Ollaan käyty elokuvissa, isovanhemmilla, isoisovanhemmilla ja luistelemassa. Nähty ystäviä, pelattu korttia, tehty ruokaa ajan kanssa, katsottu olympialaisia ja ihan vaan olla möllötelty. Minulle tyypillinen lomastressikin on loistanut poissaolollaan. Usein nimittäin minulle tulee lomalla sellainen olo, että nyt pitää tehdä sitä ja pitää tehdä tätä kun aikaa kerran on. Ja jos sitten suunnitelmat eivät pidäkään, niin tuloksena on ihan järjetön levottomuuden tunne. Nyt mielikin on ollut rento.
Maanantaina treffattiin pitkästä aikaa ystäväperhettä, jonka kanssa nähdään säännöllisen epäsäännöllisesti pari kertaa vuodessa. Mutta silloin kun nähdään, vietetäänkin sitten koko päivä yhdessä. Juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi. Vieraamme saapuivat sopivasti lounasaikaan, joten padat ja pannut olivat kuumana heti aamusta alkaen. Tällä kertaa saatiin mieheni työkaverilta sopivankokoinen peuranpaisti, joka tarjoiltiin uunijuuresten kanssa. Hyvää itsestään valmistuvaa ruokaa, joten kokkikin pääsi mukavasti seurustelemaan vieraiden kanssa.
Uunijuureksiin olen napannut Pipsan keittiössä -kirjasta hyvän vinkin. Puristan sekaan 1-2 luomusitruunan mehun, joka antaa juuri sopivasti raikkautta makuun. Sitruunamehun lisäksi sekaan menee oliiviöljyä, hunajaa, timjamia ja suolaa. Juureksista meidän suosikkikombo on peruna, bataatti, punajuuri, lanttu, porkkana ja sipuli.
Tänään uunissa onkin sitten muhinut joulukinkku. Todellakin muhinut, en voinut ymmärtää, että sen paistaminen kestää, kestää ja kestää... Onneksi ei ole joulu, sillä tämä kinkku olisi tällä ajoituksella valmistunut jälkiruuaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!