Aloitimme myöhäisestä lounaasta. Jokirannasta löytyy TV-kokki Michael Björlundin konseptiin perustuva Pub Niska. Ravintolan ruokalistalta löytyy pelkästään "peltileipiä" ts. pizzoja, joka alkuun vähän mietitytti. Vaihtoehdot olivat kuitenkin niin eksoottisen ja herkullisen kuuloisia, että Niskaan kuitenkin päädyimme. Näin landelta tullessa on vaikea muistaa, että isommassa kaupungissa pöytävaraus olisi ihan suotavaa. Onneksi kuitenkin mahduttiin sekaan.
Sisään astuessamme ilma oli varsin sakea savusta, mutta pääteltiin, että kyse ei ollut tunnelman luomisesta vaan hieman reilummin kypsennetyn pizzan jälkihöyryistä. Ravintolan konseptiin kuuluvat Ahvenamaalaiset laadukkaat raaka-aineet. Ja ne kyllä maistuivat ruuassa. Omassa pitsassani oli kylmäsavustettua lohja ja piparjuurikastiketta. Kuulostaa hassulta yhdistelmästä pizzaan, mutta täytyy sanoa, että toimi loistavasti. Eikä myöskään mieheni karitsanlihalla höystetty pizza jäänyt yhtään heikommaksi. Varsin raskaat nuo pizzat kuitenkin olivat ja se meinasi koitua kohtalokseni illan loppupuolella.
Tällä kertaa ei kierretty kauppoja juurikaan vaan keskityttiin muutamaan taidegalleriaan. (Akateemisessa oli pakko käydä kuolaamassa uusimpia keittokirjoja. Millähän perustelisin itselleni vielä muutaman uuden hankinnan?) Minun ja mieheni taidemaku hyvin harvoin kohtaa ja siksi moni seinä meillä ammottaakin edelleen tyhjyyttään. Ollaan itseasiassa jo tehty periaatepäätös, että kumpikin ostaa oman maun mukaisen taulun, johon toisella ei ole sanomista. Tällä kertaa nähtiin kuitenkin parikin sellaista taulua, jotka kumpikin olisi kelpuuttanut seinälle. Nyt alkoikin mittailu ja mietiskely. Ollaan parin viikon päästä menossa jälleen sinne suunnalle ja kenties haemme jonkun noista tauluista kotiin...
Reissun pääkohde oli Lisa Nilssonin konsertti Logomossa. Mieheni myötä olen päässyt tutustumaan myös ruotsinkieliseen musiikkiin, joka jostain syystä kolahtaa toiselle puoliskolleni kovastikin. Tykkään livenä kuunnella melkein mitä tahansa, mutta tällä kertaa se päivän raskas pizza, pimeä sali ja rauhallisena soivat balladit tekivät sen, että puolivälissä mietin tosissani huomaisiko kukaan jos ihan vaan muutamaksi minuutiksi sulkisin silmäni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!