Ystävänpäivänä

Näin ystävänpäivänä tunnen pienen piston sydämessäni. En ole viime aikoina ollut se parhain ystävä, en ole muistanut pitää yhteyttä, en ole kysellyt kuulumisia. Syyttää voisin ruuhkavuosia, arjen kiireitä, pimeää vuodenaikaa, ylisosiaalisia työpäiviä, mutta kai sitä lopulta on katsottava peiliin. Tunnustettava, että olen ollut saamaton. Unohtanut, että ystävät tuovat auringon pimeimpäänkin päivään ja kuuntelevat vaikka kerrottavaa ei juuri tunnu olevankaan.

Onneksi tiedän, etten ole yksin ruuhkavuosien paineiden alla. Ja tiedän, että ystävyyttä ei mitata puheluiden tai tekstiviestin määrällä.  Ystävien kesken juttu jatkuu siitä mihin jäi, oli välissä sitten tunteja tai viikkoja, joskus jopa vuosia. Ystävien kanssa voi olla oma itsensä, kertoa avoimesti mielipiteensä tai olla vaan hiljaa ajatuksissaan.

Joten virtuaalinen halaus sinulle ystäväni. Olen täällä vaikkei minusta mitään kuuluisikaan. Olen täällä ja välitän.

Hyvää ystävänpäivää!