Kesän kaipuuta

Miten se viikonloppu hurahtaakin ohi aina niin nopsaan... Me yritetään pitää viikonloput usein vapaina, ettei tarvitse katsoa kelloa, vaan voidaan tehdä mitä huvittaa. Mutta niin taas tähänkin viikonloppuun mahtui yhdet synttärikutsut ja hiihtokilpailut.

Kisakausi päättyi nyt tähän. Saisi mun puolesta myös lumet lähteä, mutta ainakin tällä hetkellä lisää tulee taivaan täydeltä. Miten sitä syksyllä onkaan niin innoissaan kun ensilumi sataa ja tässä vaiheessa sitä on niin kurkkuaan myöten täynnä.

Kesää ennakoiden tehtiin viikonloppuna pitkästä aikaa pirtelöä jälkkäriksi. Jätskiä, banaania, mustikoita, hunajaa ja maitoa. Mausteena mukana ripaus appelsiininkuorta, joka toi tosi kivan lisän pirtelön makuun. Makunautinnosta ei puuttunut muuta kuin se reilu parinkymmenen asteen helle.

Kesää ennakoi myös se, että esikoisella epäillään siitepölyallergiaa. Kuulemma jostain kaukaa siitepölyä jo tänne kantautuu, vaikka ulkona onkin metri lunta. Kai se on uskottava, että kevät sieltä kohta alkaa...

Viikonlopun aloitusta ja kellohaaveiluja

Alkaahan se viikonloppu lopulta. Tämä viikko on tuntunut jotenkin normaalia pidemmältä. Jälleen osa perheestä flunssassa. Kiintiö alkaa olla jo täynnä tämän kevään osalta. Lisäksi meidän reippaalla esikoisella on alkanut yhtäkkiä hirvittävä eroahdistus. Äiti ei saisi hävitä näkyvistä hetkeksikään. Kerhoon lähtemisestä on tullut yhtä painajaista. Stressaan jo etukäteen sinne viemistä kun odotan millainen itkushow on edessä. Toivotaan, että on pikaisesti ohimenevää.

Tänään olenkin viettänyt muutaman piristävän hetken haaveilemassa uudesta kellosta. Olen varsin huono käyttämään koruja, mutta kello mulla on ranteessa oikeastaan aina. Tällä hetkellä käytössä on kaksi kelloa. Sirompi Calvin Kleinin ja vähän isompi Candinon. Molemmista tykkään ihan hurjasti. CK:n kello on siro ja sitä voi käyttää juhlavienkin asujen kanssa. Candinon kellossa taas viehättää erityisesti pronssin ja teräksen yhdistäminen.

Kuvat: Ck ja Candino

Nämä kaipaisivat rinnalleen vielä kaksi kelloa. Yhden konjakin värisellä rannekkeella (se konjakin väri tunkee nyt näköjään kaikkialle) ja toisen hieman isomman metallirannekkeella.

Kuvat: Guess, Seiko ja Candino

Pikaisella surffaamisella löysin nuo Guessin ja Seikon kellot, jotka miellytti silmää. Ruskealla rannekkeella olikin sitten haastavampaa löytää kelloa, jossa ei olisi kultaista kehystä. Kaikki mun sormukset ja kaulakorut on hopeaa tai valkokultaa, joten kultainen kehys ei sovi niiden kanssa eikä ole muutenkaan miellytä silmää. Tylsää tai ei, niin Candinolta löytyy mun kellon "sisarus", joka miellyttää tosi paljon. 

En kuitenkaan voi kelloa ostaa kokeilematta. Mun ranne on niin pieni, että pakko nähdä oikeasti miltä kello ranteessa näyttää ja saako pienennettyä tarpeeksi. Voisikin seuraavana "vapaa päivänä" käydä kelloliikkeessä katsastamassa tarjontaa..

Nyt pitsan tekoon. Tilauksessa olisi yksi kinkku, yksi pekoni-pepperoni ja yksi tomaatti-mozzarella-artisokkapitsa, aika helppo arvata kenelle mitäkin... Mukavaa viikonloppua teillekin!

Kunnon kotiruokaa: Makaronilaatikko

Makaronilaatikko kuuluu varmaan lähes jokaisen kodin vakiruokalistaan. Oma versioni on vuosien varrella kehittynyt usean eri reseptin pohjalta. Kuuluu meillä sellaisiin ruokiin, joiden tietää aina maistuvan. Erikoistapauksissa mukaan paistetaan pekonia, joka tekee herkusta hieman arkiruokaa paremman

Makaronilaatikko

300g makaronia

400g jauhelihaa

1 sipuli

(½ paketti pekonia)

1/3 luomu sipulikeittopussista tai muita mausteita maun mukaan

1 prk tomaattipyrettä

Munamaito:

8 dl maitoa

3 munaa

2-3 rkl pestoa

(juustoraastetta)

Keitä makaronit lähes kypsiksi runsaassa vedessä. Pilko sipuli ja paista yhdessä jauhelihan kanssa. Jos laitat mukaan pekonia, lisää myös se pannulle. Itse maustan jauhelihan lähes aina sipulikeittopussilla, mutta yhtä hyvin voit käyttää omia vakkarimausteitasi. Sekoita lopuksi mukaan tomaattipyre. Sekoita jauheliha ja makaronit uuniastiassa.

Sekoita keskenään maito, munat ja pesto, lisää jauheliha-makaroniseoksen päälle. Lisää pinnalle halutessasi  vielä juustoraastetta.  Paista 200C n. tunti.

Päivän luontokuva

Tänään oli niin ihanan aurinkoinen päivä, että kuljin kameran kanssa ulkona ja kuvasin poikien ulkoleikkejä ja maisemia. Pakko jakaa teidän kanssanne tämä:

Voiko surkeamman näköistä olla... Osa tuijista on syöty kokonaan, mutta musta tää on jotenkin kaikista surkeimman näköinen. Seisoo yksin parin metrin päässä talosta puoliksi syötynä... Siihen voisi epäillyt laittaa viereen riviin ja valita syyllisen sen mukaan kenen pää ulottuu tuohon asti.

Kaikki paikallaan....

Kaikelle on paikkansa ja kaikki paikoillaan. Niinpä... helpommin sanottu kuin tehty varsinkin lastenhuoneessa. Kaikelle on kyllä paikkansa, mutta paikoillaan ne eivät tahdo pysyä. Lastenhuoneen siivoaminen sujuu meillä kuitenkin varsin joutuisasti, koska kaikille leluille on se oma paikkansa.

 


Meillä on yläkerrassa kaksi lastenhuonetta. Toisessa nukutaan ja toisessa leikitään. Järjestely on ollut tosi toimiva. Leikkihuoneessa leikit voivat jäädä illalla kesken eikä tarvitse korjata leluja pois. Nukkumishuoneeseen leluja ei tuoda. Periaatteessa järjestelen leikkihuoneen kerran viikossa siivouspäivänä. Jos nyt ihan mahdoton kaaos valtaa tilan niin toki sitten korjataan jotain pois, mutta periaatteessa leikkihuone on lasten valtakuntaa ja saavat levittää tavaroita miten haluavat.

Koska kaikille leluille on oma paikkansa, lapsetkin löytävät helposti tarvitsemansa ja osaavat auttaa myös järjestelyssä. Yksi leikkihuoneen järjestelyn kulmakivistä on Ikean Expedit hyllykkö laatikoilla. Pikkuautot, pehmolelut, dublot ja junaradan osat ovat kaikki omissa laatikoissaan. Siivotessa otan kaikki laatikot puoliksi auki ja heittelen lattialta lelut omiin lokeroihinsa. Nopeaa ja kätevää.

Huoneessa on myös kolme seinäkaappia, joista yhdessä on leluja ja kirjoja ja toisessa pelejä ja palapelejä. Taktisesti kaikki enemmän ja pieniä osia sisältävät pelit on korkeimmalla hyllyllä eli ne otetaan sieltä vain äidin tai isän avustuksella. Lelukaapissa on myös kaikille erilaisille leluille omat laatikkonsa ja lisäksi pari sekalaista laatikkoa jonne heitetään loput.

Terveisiä kuulan varresta!

Tänään heräsin pitkästä aikaa hyvien yhtenäisten yöunien jälkeen. Meillä on nukuttu viimeksi kulunut kuukausi todella huonosti. Ainakin toinen, useimmiten molemmat pojat ovat herättäneet kerran, kaksi yössä. Viime viikolla siihen päälle vielä miehen köhiminen ja sairastaminen. Ei siis ihme, että ei tunnu saavan mitään aikaiseksi. No nyt nukuttiin kunnolla ja kävinkin kuluttamassa ylimääräiset energiat kahvakuulatunnilla.

Kuva: kuntoguru.blogspot.fi

Tämä kuuluu näihin mun lajikokeiluihin. Kahvakuulasta mulla ei oikein ollut mitään kuvaa millaiselle tunnille olen menossa. Jokainen tunti on varmaan ohjaajansa näköinen, tällä tunnilla mulle suurin yllätys oli se, että liikkeet tehtiin omaan tahtiin. Musiikki soi kyllä taustalla, mutta vain taustamusiikkina. Tunnilla tehtiin 4 erilaista kolmen liikkeen sarjaa. Jokaista sarjaa tehtiin kolme kertaa. Ensin 20 toistoa, sitten 15 ja lopuksi 10. Tarkoitus olisi tehdä ne nousevien painojen kanssa eli vaihtaa jokaisella kierroksella isompaan kuulaan. Mulla oli vain ja ainoastaan kevyin kuula ja se riitti nyt ihan hyvin. Loppuun oli vielä 6 minuutin loppurutistus, jossa kolmea liiketta toistettiin niin, että aloitettiin 5 toistolla ja aina kierroksen jälkeen lisättiin yksi toisto. Ja jokainen siis teki ihan omaan tahtiinsa. Kivaa oli ja aion mennä toistekin, huomenna nähdään sitten kuinka kipeäksi lihakset tulee. Kipeäksi tulee, sen tiedän jo varmasti, kädet tärrää vieläkin...

Taidan vaihtaa mun viikonloppuzumbani kahvakuulaan. Zumbassa vaihtui ohjaaja ja tää uusi ei oo yhtään mun mieleen. Tunti ei olekaan enää kovinkaan tanssillinen vaan muistuttaa enemmän aerobicia. Mä haluaisin keikuttaa enemmän takapuoltani :)

Lajikokeiluihin kuuluu myös saunayoga, jota kokeilin muutama viikko sitten. Ei ollut mun juttu. Puoli tuntia lämpimässä saunassa, olisiko ollut kuusi eri liikettä joita tehtiin. Alkuun ja loppuun vielä rentoutuminen. Hiki kyllä virtasi, mutta en saanut siitä muuten mitään irti. Mieluummin menen rentoutumaan ja venyttelemään vaikka bodybalance tunnille.

Reipasta viikonloppua, mä menen vielä vähän venyttelemään, jotta pääsen huomenna edes liikkeelle...

Rentoillen...

Taisi jäädä viime viikon lomafiilis päälle, kun tälläkään viikolla ei tunnu saavan mitään järkevää aikaiseksi. Vaikka kerhot taas pyöriikin niin muu aika on vietetty aikalailla rentoillen. Osasyynä ehkä talouteen iskenyt man flu, joka on vienyt puhdin pois isännältä.

Esikoisen kanssa käytiin sentään tiistaina hiihtokilpailuissa. Pari vuotta tässä on jo kaikenlaisissa hippo- ym. kilpailuissa käyty ja täytyy sanoa, että on järjestelyjä ja on "järjestelyjä". Tiistain kisat oli malliesimerkki siitä miten homma hoidetaan hyvin. Ei mitään turhia odotteluja, vaan ripeästi homma käyntiin ja samalla ripeydellä loppuun asti. Alle puoli tuntia hiihtämisestä onnellinen pieni mies kantoi ylpeydellä hopeamitalia lämmin mehu mukissaan.  Joskus on odotettu ja odotettu, isot hiihtäneet ennen pieniä, oltu loppu jo ennen kuin kisa on alkanutkaan. Näistä kisoista jäi hyvä fiilis, joten innolla odotetaan seuraavia...