26.6.2014

Ikävä Kroatiaan

"Äiti, mulla on ikävä Kroatiaan!" - tätä on kuopus toistellut lähes joka päivä matkamme jälkeen. Ja täytyy myöntää, että tällä kelillä itsekin olisin mieluummin kaukana etelän auringon alla.


Matkamme Kroatiaan ylitti kaikki odotukset. Tiesin, että Kroatiassa on kirkkaat vedet ja kauniit maisemat, mutta silti ne onnistuivat yllättämään. Olen aina ollut sitä mieltä, että jokaisella lomalla pitää suunnata eri paikkaan, koska maailmassa on niin paljon ihmeellisiä paikkoja nähtävänä. Nyt voisin pyörtää sanani. Voisin mennä samaan paikkaan, jopa samaan hotelliin koska tahansa uudelleen.





Suunnittelin ennalta muutamia retkikohteita meille, mutta kuinkas kävikään... Meidän reissu koostui lähinnä etapeista välillä hotelli - ranta - ravintolat. Todellinen löhöloma siis. En olisi uskonut, että pystyn niin paikoillani edes olemaan, mutta näemmä merellä purjehtivia veneitä voi tuijotella kuinka kauan tahansa...


Kohteemme olisi siis Biograd na Moru, pieni  6000 asukkaan pieni kaupunki Keski-Kroatiassa, Dalmatiassa. Kesällä asukasmäärä moninkertaistuu, mutta meidän lomamme aikana kaupunki vasta heräili tulevaan kauteen. Turisteja oli maltillisesti ja osa rantaravintoloista vasta availi oviaan lomaviikkomme aikana. Mutta tässäkin vähemmän oli meidän kannaltamme enemmän. Vähemmän turisteja, enemmän tilaa. Vähemmän ruuhkaa, enemmän iloa.

Koko lomamme ajan aurinko paistoi ja lämpöä riitti yli 30 astetta. Merivesikin oli jo ihanan lämmintä. Vesi oli ihan huikean kirkasta. Varpaat näki vaikka oli kaulaa myöten vedessä. Ostettiinkin esikoiselle snorkkeli, jota minäkin päädyin kokeilemaan. Elämäni ensimmäinen kerta. Suljetun paikan kammo otti ekalla kerralla voiton ja jouduin tasoittelemaan hengitystä jonkin aikaan. Oli kuitenkin kivaa tutkailla meren pohjaa rauhassa ja katsella ohi kiitäviä pikkukaloja.

Kroatian rannat ovat pääasiassa pikkukivirantoja, joissa on ´hieman' hankala liikkua paljain jaloin. Monilla olikin uimatossut suojaamassa jalkoja. Meillä oli mukana crocsit, joilla muksut kulkivat niin vedessä kuin rannallakin. Suosikkirannaksemme muodostui plaza Soline, jossa pikkukiviranta muuttui pari metriä vesirajan jälkeen hiekaksi. Tuo ranta oli selvästi lapsiperheiden suosikki. Suojaisa lahdenpoukama, jossa ranta eteni matalana todella pitkälle. Rantaa reunustivat lukuisat pinjapuut. Ne kaartoivat ihanasti vettä kohti tarjoten varjoa sitä kaipaaville.

Lomapäivät kuluivatkin pääasiassa samaa kaavaa noudattaen: aamupalan jälkeen rannalle, myöhäinen lounas rantaravintolassa, siesta, puistoon tai leikkihuoneeseen, uima-altaalle ja illalla kaupungille syömään. Ja sama seuraavana päivänä uudelleen. Muutamia pikkujuttuja puuhailtiin extrana, mutta tällä kertaa oltiin tyytyväisiä vaan aurinkoon ja lämpöön. Onneksi tuli tankattua niitä siellä, täällä ovat olleet vähän harvemmassa tänä kesänä...

Koska teksti paisuu kuin pullataikina, tulee tälle kirjoitukselle vielä muutama jatko-osa. Ainakin paikallinen ruoka ansaitsee ehdottomasti oman osansa...

2 kommenttia:

  1. Hei Iina,

    löysin blogisi pari viikkoa sitten, kun googletin "lasten kanssa Gdanskiin" :) Postauksestasi saimme hyviä lisävinkkejä omaa matkaamme varten, kiitos!

    Olimme viikko sitten Gdanskissa neljän yön lomalla, ja tykkäsimme kovasti. Olemme matkustelleet ulkomailla perheenä vähän, pääasiassa kotimaan matkailua monella suunnalla olevien sukulaisten ansioista. Kroatiassa olimme vuosi sitten siipan kanssa kahdestaan minilomalla, Dubrovnik hurmasi meidät tuolloin. Haaveissa on päästä perheen kanssa joku kerta sinne turkoosin meren äärelle.

    Jään innolla odottamaan jatko-osaa tälle postaukselle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Mukavaa, että sait vinkkejä kirjoituksestani. Itse aina tykkään lukea muiden matkakokemuksia ja vinkkejä. Niistä saa usein enemmän irti kuin matkaoppaiden teksteistä...

      Lisää Kroatian juttuja tulossa pian...

      Poista

Kiitos viestistäsi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...