Hyvää matkaa

Unien näkijä

Tuolla järvellä kaukana on saari.

Ei kovin ole suuri, mitä lie, no, hehtaari.

Sen rannat niin jyrkät, kallioiset.

Sen keskellä muuri, tai mikä lie.

Ei sinne polkua, on vain linnuntie.

Miten sinne nyt päästä vois,

kun ihmiseltä Luoja jätti siivet pois.

Mä tartun kiinni vaikk´sateenkaareen.

Sen väreissä ehkä pääsen mä pieneen saareen.

Kun ilta tulee, ehkä kuutamossa nään.

Hopeaa ja kultaa hohtavan sillanpään.

Luotanko kuunsiltaa ja sateenkaareen?

Niiden myötä ehkä pääsen pienoiseen saareen.

Voi, miksi Luoja jätti ihmiseltä siivet pois.

Tuo järvi on uni, sen saari on uni.

Unta sen muuri ja jyrkät rannat.

Totta vain se, että haaveeni tuo

vie mieleni joskus sen saaren luo.

Silloin yli sen muurin katsoa saan

ja näen tuon kauniin unieni maan.

Tiedän, ei Luoja unohtanut ihmiseltä siipiä pois. 

-R.L.-

Tämä  runo on mieheni isoisän kirjoittama. Tänään toivotimme isopappalle hyvää matkaa tuonne unien saareen, jonne isomummin talvella aiemmin saattelimme. Yhdessä jälleen ♥