Siivet selässä

Olipa hyvä, että tuli pääsiäisenä akut ladattua, sillä kyllä sitä virtaa on tällä viikolla tarvittukin. Jo heti tiistai alkoi nurjasti, sillä olin unohtanut ensiapukurssin, jonne olin ilmoittautunut. Sen ja kauppareissun jälkeen kello olikin jo lähemmäs iltakahdeksaa kun pääsin kotiin. Keskiviikko taas mentiin "läpsystä vaihto" -tyyliin ovesta sisään ja ulos mieheni kanssa. Jälleen kotona vasta lähemmäs kahdeksaa.

Tänään onneksi on ilta vapaa ja niinpä keräilin pääsiäiskoristeet pois. Viikonloppuna varmaan vaihdetaan vappukoristeisiin, mutta pieni hengähdyshetki tässä välillä ilman riemunkirjavia värejä. Mallailin vaihteeksi näitä hevosia TV-tason päälle, mutta en sitten uskaltanut niitä siihen kuitenkaan jättää. En uskonut pienten ystävieni kuitenkaan jättävän niitä rauhaan. 

Olen vuosien mittaan harrastanut vaikka mitä. Pari vuotta kävin kansalaisopiston keramiikkakursseilla ja nämä hevoset ovat tuotoksia sieltä. Saven työstäminen oli mukavaa, vaikka en mitään kovin omaperäistä aikaan saanutkaan. Harrastus lopahti aikoinaan siihen, etten oikein tiennyt mihin kaikki teokseni olisin oikein tunkenut. Tosin jos olisin tiennyt mihin tahtiin olen näitä tekeleitä rikkonut, olisin voinut huoletta jatkaakin... 

Vaikka en mikään hevostyttö olekaan, niin tuo pieni sininen hevonen siivet selässään on lempparini. 

Oma satuhevoseni, jonka siivet vievät minne tahansa.