Oikea joulu

Kiireetöntä yhdessäoloa, pitkiä yöunia, rauhallisia aamuja, herkullista ruokaa, yhteisiä lenkkejä, pelaamista... sitä ovat olleet meidän viime päivät. Ja juuri sitä odotettiinkin...

Meillä joulua on vietetty nyt jo monta vuotta meillä. Alkuun ajattelin, että mikään muu kuin kotikotona vietetty joulu ei voi tuntua joululta. Niinpä ensimmäisinä yhteisinä vuosina juoksimme aattona sekä mieheni että omien vanhempieni luona. Kuviteltiin nappaavamme parhaat palat molemmista. Lasten kanssa tuossa ei ollut enää mitään järkeä. Ilta oli yhtä pukemista ja riisumista, kamojen siirtoa paikasta toiseen, kelloon katsomista. Niinpä päätettiin viettää joulua omassa kodissa. Kutsuttiin molempien vanhemmat, veljeni puolisoineen ja tätini. Alkuun mukana oli vielä isoäitinikin. Ekana vuonna vähän jännitti, tuntuuko nyt joululta ollenkaan kun kaikki perinteet menevät uusiksi. Tuntuuko oikealta joululta meille ja tuntuuko oikealta joululta muille. Kaikkien jouluperinteethän siinä samassa menivät uusiksi.

Nyt useampaa meillä vietettyä joulua myöhemmin, voi sanoa, että tämä on meidän joulu. Se tuntuu ja maistuu meidän näköiseltä joululta. Tämä on sellainen joulu, joka meidän lapsista tulee tuntumaan siltä "ainoalta oikealta" joululta.

Joulun järjestämisestä on myös kadonnut alkuvuosien jännitys. Alkuun sitä mietti riittääkö ruoka, onko kaikki kulmat siivottu, onko aikataulu sopiva jne. Tänä vuonna mentiin jo niin rennosti, että unohdettiin kokonaan tehdä yksi kalaruoka, unohdettiin katsoa joulurauhanjulistus, unohdettiin laittaa juustot tarjolle joulupöytään, unohdettiin osa lahjoista kaappiin...

Aattona me ei siis liikuta kotoa minnekään. Hipsitään yöpuvuissa pitkälle puoleenpäivään, katetaan pöytää, laitellaan viimeisiä jouluruokia. Vieraat tulee iltapäivällä, syödään, odotellaan tärkeintä punanuttuista vierasta, istutaan iltaa. Joulupäivänä ja Tapaninpäivänä syödään sitten minun ja mieheni vanhempien luona, mutta muuten vietetään aikaa kotona yhdessä. Tosin suunniteltuja lautapelejä en ole pelannut kuin kahden mieheni kanssa, kirjaakaan en ole ehtinyt aloittamaankaan. Ja silti joulu tuntuu juuri oikeanlaiselta..

Toivottavasti sinunkin joulusi on ollut juuri oikeanlainen.

Joululomalla...

Tänään se alkoi, joululoma nimittäin ja töihin palataan vasta ensi vuonna. Lopetin työpäivän ajoissa, ja hoidin muutaman pienen jouluvalmistelun. Kävin myös pitkästä aikaa moikkaamassa vanhinta kummityttöä ja hänen perhettään. Nyt keittiössä tuoksuu savukalkkuna ja lämmin sinappi. Lasten mentyä nukkumaan ajattelin vielä paketoida loput lahjat. Huomenna jäljellä enää pari valmistelua ruokapöytään ja alakerran siivous. Sen jälkeen laskeudutaan jouluun, koristellaan kuusi, käydään haudoilla ja saunotaan. Käydään jääkaapilla napsimassa muutama palanen sitä savukalkkunaa.

Juuri tätä mieli nyt kaipaakin. Kaiken hulinan päälle rauhoittumista. Aikaa olla yhdessä perheen kanssa, pelailla lautapelejä, katsella elokuvia. Odotan, että saan lojua sohvalla kirjoja lukien. Kaikessa rauhassa, suklaarasia ja glögiä käden ulottuvilla.

Juhlaputki

Olen tainnut ennenkin mainita, että jouluna alkaa meidän juhlaputki. Perheen ja sukulaisten synttäreitä on osunut tähän vuoden vaihteen tienoille useampia.

Tänä vuonna putkeen osuu muitakin juhlallisuuksia. Perjantaina startattiin meidän ystäväporukan jouludinnerilla Turussa. Usein ollaan syöty ihan tyttöjen kesken, mutta nyt otettiin toiset puoliskotkin mukaan. Pöytä oli varattu Osteria Ovosta, jota teki todella positiivisen vaikutuksen. Turussa näitä uusia ravintoloita tuntuu tupsahtavan harva se kuukausi. Linnankadulla on toinen toistaan viehättävämpiä ravintoloita rivissä. Samalta kadulta löytyi myös tämä pieni ja kotoisa Italialainen ravintola. Loistava palvelu ja se ruoka.....taivaallista. Kaikki tilaamamme annokset kehuttiin maasta taivaaseen. Itse tilasin pääruuaksi risottoa päärynöillä ja gorgonzolalla. Parasta risottoa mitä olen koskaan syönyt. Istuttiin iltaa ajan kanssa ja vaihdettiin kuulumisia. Ihan parasta!

Lauantaina jatkettiin mieheni työkaverin 60-vuotisjuhlilla ja syötiin taas niin, että mekkoa kiristi. Tänään jatketaan tätini syntymäpäiville ja maanantaina pojat juhlivat vielä yhdet 5-vuotissynttärit. Sen jälkeen rauhoitutaan jouluun ja sukuloidaan pyhien aikana. Tammikuun alkupuolella juhlitaan vielä meidän kuopusta ja molempia pappoja. Välillä karataan vielä sinne Berliiniinkin. Yhtä juhlaa...

Juhlan vastapainoksi käytin eilen tilaisuutta hyväkseni ja siivosin perusteellisesti lastehuoneet. Pojat olivat mummilassa, joten sain keskeytyksettä puuhailla ja järjestellä. Löytyi monenlaista kadonnutta pikkuosaa ja -palasta. Samalla tein pieniä poistoja kummankin huoneesta. Välillä on niin vaikeaa luopua mistään, mutta näin kukaan ei huomaa mitään. Nyt saatiin kaaos ainakin hetkellisesti kuriin ja kaikki tavarat omille paikoilleen. Tänään jatkoin vielä yläkerran siivouksen loppuun ja saunankin ajattelin pestä. Loput viimeistellään sitten ennen joulua.

Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Joulun tuoksua ja makuja

Glögi ei ole juurikaan kuulunut mun jouluuni. Kunnes ymmärsin, että värillä on väliä. Punainen glögi ei ole mun mieleeni, mutta vaalea onkin ihan toinen juttu. Tosin senkin suhteen olen aika kranttu. Ei saa olla liikaa mausteita, ei mitään ihme makuyhdistelmiä ja alkoholillisista en välitä lainkaan.

Parhainta on Opaliinan itsekeittämä glögi. Paikallisista omenoista puristettua mehua ja jouluisia mausteita mm. tähtianista, kanelia, inkivääriä. On nyt jo monena jouluna kuulunut mun ostoslistalle. Valitettavasti tämä glögi taitaa olla saatavilla vain Herkku- ja lahja Murenasta Salossa. 

Nyt ostin kokeiluun Salon ruokarenkaan kautta Bornemannin mehustamon glögiä. Saapa nähdä onki siitä Opaliinan glögin kilpailijaksi.

DIY : Joulukoristeet

 

Joulun odotukseen kuuluu mulla aina myös käsillä tekeminen. Joskus isompia projekteja, joskus pieniä askarteluja. Haluaisin tehdä enemmänkin, mutta tällä hetkellä aika on rajallista. Tänä vuonna askartelut ovat rajoittuneet niihin muutamaan joulukorttiin. Suunnitelmissa olisi edelleen ainakin sytykeruusujen ja kynttilöiden teko.

Nämä kuusenkoristeet tein itseasiassa viime vuonna kerhotädeille lahjaksi. Valkoista massaa, piparkakkumuotti ja leimasimet. Siinä tarvitut välineet. Nopeaa ja helppoa, siinä tämän homman avainsanat.

Kaulin massan ohueksi levyksi ja otin pyöreällä muotilla pallot irti. Sukkapuikolla reikä ja leimasimilla kuviot ja tekstit. Taisin jossain käyttää pitsiliinan reunaakin kuvioimiseen. Olisi ehkä kannattanut jättää lavy vähän paksummaksi, sillä nyt osa koristeistä käpristyi reunasta. Tai olisi pitänyt laittaa kuivumisen ajaksi paino päälle.


Tänä vuonna kerhotädit saavat pienet muistamiset suoraan kaupanhyllyltä. Pientä ja poiskulutettavaa, joka ei jää kaappeja täyttämään.

Lempparikoristeet

Olen tässä pikkuhiljaa viikonloppu viikonlopulta lisännyt jouluisia juttuja sisustukseen. Ensin valoja, sitten palloja, nyt viime viikolla kukkia ja muutaman tonttukin on kaivettu laatikoista. Meidän joulukoristeet ovat kertyneet pikkuhiljaa vuosien varrella. Perinteistä punaista ei paljoa löydy vaan pääasiassa valkoista ja hopeaa. Kun laatikkoa tänään taas pengoin, nappasin sieltä suosikkini. Eipä yllättänyt että käteen tarttui mitäpä muutakaan kuin valkoista ja hopeaa.

Joulukuusenkoristeiden perusta ovat perinteisen hopeiset pallot ja jääpuikot. Niiden sekaan ripustan näitä pikkuhiljaa kerättyjä ja saatuja lemppareita.

Isot pehmosydämet on saatu joululahjaksi tädiltäni. Isoja, ja muhkeita, mutta kuitenkin niin kevyitä, että oksat jaksavat ne hyvin kantaa..

Valkoiset AND sälekaihdin joulupalot ovat nekin joululahja. Hyvältä ystävältä, jolla on pettämätön tyylitaju. Häneltä olen saanut myös nuo ihanat lasipallot, joita pidän kuin kukkaa kämmenellä.

Pitsiset pallot ovat oma ostos tältä syksyltä. Paikallisen oppilaitoksen myyjäisistä. Veivät sydämeni samalla hetkellä kun ne näin. Nyt harmittaa, etten ostanut useampia.

Rosteritähti on ystävän yrityksen tuotantoa (Leino Design). Ihana, simppeli, kestävä, paikallista käsityötä. Samasta osoitteesta kuin ne meidän ihanat teräslyhdyt.
 
Pitsinen sydän ja hopeiset siivet ovat mieheni saamia joululahjoja. Joulun alla hänen työpöytänsä täyttyy pienistä paketeista. Näistä olen minäkin ilahtunut.

Mitkä ovat sinun lempparikoristeesi?

Jouluähky

 

Edelleenkään en oikein ole päässyt joulufiilikseen kiinni, mutta jouluruokaa on tullut vedettyä kuluneella viikolla ähkyksi asti. Iso osa työtäni on tapahtumien järjestäminen ja nyt on vuorossa joululounaskierros asiakkaiden kanssa. Kolme runsasta joululounasta syöty tällä viikolla ja ainakin yksi edessä ensi viikolla. Enpä ole tainnut koskaan syödä jouluruokaa tällaista määrää, varsinkin kun joulu vielä häämöttää edessä.

Hyvän ruuan lisäksi olen päässyt nauttimaan ihanista ympäristöistä. Yllä olevat kuvat ovat Pukkilan kartanosta. Hieman kaupungin ulkopuolella oleva juhlakäyttöön kunnostettu vanha, vuonna 1860 rakennettu kivinavetta. Onpa navetan ylisillä kuulemma oma kappelikin. Ihanat paksut valkoiseksi kalkitut kiviseinät, iso loimottava takka ja näkyvissä olevat kattoparrut tekivät paikasta todella tunnelmallisen. Saliin mahtuu kuulemma jopa 150 vierasta, mutta vaikka meitä oli kolmasosa tuosta määrästä sali ei ollut lainkaan kolkko tai tyhjän tuntuinen.  Herkulliset ruuat paikalle taikoi Salon Seurahuone, jonka kattaus on aina maittava. Olisi ollut ihana istahtaa viinilasi kourassa tuohon takan edustan nojatuoleihin, mutta ehkäpä joku toinen kerta...

 

 

 

 Mustion Linna Lohjalla oli minulle tuttu paikka. Vaikka vettä satoi ja ilma oli harmaa, on alueessa silti jotain todella viehättävää. Kesällä puistossa pääsee kuljeskelemaan ja ihailemaan patsaita ja siltoja. Nyt talvella tunnelma oli toisenlainen, mutta silti karulla tavalla kaunis.

Linnankrouvi oli puettu jouluun ja täälläkin iso takka piti huolen lämpimästä tunnelmasta. Ja voi taivas sitä ruokaa....Ei ravintolaa ole turhaan valittu Suomen parhaimmaksi maaseuturavintolaksi. Näitä ruokia olisi halunnut syödä vain lisää ja lisää, vaikka vatsa oli jo aivan täynnä. Ihania makuja, hyvä palvelu, kaunis ympäristö. Suosittelen ehdottomasti käymään. Nyt joulun aikaan 7. - 18.12 tarjolla on maanantaista perjantaihin tämä herkullinen joululounas, jonka mekin siis söimme.