Synttärihumusta selvinneet

Perjantaina vietettiin esikoisen 7-vuotis synttäreitä. Itseasiassa ensimmäiset isot kaverisynttärit, jotka olemme järjestäneet. Kutsuttiin koko luokan pojat + pari bonusta päälle. Kauhujuttuja lasten synttäreistä on kuultuani mietin kyllä hetken haluanko ihan oikeasti kymmenen pientä poikaa riehumaan sokerihumassa kotiini. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin ja juhlien jälkeen mieheni kanssa istuskeltiin sohvalla vähän hölmisteneinä ja ihmeteltiin, että tässäkö se nyt oli? Ei riehumisia, ei kovaa ääntä, ei sotkua, ei päänsärkyä, ei stressiä...

Olisihan sitä voinut ulkoistaa synttärit jonnekin muuallekin, mutta ainoa varteenotettava vaihtoehto oli varattuna ja muut vaihtoehdot tuntuivat suhteettoman kalleilta. Mies oli kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että hyvä siitä tulee kun kotona juhlitaan. Katastrofit välttääksemme mietittiin juhlien käsikirjoitus valmiiksi ennen bileitä. Keksittiin (ainakin omasta mielestämme) muutama hyvä jippo.

Yksi hyvin toimiva ratkaisu oli kahden kattauksen taktiikka. Ensimmäisten ohjelmien jälkeen syötiin suolainen kattaus, pitsaa, nakkeja, lihapullia, rypäleitä. Kun makeaa ei ollut tarjolla lainkaan, suolainen maistui pojille hyvin ja kulhot tyhjenivät nopeasti. Suolaisen kierroksen jälkeen jatkettiin ohjelmalla ja vasta hieman myöhemmin oli makeiden vuoro. Tarjoiluissa menttiin tällä kertaa sieltä mistä aita on matalin. Itse tein ainoastaan pitsaa eikä kakkua ollut ollenkaan, koska sankari itse ei niistä tykkää. Makeasta pöydästä löytyi pipareita ja karkkia, poppareita ja suolakeksejä. Päätarjoiluna oli jätskibaari. Useampia eri jäätelömakuja, kastikkeita, karkkeja yms, joista jokainen sai tehdä oman tilauksensa. Jätkibaarin täti sitten toiveita toteutti parhaansa mukaan. Pojat tykkäsi kovin ja osa kiersi kioskissa useaan kertaan.

Kahden tunnin synttäriaika tuntui juuri sopivalta, syömisen lisäksi lapset ehtivät juuri sopivasti leikkiä. Meillä oli ohjelmaa lähes koko ajaksi ja myös sen koin hyväksi. Mieheni toimi ohjelmavastaavana ja minä huolehdin muusta.

Alkuun arvottiin vuorotellen lahjanantajat. Se ketä sai antaa lahjan sai myös arpoa seuraavan.
Kun lahjat oli avattu, siirryttiin koristelemaan pöytäliinaa. Olimme teipanneet ruokapöydän päälle ison valkoisen paperin. Jokainen sai sitten piirtää ja koristella oman paikkansa. Itse vähän epäilin että noinkohan pojat jaksavat piirtää, mutta pöydän ääressä viihdyttiin pitkään ja hartaasti ja saimme todella hauskan pöytäliinan aikaiseksi.

Ekan kattauskierroksen jälkeen oli aarteenetsinnän aika. Itse suhtaudun vähän negatiivisesti nykyiseen tapaan jakaa lahjoja kaikille osallistujille, mutta mietittiin sitten siihenkin sopiva ratkaisu. Ekaluokkalaisten keskuudessa pokémon -kortit ovat tällä hetkellä todella in. Niinpä piilotimme pihalle jokaiselle oman pokékortin (tai mieheni piilotti ja unohti sitten mihin oli osan piilottanut ja minä piilotin lisää ;) Siellä pojat rynnivät ryhmässä ympäri pihaa kortteja metsästäen. Saaduista korteista riittikin sitten juttua hyväksi toviksi. Lopussa oli aikaa leikkiä vielä vapaasti, mutta poikaset viihtyivät yllättävän hyvin olohuoneen lattialla korttejansa vertaillen.

Meillä oli mukavaa ja varsin leppoisaa, joten ehkäpä uskaltaudun pitämään kotisynttäreitä jatkossakin :)