Synttärihumua

Esikoinen täytti viime viikonloppuna 8-vuotta ja tänä lauantaina vuorossa oli kaverisynttärit. Pikkukaupungin ongelma on, että kaikki synttärivaihtoehdot on jo nähty ja koettu. Esikoisen toive oli kuitenkin jotain muuta kuin kotisynttärit. Onneksi vaihtoehto löytyi lopulta hyvinkin läheltä, sillä saimme käyttöömme liikuntasalin. Aivan täydellinen pienille pojille. On tilaa niin äänille kuin vauhdillekin.

Meillä synttäreiden järjestämisvastuut menee niin, että minä huolehdin ruokapuolesta ja mies ohjelmasta. Valmennusjuttujen ja työn kautta tuo rooli tulee hänelle luonnostaan. Niinpä pojat saivat hikoilla ensin futsalin ja sitten säbän parissa. Pari tuntia vierähti nopeasti.

Tarjoilupuoli meni tällä kertaa todellakin sieltä mistä aita on matalin. Koska 8 -vuotiaitten poikien arvostus kaikkea itsetehtyjä kakkuja ja hörhellyksiä kohtaan tunnetaan, en nähnyt turhaa vaivaa keittiössä. Pitsaa leivoin, mutta kakkua tai pullia ei näillä synttäreillä nähty, varsinkaan kun sankari itsekään ei niistä piittaa.

Ja hei, yksi hyväksi koettu vinkki. Käytä juhlissa kahden kattauksen taktiikkaa. Ensin suolaiset ja toisessa kattauksessa makeat. Tiedäthän miten käy jos kaikki on tarjolla yhtä aikaa.... karkit kyllä häviää, mutta suolaiset jää ja kohta on tupa täynnä sokerihumalassa häröileviä lapsia. Meillä ensin pelattiin, sitten syötiin pitsaa ja nakkeja. Pelit uudelleen pystyyn ja vasta hetken päästä karkit ja keksit tarjolle. Pysyy paremmin maltti niissä makeissakin :) Tämä on meillä erittäin toimivaksi koettu tapa.

Väri-ilottelua Habitaressa

Terveiset Habitaresta! Luulin jo, että reissu jää tältä vuodelta väliin, sillä tulevaan viikonloppuun on  mahdutettu esikoisen synttärit ja jalkapallokauden päätöskierros juhlallisuuksineen. Lisäksi luottoseuralaiseni kanssa aikataulut menivät pahasti ristiin. Olin jo luovuttanut kunnes eilen tajusin, että mähän olen jo tänään torstaina valmiiksi Helsingissä työasioilla. Kun vielä matkaseuralaiset yksi toisensä jälkeen peruivat osallistumisensa, alkoi suunnitelma hahmottua. Ajoreittikin osoittautui suht helpoksi, joten kokouksen jälkeen käänsin ratin kohti messukeskusta ja kävin pienellä kierroksella sisustusmaailmassa.

Yksi Habitaren selkeimmin nähtävä teema oli värit. Väistykää musta, harmaa ja valkoinen. Värit ovat tulleet takaisin. Yllätyin itsekin kuinka paljon pidin värien täyttämistä tiloista. Muuten sanoisin, että messut eivät tarjonneet suuria yllätyksiä. Kauniita yksityiskohtia ja mielenkiintoisia ratkaisuja toki löytyi useammaltakin osastolta, mutta paljon oli myös osastoa "same-old, same-old". Mutta ne värit. Ne jäivät tästä reissusta mieleen.

Syksy on mahdollisuuksia täynnä

Kuulutko sinäkin meihin, jotka aloittavat syksyisin uuden paremman elämän? Lupaat syödä enemmän kasviksia, liikkua enemmän, treffailla enemmän ystäviä, kokkailla vain terveellistä ruokaa, käydä salilla, juoksemassa, jumpissa...

Syksyllä käännetään puhdas sivu kalenterista, jätetään taakse kesän löysäilyt ja aloitetaan tarmolla uusia juttuja. Mä teen näin joka syksy, vaikka jossain kohtaa elämän reaaliteetit yleensä lyö vastaan, vuorokauteen kun ei tullutkaan lisää tunteja...

Lähde: http://nyt.fi/fokit/s1306067845332

Jotain pientä kuitenkin toivon joka vuosi pystyväni parantamaan. Yhtenä syksynä tein päätöksen lisätä reilusti kasvisten syöntiä. Rehellisesti sanoen, olen ollut todella huono kasvisten syöjä. Vihaan kuorimista ja pilkkomista, joten on ollut helpompaa skipata heviosasto kokonaan. Koska luontaisesti en vihanneksia himoinnut, päätin, että kauppareissuilla vietän eniten aikaa juuri vihannesten ja hedelmien luona. Kun siellä hyllyjen välissä haahuilee, tarttuu mukaan väkisinkin entistä enemmän kasviksia. Tämä päätös on pitänyt ja edelleenkin käytän heviosastolla eniten aikaa kauppareissuilla. Tosi kivaksi jutuksi olen huomannut ainakin Prismassa hienosti esillä olevan satokausi-ajattelun. Siitä on tullut kokeiltua useampia uusia juttuja. Voin suositella esimerkiksi kyssäkaalia, joka tuoreena ja mehukkaana lähentelee jo lähes melonia maultaan. Meillä kelpaa lapsille välipalana ihan sellaisenaan.

Tänä syksynä yksi päätös, jonka toivoisin voivani pitää, on tavoitteellisempi liikunta. Olen aina ollut liikunnallinen, mutta sellainen on-off -tyyppi. Kokeilen ja innostun jostain, sitten taas vaihdan lajia ja innostun siitä. Oikeastaan ainoa laji, jonka on pysynyt jo vuosia on jooga ja sitäkään en saa aikaiseksi tehdä yksin ilman ohjausta. Viime keväänä innostuin taas kuntosalista ja kävinkin n. kerran viikkoon nostelemassa painoja. Ilman mitään kunnon ohjelmaa, sinne tänne sutien.  Salaa olen haaveillut pt-tunnista, jossa joku tekisi mulle valmiin ohjelman tavoitteilla.  Kynnys on ollut kuitenkin yllättävän korkea.

Syksyn uutta elämää suunnitellessa tuo pt-tunti tuli taas mieleeni. Tällä kertaa päätin myös toimia ja uusiessani salikorttia varasin heti samalla myös pt-tunnin kuntosaliohjelmaa varten. Nyt tässä kohtaa uuden ohjelman ja tapaamisen jälkeen voin vain sanoa ne kuuluisat; Miksi en ole tehnyt tätä aiemmin ???

Sain kiva ohjelman, joka on suunniteltu juuri tarpeisiini ja on muokattavissa helposti myös kotitreeniksi. Lisäksi paljon vinkkejä ja tietoa, motivaatiota. Ymmärrän nyt, miksi mun keväinen heiluminen kuntosalilla ei ole johtanut juuri mihinkään muuhun kuin hyvään omaantuntoon. Nyt suunnitelmissa on noudattaa tätä ohjelmaa ja jossain välissä ottaa uusi ohjaus ja päivittää ohjelma. Askel kohti sitä tavoitteellisempaa liikkumista on otettu, nyt pitää vain huolehtia ettei vauhti hiivu...

Tänä syksynä toteutin myös yhden pitkään haavelistalla olleen asian. Kävin tutustumassa ilmajoogaan. Ainakin pari vuotta olen halunnut kokeilla keikkumista liinan varassa, mutta aina jostain syystä jättänyt menemättä. Nyt näin ilmoituksen kokeilukerrasta ja päätin syksyn energiapuuskassani toteuttaa nyt myös tämän haaveen. Hauskaa oli ja mielellään lisääkin kokeilisin. Harmi vaan, että Salossa ei pysty tuota harrastamaan kuin kurssimuotoisesti ja aikataulu ei sovi meidän perheen kalenteriin millään. Ehkä joskus myöhemmin...

Hyvin alkanut energinen syksy tyssäsi tosin tähän viikonloppuun. Jo loppuviikosta hytisin kylmästä ja aivastelin. Flunssa iski päälle perjantaina ja viikonloppu on mennyt sohvan pohjalla lepäillessä.

Tea for two

Syksyn lähestyminen on palauttanut jälleen arkirutiineihin teehetken. Kesällä en osaa nauttia lämpimistä juomista, mutta nyt aika on taas otollinen teen nauttimiselle.

Parin viime vuoden aikana tee on todella löytänyt tiensä keittiöömme. Aiemmin kaapista löytyi muutama paketti pussiteetä vierasvaraksi, mutta nykyään valinnanvaraa on koko hyllyllinen. Irtoteetä, helmiä. Mustaa, valkoista, vihreää, punaista. Hedelmäistä, mausteista, kukkaista, marjaista... Joka lähtöön jotakin.

Ymmärrän nyt, että teen tekeminen on taitolaji. Niin monella asialla on merkitystä. Veden lämpötilalla, teelehtien määrällä, haudutusajalla. Ei ihme, etten aiemmin ole tykännyt teestä. Olen nimittäin tehnyt kaikkeni pilatakseni sen. Käyttänyt pussiteetä, kaatanut päälle kiehuvaa vettä ja hauduttanut aivan liian kauan. Tuloksena on ollut kitkerää lientä, jonka juominen on ollut nautinnosta kaukana.

Onneksi aina voi oppia uutta. Laadukkaat irtoteet, sopivan lämpöinen vesi ja oikeat haudutusajat ovat avanneet minulle aivan uuden makumaailman. Nykyään teehetki on minulle lähes rituaali. En tee teetä koskaan, jos on kiire. Enkä juuri nauti teen juomisesta esimerkiksi asiakastapaamisissa tai jos olen tekemässä jotakin. Haluan nauttia teeni rauhassa ja ajan kanssa. Seuraan sopii parhaiten hyvä kirja.

Myös mieheni innostui teen juomisesta ja on korvannut ison osan kahvinjuonnistaan teellä. Niinpä teevalikoimamme on kasvanut pikkuhiljaa. Nykyään emme pääse teekaupan ohi ilman ostoksia. Melkein joka ulkomaanreissusta ollaan myös tuotu tuliaisina itsellemme muutama pussillinen makumuistoja. Valikoima on niin laaja, että aina löytyy uusia makuja kokeiltaviksi. Valikoimaa kasvattaa myös se, että teemakumme ovat hyvin erilaiset. Mieheni juo useimmiten mausteista chai lattea maidon kanssa. Lisäksi hänen lempimakuihinsa kuuluu valkoinen tee ja vihreä itsetehty jäätee.  Minulle taas maistuu parhaiten vihreä tee hunajalla maustettuna. Myös rooibos kelpaa paremmin kuin hyvin. Makuja vaihtelen fiiliksen mukaan.

Tänään päivääni kuuluu iso pannullinen lakritsiteetä. Jäin kotiin etätöihin ja silloin päivä alkaa normaalia rauhallisemmin. Teetä ja hiljaista taustamusiikkia, voittaa normaalin avokonttorin melskeen.

Syksyn merkkejä

Elokuun alkaessa vannoin, että elokuu on kesäkuukausi jolloin eletään vielä vahvasti kesämoodissa. Nooh, aika vahvasti syksyltä tuntuu ja näyttää, kesäistä fiilistä ei kyllä tahdo enää löytää etsimälläkään. Ilmassa tuoksuu syksy ja kesän spontaanius on vaihtunut tuttuihin rytmeihin ja aamuherätyksiin.

Paitsi että ulkona alkaa näyttää syksyisemmältä, myös täyttyvä kalenteri kertoo oma karua kieltään arjen alkamisesta. Töissä on taas täysi pöhinä päällä ja illat täyttyvät niin harrastuksista kuin vanhempainilloistakin. Sovitellaan kalentereihin syksyn harrastuksia. Kesälajit ovat vielä käynnissä ja syksyn ryhmät käynnistyvät pikkuhiljaa. Muutama viikko eletään täyttä kaaosta kun harrastetaan päällekkäin molempia kausia.

Kuopukselle koripalloa, suunnistusta ja uintia. Esikoiselle suunnistusta, uintia ja jujutsua. Miehelle sählyä. Minulle joogaa ja kuntosalia. Kaikelle löytyy oma aikansa. Kalenteri näyttä täydeltä, mutta ei liikaa. Tarpeen tullen tiputellaan sitten jotain pois. Arki on palannut.

Kirjaholistin yöpöydältä

Hei, olen Iina ja olen kirjaholisti. Täysin riippuvainen painetuista kirjoista, vieroitusoireet alkavat hyvinkin nopeasti kirjattoman päivän jälkeen.

Pienenä haaveenani oli tulla kirjastontädiksi. Mikä upea ammatti, olla kaiket päivät kirjojen keskellä. Lukea uutuudet ensimmäisenä. Edelleenkin nautin kirjastossa vaeltelusta. Kuljen pitkin hyllyvälejä poimien kirjan sieltä toisen täältä. En pääse ulos ilman raskasta kirjapinoa. Hyvän kirjan osuessa kohdalle en voi jättää sitä paikoilleen. En, vaikka kotona jo odottaisi vino pino hyviä odottamassa.

Kirjakaupoissa käyn katsomassa mitä uutuuksia on tullut ja teen listoja kirjastoa varten. Englannissa asuessani vierailin täydellisissä kirjakaupoissa, joissa oli kirjoja lattiasta kattoon. Siellä täällä nahkaisia nojatuoleja, joihin voi istahtaa selailemaan käteen osuvia opuksia. Sellaisia vanhan ajan kirjakauppoja, joissa on aivan omanlaisensa henki.


Yksi asia, jonka haluan lapsilleni opettaa kun juuri lukemisesta nauttiminen. Molemmilla pojilla on ennen nukkumaanmenemistä lukuaika. Seitsemänvuotias on kahlannut jo läpi kaikki Harry Potterit ja lukee viikossa useampia satoja sivuja. On lukiessaan kovin samanlainen kuin minä, uppoutuu täysin toiseen maailmaan, täysin ulottumattomiin. Viisivuotiaalle eivat sanat vielä aukene, joten iltasatu luetaan yhdessä. Sen jälkeen jää vielä itsekseen selailemaan sivuja. Aapisesta tavailee jo joitakin sanojakin.

Kesän aikana kirjastossa tuli käytyä moneen otteeseen ja sen kyllä näkee yöpöydälläni. Useimmiten luen illalla, sillä tarvitsen hetken, oman rauhallisen hetken, ennen nukkumaanmenoa. Tartun fiiliksen mukaan johonkin kesken olevaan kirjaan joita saattaa olla kolme neljäkin yhtäaikaa.

Kuvista näkee mitä luen juuri nyt. Dekkaripuolella ehdoton suosikki tällä hetkellä on Lars Kepler. Kirjat on pakko ahmia lähes yhdeltä istumalta. Iltaisin menee pitkään kun "luen vielä yhden luvun, ja vielä yhden..." Tätä Vainoojaa en suosittele yksinäisiin iltoihin, sen verran riipivän jännittävä se oli. Uusi tuttavuus on Michael Katz Krefeld, jonka kaikki kirjat olet nyt tätä lukuunottamatta lukenut putkeen. Hömppäosastotta vakkarisuosikki on Nora Roberts. Kevyttä ja nopeasti luettavaa, aina onnellisia, ennalta-arvattavia loppuja. Uusi ahmintakohde, kuten kuvasta näkyy, on Cecilia Samartin. Jostain blogista nappasin suosituksen, tykkäsin kuvailevasta elämänmakuisesta tekstistä ja hain loputkin odottelemaan lukuvuoroa.

Keittokirjat on mun heikkous. Usein lainaan ensin kirjastosta ja jos löytyy monia hyviä ohjeita, käyn hakemassa kirjan omaksi. Nettireseptit ei vaan ole mun juttu. Nyt Kööpenhaminan Street Foodin innoittama pari aiheeseen liittyvää kirjaa; Jenni Häyrisen Katuruokaa: parempaa roskaruokaa ja Geraldino Olivon Street Food: inspiroivia ohjeita urbaaniin makuun. Jennin kirja on jo toista kertaa lainassa ja vahva ehdokas omaan hyllyyn hankittavaksi. Olivon kirjassa taas liian monessa ohjeessa oli kikhernejauhoja, jotka menee mun listalla "liian hankalaa hankkia". Ei jatkoon. Emmi-Liia Sjöholmin Viljaton kattaus tarttui käsiini uutuushyllystä. Paljon herkullisen oloisia oheita kauniilla kuvilla höystettynä.

Uutuushyllystä nappasin mukaani myös Kaisa Jaakkolan Hyvän olon hormonidieetin ja Leena Putkosen Superhyvää suolistolle. Molemmista olin kuullut jo aiemmin, joten mielenkiinnolla tartuin näihin. Hyvinvointi ja ravinto ovat muutenkin aiheita, jotka tällä hetkellä kiinnostavat kovin. Näistä varsinkin tuo Putkosen kirja oli hyvin selkeästi ja kivasti kirjoitettu perusopas herkkävatsaisille esim. FODMAPista. Hyvän olon hormonidieetti on myös mielenkiintoista luettavaa, mutta ihan kirjan kohderyhmään en tainnut osua.

Hyvinvoinnin puolelta löytyy myös useampi "hyvän elämän opas". Näistä omaksi olen ostanut Sanna Wikströmin Hyvän elämän reseptit ja Sara Karlssonin ja Pia Sievisen Hyvän elämän anatomian.  Näitä tykkään lukea kappaleen silloin toisen tällöin. Näistä enemmän tykkään Hyvän elämän resepteistä, joka kauniilla kuvillaan ja käytönnänläheisemmillä teksteillään on noussut iltalukemisen suosikiksi. Paljon ajattelemisen aihetta ja ahaa-elämyksiä. Samasta aihealueesta suosittelen myös Saku Tuomisen Hyvä Elämä -kirjaa. Tämä pieni kirja löytyi mieheni kirjahyllystä ja on tullut luettua sen jälkeen jo useampaan otteeseen. Ystävän suosituksen pohjalta lainasin myös Krista Launosen Luovuus lähtee käsistä : käytännön ohjeita värikkäämpään työelämään, mutta jostain syystä tuo kirja ei tahdo edistyä vaikka mielenkiintoinen onkin. Ja yksi ikisuosikki Anna Perhon Superarkea. Siihen palaan aika kun tuntuu etten saa mitään aikaiseksi. Virtuaalinen potku takapuoleen. Kakkososakin multa löytyy, mutta se oli tähän ensimmäiseen verrattuna pettymys.

Kirjaholistina etsin aina uusia hyviä kirjailijoita ja kirjoja. Onko suosituksia?

Copenhagen Street Food

 

Ihanaa, viikonloppu edessä. Käsi ylös kuinka moni tekee perjantaisin jotain spesiaalia ruokaa? Meillä perjantai on viikon herkkuruokapäivä. Tänään syötiin tortilloja, aika usein leivotaan pitsaa ja hampparit ranskalaisillakin meillä tehdään useimmiten perjantaisin. Vähän sellaista street food -tyylistä helppoa ja herkullista kaikille maistuvaa ruokaa. Tästä pääseekin mukavan aasinsillan kautta takaisin Kööpenhaminaan.

Olen ikuisesti kiitollinen sille kanaaliristeilyn oppaalle, joka vinkkasi meille Copenhagen Street Food alueesta. Koko paikka olisi saattanut jäädä meiltä käymättä tai löytynyt vasta viimeisenä päivänä. Nyt meillä oli mahdollisuus käydä siellä loman aikana kolme kertaa. Kertonee jotain siitä, että viihdyimme...

Vanhaan paperinkierrätysvarastoon on tehty mieletön katukeittiöiden taivas. Halli on täytetty konteilla ja vaunuilla, joista myydään street foodia kaikista maailman kolkista. On korealaista, japanilaista, italialaista, meksikolaista. On antipastoja, pitsoja, falafeleja, hamppareita, smoothieita, salaatteja, pannukakkuja, sushia, vegeä, pastoja, hodareita, drinkkejä, kakkuja.... vaikka mitä. Ihan varmasti jokaiselle jotakin. Malliannokset saivat kuolan valumaan suupielistä ja valinnanvaikeus iski väkisinkin.

Ja se miljöö... yksi kulttuurien, värien, tuoksujen, musiikkien ja yksityiskohtien sekamelska. Löytyy avotulta, kynttilöitä ja glitterilehmiä. Ulkona terassilla on jatkuvat festarit. Istumapaikkoja on sadoille ja aurinkoisilla keleillä kaikki paikat varattuina. Musiikki soi ja puheensorina täyttää ilman. Yhdestä kontista nostettiin kasoittain aurinkotuoleja, joita sai levittää kanaalin varteen. Istua siinä kanaalin rannalla laivoja katsellen auringosta nauttien. Aahh, loman parhaita hetkiä...

Ruokapaikat avaavat kello 12, joten ennen ei kannata mestoille saapua. Siitä paikka onkin auki  iltayhdeksään - kymmeneen. Itse olimme liikkeellä aina lounasaikaan, mutta uskoisin että iltaisin paikan tunnelma vaan nousee, sillä silloin lauteille nousee DJ:t ja muut artistit.

Tänä kesänä Kööpenhaminassa avattiin uusi pyöräilijöille ja kävelijöille tarkoitettu silta Nyhavnin kohdalle. Papirøen, jossa Copenhagen Street Food sijaitsee, on melkeinpä suoraan vastarannalla. Sillan yli ja vasemmalle pienen sillan yli, jonka jälkeen taas tiukka vasen. Todennäköisesti löydät perille vain seuraamalla ihmismassaa.