Minulle käy todella helposti niin, että yksi asia vie toiseen ja siitä taas seuraavaan ja koko päivä sujahtaa ohi kuin huomaamatta. Viime lauantai oli siitä hyvä esimerkki. Olin aamulla esikoisen kanssa uimakoulussa. Hänen pulikoidessaa minulla on tapana käydä reippaalla kävelylenkillä. Lenkillä auringonpaistetta ihmetellessä tuli ajatus, että nyt täytyy lähteä Skanssiin haalariostoksille. Esikoisen vanhat ovat auttamattomasti liian pienet ja säätiedotus tarjoaa plus kymppiäkin tulevalle viikolle. Siis ne haalarit on ihan p-a-k-k-o mennä ostamaan nyt.
Kotona miesväki oli ajatukselle yllättävän suopea, joten lounaan jälkeen auton nokka suunnattiin kohti Turkua. Haalarit löydettiin, muutenkin vähän haahuiltiin ja katsottiin vielä akrobaattiesityskin. Kaikki tyytyväisinä takaisin kotiin. Ilma oli ihan mieletön, joten pakko päästä ulos. Talven aikana kotikulmille oli kätketty pari geokätköä lisää, joten otin nappuloiden kanssa suunnan kohti metsää. Siellä tarvottiin sitten parisen tuntia. Ihana retki, upeilla maisemilla. Kätköt löytyivät ja jalat huusi armoa kun olin siellä kalliolla kantanut pienempää yli vaikeiden paikkojen.
Kun vihdoin päästiin takaisin kotiin, kello olikin jo vaikka mitä ja päivällinen piti laittaa alulle. Ja kun uuni kerran on päällä niin kätevä emäntä leipaisee samalla parit pellilliset sämpylöitä. Kun vihdoin seitsemältä oikaisin jalat sohvalle niin kaaosprojektin selättäminen yläkerrassa ei ollut ensimmäinen asia joka mieleen tuli. Harmittelin hetken, että mihin tämä päivä oikein meni. En saanut tehtyä mitään mitä suunnittelin. Koko päivä touhuttu, mutta jotain ihan muuta kuin piti. Ja voin kertoa, että näin käy minulle usein.
Eilen pesukone surisikin sitten aamusta iltaan, kaaosprojekti otettiin haltuun ja juhlittiin mamman syntymäpäivää. Siinä se... viikonloppu <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!