31.7.2013

Couscousherkku

Yksi kesän alennusmyyntiostoksistani oli Aleksander ja Hanna Gullichsenin keittokirja Safkaa - parempaa arkiruokaa. Se oli yksi niistä viime talven kirjauutuuksista, joita himoitsin omaan hyllyyni.


Ensimmäisiä kirjasta tekemiäni ruokia oli couscouslisäke. Sen valitsin alunperin ihan vain siitä syystä, että kaapin perältä löytyi vanhentumassa oleva couscouspaketti, jolle piti keksiä käyttöä. Mutta hei, mikä löytö. Tosi helppo ja ääreist hyvänmakuinen lisäke. Ollaan tehty jo useamman kerran. Sopii aivan loistavasti esim. grillatun lihan seuraksi. Ja syötiin me kerran tätä ihan pääruokanakin, lisättiin mukaan vaan ylikypsää kinkkua kuutioina. Loistava lisäkevaihtoehto niille ainaisille perunoille.


Couscous

1 keltainen paprika
1 punainen paprika
1 punasipuli
1 sitruuna
2 valkosipulinkynttä
½ chiliä
4½ dl vettä
1½ tl suolaa
4 dl couscousia
n. 1 dl oliiviöljyä
persiljaa
(minttua)

Pilko paprikat ja punasipuli kulhoon, purista päälle sitruunan mehu ja jätä maustumaan.

Laita kattilaan n. 1 rkl oliiviöljyä ja lisää sinne hienonnettu valkosipuli ja chili. Freesaa pieni hetki ja lisää vesi ja suola. Kiehauta ja anna kiehua pari minuuttia. Siirrä kattila pois liedeltä, kaada couscousit kattilaan. Sekoita, laita kansi päälle ja anna turvota 5-10 minuuttia.

Sekoita valmiiseen couscousiin paprikat ja punasipulit sitruunamehuineen. Sekoita joukkoon n. 1 dl oliiviöljyä ja pinnalle tuoreita yrttejä. Mulla ei ollut minttua, joten pelkällä persiljalla mentiin.

Ps. Tehtiin tästä kirjasta myös sitä maankuulua avokadopastaa. Meni mulla kategoriaan "ihan ok", herkumpiakin pastareseptejä laatikosta löytyy...

28.7.2013

Inspistä asuntomessuilta

Menneellä viikolla tehtiin ystäväni kanssa päiväretki asuntomessuille. Vaikka rakentaminen tai remontoiminen ei olekaan nyt ajankohtaista, on messuilla aina kiva katsoa erilaisia sisustusratkaisuja ja hakea inspistä omaan sisustukseen.

Hyvinkään asuntomessut olivat minun mieleeni. Pelkkiä omakotitaloja, jotka olivat sellaisia normaali-ihmisen saavutettavissa olevia. Ökytaloja ei alueelle mahtunut kuin muutama.

Sisustuksissa oli selkeästi menty astetta rouheampaan suuntaan. Vaikka musta-valkoista oli edelleen paljon näkyvillä, oli se saanut kaverikseen puu- ja betonipintoja, pellavaa, runsaita petauksia. Myös ruskea väri oli tehnyt paluun monen talon sisustukseen niin seinäpinnoissa kuin huonekaluissakin. Kameran linssiin hain tällä kertaa erityisesti omaan käyttöön soveltuvia ideoita.


Kohteessa 27 oli työhuoneessa betoniharkoista ja laudoista koottu kirjahylly. Yllättäen myös tuolin väri miellytti. Oikealla Iittalan tulevan syksyn uutuuksista Leimu-valaisin. Tätä olemme mieheni kanssa jo aikaisemmin ihailleet lehdissä, enkä ihmettelisi jos se meidän hyllyn reunalle vielä ilmaantuisi.


Kuparia, puuta, villaa, betonia ja lasia. Kaikkia sikinsokin ja silti jotenkin kiva kokonaisuus. Selkeästi tässä sisustuksessa on syksyn fiilistä. Ja taas se lamppu...


Kohde 8 oli selkeästi omaan mieleeni liian romanttinen, mutta jotain vastustamatonta oli tässä yhdistelmässä. Rouheaa betonia ja herkkiä harsokukkia. Jos ei muuta niin ainakin harsokukkia pitää hakea omaan syksyn sisustukseen...


Kohteesta 28. Rokkareiden talo, jossa oli mielenkiintoisia yksityiskohtia vaikka kuinka. Ehkä liian rokkaavia mun makuun, mutta tuo pöytä. Vähän pienemmässä koossa yksi mulle kiitos!


Vasemman puoleinen kuva kohteesta 24. Kiva ja yksinkertainen työpiste. Tällaisesta haaveilin joskus meidän yläkertaan. Pukkijalatkin olivat jo ostettuina, mutta nyt siinä huoneessa nukkuu kaksi pientä poikaa. Ehkä vielä joskus toteutan tämän jonnekin nurkkaan. Kohteessa 8 oli pakko ikuistaa lepakkotuoli, joka on salakavalasti päätynyt mun himotuslistalle. En edes tiedä onko tuolissa hyvä istua, mutta haaveilen kokovalkoisesta lepakosta terassille. Keveä ja ilmava tuoli hauskalla ulkonäöllä varustettuna. Pitäisi kaivaa jostain se inspiskuva, josta tämä himotus sai alkunsa...


Olen jo mielessäni sisustanut poikien huoneita teinivuosia varten. Sitä en tiedä saanko silloin enää sanoa huoneen sisustukseen mitään, mutta jos saan, niin tässä olisivat elementit valmiina: mustaa, valkoista, pirtsakka tehosteväri ja ehdottomasti valkoiset combonibilit yöpöydiksi. Kuvat kohteesta 15.


Kohteista mieleeni parhaiten jäi numero 9, Jukkatalon Trendo. Ei niinkään häikäisevän sisustuksen vaan kekseliäitten säilytysratkaisujen takia. Ylläolevassa keittiökuvassa minua miellytti erimallisten ja -kokoisten yläkaappien yhdistelmä ja niiden väliin jätetyt valaistut aukot.


Samasta kohteesta 9 oli myös tämä eteisratkaisu. Tästä järjestelijä-minäni taisi saada messujen kovimmat kiksit. Liukuovien takaa heti ulko-oven vierestä löytyi näppärä laskutaso. Meillä on itseasiassa vähän samaa ajatusta sisääntulon liukuovikaapiston sisällä, mutta ei läheskään näin tyylikkäästi toteutettuna. Nyt mietinkin miten saisin samanlaiset vetolaatikot meidän kaapiston sisään ja peilikin olisi aika kiva... ja valo... ja pistorasiat...


26.7.2013

Sadonkorjuuta

Vähän on vaikeuksia pysähtyä koneen ääreen. Mutta elossa ollaan ja taudit selätetty. Ollaan oltu taas paljon menossa ja kotona ollessa puuhailtu pihamaalla. Alkuviikosta käytiin Turussa seikkailupuistossa, joka on myös niitä meidän must-kohteita kesällä. Päivä hurahtaa siellä kuin huomaamatta kun pitää kaikkea kokeilla, käydä katsomassa niin linnut kuin patsaatkin ja vähän vielä polkuautoillakin välissä. Tällä kertaa mentiin oikein junalla, se kun on jo elämys itsessään pojille. Mies sai sitten autoilla perässä meitä noutamaan.


Sadonkorjuukin on päässyt vauhtiin kasvimaalla. Puutarhavadelmia tulee tänä vuonna ihan hurjasti. Yleensä on syöty heti kaikki mitä puskista löydetään. Nyt vattuja riittää reilusti pakkaseenkin. Mielessä olisi myös vadelmapavlovan kokeileminen, marenkia en ole ennen tehnytkään...



22.7.2013

Terkut sairastuvalta

Meillä iski pakollinen pysähdys. Vatsatauti saapui seuraksemme ja sen takia on vietetty hiljaiseloa pari päivää.

Eilinen päivä meni koko perheellä sohvalla maaten. Kipeä en ollut, mutta edellisen yön valvoin ihan kokonaan. Esikoinen oli tosi kipeä ja vaikka meillä miehen kanssa oli hoitovuorot, en osannut siltikään nukkua. Niinpä eilen ei tehty mitään, luettiin vaan  kirjoja ja katsottiin pari leffaa. Ihanaa, ettei ollut mitään pakollista ja toisaalta myös ihanaa, että vielä ei tarvitse stressata työpoissaoloja tms.


Tiedättekö muuten tunteen, kun on ainoa johon tauti ei vielä ole iskenyt? Sitä miettii ja tunnustelee koko ajan, että onko olo normaali, heikottaako... Nyt päätin, että tulee jos on tullakseen, mutta yritetään elää jo normaalisti.  Tarkoittaa tänään lähinnä montaa koneellista pyykkiä, siivousta ja pieniä pihahommia.


Kuvissa alkukesästä ostamani kesäkukat, inkaliljat, jotka rehottavat terassillamme. Niille ei ole tarvinnut tehdä mitään kastelua lukuunottamatta ja ovat kukkineet silti koko kesän. Luottokesäkukkakauppani lopetti tähän kesään, mistäköhän saan näitä ensi kesäksi...?

Aurinkoista viikonalkua sinulle!

20.7.2013

Bamba

Kerroin jo aiemmin löytäneeni Fiskarsista jotain ihanaa itselleni. Fiskarsin Kuparipajassa on designkauppa Kopper, joka myy paljon kierrätysmateriaaleista tehtyjä tuotteita. Tällä kertaa iskin silmäni tähän Mifukon Bamba -rannekoruun. Ihanan rouhea koru, jossa oli sitä jotain. Ja mikä parasta, sopii täydellisesti ja napakasti kapeaan ranteeseeni.
Kuva: www.mifuko.fi

Mifuko ei ollut mulle mitenkään entuudestaan tuttu, joten kävin tutustumassa heidän verkkosivuihinsa. Korun lisäksi ihastuin myös heidän filosofiaansa. (kursivoidut tekstit lainattu Mifukon sivuilta)

"Mifuko on swahilia ja tarkoittaa taskua. Mifukon tuotteet ovat suunnitelleet suomalaiset muotoilijat, mutta ne ovat saaneet inspiraationsa taitavien afrikkalaisten käsityöläisten tekniikoista, tarjolla olevista materiaaleista ja perinteisistä afrikkalaisista käsitöistä.

Mifukon työpajat ovat kaikki pieniä. Monet työpajamme työllistävät vähempiosaisia, kuten liikuntarajoitteisia, HIV-positiivisia ja kehitysvammaisia käsityöläisiä. Kaikki työpajat tarjoavat työntekijöilleen säännöllisen toimeentulon ja hyvät työolosuhteet. Työpajat myös kouluttavat jatkuvasti uusia käsityöläisiä ammattiin. Kaikkein olennaisinta on tuotteen valmistusketjun avoimuus ja läpinäkyvyys. Tiedämme, ketkä työpajoilla työskentelevät, miten ja milloin, ja että heillä on työpaikalla hyvä olla.

Mifukon tuotteet valmistetaan ympäristöystävällisesti. Käytämme tuotteissamme kierrätys- ja luonnonmateriaaleja. Materiaalit ovat kestäviä ja tuotteet hyvin valmistettuja, siten pitkäikäisiä. Mifuko valmistaa tuotteita myös leikkuujätteestä, kuten puupaloista, pienistä kangas- ja nahkapaloista. Myös kierrätysmateriaalit ovat ostettu lähistön tuottajilta, esim. kierrätysalumiini katupojilta ja autonsisäkumi Nairobin torilta. 

Mifukon ansiosta perinteiset käsityöläistaidot siirtyvät vanhemmilta lapsille ja antavat mahdollisuuden hyvään toimeentuloon aikuisena vaikkei muuta koulutusta olisikaan. Köyhyys on arkipäivää miljoonille kenialaisille ja yritystoiminta köyhissä maissa on kehityksen keskeinen edellytys. Työpaikka mahdollistaa nousun köyhyydestä pois. Mifuko on tässä kehityksessä mukana.
Mifukon tuotteet tuovat iloa sekä käyttäjilleen pohjoisessa että valmistajilleen etelässä!"

Itse korusta on kerrottu seuraavaa:
"Bamba on swahilia ja tarkoittaa levyä. Bamba-rannekoru on valmistettu kierrätetystä alumiinista valetuista paloista pienessä työpajassa Kiberan slummissa Nairobissa. Pajan omistaa seppä Steve, joka työllistää pajassaan useita entisiä katunuoria. Romumetallista valmistettujen korujen tuotolla Steve kehittää pajaansa. Stevellä on paljon suunnitelmia ja unelmia, joita voit edistää hankkimalla Bamban!"

Steven työpaja sijaitsee Kiberan slummissa Nairobissa. Seppä tekee Mifukolle koruja ja laukkujen metalliosia romumetallista. Steve on 29-vuotias, hänellä on pieni Fidel poika (nimetty Fidel Castron mukaan), 9-vuotias sisko ja ihana Maurine-vaimo. Hänen kodin takana sijaitseva pieni työpaja työllistää viisi ihmistä. Romumetallin, alumiinin ja messingin Steve ostaa katunuorilta. Hänen tavoitteensa on saada nuoret pois kadulta takaisin normaaliin elämään työllistämällä heitä. Tällä hetkellä Steven tiimissä on entinen katunuori nimeltään Mbura (suomeksi kissa). Hänellä on nykyään koti ja perhe. Steve tekee hyvää työtä!"



Tiedätkö sinä kuka korusi on tehnyt? Mulle tuli jotenkin tosi hyvä fiilis, kun luin koruni tarinan ja näin kuvan koruni tekijästä. Tällä korulla on tarina kerrottavanaan...

Mifukon sivuilla on muuten verkkokauppa, josta löytyy kasseja, koruja ja sandaaleja.

17.7.2013

Kasnäsin rannoilla

Viime viikolla pilvetön taivas houkutteli lähtemään päiväksi saaristoon, Kasnäsiin. Kasnäs menee mun kartalla jo sinne "keskelle ei mitään".  Ajomatka sinne on vähän tylsä, mutta perille päästyään sen kyllä unohtaa. Siellä odottaa pieni saaristokylpylä kauniissa maisemissa. Eipä siellä sitten juuri muuta olekaan venesataman lisäksi...



Mummi ja pappa oli matkassa mukana ja ensin kävimme syömässä lounasta ravintolan seisovassa pöydässä, joka on muuten hinta-laatusuhteeltaan reippaasti esim. Fiskarsin vastaavaa parempi. Paljon tuoreita kalaherkkuja. Vatsat täynnä suunnattiin kylpylän puolelle uimaan. Kylpylä on kaikilla mittapuilla varsin pieni, mutta tarjosi silti hyvät puitteet lasten vesileikeille.



Kylpylässä olisi mahdollisuus myös majoittua. Huoneet ovat hauskoissa 5 asunnon rivitaloissa, jotka sijoitettu rinteeseen niin että kaikissa taitaa olla merinäköala. Ajatuksena olisi joskus lähteä tuonne kaveriporukalla ja ottaa kaikille huoneistot samasta kompleksista. Päivällä minigolfia, uintia ja puistoilua, illalla lasten hiljennyttyä voisi iltaa jatkaa mukavasti terassilla...




16.7.2013

Hemmotteluhankintoja

Käytiin viime viikolla miehen kanssa kahdestaan Turussa pyörähtämässä. Käytiin vähän katsastamassa alennusmyyntejä ja syömässä Baan Thaissa. Jos tykkäät etnisestä ruuasta niin kannattaa käydä kokeilemassa  tätä ravintolaa. Vaatimattoman näköinen paikka, mutta edullista ja hyvää thairuokaa.

Alennusmyynneistä ei käteen jäänyt kuin yksi trikoomekko, mutta Ruohonjuuresta kassiin sujahti useampikin juttu. Muutamat mun hemmottelutuotteistani ovat aivan lopussa ja olin päättänyt kokeilla niiden vakkareiden tilalla luonnonkosmetiikan tarjoamia vaihtoehtoja. Täältä kotikäpykylästä ei valikoimaa niistä löydy lainkaan, joten Ruohonjuuressa seisoin pitkän tovin kosmetiikkahyllyjen edessä.


Mukaan tarttui sekä vartalon- että kasvojen kuorintatuotteet, palashampoo että jo tuttu Santen Acai kasvovoide, johon ihastuin jo aiemmin. Niin ja tarttui sieltä mukaan merisuolasuklaata, mutta se ei säilynyt kuvattavaksi ;)

Mulle uusi tuttavuus oli Flow kosmetiikka, jotka ihastutti sekä tuoksullaan että kivalla pakkauksellaan. Näitähän kehtaa pitää esilläkin. Plussaa vielä sekin, että kosmetiikka on tuotettu Suomessa.


En ole vielä ehtinyt näitä kokeilla, mutta kertoilen kokemuksia kyllä myöhemmin...

14.7.2013

Turistina Turussa

Tänään lapset kävivät isovanhempiensa kanssa katsomassa Turun Vartiovuoren kesäteatterissa Risto Räppääjää. Me olimme mieheni kanssa mukana kuskin ominaisuudessa ja  käytimme parituntisen jokirannassa hengailuun.

Olen asunut Turussa nelisen vuotta opiskeluaikoina, mutta en oikeastaan koskaan kotiutunut sinne. Silti Turku on yksi lempikesäkaupungeistani. Niinkuin monet muutkin paikat se todella herää eloon kesäisin. Käytiin herkuttelemassa Pinellan ihanalla terassilla ja kuljeskeltiin joen varrella ja puistoissa. Samanlaisia sunnuntaihengailijoita oli aika tavalla liikkeellä.












Loppuun on pakko laittaa kuva päivän asusta. Pinkkiä pinkin päälle. Ei lainkaan mun tyylistä. Pinkki ei ole mun juttu, eikä kaapista löydy muuta pinkkiä kuin tämä pikeemekko. Senkin voi pukea päälleen vain näin keskikesällä ruskettuneena, sillä talvenkalpeana näyttää tässä lähinnä broilerilta. Mutta nyt se on kyllä aika herkku :)


13.7.2013

Tuliaiseni Puolasta

Vielä on pakko palata pienesti Puolaan. Shoppailuni Gdanskissa jäivät hyvin vaatimattomiksi. Syy ei ollut tarjonnan puutteessa tai kaupoissa käymättömyydessä. Ei vaan tullut vastaan mitään sellaista "pakko saada" -juttua. Muuta kuin yksi, joka olikin sitten aivan pakko saada.

Kuva: Vagabond
Olen jo pidempään kaivannut pientä, siis todella pientä, käsilaukkua. Koko luokkaa kännykkä. Ei mitään liian hienoa, ei clutch eikä kukkaro vaan nimenomaan olalle tuleva malli. Eikä mikään törppö kännykkäpussi.

Usein tarvitsen mukaani vain kännykän ja kortit, mutta haluaisin kuitenkin kädet vapaaksi. Pelkään aina pelkkää kukkaroa mukana kuljettaessani, että lasken sen jonnekin ja unohdan epähuomiossa sille tielleen. Laukun etsintää on  jatkunut jo jonkin aikaa, mutta sopivaa, fiksun näköistä yksilöä ei vain ole ennen tullut vastaan.


Gdanskissa Galerie Baltycassa oli Vagabondin oma liike, jonne menin katsomaan alekenkiä. En ollut edes tiennyt, että Vagabondilla on myös pieni valikoima laukkuja ja kukkaroita. Siitä pienen pienestä valikoimasta löytyi mulle se täydellinen pikkulaukku. Laukussa on sisällä korteille ja seteleille omat paikat, sekä lisäksi vielä kolikkotaskukin. Ja koko on juuri kännykälleni sopiva. Olkahihna on kiinni klipsuilla, joten sen voi tarpeen tullen helposti napata irti ja käyttää laukkua kukkarona. Materiaali on ihanan pehmeää lehmännahkaa. Simppeli, mutta fiksun näköinen. Sanoinko jo, että täydellinen...


PS. Näyttää muuten olevan saatavissa Vagabondin verkkokaupassakin...

11.7.2013

Kokemuksia ja vinkkejä Gdanskista

Olen jo aiemmin kertonut Gdanskista ja Sopotista. Tässä enemmän käytännön kokemuksia ja vinkkejä jos aiot kohteeseen matkustaa. Jos olet jo saanut kiintiösi täyteen meidän reissua, hyppää yli.

Lennot
Lensimme Puolaan Wizzairilla. Ensimmäinen kokemukseni halpalentoyhtiöstä, ja oikein positiivinen sellainen. Niinhän sanotaan, että pessimisti ei pety. Vaikka en pessimistiksi tunnustaudukaan, niin silti olin jotenkin ajatellut kokemuksen negatiivisemmaksi. Turun terminaali kakkosta oli jossain haukuttu niin antaumuksella, että yllätyin siitäkin positiivisesti. Mielessäni olin kuvitellut vanhan, ruosteisen lentokonehallin, josta osa on lastulevyseinillä erotettu lähtökarsinaksi. Pienihän se terminaali oli ja aika alkeellinenkin, mutta sisältä löytyi kuitenkin pieni kahvila, olematon taxfree myymälä ja plussana pieni lasten leikkipaikka.


Wizzairin koneessa ei ole varattuja paikkoja, vaan nopeat saavat parhaimmat paikat. Jossain vaiheessa terminaalissa massahysteria alkaa ja paniikinomaisesti kaikki alkavat siirtyä jonoon portin eteen. Pienten alle kaksi vuotiaitten lasten kanssa matkustavat pääsevät koneeseen etujoukoissa ja sen porukan imussa mekin livahdettiin sisään, vaikka juniori onkin jo kaksi täyttänyt. Wizzairin koneet ovat varsin uusia ja koneessa on ihan ok jalkatilat tai ainakin niin ok:t kuin lentokoneessa voi olla. Tunnin pyrähdyksen aikana ohi mentiin niin kahvi- kuin taxfreekärryilläkin.

Gdanskin päässä lentokenttä oli ihan ok. Lentokentän lähtevien puoli vaikutti itseasiassa todella uudelta. Lentokentällä oli useampi kahvila ja muutama myymälä. Lapsillekin löytyi pieni leikkipaikka. Sama jonotusysteemi koneeseen pätee täälläkin eli nopeimmille parhaat paikat.

Liikkuminen
Lentokentältä pääsee kaupunkiin bussilla, mutta me napattiin pienten matkalaisten vuoksi taksi. Taksimatka keskustaan maksoi 55 zlotia eli n. 13 euroa ja matka kesti parikymmentä minuuttia. Puolalaisten taksien ajotapa on lievästi agressiivinen. Ennakoivasta tai taloudellisesta ajosta ei ole kursseja käyty. Kaasu pohjaan, jarrutus, kaasu pohjaan, kaistan vaihto parin kaistan yli, jarrutus... Ekalla kyydillä jalat oli maitohapoilla jännityksestä, mutta kaikkeen näköjään tottuu. Taksit olivat kaikki uudehkoja ja kaikissa kohtaamissamme oli mittari, joten taksaa oli helppo seurata. Kannattaa kuitenkin huomata, että tilataksilla ajelu on n. 50% kalliimpaa kuin tavallisella.

Taksille kelpo vaihtoehto on paikallisjunat. Se oli helppoa ja ennenkaikkea halpaa. Gdanskista Sopotiin aikuisen lippu oli 3,80 zlotia eli n. 90 snt. Juna pysähtelee kaikille asemille, mutta silti matka etenee varsin joutuisasti. Liput pitää leimata automaatissa ennen junaan nousua, tämäkin me tajuttiin vasta paluumatkalla... Gdanskin juna-asemalta kannattaa napata retkievääksi mehevät pullat. Pieniä pullakioskeja löytyi ihan lipunmyyntiluukun lähimaastosta.

Majoitus
Hotelli ja hostelli valikoimaa Gdanskissa riittää. Majoitusvaihtoehtoihin tutustuin trivago.fi-palvelun kautta, jossa on helppo rajata hakuvaihtoehtoja esim. etäisyyksien mukaan. Palvelu listaa monien eri hotellivälitysketjujen tarjoukset. Kannattaa huomata, että Puolassa huoneen hintaan ei automaattisesti kuulu aamiainen.

Me majoituimme Motlawa joen varrella olevassa Hanza-hotellissa, johon olimme todella tyytyväisiä ja voimme lämpimästi suositella. Ei halvimmasta päästä, mutta hinnaltaan kuitenkin kohtuullinen. Huone oli tilava, upeat näkymät joelle ja neljän tähden laadun näki pienissä yksityiskohdissa. Aamiainen ansaitsee erikoismaininnan, sillä se oli todella monipuolinen ja laadukas. Sellaisia pieniä piperrysannoksia oli joka aamu, normaalien leikkeiden yms. lisäksi. Hotellissa on lisäksi spa-osasto, jossa kävin rentoutumassa kuumakivihieronnassa.  Ihanaa...

Lapsiperheille
Gdansk ja Sopot sopivat kohteina hyvin myös lapsiperheille. Gdanskissa ainakin meidän lapsia kiinnostivat kovin Motlawa -joen veneet ja niistä varsinkin näyttävät merirosvolaivat. Niillä pääsee myös risteilemään. Emme nähneet Gdanskin keskustan puistoissa missään lasten leikkitelineitä, keinuja tai muita. Mutta Przymorsen kaupunginosasta pitäisi löytyä iso puisto leikkivälineineen (http://www.krainazabawy.com.pl/).


Me kävimme Oliwan kaupunginosassa eläintarhassa, jota voimme myös suositella. Sopivan kokoinen ja hyvin hoidettu. Sopotissa varma hitti perheen pienimmille on ranta-aukiolla vuokrattavat sähköautot. Muutamalla zlotilla sai ajella ihan mukavan aikaa.


Sitten kohteita, joissa emme käyneet, mutta saattavat olla lapsiperheille mielenkiintoisia:
Oliwassa sisäleikkipuisto Loopy's World (www.loopysworld.pl)
Gdyniassa tiede- ja seikkailupaikka Centrum Nauki Experyment (www.experyment.gdynia.pl)
Gdynian akvaario (http://www.aquarium.gdynia.pl/)
Sopotin vesipuisto (http://www.aquaparksopot.pl/)

Lisätietoja
Me tutustuttiin kohteeseen etukäteen pääasiassa www.pienimatkaopas.fi sivujen Gdanskin oppaan avulla. Lisäksi kirjastosta löytyi Thomas Cookin englanninkielinen Gdanskin opas. Hotellista tai turisti-infosta kannattaa napata mukaan "Gdansk in your pocket" kirjanen, jossa on lueteltu ajankohtaisia tapahtumia ja   kohteita Gdanskin, Sopotin ja Gdynian alueilla.

10.7.2013

Fiskars fiilistelyjä

Ihana ja odotettu sadepäivä. Aurinkoisina päivinä en malta sisällä olla enkä ainakaan koneen ääressä istua. Ollaan tehty viime viikko ahkerasti pihahommia ja muutama extempore päiväretki.


Meidän joka kesän must-kohde on Fiskars. Samalla lailla kuin Tammisaareen mentäessä, jo itse ajomatka rentouttaa. Niin kauniita metsä- ja peltomaisemia. Ja siellä helmenä perillä Fiskars. Ihana ruukkimaisema jokineen ja vanhoine rakennuksineen. Siellä on ihan oma kiireetön tunnelmansa.



Tänä kesänä Fiskars näytti entistäkin kivammalta, sillä joen rantaa oli siistitty raivaamalla pensaikot pois. Pienissä puodeista löytyy joka kesä jotain uutta. Tarttuipa sieltä mukaan nytkin jotain ihanaa. Ja Petris Chocolate Roomista haettiin tietenkin vielä pienet kotiintuomiset. Minun suosikkini on ehdottomasti merisuolasuklaa. Ihana makean ja suolaisen yhdistelmä...

Isona plussana Fiskarsilla oli uusi ja upea lasten puistoalue. Hauskoja kiipeilytelineitä ja tasapainojuttuja. Lasten suosikiksi nousi pyörivä kiipeilyteline. Siellä olisivat viihtyneet vaikka kuinka kauan.



Käytiin tällä kertaa syömässä Kuparipajassa ryöstöhintainen ja keskinkertainen seisovapöytä. 19 euroa aikuiselta ja tarjolla muusia ja lihapullia. Juuh... Viime vuonna syötiin Fiskars Wärdshusissa yksi parhaimmista koskaan syömistäni annoksista. Joten jos minulta kysytään niin suosittelisin laittamaan ruokailuun jokusen euron lisää ja syömään Wärdshusin puolella...

6.7.2013

Heinäpellon laidalla

Keskikesään kuuluu meidän perheeessä aina erottamattomasti myös heinätyöt, perinne tavallaan tämäkin. Koko elämäni aikana olen tainnut olla poissa vain vauvavuodet ja raskaana ollessani.  Vuosia sitten painettiin hommia oman perheen kesken monta iltaa lähes keskiyöhön asti, nykyään pellot laitetaan pakettiin parissa illassa ison talkooporukan kesken. Liekö sitten romantisoituneen heinälatotunnelman ansiota niin pellolle olisi nykyään enemmänkin tunkua.



Näissä kuvissa ovat lapsuuteni maisemat. Peltoja ja notkoja, luonnonrauhaa...



 Lapsena oli hauskaa juosta pelloilla heinäpaalien perässä. Tehtiin kasoja ja oltiin usein enemmän edessä kuin hyödyksi. Parhainta oli jatkuva limsatarjoilu. Teininä tämä oli maailman kamalinta, varsinkin jos heinätyöt osui viikonlopulle. Hirvee mökötys jos jäi viikonlopun bilereissu väliin. Nykyään isolla porukalla homma hoituu niin nopeasti, että menee lähinnä kuntoiluna. Ja onhan se hauskaa nähdä kerran vuodessa kaikki kylänmiehet ja kuunnella ne samat jutut aina uudelleen ja uudelleen.



Yllä oleva kuva on lähes 30 vuoden takaa. Minä ja veljeni heinätöissä. Tällä viikolla oltiin jälleen samoissa puuhissa. Jossain välissä veli vaan on kasvanut mua päätä pidemmäksi enkä minäkään enää juokse pellolla yläosattomissa...

3.7.2013

Suloinen Sopot

15 kilometrin päässä Gdanskista sijaitseva Sopot sai meidät huokailemaan ihastuksesta. Kilometreittäin upottavaa rantahiekkaa. Rentoa menoa ja siisti kaupunkimaisema. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että näimme Sopotista vain kävelykadun ja rannan, mutta silti sen perusteella voisin tehdä seuraavan Puolan matkan vain sinne. Tunnin lentomatkan päässä mielettömät biitsit. Rantalomalle voisi mennä vaikka viikonlopuksi...



Kävimme Sopotissa kahtena päivänä. Ensimmäisenä päivänä tulimme Gdanskista paikallisjunalla. Matka kesti n. 20 minuuttia ja maksoi koko perheeltä huimat 2,5 euroa. Junia kulki aika tiuhaan tahtiin, joten aikatauluja ei tarvinnut katsella. Toisena päivänä tulimme taksilla. Taksilla hinta Gdanskista oli n. 10 euroa eli ei paha sekään.



Juna-asemalta rannalle on noin kilometrin matka, josta suurin osa kävelykatua. Yleisilme oli astetta Gdanskia siistimpi ja modernimpi. Kävelykadulla oli vieri vieressä ravintoloita ja putiikkeja ja se päättyi kahteen peräkkäiseen suureen aukioon. Rannalla on Euroopan pisin puurakenteinen laituri (0,5km), jolle pääsee pientä pääsymaksua vastaan.




Aukion molemmilta reunoilta pääsee hiekkarannalle. Rannat olivat siistit, mutta pukuhuoneita tai vessoja sieltä ei löytynyt. Muutenkin rantapalveluita oli vähän, ainakin siinä kohdalla missä olimme. Tosin vielä ei ollut ihan sesonkiaikakaan. Ollessamme rannalla sunnuntaina oli se täynnä puolalaisia ja turisteja, maanantaina jäljellä olivat enää turistit. Heinä- ja elokuussa Sopot on myös puolalaisten suosikkilomakohteita. Sopotissa on kuulemma enemmän yöelämää kuin Gdanskissa, joten olisi ihan kiva nähdä millainen iltafiilis kaupungissa on.


 

Ranta oli mukavan matala lasten leikkiä ja läiskytellä. Aikuisen piti kahlata aika pitkälle, jos oikein uida halusi.



Voisimme hyvinkin tehdä joskus uuden reissun Puolaan, mutta niin, että ottaisimme hotellin Sopotista ja viettäisimme pääosin rantalomaa. Gdansk on periaatteessa nyt nähty ja mielestäni pari päivää riitti sille hyvin. Sopotkaan ei ole mikään iso paikka, mutta rannalla viihtyisimme varmasti useammankin päivän...





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...