Voihan helmikuu...

Helmikuu on mulle vuoden hankalin kuukausi. Pieni toive keväästä näkyy jo, mutta silti se tuntuu olevan vielä niin kovin kaukana. Olo on kuin viikon vanhoilla tulppaaneilla, vähän matalalentoa, ei niin hehkeää.

Syysväsymystä mä en tunne, silloin odottelen innolla iltojen pimentymistä ja joulun valmistelua. Nyt sen sijaan tekisi mieli vaan hautautua sohvan nurkkaan karkkipussin kanssa. Odottelemaan sitä, että aurinko alkaa paistamaan ja sulattamaan lumikerrosta. Ideoita ja ajatuksia olisi vaikka mistä projekteista, mutta en vaan saa tartuttua toimeen.

Helmikuussa hyvää on ainoastaan sen lyhyys. 22 päivää jäljellä...