta ja synttärisuunnittelua...

Dominoefekti

Ensin kokeiltiin työhuoneen pöytää toiselle seinälle, sitten seuraavalle. Siirrettiin nojatuoleja, heivattiin pois pieni lipasto, tuotiin autotallista yksi työn alla oleva hylly tilalle. Tyhjennettiin kirjahylly, purettiin, kasattiin uudelleen eri järjestykseen.

Siirryttiin yläkerran makkariin. Tuotiin se ylijäänyt lipasto. Siirrettiin pois yksi tv-taso. Kannettiin työhuoneesta se työn alla ollut hylly sittenkin yläkertaan.

Käytiin tyhjentämässä miehen isovanhempien taloa. Tuli lipasto. Tuli sohvapöytä. Tarvitaan lisäosia työhuoneen kirjahyllyyn. Tarvitaan koululaispöytä. Tarvitaan koululaiselle kirjahylly. Tarvitaan vielä pakastinkin.

Ei riitä tila. Myytiin yksi runkopatjasänky. Hävitetään TV-taso ja sohvapöytä.

Tuli dominoefekti, joka leviää hallitsemattomasti ympäri taloa. Leviää samalla tavoin kuin kaikki ne hyllyiltä puretut lehdet, kirjat ja muut tavarat. Kuvissa tämän hetken ainoa kuvauskelpoinen paikka, porraskäytävä.

Unelmien koti

Joka vuosi olen käynyt kansalaisopistossa kurssin tai pari, kokeillut uusia harrastuksia. Vuosien varrella on tullut kokeiltua keramiikkaa, huovutusta, sisustusta, kuvan käsittelyä, valokuvaamista, sushin tekoa, kasvisruokien valmistusta, eri liikuntalajeja, kielikursseja ja paljon muuta. Viime syksyn kurssikalenteri oli kuitenkin pettymys, ei mitään sellaista mitä olisin halunnut kokeilla...

Halu kokeilla jotain uutta kyti kuitenkin mielessä ja päädyin lopulta tutkimaan erilaisia verkokursseja. Linkkihyppelyiden tiimellyksessä päädyin Sandy Talarmon sivuille. Sieltä silmiini osui Unelmien koti -verkkokurssi. Palasin useamman kerran sivuille ja lopulta kliksuttelin sen ostoskoriin.

Sandy kuvaa kurssiaan seuraavasti:
Kurssin avulla luot kotiisi toimivan järjestyksen askel askeleelta omista lähtökohdistasi ja tavoitteistasi käsin. Etenet omaan tahtiisi.

Saat konkreettista ohjausta järjestämisen eri vaiheisiin, ja opit ymmärtämään järjestämiseen liittyviä teemoja syvällisemmin. Opit paljon lisää itsestäsi, sekä suhteestasi tavaroihin ja tilaan. 

Selkeys ylettyy laajemmallekin elämääsi. Monen kurssin käyneen elämässä on tapahtunut merkittäviä muutoksia kurssin aikana ja sen jälkeen.

Sandy on ammattijärjestäjä, joten kurssi keskittyy pääasiassa järjestämiseen ja organisointiin. Asioita, joita rakastan. Minä olen aika tehokas tavaran kierrättäjä, joten hainkin kurssilta lähinnä selkeyttä muutamiin kotijuttuihin. Niin paljon kuin järjestämisestä ja selkeydestä pidänkin, on sen ylläpito välillä haastavaa. Tuohon tietysti vaikuttavat myös kaksi pientä iloista huliviliä, mutta en ole itsekään mikään malliesimerkki.

Kurssi alkoi syksyllä samoihin aikoihin kun meillä sairasteltiin. Mielenkiinnolla luin materiaalin, mutta mihinkään konkreettiseen ei energia kertakaikkiaan riittänyt. Nyt kuitenkin valon lisääntyessä energiaa tuntuu olevan riittämiin ja olenkin palannut kurssimateriaaleihin useita kertoja. Se on poikinut muutoksia kotiin sekä rutiineihin ja kasseittain tavaraa kirpputorille. Voin sanoa, että olen todella tyytyväinen kurssiin ja sen sisältöön. 

Totuuden nimissä on sanottava, että tällä kertaa kuvat edustavat ihannetilaa, jossa olohuone on silmänräpäyksen heti siivouksen jälkeen. Nyt olin sattumalta yksin kotona kuvien ottamisen aikaan eli kukaan ei levittänyt elämää ympäriinsä. Tällä hetkellä elämän merkit näkyvät jo  ;)

Leppoisaa sunnuntaipäivän jatkoa. Me jatkamme sunnuntain viettoa kohta elokuvissa Paddingtonin seikkailujen parissa.

PS. Kevään kurssikalenterista löytyi Tapas-kurssi. Sitä odotellessa...

"Hotelliaamiainen"

Viimeinen joulunpyhä, arki kolkuttelee jo oven takana. Tai minulla kolkuttelee. Miehet jäävät vielä viikoksi lomailemaan. Ja en minäkään näitä rikkonaisia viikkoja oikein kunnon arjeksi laske. Pyhät keskellä viikkoa saavat unohtamaan mikä päivä on meneillään ja töissäkin on luultavasti normaalia rauhallisempaa.

Viimeisen lomapäivän kunniaksi katettiin ihana, runsas aamiaspöytä lämpine croissanteineen ja karjalanpiirakoineen, "hotelliaamiainen".

Pakkasesta löytyy yleensä aina pakastecroissantteja. Nyt löytyi vielä karjalanpiirakoitakin, joista lapset erityisesti pitävät. Lisäksi valmiiksi kuorittuja hedelmiä, marjoja, pilkottuja vihanneksia yms. pientä extraa normiaamupalaan verrattuna.

Tällainen pieni luksus aamiaspöydässä silloin tällöin on ihanaa. Meillä normaalisti jokainen syö aamupalansa vähän eri aikaan ja ottaa jääkaapista haluamansa. Tällainen valmiiksi katettu versio yhdessä nautittuna tuo juuri sen hotellifiiliksen, jota tällä haetaankin.

Joulun taikaa

Tänä vuonna joulu on hiipinyt meille sopivasti askel kerrallaan. Kaikki on valmista, eikä mistään ole stressattu. Olen nauttinut valmistelemisesta enkä tyypilliseen tapaan ole vetänyt jouluövereitä jo marraskuun puolella.

Tänään on koristeltu kuusi, käyty hautausmaalla viemässä kynttilät ja vihdottu joulusaunassa. Vielä on muutama pikkuaskare tälle illalle, mutta kohtapuoliin vaihdetaan kokonaan jouluvaihteelle. Nautitaan pitkistä pyhistä.

Näiden meidän joulutunnelmien myötä haluan toivottaa ihanaa ja rauhallista joulun aikaa!

Siivouspäivä

Valtakunnan virallinen siivouspäivä oli eilen, mutta meillä imuri on surissut tänä aamuna. Uuden arjen myötä myös siivousrutiinit hakevat paikkaansa. Mieluiten siivoan silloin kun olen yksin kotona, silloin kukaan ei ehdi sotkea samalla ja koti on edes muutaman minuutin järjestyksessä. Tuollaisia tilaisuuksia on normiarjessa kuitenkin harvoin tarjolla. Näin sunnuntaiaamuna puolet perheestä lähtee uimahallille, joten saattaapa olla että ajoitan jatkossakin siivoiluni tähän.

Siivousrintamalla on kesken myös vaatekaappien järjestäminen. Lasten kaapit on jo käyty läpi. Esikoiselta pienet pois ja isompaa tilalle, kuopukselta pienet pois ja esikoiselta yli jääneet vaatteet tilalle. Tällä hetkellä saan siirtää onneksi vaatteet suoraan esikoiselta kuopukselle ja rasittava välivarastointi on jäänyt pois. Kassikaupalla pientä vaatetta odottaa nyt lajittelijaansa, serkkupojalle, kirppikselle, UFFiin... Myös miehen vaatehyllyt käytiin kokonaisuudessaan läpi viikonloppuna. Vielä siis odottaisi se kivuliain projekti, omien vaatteiden läpikäynti. Viime aikoina suunta on ollut pahasti sisäänpäin, nyt pitäisi taas perata jotain poiskin.

Eilen olisi ollut oivallinen päivä pitää kirppispöytää siivouspäivän puitteissa, mutta lasten juoksukilpailut menivät edelle. Mitalit kaulassa kotimatkalla poikettiin kuitenkin erään kirppiksen pihamaalla olevien myyntipöytien kautta. Sieltä mukaan tarttui entistä enemmän siivottavaa.... täysi muovikassillinen legoja...

Kuvissa erään kirppisreissun tuunattu parin euron löytöni. Täysin patinoitunut hopeoitu vati kiinnitti huomioni lähinnä suloisten pulleiden pallojalkojensa takia. Kotona sovittelin vatia sinne tänne ja pohdiskelin putsatalo pinta vai nauttia ajan patinasta. Lopulta tulin tulokseen, että puhdas pinta istuu meille kuitenkin paremmin vaikka ajanpatinalla luonnetta olisikin. Hopeankiillotusaineella kevyt pyyhkäisy ja vati oli kuin uusi. Love it!

Loppuun pakollinen ennen - jälkeen kuva

PS. Muistathan osallistua arvontaan :)

Sushia ja poranteriä

Huh, kylläpä tämä työviikko on tuntunut pitkältä. Olen tällä viikolla ollut "iltavuorossa" eli tehnyt vajaan tunnin pidempää päivää kuin muina viikkoina. Miten se voikaan vaikuttaa päivän pituuteen niin paljon! Onneksi seuraava iltavuoroni on vasta viiden viikon päästä ja silloin ollaankin jo hiihtoloman kynnyksellä...

Tänään ohjelmassa on pientä iltapuhdetta eteisen kaappien kanssa. Syksyllä lisäsimme asuntomessujen inspiroimina yhteen kaappiin vetolaatikot. Tuo ratkaisu on osoittautunut käytännössä niin toimivaksi, että lisäämme nyt laatikkoja myös kaapiston toiselle laidalle. Saadaan kaikki irtokorit pois, jotka pursuavat huiveja ja käsineitä. Yes, järjestelijä-minäni hyppii innosta tasajalkaa.

Perjantaiherkuksi mies on tilannut sushia eli nyt riisit kiehumaan ja pora esiin. Siitä on meidän perjantai tänään tehty.

Hyvää viikonloppua!

Kodin sydän

Vielä meillä ei ole takkakautta avattu, mutta silti takka on ehdottomasti kotimme sydän. Se sijaitsee keskellä alakertaa ja sen edestä meidän perheen useimmiten iltaisin löytää. Leikkimässä, lukemassa, katsomassa telkkaria, loikoilemassa, painimassa. Lisäksi mikä parasta sen ympäri pääsee juoksemaan. Olen sitä mieltä, että kaikissa lapsiperheissä pitäisi olla joku reitti, mitä pitkin pääsee juoksemaan ympyrää ja kuluttamaan loput iltaenergiat pois. Myös minun lapsuudenkotonani takka sijaitsee keskellä keittiö-olohuonetta ja eräät kerrat on siitä ympäri juostu veljeni kanssa ja niin juoksevat meidän lapsemme nyt.

Alunperin suunnittelimme kyseiseen kohtaa Tiilerin takkaa, mutta jostain sisustuslehdestä bongasin tällaisen kulmaluukun, jonka aivan ehdottomasti halusin. Olisi hienoa sanoa, että kyseessä olisi jonkinlainen design-takka, mutta tämän piirsi paikallinen muurari muutamalla viivalla likaiseen ruutupaperiin. Muurari, joka katosi kesken takan muurauksen kolmeksi viikoksi "metsätöihin" ja saapui sen jälkeen paikalle silmät verestäen. Mutta oli muurari mikä tahansa niin silti olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Takkatuli loimottaa kivasti sekä olohuoneen että ruokailutilan puolelle. Koko on juuri sopivan massiivinen tähän tilaan.

Takkamme päällä majailee taottu kettu. Yksi ensimmäisistä yhteisistä ostoksistamme. Ostettu vuosia sitten Turun keskiaikaisilta markkinoilta. Ostettu ennen kuin tiesimme ikinä rakentavammekaan taloa. Mitä lie kohtaloa niin tällä mäellä majailee myös ihan oikea kettu. Rakennusaikana niitä oli useampikin ja näimme niitä usein. Istuivat välillä kivellä puuhiamme ihmetellen. Nyt näköhavaintoja on enää harvemmin, mutta aina silloin tällöin punainen häntä vilahtaa pusikoissa.

Asuntomessujen inspiroimana

Koko kesänä ei sisällä tapahtunut juuri mitään, mutta nyt sitä taas jaksaa keskittyä sisustamiseenkin.
Muistatteko tämän kuvan asuntomessut postauksestani?

Eteisen liukuovien taakse kätkeytyi käytännöllinen laskutila ja laatikosto. Meillä on eteisessä myös liukuovikaapisto, jonka yksi hylly on käytännössä ollut laskutilana. Muilla hyllyillä on ollut erilaisia koreja ja sitä sun tätä sikinsokin. Kun kaapin ovi vielä usein on raollaan, on näkymä ollut tosi rauhaton. Asuntomessuista inspiroituneena kävin tilaamassa Kalustetukusta laatikot ja mies ruuvaili ne paikoilleen. Kerrankin projekti, johon sain mieheltäkin heti kannatusta. Ehkäpä juuri siksi se laitettiinkin toteutukseen näin nopeasti.

Kauneuspisteitä ei tästä ropise ihan samalla tavalla kuin käytännöllisyyspisteitä, mutta yleisilme rauhoittui ja siistiytyi aikalailla. Myös toiminnallisuus on nyt huimasti parempi. Pipoille, hanskoille ja villareille on kaikille omat laatikkonsa samoin kuin muille eteisessä seilaaville sekalaisille romppeille. Toivonmukaan myös pienet käyttäjät löytävät nyt helpommin etsimänsä. Alla vielä ennen ja jälkeen -kuva.

Ja toki asiantunteva asennustiimi oli nopean toimituksen edellytys. Pieneen tilaan tarvitaan taskukokoinen asentaja...

Lukujärjestystä...

Joogaa, sählyä, kuntosalia, telinevoimistelua, uimakoulua, perheuintia, juoksua... Kuka hakee ja mistä hakee... Kohta alkavat töiden lisäksi pyöriä myös syksyn harrastukset. Arjen pelastajaksi tein meille liitutaulutarrasta lukujärjestyksen. Liitutaulubuumi taitaa elää jo laskukauttaan, mutta koin sen kuitenkin kaikkein helpoimmaksi vaihtoehdoksi kirjata viikon menot.

Valkoisena seissyt keittiökaapin pääty tarjosi oivan paikan lukujärjestykselle. Tutkailin kauppojen tarjoamaa tarravalikoimaa pitkään ja hartaasti, mutta päädyin kuitenkin tekemään tämän itse rullatavarasta. 2 metrin rullan tilasin Teippitarhasta ja otin tilaukseen mukaan pari liitutaulutussia.

Mittailin sopivan kokoiset palaset ja leikkasin ne tapettiveitsellä. Sopivat kulman kaaret piirsin mehupullon korkin avulla ja leikkasin kangassaksilla. Teipillä ja vatupassilla merkkasin kaapinpäätyyn sopivat linjat ja läiskin palaset seinälle. Kyllä taas on elämä järjestyksessä ;)

Korut ojennukseen

Minä tykkään järjestellä tavaroita ja tykkään, että kaikella on oma paikkansa. Muutama tavararyhmä aiheuttaa minulle kuitenkin jatkuvasti harmaita hiuksia, sillä en ole vielä keksinyt tarpeeksi toimivaa säilytysratkaisua. Yhtenä tällaisena ryhmänä ovat olleet koruni.

 

Vaikka koruvarastoni ei ole suuren suuri, on se silti ollut ripoltetuna eri paikkoihin. Jotain korutelineessa, jotain laatikossa, osa vaatehuoneessa roikkumassa, osa harvemmin käytetyistä kenkälaatikossa varastossa. Sanomattakin on selvää, että osa koruista jää pahasti vajaakäytölle tällä systeemillä.

Ongelmana oli se, että vaikka halusinkin korut helposti esille, en kuitenkaan halunnut niitä näkyville. Ainoa pukeutumisen kannalta järkevä paikka koruille on pieni vessani, jonne en halua tasoille mitään ylimääräistä. Kaupan ratkaisut olivat lähinnä korupuita tai pieniä laatikostoja, joista en löytänyt mieleistäni ja koko ongelman ratkaisevaa vaihtoehtoa.

Nyt vihdoin keksi ratkaisun, johon olen supertyytyväinen. Pienellä järjestämisellä sain raivattua yhden vessan yläkaapeista tyhjäksi. Lisäsin koukkuja ja se oli siinä: oma korukaappini. Kaikki ojennuksessa, helposti otettavissa, mutta kuitenkin oven takana piilossa. Miten mulla näin kauan meni tämän keksimiseen... Vaatehuoneeseen jäi vielä se kenkälaatikko, mutta siellä ovat nyt ne korut, joita en tällä hetkellä haluakaan käyttää.

PS. Kuvissa mukana myös se haaveilemani kello, jota pohdiskelin täällä